Puolimatkan juhlat ja kadonneet taulut

Perjantai 28.3.

Pasi: Jos nyt vielä palataan niihin kadonneisiin kaivonkansiin. Tuli nimittäin aika oraakkelimainen olo. Viimeksi kun ennustin että niitä sähkölinjoja ruvetaan tekemään betonista niin heti seuraavana päivänä sellaiset betoniset kaivon kannet ilmestyivät sinne meidän lähikadulta pöllityn kannen tilalle. Nerokas keksintö ja ainoa syy miksi epäilen että nekin varastetaan on se, että sillä tavalla siihen voi tulla taas metalliset kannet takaisin, ja ne on taas sitten varastettavissa. Tajusitteko? Ei se mitään, ihan sekaisin minäkin niiden kanssa olen.

Paula kävi kampaajalla. Menin mukaan siksi aikaa että saisin selville kuinka kauan sitä joudun jossain odottelemaan. Kampaamon tytöt eivät sitten puhuneet englantia mutta paikalle pyyhälsi lanteitaan keinutellen englanniksi kikatteleva .. ööö .. tuota… siis sellainen epähetero mieskampaaja. Oli sen verta vaarallisen oloinen blondi että katsoin parhaaksi liueta nopeasti. Siellä olisi saattanut tulla hanuri yhtä kipeäksi kuin Queenin basistilla. Vaimo oli kuitenkin turvassa, luulisin.

Matkamme on siis nyt puolivälissä. 81 päivää on oltu reissussa ja saman verran on vielä jäljellä. Yllättävän hyvin on aika kulunut. Paljon enemmän olen lueskellut kuin olin kuvitellut tekeväni ja ainahan sitä on jotain puuhaa tällaisessa omakotitalossa. Pienet vastoinkäymiset pitävät virkeänä ja joskus kun saa vähän puhkua pahaa tuultansa ulos niin heti tuntuu olo paljon kevyemmältä. Eihän minulla siis luontaisesti ole mitään pahan tuulen kiintiötä, mutta tämä touhu täällä käy joskus vähän ymmärryksen lisäksi voimille ja siitä tulee pikku depis. Paula tulkitsi Madventures-kirjasta että kyseessä on kulttuurishokki. Kuinka ihmeessä voi saada kulttuurishokin paikassa jossa kulttuuria on lähinnä skootterilla ajelu ja kuvat kuorma-auton kuraläpissä? Enpä tiedä mutta rohkenen epäillä.

Säännöllinen liikunta olisi loistavaa ajankulua mutta se on täällä vähän rajoittunutta. Lenkillä joutuu väistelmään koiria ja uiminen uimaan altaaseen kasvaneessa rämeikössä ei vaan houkuta. Jotain on kuitenkin tullut tehtyä oikein sillä painoindeksi on mukavasti laskussa.

Olen lueskellut tai aloittelemassa lukemaan viime aikoina taas miljonääreistä, diktaattoreista, musiikoista ja yhdestä tosi kovasta jätkästä. Diktaattoreista tulee seuraavaksi vuoroon kaikkien sarkapukuisten ikoni, puhemies Mao. Musiikkiosastolta luin Jouni Hynysen kirjan Rakkaudella, Hynynen. Hynynen ei ole diktaattori, mutta ehkä sen pitäisi olla. Siinä on pienessä kirjassa niin paljon totuuden ja järjen sanomaa että yksinvaltiaana tämä pitkätukka saattaisi olla ihan omaa luokkaansa.
Ostin (kun halvalla sain) kirjan Freddie Mercurystä. En ole sitä vielä lukenut mutta odotan mielenkiinnolla. Olen kerran muninut itseni Montreauxissa kun en tunnistanut hänen pastastaan joten olen kait ainakin tämän elämänkerran lukemisen velkaa.

Miljonääririntamalla odottaa Aristoteles Onassiksen kirja. Olen joskus lukenut hänestä aikaisemminkin ja muistan siitä teoksesta yhden jutun. Onassiksen matemaattinen menestyskaava: 3 tankkeria kertaa 3 tankkeria tekee 9 tankkeria ja 9 tankkeria tekee miljoonia.
Se yksi tosi kova jätkä oli Harry Houdini. Ihan uskomaton tyyppi ja se muistikuva mikä minulla oli lapsuudestani (n. 100 vuoden takaa) tästä kahlekuninkaasta meni kyllä komeasti uusiksi. Hienosti kirjoitettu teos joka paljastaa totuuksia sumuverhon takapuolelta vuosisadan takaa. Jos haluaisi hakea Houdinille suomalaista vastiketta niin lähimmäksi pääsee Juhani Peltosen luoma fiktiivinen hahmo Elmo. Elmo oli tosin vaatimaton, vaikka tekikin satasen maailmanennätyksen huolimatta kaatumisestaan kesken matkan. Houdini ei ollut fiktiivinen hahmo eikä varsinkaan vaatimaton.

Illalla kävimme Paulan kanssa juhlistamassa matkamme puoliväliä ja vein rouvan juhlan kunniaksi Thai-Boxing-otteluun. Mitä? Etteikö ollut soveliasta ? Höpö höpö!
Korjauksena ennakkoluuloihinne voin vakuuttaa että siellä on hieno tunnelma, ei verta eikä irtonaisia ruumiinosia, ei ”ammattinharjoittajia” pyörimässä jaloissa, paljon pariskuntia ja jopa lapsia. Illan ainoasta tyrmäyksestä vastasi suomalainen Marko joka tinttasi vastustajansa nokosille. Illan hulluin taistelija oli ehdottomasti lakananvalkoinen tanskalainen joka ryntäsi vastustajansa päälle kaksi erää kuin heikkopäinen johtuen luultavasti jostain huumaavasta aineesta jota oli nauttinut, sitten sippasi ja luovutti kun ei pysynyt kunnolla pystyssä. Ja pyöri koko loppuillan kannustamassa muita ottelijoita, tosin kainalosauvojen avulla.

Paula: Tänään kävin kampaajalla ottamassa hiuksiin uuden värin ja leikkauksen. Valkotukkainen thaimaalainen kampaajapoika esitteli minulle hiusvärikarttaansa, josta valitsin sopivimman. Sitten hän näytti minulle ”oman” kampaajani, joka vei minut pesupaikalle. Pesualtaat olivat tässä liikkeessä mukavampia kuin kotikampaamossa, jossa istutaan epämukavassa asennossa pää takakenossa altaan suuntaan. Täällä oltiin rentouttavassa vaaka-asennossa mukavalla tuolilla ja pesuallas oli tuolin alapuolella. Näin se oli ergonomisestikin varmasti parempi molemmille sekä asiakkaalle että kampaajalle. Siinä istuessani pelkästään thai-kieltä puhuva kampaajani kävi sanomassa kielitaitoiselle kampaajapojalle jotain ja hän tuli kysymään minulta sopiiko että hiuksiin laitetaan kosteuttava naamio, koska kampaajan mukaan hiukseni vaikuttavat kuivilta. Sitä ne nimenomaan ovat, joten sopihan se. Kampaaja laittoi vahan hiuksiin ja ryhtyi hieromaan päänahkaa, ohimoa sekä niskaa. Tuntui rentouttavalta.

Vähän jännitti lopputulos, että minkä värinen kuontalo näkyy peilistä, vaikka kampaamon väriaineet olivat ihan samoja kuin suomessa käytettävät. Kampaaja föönasi ja leikkasi hiukset, olisi halunnut leikata hiuksiani paljon enemmän kuin annoin luvan. Muuten olisi kyllä käynyt lyhytkin malli, mutta haluan pitää täällä hiukset ilmavalla ponnarilla kuumuuden vuoksi. Pasi tuli hakemaan minua juuri kun olin maksamassa eikä meinannut tuntea minua. Täytyy sanoa että olin itsekin tyytyväinen lopputulokseen. Koko lysti maksoi n. 50 euroa, joka oli mielestäni turistihinta, koska paikalliset maksoivat samasta ”hoidosta” puolet vähemmän. En ollut oikein varma että olisiko pitänyt tinkiä hinnasta kun kysyin tullessani hinta-arviota. Ehkä olisi pitänyt, täytyy kokeilla seuraavalla kerralla.

Kotona siivooja oli sillä välin ilmestynyt ja tällä kertaa sekin hoiti hommansa mallikkaasti, moppasi kunnolla lattiatkin. Ovat varmaan saaneet erikoiskäskyn pitää meitä tyytyväisenä, luulen niin.

Iltapäivällä lähdimme kaupunkiin. Kävimme ensin syömässä sveitsiläisessä ravintolassa, jossa olikin ihan hyvä ruoka. Sieltä kävelimme markkinoille, jossa miehet tekivät kellokauppoja. Emma ja Santtu tulivat tuk-tukilla kotiin kahdestaan. Me vanhukset menimme katsomaan thai-boxingia. Minulle ensimmäinen kerta eläissäni. Oli vähän ennakkoluuloja lajia kohtaan, mutta täytyy sanoa että laji on ihan täysin tekniikkalaji eikä hiki, räkä, veri ym. eritteet lentäneet kehän ulkopuolelle, kuten olin luullut. Ilmassa tuoksui vahvasti tiikeribalsamivoide, jolla pidetään ottelijoiden lihakset lämpimänä. Sali oli ihan täynnä ja meteli huumaava. Siellä otteli tänään myös suomalainen Marko, joka tekikin illan ainoan tyrmäyksen ja muutenkin otteli mallikkaasti. Katsomassa oli paljon suomalaisia joten hän sai myös melkoiset kannustushuudot. Suosikkini oli kuitenkin Q-Tong, joka taitavasti pelasi silmillään ja hymyllään ärsytti brasilialaista vastustajaa tekemään virheitä. Suosikkini hallitsi varsinkin tämän ”silmäpelin”. Löimme Pasin kanssa vetoa voittajista, jonka voitin ottelunumeroin 4-3, varmaan aloittelijan tuuria. Tultiin tuk-tukilla kotiin, jonka kuskilla oli koko perhe mukana meitä kuljettamassa; vaimo ja pieni tytär vierellään etupenkillä.

Santtu: Aamulla allas oli jo ihan hyvän näköinen. Tilanne alkaa siis rauhoittua.

Aamupäivällä lueskelin yhä Pol Potin elämänkertaa, joka on ehkä kuivin kirja jonka olen lukenut. Sen sijaan että kerrottaisiin massamurhista, kerrotaan kuinka Pol järjesti uuden kansandelegaation Phnom Pheniin, joka vahti maanviljelyksen kehittymistä seuraavan 10 vuoden aikana. Siistiä.

Pasi ja Paula kävi kampaajalla ja meiti jäi Emman ja siivoojan kanssa kotio. Kattelin telkkaria ja lueskelin edellä mainittua kirjaa.

Illalla lähdettiin kaupungille. Auto jätettiin kadulle ja päätettiin hakea se vasta huomenna. Syömään johonkin sveitsiläiseen raflaan, jossa tilasin katkarapuja maissin kanssa. Kilo maissia ja viisi katkarapua. Kiinnostaisi tietää miksi niitä katkarapuja pitää säästellä niin paljon. Eikö niitä voisi iskeä lautaselle kolme kauhallista yhden lusikallisen sijaan. Parempaa katkarapu on kuin maissi.

Markkinoille. Ostin halpoja tuliaisia. Ostin myös uuden kellon, mutta toisin kuin aikaisemmin hankkimani Breitling ja America Eagle, on tämä uusi Rolex täysin aito. Se toimii liike-energialla, joten se ei siis vaadi edes pattereita. Ja hintakin oli vain n. 9 euroa. Hyvä kauppa.

Siirryttiin Tuk-Tukilla toiselle markkinakadulle. Ostin taas pienehköjä tuliaisia ja yhden HENDRIX EXPERIENCE –paidan. Olisin ostanut ganja-paidan jos olisi silmiin iskenyt, mutta ei näkynyt. Bangkokista sitten. Pitäähän tullimiehille jollain tavoin vittuilla.

Pasi ja Paula jäivät katsomaan illan Thaiboxing –matsia kun minä ja Emma mentiin Tuk-Tukilla kotio. Kattelin Charlie Wilsonin sodan ja The Kingdomin (tosin Kingdom vain puoleen väliin, kun DVD ei toiminut siitä eteenpäin) kun Emma taas katsoi kaksi kertaa Saippuaprinssin.

Vanhemmat tulivat kotio ja kehittyi pieni Rolex –episodi kun syytin Pasia sen tuhoamisesta. Tämä kuitenkin osoittautui jälkeenpäin hieman virheelliseksi tiedoksi. Toisaalta, kyllähän kymppitonnin arvoisesta kellosta saakin olla huolissaan.

Emma: Sain sähköpostia Jalavan koululta vanhasta luokasta. Oli kivoja kysmyksiä. Uitiin uima-altaalla. Iltapäivällä syömään. Söin paistettua perunaa ja thai-lihapullia. Jälkiruokana banaanipirtelö. Sitten mentiin markkinoille. Ostin kaulakorun. Tultiin Santun kanssa tuktukilla kotiin. Meh neuvottiin kuskia. Äiti ja isi meni kattomaan tai boksija.

Lauantai 29.3.

Paula: Lauantai oli kotipäivä. Allas oli ihan kunnossa ja kirkkaampi kuin koskaan. Uitiin ja pulikoitiin koko päivä.

Iltapäivällä käytiin läheisillä markkinoilla ja ostettiin oikeastaan vaan hedelmiä ja pari banaanipannukakkua, jotka sitten herkuteltiin jälkiruokana kun ensin syötiin Pasin tekemää ihanaa kana-nuudeliwokkia.

Varattiin tänään myös hotellihuoneet Bangkokista, sillä Santtu haluaa tutustua vielä Bangkokin nähtävyyksin ennen tiistaina olevaa paluutaan Suomeen.

Olen lukenut Madventures matkakirjaa ja tajusin sivulla 112 että meihin on iskenyt täällä Thaimaassa kulttuurishokki, joka oireita ovat vihan tunteet ja yleinen vitutus (suora lainaus kirjasta) ovat tyypillisiä ja ne voivat purkautua myös kaikelle isäntämaan ja paikallisten outoudelle nauramisena tai muuna hämynä käyttäytymisenä (kilahtaminen). Luin myös että tämä on ihan normaali ilmiö varsinkin pitkillä matkoilla. Hoitona tähän oli monia keinoja mm. suositeltiin kampaajalla käymistä (eilen) ja hierontaa (luvassa tiistaina). Oli mukava havaita, että on automaattisesti osannut tehdä oikeita asioita tilannetta helpottaakseen. Seuraavana vaiheena on toipuminen ja voisi myös kyseenalaistaa omia piintyneitä tapoja ja arvoja. Tämä on vielä vähän vaiheessa….
Viimeisenä tulee käänteinen kulttuurishokki: kotiinpaluun jälkeinen kulttuurishokki usein toistuu. Se menee kuulemma helpommin ohi, kun härmäläinen synkkyys ja epämiellyttävä ilmasto ovat entuudestaan tuttuja.

Pasi: Auto jäi epähuomiossa yöksi kaupunkiin kun jäimme Paulan kanssa sinne puolikurssin juhliin. Joten hetkisen uituani kirkkaassa (!) uima-altaassamme lähdimme pojan kanssa kävellen sitä noutamaan. Lämpöä lienee ollut varjossakin 35 astetta joten varustauduimme vesipulloilla ja asenteella, joka sallii kävelyn keskeyttämisen ja tuktukin ottamisen lennosta jos sattuu kohdalle. Raahustimme kuitenkin yli puolet matkasta kunnes saimme tarpeeksemme ja siirryimme pick-upin lavalle loppujen neljän kilometrin ajaksi.
Honda Jazz oli tallella ja poikkesimme kaupan kautta paluumatkalla.

Iltapäivällä raahasimme Emmankin paikallismarkkinoille ja tulihan tuo sinne, joskin todella pitkin hampain. Ja sai aikaiseksi muutaman hienon väistöliikkeen havaitessaan koiria siellä ihmisten seassa.
Markkinat olivat aika vaatimattomat tällä kertaa emmekä kauaa jaksaneet siellä patsastella. Ostin viinirypäleitä ja vesimeloonin.

Lopun päivää parantelin hermojani uimalla ja lueskelemalla. Puolikurssin juhlien jälkimaku alkoi hälvenemään ja olo koheni iltaa myöten.

Jan poikkesi tarkistamaan uima-allasta ja pyyteli Paulalta nöyrästi anteeksi tätä hässäkkää. Tulihan tämäkin nähtyä, että nämä osaa hävetä joskus munimisiaan.

Varasin netistä hotellin ensi viikonlopuksi Bangkokiin kun lähdemme sinne muutamaksi päiväksi ja saattamaan poika kotimatkalle.

Sain jossain vaiheessa päähäni esitellä Santulle ne öljymaalaukset jotka ostimme Singaporesta. Hyvä idea mutta hankala toteuttaa. Niitä kun ei löytynyt mistään. Käänsimme koko kämpän ylösalaisin mutta sitä putkea johon ne oli kääritty, ei löytynyt.
Vanhusten mielen valtasi epäusko. Olimmeko tuoneet ne kotiin asti? Eikö ne kuitenkin olleet tuossa kaapin päällä pitkään ennen kuin ne piilotettiin johonkin? Missä me olimme kun minä halusin avata sen käärön ja Paula ei halunnut, kun ne oli niin hyvin pakattu?
Loogisen ajattelun mestarina päädyin loppupäätelmään että olin jättänyt sen tötterön taksiin jolla tulimme Bangkokista. Pitänee käydä kysymässä sieltä kioskilta kun olemme seuraavan kerran kaupungilla.

Santtu: Aamulla Pasi ”korjasi” Rolexini. Kävin myös pitkästä aikaa altaassa uimassa. Ei vesi vielä puhtainta mahdollista ole, mutta aika hyvää joka tapauksessa.

Päivällä käppäilin Pasin kanssa Hua Hiniin hakemaan autoa. Puolentunnin kävelyn jälkeen kuumuus voitti ja otettiin Tuk-Tuk. Autolle, kauppaan ja kotio uimaan.

Luin Pol Potin loppuun ja aloitin Kwai Joen Sillan. Uiskentelin ja lepäilin.

Illalla käytiin vielä läheisillä markkinoilla. Käytettyjä vaatteita ja keitettyjä torakoita.

Kattelin illalla vielä Shrek 3:n ja Oceans Thirteenin.

Sunnuntai 30.3.

Pasi: Mieli synkkänä. Tappara on 3-0 häviöllä sm-liigan välierissä Kärpille.
Kävin lenkillä ja mieliala koheni. Enkä törmännyt yhteenkään koiralaumaan.
Uintia ja vesipalloa lapsen kanssa.

Säätiedostusten mukaan täällä on satanut koko viikon. Konsultoikohan Thai Meteorological Department suomen vastaavaa kun eivät ole huomanneet katsoa ikkunasta ulos. Jossa on ollut pilvetön taivas ja vähintään 35 astetta lämmintä monta päivää yhtä soittoa.

Pidimme Pekun ja Kaijan kanssa Skype-neuvottelun ja laadimme matkasuunnitelman kohteenamme Koh Samui huhtikuun puolivälin jälkeen. Lähdimme Paulan kanssa kaupungille matkatoimistoon kokeilemaan hotellin varausta taskussamme omat hotelliehdotuksemme suosituimmuusjärjestyksessä.

Matkalla menimme sen taksifirman ohi ja tilasimme menomatkan Bangkokiin viikon päähän lauantaiksi. Samalla kyselin arasti niiden taulujen perään. Tyttö ei oikein muistanut kuka meidät oli hakenut silloin yli kolme viikkoa sitten mutta sitten kun aikani yritin kuvailla kuskia ja autoa hän yhtäkkiä tajusi. Ja hihkaisi jotain Thaiksi. Ja sieltä kioskin takaosan teltasta nousi sen meidän kuskin unelias pää. Herättyään hän ymmärsi heti mitä olin vailla, laittoi pojan skootterilla hakumatkalle ja kohta meillä oli ne taulut kädessämme. Yritin tyrkyttää löytöpalkkiota mutta eivät suostuneet millään ottamaan. Melkein väkisin yritin työntää 1000 bahtia pojan käteen mutta ne kaksi muuta tulivat melkein kioskin ikkunasta ulos ja näyttivät että ei käy, kuuluu toimenkuvaan pitää asiakkaan tavaroista huoli.
Positiivinen ilmiö ja varmistaa yrityksen käytön siis jatkossakin.
B & T Taxi Service Hua Hin. Luotettavaa kuljetus- ja vuokraustoimintaa. Tilaukset suoraan kotioveltaan, siis teltasta.

Saimme myös kaupat aikaiseksi Samuin hotellista vaikka törmäsimmekin yhteen omatoimimatkailun perusongelmista. Näillä matkatoimistoilla on sopimuksia joista ne saavat paremmat provisiot kuin asiakkaan itse keksimistä hotelleista. Joten he suhtautuvat vähän nyrpeästi meidän omiin pyyntöihimme. ”Hmmm, not a luxury hotel but price is ok”, ”How about this one instead”. Nämä agentit yrittävät yleensä lähettää sinut jopa täysin toiseen paikkaan jos niillä on joku hyvä komissio tiedossa. Ja joka kerta puhelintiedustelun jälkeen hotellilta käy ilmi että juuri nyt olisi vielä vapaita huoneita, varatkaa äkkiä, ovat menossa muuten. Kauppamiehiä ja –naisia ovat nämä, kyllä vaan.
Tällä kertaa pidimme päämme emmekä menneet tähän vedätykseen. Nähtäväksi jää oliko se hyvä päätös.

Santtu: Lepopäivä. Uiskentelua ja lueskelua. Luin Kwai Joen sillan jo loppuun ja aloitin Nick Masonin Inside Outin. Pasi ja Paula kävivät päivällä matkatoimistossa. Illalla käytiin kaupungilla syömässä. Otin ensimmäisen kerran pizzaa, vaikka pelkäsin hieman että kuinka tämä tulee päättymään. Ihan hyvää oli kuitenkin, vaikka ei läheskään eurooppalaisen näköinen. Lisäksi kävin kyseisessä ravintolassa paskalla kymmensenttisille kääpiöille tarkoitetussa vessassa, joka oli kuin se puuttuva linkki Eurooppalaisen toiletin ja Intialaisen kyykkypaskahuussin kehittymisen linjassa. Käppäiltiin kylillä. Kattelin taas kelloja mutta maltin mieleni, sillä olihan kädessäni jo Rolex. Ostin kirjan taidevarkauksista ja neljä leffaa. Illalla katsoin näistä vielä yhden, eli Sweeney Toddin, kauhumusikaalin parturista jolla on terävät partahöylät, pääosassa Johnny Depp.
Ei niin hyvä kuin päältä päin uskoisi.