Singapore

Pasi: Kännykkäherätys !! Kello on 4:30 ja on aika nousta. Tilasin illalla taksin odottamaan kello 4:50 joten aikaa ei ole tuhlattavaksi. Hammaspesut ja menoksi.
Tasan kello 5 aamuhämärässä työnsimme nokkamme Suvarnabhumin lentoasemalle. Jossa oli jo täysi hässäkkä päällä ja valtavasti ihmisiä. Lentoyhtiöt suosittelevatkin saapumaan tänne vähintään kaksi tuntia ennen lähtöaikaa, ja itse olisin valmis lisäämään siihen tunnin. Passintarkastuksessa ja turvatarkastuksissa meni toista tuntia ja aamiainen jäi sitten syömättä.

Turvatarkastuksessa ryhdyin jännittämään josko joutuisin pulaan vyöni ansiosta. Minulla on nahkavyössä iso metallisolki ja nämä shortsihousut eivät pysy enää ylhäällä ilman vyötä. Jostain syystä juuri lantioltani on kadonnut se turvallinen jenkkakahva jolla housut yleensä pidetään paikoillaan. Jos joudun ottamaan sen vyön pois ja pudotan shortsini, seison siis siellä chekkauspisteessä ne uudet Homer Simpson boxerit jalassa. Ja niissä lukee isolla: ”This is everyone´s fault but mine”.
Vyön solki ei kuitenkaan hälyttänyt joten se ei liene edes metallia, ja säästyin nöyryytykseltä.

Air Asian lento FD3501 Bangkokista Singaporeen lähti aikataulussa kello 7:05 ja niin olimme kiltisti poistuneet maasta sovitun ajan puitteissa. Olimme alunperin ajatelleet etta kohteenamme olisi Vietnam, mutta varsinkin lentohinnat laittoivat vaihtamaan kohdemaan Singaporeksi.
Kone oli lähes täynnä mutta ns. länkkäreitä ei meidän lisäksi ollut kuin kaksi parikymppistä tyttöä ja yksi vanhempi pariskunta. Mukana matkassa oli myös n. 16 vuotiaiden thaipoikien jalkapallojoukkue huoltajineen ja valmentajineen.

Viereemme käytävän toiselle puolelle rynnivät edellämme kaksi thaimaalaista keski-ikäistä miestä joiden käyttäytyminen muistutti minua perustehtävästäni. (= tarkkaile poikkeavuuksia ja raportoi!) Nämä kaverukset, jotka mielessäni ristin ”Bangkok Brothersiksi”, istuivat alas ja aloittivat välittömästi piknikin. Koneeseen tunki vielä ihmisiä ja heidän vieressään oli yksi vapaa paikka johon herrat iskivät pari muovikassia pitämään sen varattuna. Sitten he paukauttivat ruokailutasot alas ja ottivat kasseista leipää, keksejä, ison pussillisen pähkinöitä ja useita erilaisia kastikkeita. Ja alkoivat narskuttelemaan eväitään. Ja söivät härskisti siihen asti kunnes lentoemäntä käski juuri ennen nousua pistämään vyöt kiinni ja nostamaan ne tasot ylös. Tästä närkästyneenä BB:t päättivät vetäytyä aamupäiväunille. Molemmat käärivät housunlahkeet polveen asti ylös ja nukahtivat välittömästi. Näin määrätietietoista lentokonekäyttäytymistä en ole kohdannut koskaan. Tässä kohdin itsehillintäni petti ja kaivoin vaivihkaa kameran repustani ja suoritin raportoinnin edellyttämän dokumentoinnin eli kuvasin nämä herrat blogin albumia varten.

Meillä oli jo Emman käyttämän termin mukaan kiljunälkä ja odottelimme kärsimättömästi aamiaista. Joka kyllä tulikin, mutta se piti maksaa. Otimme kahvia ja teetä ja limua ja vettä ja tonnikalavoileivät. Hyviä leipiä ja tulivat tarpeeseen.
Noin tunnin kuluttua veljekset viereisellä penkillä säpsähtivät hereille ja jatkoivat eleettömästi pähkinäpiknikkiä.

Koneessa saimme henkilökunnalta Singaporen Immigration Cardit täytettäviksi. Aika samankaltaisen kuin Thaimaaseenkin tultaessa on täytettävä. Tässä kortissa oli kuitenkin yksi kysymys joka jäi askarruttamaan. Joko en todella osaa riittävästi englantia tai sitten en vaan ymmärrä kysymystä. ”Have you ever been to Africa or South America during last 6 days?” Siis kysytäänkö siinä tosiaan että olenko koskaan ollut afrikassa tai etelä-amerikassa viimeisen 6 päivän aikana? Mitähän tuohon sitten pitäisi vastata. Vastasin NO, en ole ollut.

Laskeuduimme Singaporen kansainväliselle lentokentälle aikataulussa ja siirryimme maahantulomuodollisuuksien hoitamiseen. Oli kyllä helppo havaita että tämä pienikokoinen kaupunkivaltio on terroristihälytyksen takia korotetussa valmiudessa. Matkatavarat nimittäin läpivalaistiin myös lentokoneesta ulos tultaessa. Täällähän on sellainen tilanne päällä, että viime viikolla karkasi indonesialaisen Al Qaidan kaverijärjestön päällikkö Singaporelaisesta korkean turvallisuustason vankilasta. Kyseessä on sellainen laitos jossa voidaan vaikka teloittaa vankeja ilman oikeudenkäyntiä jos vaan sattuu huvittamaan. Tämä Mas Selamat Kestari, 47 (eikö kuullostakin ihan joltain kodinkoneelta?) on siis hirmuisen ajojahdin kohteena. Tuhannet sotilaat ja poliisit etsivät tätä sälliä talo talolta ja pitkin rannikkoa. Karkuun hän pääsi niin epämääräisissä olosuhteissa että veikkaan vähän tulevan uudelleenjärjestelyjä poliisihallinnossa.

Tämä Mas on ollut kiinniotettuna kun jäi rysän päältä kiinni suunnitellessaan lentokonekaappausta jonka oli tarkoitus ajaa se kone juuri Singaporen lentoasemaa päin. Jotain lähetystöpommituksiakin lienee hän suunnitellut ja näpit ovat niveliä myöten myös Balin pommituksissa muutama vuosi sitten. Ja katsokaa kuvaa albumista. Kuvassa on mies, jolta saattaisin ostaa vaikka käytetyn auton.

Lentokentällä partioivat myös sotilaiden aateliin kuuluvat Gurkhat. Automaattiaseet valmiina ja hellehatut päässä nämä tiukan näköiset sotilaat vaalivat lentoaseman turvallisuutta. Ja ne kuuluisat käyräteräiset puukot olivat vyöllä tupessa.

Heti taksimatkalla lentoasemalta keskustaan kiinnitin huomioni siihen kuinka siistiä ja kaunista täällä on. Eikä ihme, sillä täällähän voi saada huimat sakot jos vaikka sylkee kadulle tai roskaa jotenkin muuten. Purukumikin taitaa olla edelleen kiellettyä. Tiukka ja vanhahtava poliisivaltio tämä on muutenkin, sillä esim. homoseksuaalisuus on laissa kiellettyä. Lakiin ollaan tekemässä kuitenkin lievennystä. Kohtapuoliin heteroseksuaalisessa avioliitossa olevat parit saattavat voida harrastaa näitä anaalipuolen juttuja ilman rangaistuksen pelkoa. (Pahoittelen tata K18 osuutta mutta se vaan tuli ihan itsestaan...)

Täällä on samanaikaisesti meneillään joku muotifestivaali sillä hotellihuoneiden hinnat olivat ihan järkyttävät. Meidän agenttimme Hua Hinissä sai meille kuitenkin lähes kohtuuhintaisen hotellin aivan keskustasta. YMCA International House. Eli tuttavallisemmin Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys. Sikäli vain puoliksi oikein että olenhan minä toki kristillinen…

Mutta nythän minua alkoi ahdistamaan ihan oikeasti. Ettei vaan olisi tullut tehtyä kardinaalimokaus. Siis tulemme Singaporen YMCA:han majoittumaan. Ja sehän on se sama juttu josta Village People esitti laulua takavuosina. Eikös nämä Village Peoplen pojat olleet juuri näitä B-portaan kavereita, siis ikään kuin epä-heteroita?
Ja tämmöiset touhut on lailla kielletty Singaporessa. Hikeä pukkaa mutta koitetaan pitää matalaa profiilia.

Samalla kun asetuimme taloksi selvisi miksi täältä oli löytynyt lähes normaalihintainen huone. Kyseessä on nimittäin Hostelli eli retkeilymaja. Ja tässä talossa toimii se YMCA ihan täysillä. Kursseja, opiskelijoita ym. vilisee ympärillä. Hotelli, eiku siis hostellitoiminta on osa tätä kokonaisuutta ja muut asukkaat näyttävät olevan nuoria reppumatkailijoita. Tosin niinhän mekin ollaan, vain reput matkassa. Huoneessa kuitenkin oma kylpyhuone ja kolme sänkyä. Saa kelvata.

Kerkisimme käymään vähän katselemassa kaupunkiakin kun tulimme tänne jo ennen puolta päivää. Kelasimme keskustan kuuluisimman ostoskadun Orchard Roadin päästä päähän. Lukemattomia ostoskeskuksia ja tavarataloja. Paulan katse on sumentunut niin pahasti että epäilen ettei tuosta tilasta ole paluuta normaaliin ilman tiputusta.

Tehtiin vähän impulssiostoksia. Tai oikeastaan tuplaimpulssiostos. Ostimme kaksi isoa käsinmaalattua öljyväritaulua kotiin tuotavaksi.
Kävimme sammuttamassa janomme oluella vain siksi että olin jostain lukenut että täällä olut on vielä kalliimpaa kuin Suomessa. Ei muuten ollut, vaan ihan hiukan halvempaa eli siis vain viisinkertaisesti kalliimpaa kuin Thaimaassa.

Täällä on taksikuskimme mukaan juuri alkamassa sadekausi ja sen havaitsimme ollessamme syömässä ulkoilmaravintolassa. Söimme Paulan kanssa paikallisen erikoisannoksen Laksan. Kyseessä on hieman Thaimaalaisen katkarapukeiton sukuinen nuudelikeitto jossa on myös keitetty kananmuna ja kanaa. Todella mainio sapuska ja niin tulinen että meiltä meni litra vettä ruokailun yhteydessä. Ja siinä syödessämme sitä alkoi tulla taivaaltakin. Vettä tuli todella huolella ja ehdin jo ajatella että täältä ei pääse ilman uimarengasta takaisin kristilliseen hostelliimme. Nopeasti se kuitenkin loppui ja lähdimme raahustamaan kohti majapaikkaa.
Huomenna säntäämme ostoksille ja keskiviikkona ajattelimme keskittyä nähtävyyksiin.
Kotiudumme Thaimaaseen torstaina iltapäivällä, jos saan Paulan ulos sieltä shopping centereistä ja sidottua johonkin sopivaan paikkaan, esim. taksin takapuskuriin. Nyt lähden tarkastamaan josko tämän raportin ja muutaman kuvan saisi jostain pudotettua blogiin.

Jalkikirjoitus 4.4.

YMCA:sta loytyi kylla nettikahvila mutta koneet olivat panssarikuoren sisalla joten en saanut USB-tikkuani tungettua niihin. Nyt kirjoittelen tata kaupungilla nettikahvilassa jossa homma onnistui. Aat ja oot ei tosin tule tekstiin mutta haitanneeko tuo.