Pasi: Keskiviikkona ajeltiin ympäri Hua Hiniä ikään kuin ympäristöopin jatkokurssina. Käytiin mm. norsufarmilla joka sekin sijaitsee temppelialueella aika lähellä sitä Khao Hin Lek Fain näköalapaikkaa jossa kävimme jokin aika sitten. Jostain syystä aika monet paikalliset nähtävyydet sijaitsevat näiden temppeleiden yhteydessä tai sitten nämä temppelit ja suuret buddha-patsaat ovat itse niitä nähtävyyksiä. Buddhismin läsnäolo on niin vahvaa että siltä ei voi välttyä. Minulla on jo komea kokoelma erilaisia buddha-patsaiden valokuvia ja lisää tulee melkein joka päivä.
Tämä Buddhan tärkein sanoma, eli valaistuminen on ainakin minun kohdallani toiminut hienosti. Viimeisin asia jonka osalta olen kokenut valaistumisen, on Market Villagen Lotus Tesco-kaupan kuuluisa kieltolaki. Nyt, lopultakin ymmärrän eli olen valaistunut.
Se homma menee siis siten, että siellä myydään alkoholia vain klo 10-14, ja 17-22 välisenä aikana. Eikä tämä ole aikaisempien luulojeni mukaisesti mitenkään riippuvainen suruajoista tai parlamenttivaaleista. Ja se miksi olen joutunut nöyrästi siirtämään six-backin sivuun, vaikka edellinen asiakas sai ostaa kaksi korillista olutta, johtuu siitä, että aikarajoitus koskee vain alle
Eläimiin täällä tuntuu törmäilevän alituiseen. Ja melko erilaisiin eläimiin verrattuna suomeen. Nyt en tarkoita kulkukoiria, vaan näitä muita paikallisia kotieläimiä. Siellä norsufarmilla olin vähällä ajaa metrin mittaisen varaanin yli ja muutama sekunti sen jälkeen ohitimme kaksi mustaa rutakossa kylpevää villisikaa. Ja heti näiden jälkeen ajoimme lammen rantaa jossa oli kaksi mustaa joutsenta. Kotimatkalla poikkesimme huoltoasemalle tankkaamaan ja siellä oli tyttö skootteriaan tankkaamassa ja hänellä oli apinan poikanen sylissään. Hän esitteli sitä huoltamon väelle ja lähtiessään hän tunki sen kassiinsa.
Tämä seutukunta alkaa olemaan melko hyvin hallussa joten ajattelimme että esittelimme sen Arvolle ja Railille pienen kiertoajelun muodossa torstaina. Kävimme Khao Taolla ja näköalapaikalla ja mm. siellä apinavuorella. Tarkkailin taas sitä apinalaumaa ja mieleeni tuli että ne saattavat olla alun perin kotoisin vaikka pohjanmaalta. Nehän nimittäin painivat keskenään koko ajan ja härnäävät toisiaan. Olisin voinut varmistaa tämän geneettisen alkuperän, jos minulla vain olisi ollut pesäpallomaila mukanani. Sen kun olisi heittänyt sinne keskelle ja jos hetken kuluttua olisi ollut pesispeli pystyssä ja etupesät täynnä, homma olisi varmistettu.
Perjantai-iltana saimme taas Emmalta konsertin, en nyt edes muista mikä oli illan biisi. Näitä konsertteja on kiva muistella sitten joskus jälkeenpäin, vaikka ne vähän rasittavatkin juuri nyt. Emma pistää aina systeemit pystyyn alkuillasta. Hän kasaa katsomon, johon tulevat tuolit riviin, tekee juontokäsikirjoituksen ja istuu sitkeästi odottamaan sitä kun meillä lopulta ”on aikaa” tulla Idols-finaaliin. Itse esitys noudattaa aina samaa kaavaa (kuten Idolsissakin). Juontaja pitää puheen ja sitten esiintyy toinen finalisteista. Tämä on aina Emma Mäkinen, ja toinen finalisti vaihtelee melkoisesti. Emma on ottanut kisaa ainakin Anna Abreun, Hanna Pakarisen, Sonja Nurmelan, Katri Ylanderin ja Ilkka Jääskeläisen kanssa. Sitten on jännitys huipussaan kun odotellaan voittajan julistamista. Arvatkaapa kuka on voittanut kaikki Idols-finaalit vuosien 2001 – 2009 välillä?
Perjantaina päivällä kävelin tutun rantalenkin Son beachillä. Menomatkalla kohti Khao Taoa havaitsin että kuolleita meduusoja oli aika runsaasti. Paluumatkalla laskin ne yksitellen ja lopputulos oli siltä n. 2-
Tämän Jellyfishin kanssa ei ole leikkiminen jos sellainen sattuu uimaan vastaan. Sen aiheuttamat ”palovammat” saattavat vaatia sairaalareissun mutta pienempiin osumiin löytyy apteekista ensiapua. Hankalaksi niiden havaitsemisen tekee juuri kova aallokko kun hiekka sumentaa veden. Sylipainiin joutuminen sellaisen ison kanssa saattaa olla kivulias kokemus. Tästä otuksesta on olemassa myös tappava versio, joka käsittääkseni partioi tuolla Australian suunnalla.
Perjantaina muuten palasi ”yllättäen” maahan entinen pääministeri Thaksin Shinawatra josta olen aikaisemmin tarinoinutkin. Seurasin suoraa tv-lähetystä Bangkokista jossa lentokentällä oli väkeä häntä vastaanottamassa banderollit valmiina kuin kaupunkiin olisi tullut joku Rock-tähti. Ja paavillisesti hän suuteli heti saavuttuaan kotimaansa kamaraa. Hän matki myös erästä suomalaista valtiomiestä lehdistötilaisuudessa, jonka hän päätti jotensakin näin: ”Ja nyt minä lähden syömään nuudelia”. Thaksin pidätettiin ja vapautettiin takuita vastaan odottamaan oikeudenkäyntiä jossa hän vastaa korruptiosyytöksiin. Ja peli jatkuu, parlamentin puhemies sai näin jälkikäteen punaisen kortin vaalivilpistä, ja odottaa myös korkeimman oikeuden päätöstä siitä saako hän jatkaa tehtävässään. Samanaikaisesti uusi hallitus on ryhtynyt ”siirtelemään” virkamiehiä tehtävistä toisiin tehtäviin. Tästä oppositio on luonnollisesti närkästynyt ja väittää näitä siirtoja poliittisiksi. Voi perskeles, mitäs muuta ne sitten voisivat olla??? Tätä touhua ei vaan pysty ymmärtämään, eikä onneksi tarvitsekaan.
Lauantaina kävin tekemässä bisnestä kaupungilla yhden taksiyrittäjän kanssa. Buukkasin meille menomatkan Bangkokiin sunnuntaiaamuksi ja noudon lentoasemalta ensi torstaiksi. Joudumme poistumaan maasta näiden viisumisäännösten johdosta ja tämä homma täytyy tehdä aina 60 päivän välein.
Sunnuntaina palautamme myös hyvin palvelleen Mitsun vuokraamoon ja kunhan taas palaamme Hua Hiniin ensi viikon lopulla käyn vuokraamassa uuden auton. Tai siis vähän uudemman ainakin. Asiakaspalautteen johdosta olen laittanut albumiin myös valokuvan siitä meidän autovuokraamomme ”kiinteistöstä”.
Sain aikaiseksi myös muutaman videokoosteen Kwai-joen reissulta ja laitoin ne videogalleriaan. Samalla sinne meni myös video siitä huoltoasema-apinasta ja niistä pohojanmaan apinoista. Valokuviakin tuli muutama lisää sinne albumiin.
Palataan asiaan kunhan löydämme alkuviikosta nettiyhteydet ja pääsemme raportoimaan.
Paula: Keskiviikkona ostettiin kaupasta kaikenlaisia hedelmiä illaksi. Ensimmäistä kertaa näin myös paljon puhutun Durian –hedelmän, jota en ole koskaan aikaisemmin nähnyt saati maistanut. Valitsin sieltä kaikkein pienimmän mukaani, koska joudun syömään sen yksin. Pasi ei halua edes maistaa sitä, ennakkoluuloinen mies, sanon minä. Lisäksi jouduin lupaamaan että syön sen ulkona. Tämä on sellainen hedelmä jota mm. turistit eivät saa tuoda hotellihuoneisiin lainkaan hedelmän hajun vuoksi. Löysin myös niitä Lam Yai hedelmiä, joita maisteltiin Antin retkellä. Kysyin yhdeltä vanhemmalta naiselta siinä kun niitä valitsin että ovatko nämä hyviä. Kertoi, että ovat makeita, mutta hänen mukanaan ollut mies varoitteli niitä syömästä kerralla kovin paljon, koska aiheuttavat ”kuumotusta” vatsan alueelle. Mitäköhän se tarkoitti; liikaa syötynä ripulia? Syödään siis niitä maltillisesti. Lisäksi meillä on mangoa, jack fruittia, papaijaa, ruusuomenaa, dragon fruittia ja tietenkin pomeloita.
Kotona sitten painelin pihalle Durianin kanssa ja maistelin siitä suupalan josta elämyksestä Pasi otti kolmen valokuvan sarjan (joiden kuvia ei koskaan nähdä julkisuudessa saati esitellä kenellekään koskaan, ikinä). Maku hedelmässä oli tosi imelä, jotenkin sulan toffeen makuista jossa olisi sipulia mausteena (ihan vaan minun oma mielipiteeni). Otin siitä vielä toisenkin palan varmuuden vuoksi, että muuttuuko maku parempaan suuntaan. Ei muuttunut. Ymmärrän nyt hyvin, miksi Duriania ei kannata viedä hotellihuoneisiin. Pasi lähti viemään Durian –raadon heti roskikseen, koska sen ”haju” leijui koko uima-altaan alueella…
Muutakin outoa tällä viikolla on tarjottu. Nimittäin kävimme torstaina autoilemassa ympäri Hua-Hinia Arvon ja Railin kanssa ja paluumatkalla kävimme kahvilla Market Villagen yhdessä kymmenistä kahviloista. Kahvi oli oikein hyvää ja annokseen kuului lisäksi pienet kupilliset keksejä kuumaa teetä. Teetä kahvin kanssa? Outoa.
Torstaina reissun päätteeksi otimme pienet päiväunet, minä tosi pikaiset, koska isokokoinen gekko juoksi makuuhuoneen seinää pitkin pääni yläpuolella. Oli ihan pakko nousta ylös, koska pelkäsin sen putoavan seinältä päälleni.
Perjantaina tilasimme taksin eli Mr Monin hakemaan meitä viiden aikaa. Tuli vasta puoli kuudelta, tällä kertaa itse, mutta eri autolla kuin yleensä. Huomasi meidän pihassa auton ja Pasi kertoikin hänelle että olemme sen vuokranneet. Mr Mon kertoi myös vuokraavansa autoja, mm. sitä mustaa Toyota Solunaa, jolla yleensä ajelee. Kyseli ensin mitä maksamme nykyisestä ja tarjosi omaansa meille vähän edullisempaan hintaan. Kerroimme hänelle että tarvitsemme autoa vielä pari kuukautta. Käski miettiä hänen esittämää tarjousta.
Paluumatkalla Mr Mon tuli hakemaan meitä ja kyseli kiinnostuneena miten ajaminen täällä on sujunut ja onko aikaisempaa kokemusta vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Pasi kertoi hänelle että ihan on ensimmäinen ja kerta ja sekoilee koko ajan vilkkujen ja tuulilasin pyyhkimien kanssa. Kuskiamme se nauratti ja eikä enää tämän jälkeen puhunut mitään autonsa vuokraamisesta…
Emma: Keskiviikkona käytiin elefanttifarmilla katsomassa norsuja. Ne ovat tosi isoja. Näin myös varaanin, joka on iso lisko ja kaksi mustaa villisikaa ja kaksi mustaa joutsenta. Myöhemmin bensa-asemalla näin pienen apinan, jota yksi tyttö yritti laittaa reppuun. Käytiin myös leikkipuistossa, sen nimi on Kuningattaren puisto. Laskin siellä liukumäkeä monta kertaa.
Torstaina käytiin kaupassa Arvon ja Railin kanssa. Minä kävin yksin valitsemassa Market Villagen salaattibaarista meille kotiin vihanneksia ja vein itse punnittavaksi. Kaksi naista kävi minua halaamassa tiskillä ja sanoivat jotain, minä sanoin niille että mun nimi on Emma ja Yes.
Opettaja soitti tänään skypellä ja juttelin kaikkien oppilaiden kanssa.
Lauloin illalla äidille ja isille englanninkielisen biisin, sen nimi on Lipijy. Pelattiin myös yksi Uno-peli, jonka äiti voitti.
Perjantaina käytiin Son biitsin uimarannalla. Siellä oli hyvät aallot, äitikään ei pelännyt yhtään. Illalla oltiin Arvon ja Railin kanssa syömässä kaupungissa. Maistoin banaani-pannukakkua jälkiruuaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.