Singapore, tiistai

Pasi: Singaporeen tutustuminen jatkui tiistaina ostoskierroksella jonka aloitimme hajaantumalla kahteen ryhmään. Paula ja Emma säntäsivät Orchard Roadin ostoskeskuksiin ja ryhmä 2 eli minä lähti kohti toista Singaporen suurista IT-tavarataloista. Tämä 6-kerroksinen Sim Lim Square on täynnä IT-tekniikkaa, kameroita ja muuta elektroniikkaa. Hiukankin tekniikkaan kallellaan oleva henkilö, kuten ryhmä 2, joutuu sisään kävellessään vähintäänkin lievään shokkiin. Kelasin alaleukani paikoilleen ja syöksyin kerroksiin. Onneksi en ottanut paljon rahaa mukaan ja tarpeitakin oli vain hommata Emmalle uusi MP3-soitin. Ja koska tutustuin kaikessa rauhassa tarjontaan en mennyt pahasti retkuunkaan. Söpö pinkin värinen soitin oli eräässä myymälässä ”tarjouksessa” 129 S$ (n. 65 €) mutta ostin sen sitten kuitenkin toisesta paikasta pienen vääntämisen jälkeen 50 S$ eli n. 25 €:lla. Eli täällä on siis lupa myös tinkiä. Harmaana kateudesta tarkistin myös tietokoneiden hintatason ja sellaisen perus-kotikoneen hinta näyttöineen ja käyttöjärjestelmineen oli noin 50-70 % halvempi kuin mitä se suomessa maksaisi. Koska tunsin takaraivossani kuinka ryhmä 1 suoritti tarpeellisia hankintoja siellä kauppakeskuksissa kiihtyvällä tahdilla ostin meille yhden uuden laukun, sillä tulimme tänne pelkillä repuilla varustettuina ja ne olivat aika täynnä jo tulomatkalla.

Itsesuojeluvaistoni ja sovittu aikataulu poistivat minut kiinteistöstä. Olin jo keksinyt paljonkin juttuja joita ilman en tulisi toimeen joten oli perhesovun kannalta parasta lähteä kohti ryhmää 1 joka puhalteli myrskytuulen lailla pitkin Orchard Roadia ja sen kymmeniä ostoskeskuksia.
Kävin ensin päivittämässä blogin nettikahvilassa ja havaitsin että koneet oli varustettu luureilla ja kameroilla ja Skypella joten tänne tullaan illalla raportoimaan Santulle tilanteesta.

Löysin emännät pienen harhailun jälkeen ja menimme raikastaville jääkahveille ja limppareille. Sitten suoritimme uuden ryhmäjaon ja otin johtovastuun Emmasta ja annoin Paulalle vähän ”siimaa” mennä omien hankintojensa perässä.
Emman kanssa menimme sitten vähän rauhallisemmin samaa katua pitkin ja kävimme mm. McDonaldsilla tankkaamassa neidin, jonka vatsa kuulemma murisi uhkaavasti.
Näistä mäkkäreistä on tietysti jo kokemuksia joka puolelta maailmaa ja onhan se tietysti aina yksi vertailukohta katsoa mitä maksaa tavallinen hampurilaisateria eri maissa. Tämänkertainen hinta Singaporen keskustassa oli siinä 10 S$ eli n. 5 €. Sama ateria maksaa Bangkokissa 2,5 € ja Montreuxissa Sveitsissä 15 €.

Otimme pienen aikalisän ja yhytimme Paulan ja kävimme sitten me varttuneemmat myös lounaalla. Menimme paikalliseen katukeittiöön ja tutustuin toistamiseen kansalliseen alkuperäistuotteeseen nimeltään Laksa. (Yes!! Loistavaa!)
Sitten pidimme pienen lepotauon hotellilla ja iltapäivällä jatkoimme tutustumisella Chinatowniin.

Vaikka ko. kaupunginosa olisi ollut kävelymatkankin päässä päätimme mennä suurkaupungin tyyliin sopivasti metrolla. Yksi suurimmista metroasemista, nimeltään Dhoby Ghaut, kun sattui sijaitsemaan aivan hotellimme vieressä. Ja juuri niin kuin kaikki muukin Singaporessa, oli metrojärjestelmä asemineen ja junineen aivan viimeisen päälle. Siisti ja toimiva systeemi. Sisällä vaunussa pisti kuitenkin heti silmään Masat Selamatin etsintäkuulutus.
Kaksi pysäkinväliä meni hetkessä ja sitten ulos Chinatowniin.
Voi mahroton mitkä markkinat aukesivat heti metroaseman oven takana. Värikästä ja meluisaa kiinalaiskojua ja paljon ihmisiä. Tosin täälläkin poikkeuksellisen siistiä verrattuna muihin Chinatowneihin.
Raahauduimme niiden kujien läpi ja teimme taas niitä impulssiostoksia.
Kadut olivat kapeita ja niiden yllä roikkui punaisia kiinalaisvalaisimia. Tunnelma oli mukava ja ihmiset avuliaita. Heti kun kaivoi kameran esiin oli joku selittämässä mikä tämäkin talo oli ollut tai on edelleenkin. Ja missä päin on seuraava temppeli tai joku muu merkittävä rakennus.
Kävimme illan pimetessä myös syömässä kiinalaisessa katuravintolassa. Jälkiviisaana sanoisin että olisi kannattanut harkita kahdesti.

Myöhemmin illalla otimme taksin ja ajoimme hotellille ja kävelimme siihen nettikahvilaan josta olin aamupäivällä käynyt päivittämässä blogin. Soitimme Skypellä Santulle ja lähdimme sitten hotellille sillä päivä oli pitkä ja rasittava ja itse olin havainnut pieniä levottomuuden merkkejä vatsassani.
Hotellilla tämä masu sitten äityi todella hankalaksi ja yöstä tuli tämän talven tähän asti vaikein.
Kovat vatsakivut pitivät minut mitä ihmeellisemmissä asennoissa. Ja hereillä. Ei paljon naurattanut.

Paula: Aamulla Pasi lähti etsimään internet-kahvilaa, jotta saisi blogin päivitettyä sekä isossa pelkästään elektroniikkaa myyvässä tavaratalossa. Minä ja Emma singahdettiin Orchard Roadille, joka on useita kilometrejä pitkä katu, jonka varrella on kymmeniä isoja shopping centereitä. Käytiin Emman kanssa ensin Plaza Singapurassa, jonka Girls –liikkeestä ostin Emmalle uuden hameen, joka kuulema nyt Japanissa suurinta muotia. Santulle löytyi taas pari paitaa, eli Santun ei tarvitse ottaa tänne kotoa omia vaatteita mukaan lainkaan. Itselle löysin kengät Little John –liikkeestä 19 dollarin hintaan, mutta en kuitenkaan niitä jostain syystä ostanut. Vielä.

Tavattiin Pasi sovitulla paikalla ja käytiin ravintolassa, jossa otettiin kylmät kahvi-jäätelöjuomat. Pasi oli käynyt ostamassa meille uuden matkalaukun, johon on varmaan tarvetta.

Tämän jälkeen minä lähdin jatkamaan yksin shoppailukierrosta ja Pasi otti Emman eli jarrun mukaansa. Minä kiersin varmaan 4-5 kauppakeskusta ja kilometrejä kertyi kuin huomaamatta sekä kasseja käsiin. Mietin koko ajan siellä kierroksella millaista olisi asua tällaisessa suurkaupungissa, menisikö kaikki rahani vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin? Voisiko tähän tavarapaljouteen kyllästyä? Vai kävisikö vain yhdessä shopping centerissä katsastamassa valikoiman muuttumista?

Jokaisessa liikkeessä on paljon myyjiä, joten yksin ja rauhassa et voi katsella valikoimaa. Koko ajan joku on kyselemässä että mitä etsin ja voivatko auttaa. Joskus en edes viitsinyt mennä liikkeeseen, jos siellä ei ollut muita asiakkaita. Tuntuu siltä, että tarkoituksena on saada asiakas sovituskoppiin, jolloin liikkeestä on aika vaikea poistua mitään ostamatta. Aika monessa liikkeessä oli tarjouksia, mutta ne olivat vain voimassa jos osti esim. paitoja kaksi kappaletta. Yksittäisiä kappaleita ne eivät koskeneet.

Iltapäivällä menimme Pasin kanssa syömään ”katukeittiöön”. Pasi otti laksa –ruoan ja minä valitsin paahdettua ankkaa nuudelien kera. Pasi oli käyttänyt Emman Mäkkärillä syömässä, joten Emma söi vain jäätelön. Ruoat olivat edullisia ja olivat ihan hyviäkin. Laksasta tuli Pasille ihan uusi lempiruoka.

Pasi lähti hotelliin, minä ja Emma lähdettiin etsimään aamuista kenkäkauppaa. Käveltiin varmaan kilometri taaksepäin ja käytiin monessa liikkeessä ja mutta en muistanut enää mikä kauppakeskus se oli. Liikkeen nimen muistin, mutta se ei auttanut nyt asiaa. Käveltiin lopulta hotellille, jossa Pasi oli ottanut sillä välin päiväunet. Huilattiin ihan hetki ja lähdettiin metrolla Chinatowniin. Olimme siinä maksuautomaatilla ja ihmettelimme miten se toimii kun yksi tyttö tuli kysymään tarvitsemmeko apua ja hän näppäili meille lippuun tarvittavat tiedot. Matkaa Chinatowniin oli vain kaksi pysäkinväliä. Siellä metron seinässä oli etsintäkuulutus terroristista Mas Selamatista, joka oli karannut täältä vankilasta viime keskiviikkona.

Chinatown oli aivan uskomattoman ihana paikka. Paljon pieniä kojuja, ravintoloita ja katukeittiöitä kapeiden kujien varrella. Siellä oli todella paljon turisteja, mutta myöskin paljon paikallisia liikkeellä. Otettiin valokuvia tai Emma ja Pasi ottivat, minä nautin siitä tunnelmasta ja ajattelin taas miten ihanaa oli nähdä tällainenkin paikka ja kuinka ihanaa matkustaminen on. Kuinkahan monta kertaa tämä ajatus onkaan putkahtanut mieleeni tällä reissulla. Emmalla alkoi olla nyt nälkä ja etsittiin sopivaa ruokapaikkaa. Löydettiin sellainen ihan Perinnekeskusta vastapäätä olevasta ravintolasta ja tilattiin Emmalle riisi-kana-annos. Meillä ei ollut mitenkään iso nälkä, mutta jotain suolaista teki mieli, joten päädyttiin ottamaan yksi annos uppopaistettuja rapuja salaatin kera. Rapuja oli yhteensä kuusi kappaletta, joista söimme kolme kappaletta molemmat. Pasi ei niistä ihan kauheesti tykännyt, mutta minä tykkäsin varsinkin siitä salaatista, jossa oli mukana hedelmäpaloja.

Tehtiin vielä vähän ostoksia ja ostettiin mm. Emmalle valkoinen paita ja mekko, koska hän on luvannut toimia pappina kun meillä on 20-vuotis hääpäivä parin viikon päästä. Hän haluaa vihkiä meidät uudelleen, joten täytyyhän papilla jotain valkoista olla päällä. Mietittiin että kysyyköhän Emma meiltä kuten usein leikkiessään häissä pappina, että ”haluatko ottaa tämän …..ja rakastaa häntä myötäkäymisessä vai haluatko unohtaa?”

Yöllä heräsin yöllä moneen kertaan ja Pasi oli aina vain hereillä, milloin istui sängyn reunalla maha kippurassa tai yritti istuallaan nukkua sängyssä. Hänellä oli vatsa tosi kipeä. Syyksi epäili niitä syömiään rapuja.

Emma: Mentiin aamupalalle ja sitten mentiin kaupungille. Oli tylsää ostaa vaatteita. Illalla mentiin internettiin ja sitten mentiin uima-altaalle ottamaan valokuvia. Sitten nukkumaan.