Matkaan !

Pasi: Lauantain aamulla herätys epäinhimillisen aikaisin, klo 7:45. Pikaiset aamutoimet, pakkaamista ja paikkojen tsekkausta ja sitten vaan matkaan. Auton luovutus ja uuden ensi viikolla vuokrattavan auton sopiminen kesti melkein minuutin. Vähän puoli kymmenen jälkeen istuimme taksissa, isossa Toyota Camryssa ja suuntasimme kohti BK:ta. (slangia, tarkoittaa Bangkok).
Matka meni mukavasti. Kuuntelin pari tuntia MP3 soitintani ja olin vähän poissa planeetalta. Vaikka nimim. Routasydän Riihimäeltä tässä taannoin esittikin voimakasta kritiikkiä sähköpostissaan, kun kerroin ostaneeni UB40:n reggae CD:n, voin vakuuttaa ettei Rock-henkilö sisälläni ole koomassa. Nyt kuuntelin mm. Greendaytä, Led Zeppeliniä ja Rory Gallagheria ja Frank Marinoa.
Edelliseen viitaten korostan, että UB40 on loistavaa, valkoista reggaeta. Siinä vähän ikääntyneempikin lantio keinahtelee kuin itsestään. Ja koska bändin nimi on peräisin työvoimatoimiston lomakkeesta, se sopii tähän sapattivapaalle oikein mainiosti.
Paukahdimme Bangkokin lentokentän liepeille alle kolmessa tunnissa joka lienee todella hyvä suoritus. Olimme buukanneet hotellin aivan lentokentältä, sillä joudumme huomenna aamulla ponkaisemaan ylös jo aikaisin. Meidän täytyy olla kentällä jo klo 5 aamulla. Oijoijoi…
Olimme hotellilla jo yhden maissa joten päätimme pienen kuosiutumisen jälkeen pyyhältää keskustaan. Taksilla taas ja nyt mentiinkin sitten kunnon ruuhkissa melkein tunti. MBK centerissä sitten vähän shoppailtiin ja käytiin lounaallakin.
Paula osti minulle Homer Simpson bokserit. Aika viileet.
Emmalle ostettiin erinomaisen ruma rannekello ja nyt se tarkistaa aikaa kahden minuutin välein. Jospa tästä olisi vaikka apua ja Emma oppisi lopulta ihan kunnolla tuntemaan kellonkin.

Palasimme hotellille taksilla. Otimme taksin MBK-centerin taksijonosta, joka oli kuin lentokentän check-in jono, mutkitellen putkilla erotettujen kaistojen välissä. Saimme kuitenkin nopeasti taksin ja kaveri haistoi pimeän keikan eikä pistänyt mittaria lainkaan raksuttamaan. Kinasimme hetken mutta olin valmiiksi pehmeä ja annoin periksi. Hinnaksi sovittiin 500 bahtia ja menoksi. Matka on kuitenkin pitkä ja normaalilta taksilta menee siihen n. 45 minuuttia. Mutta ei tällä kertaa, sillä nyt oltiinkin paikallisen Räikkösen kyydissä. Tämän taksikuskin on pakko olla sukua sille venekuskille siellä Kanchanaburissa. Lämä pohjassa vaikka kuinka näyttäisi ahtaalta. Perinteinen keppivaihteinen Toyota sai kyytiä ja me olimme todella vain matkustajia. Yksi 100% varma peräänajo vältettiin kun vasemmalla olevilla kaistoilla sattui olemaan väistötilaa. HUH!! Nelikaistaisella kehätiellä periaatteena on se, että hitaammat ajaa siellä vasemmalla. Meidän kuski kuitenkin huitoi vapaasti kaikilla neljällä kaistalla, riippuen siitä missä oli tilaa ja kerran kun uskaltauduin katsomaan, oli mittarissa 140 kmh.

Voi perse että pelotti !!

Hotellille päästyämme tunnustelin vartaloani ja yllätyksekseni havaitsin että olen elossa kuten myös rakkaimpani. Heitimme kassit ovesta hotellihuoneeseen ja suuntasimme hotellin pihalla sijaitsevaan ravintolaan. Otimme elämän maljat, eli isot Singhat.
Kyllä voin vakuuttaa että nyt maistui olut hyvälle. Söimme siinä myös pienet iltapalat ja kävimme sitten netissä sähköposteilla. Ja otin vielä varmuuden vuoksi toisen ison Singhan, niin hutera oli tunnelma sen taksarin jäljiltä.
Laskimme itsemme varhain levolle sillä aamulla on aikainen herätys.