Samea allas, harmaa auto ja kohoava lämpötila

Tässä taas muutama ote päiväkirjoista ja albumiin pari kuvaa. Singaporen videot ovat myös nyt siellä videogalleriassa.

Perjantai 7.3.

Pasi: Aamulla kävin heti ensi töikseni tarkistamassa uima-altaan ja totesin että vesi on todella sameaa. Nyt on pakko saada joku hommiin. Onneksi siivooja tuli ja vein hänet heti altaalle ja näytin sitä ja elehdin negatiivisesti. Mitään muuta yhteistä kieltä kun ei meillä ole kuin elekieli. Hän haki jostain yhden kiinteistöyhtiön englantilaisen työntekijän joka mittasi altaan veden ja totesi suola-arvot liian alhaisiksi. Eikä aikaakaan kun allaspoika ja puutarhuri kantoivat kaksi 25 kg:n säkkiä suolaa ja rojauttivat ne altaaseen. Ja elehtivät että huomenna on hyvä, mutta jos näin ei käy, allas pitää shokata, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Ei kuullosta kovin mukavalta.

Siinä samalla kun tämä suola-show oli meneillään huomasin Paulan neuvottelevan siivoojan kanssa vilkkaasti. Sitten näin kun Paula alkoi piirtämään jotain jonka jälkeen he siirtyivät selvässä yhteisymmärryksen tilassa siihen kolmanteen makuuhuoneeseen jatkamaan sitä viittomista ja nauru maittoi. Sen episodin sisältö oli se, että Paula kertoi siivoojalle että keskiviikkona tähän ylimääräiseen huoneeseen tulee asukas ja sen sänky pitäisi saada käyttökuntoon. Näin se vaan informaatio saavuttaa kohderyhmänsä kun riittävästi käyttää havaintovälineitä.

Nyt kun taas olemme kotikulmilla on edessä uuden auton vuokraaminen. Sovin jo aikaisemmin sen saman vuokraamon kanssa että tulen tänään hakemaan ajopelin pariksi kuukaudeksi.
Seurueen naisväki sai jonkun ihme kohtauksen ja rupesivat jo ennen lähtöä väittelemään (lue=toivomaan) siitä minkä värinen tämän uuden auton tulisi olla. Ihan niin kuin siellä kioskilla nyt vielä olisi kaikista autoista eriväriset versiot tyrkyllä. Ja kun lähdimme taksilla keskustaan olivat emännät pukeutuneet saman värisiin paitoihin minkä värisen auton he halusivat. Paulalla oli vaaleansininen ja Emmalla punainen paita. Itselläni oli harmaa t-paita sillä kaikki sen vuokraamon autot ovat harmaita.
Vuokrattiin pieni uudenkarhea Honda Jazz. ( Harmaa) Näppärän tuntuinen peli ja paljon helpompi parkkeerata kun varsinkin keskustassa on aina ahdasta. Sisätilat ovat yllättävän isot ja tavaratilaakin riittävästi meidän tarpeisiin.
Vatsani ei ole vieläkään ihan kunnossa. Yritän ottaa ruokailun ja juomailun erittäin varovasti että saisin sen rauhoittumaan.

Paula: Oli ihana herätä taas ”omasta sängystä”. Siivooja tuli heti aamusta ja yritin kertoa siivoojalle että poikamme tulee tänne ensi keskiviikkona ja hänen huoneeseen pitäisi saada puhtaat petivaatteet. Siivooja ei osaa yhtään englantia, joten ei ymmärtänyt sanaakaan. Hain paperia ja kynän ja piirsin kolme tikku-ukkoa ja näyttäen sormilla että siinä ollaan me ja lisäsin siihen ”porukkaan”vielä yhden tikku-ukon ja näytin kalenterista että keskiviikkona tulee meidän poika. Nyt ymmärsi asian ja samalla toisti kalenterista minulle viikonpäiviä thai-kielellä. Muistan ainoastaan että sipsii on perjantai. Kaikissa päivissä oli alkuna sana sip ja joku koh tai kha jne perään. Naurettiin yhdessä kun yritin toistella sanoja.
Käytiin päivällä vuokraamassa auto. Vuokrattiin harmaa Honda. Oltais Emman kanssa toivottu jotain muuta väriä ”vaihteeksi”. Mutta liikkeessä oli vain harmaita autoja. Miksi ihmeessä? Seuraava vaaleansininen auto vuokrataan jostain muusta liikkeestä.

Emma: Mentiin vuokraamaan uusi auto. Se on harmaa. Halusin punaisen auton.
Isin vatsa on vielä kipeä. Siivooja kävi ja allaspoika kävi ja laittoi suolaa altaaseen.
Siinä voi taas uida.

Lauantai 8.3.

Pasi: Lähdettiin varaamaan hotellia Koh Changilta. Mentiin tällä kertaa ensin siihen samaan paikkaan josta Singaporen matkajärjestelyt hoidettiin. Tänään sieltä ei oikein löytynyt mitään ja lähdimme hieman pettyneinä pois. Kävin sitten yksin yhdessä toisessa paikassa joka on se sama toimisto josta ostin sen ensimmäisen Bangkokin matkan. Tyttö siellä tiskin takana kertoi että nyt on Changilla kova sesonki menossa joten on aika vaikea saada huoneita. Soitteli kuitenkin moneen paikkaan ja lopulta löysi aika hyvän tuntuisen hotellin jossa olisi tilaakin. Hinnat ovat melko korkeat, kahden hengen huone yöksi melkein 70 €. Olemme siellä neljä yötä ja joudumme ottamaan kaksi kappaletta kahden hengen huoneita joten aika paljon tulee hintaa muutaman päivän reissulle. Emmekä edes vielä tiedä miten sinne mennään. Tämä Koh Chang on nimittäin vähän etäämmällä.

Sillä aikaa kun leikin matkanjärjestäjää Paula kävi ostamassa Santulle ilmapatjan. (oli kuulemma tilannut sellaisen) Testasin sitä myöhemmin iltapäivällä uima-altaalla. Havaitsin patjan päälle nousemisen suoraan vedestä aika vaativaksi toimenpiteeksi. Syvällisen analyysin jälkeen päädyin siihen tulokseen että vedestä patjalle nousevan elomuodon massa oli hiukan liikaa tälle lasten uimapatjalle, ja koska tämä em. hylje oli voideltu vielä aurinkorasvalla, kitkaa ei ollut riittävästi. Jouduin pitämään pienen mietintätauon jonka aikana ratkaisin ongelman ja siirryin altaan portailta suoraan sulavasti patjalle. Onneksi ei ollut sen isompi yleisö. Näillä kahdellakin oli ihan riittävän hauskaa.
Illalla hokasin että vatsa on ollut ihan normaali koko päivän joten uskaltauduin ottamaan pari lasillista punaviiniä ja pari olutta. Ei ollut hyvä idea, ei.

Paula: Mentiin tänään varaamaan matkaa 20-vuotis hääpäivän viettoa varten. Käytiin ensin siinä matkatoimistossa, josta varattiin Singaporen matka. Emme saaneet siitä hotellista huonetta mistä olisimme halunneet. On kuulemma täyttä ja hinnat olivat kalliimmat mitä ajateltiin. Lupasimme palata asiaan kun ensin mietimme heidän tarjoamaa ehdotusta toisesta hotellista. Pasi lähti käymään vielä toisessa matkatoimistossa varmuuden vuoksi. Minä ja Emma lähdettiin sillä välin ostamaan uimapatjaa Santulle. Hän on kuulemma haaveillut koko talven siitä miten lipuu uimapatjan kanssa altaalla kirjaa lukien.

Pasi sai meille matkan varattua. Lähdemme siis muutamaksi päiväksi Koh Changille ensi viikon maanantaina. Vielä on auki miten sinne menemme. Matkaa on n. 600 km. Tarkisteltiin kotona lentomatkojen hintoja, mutta todettiin ne liian kalliiksi. Bussi on liian hidas eli vaihtoehtoja on kaksi joko taksilla tai Pasi ajaa sinne meidän Honda Jazzilla. Jälkimmäinen olisi edullisin vaihtoehto, mutta entä jos Pasin vatsakipu uusii. Kuka auton sitten ajaa pois? Vaihtoehtoja on sitten vaan yksi (minä) ja se ei ole hyvä valinta.. No onneksi on vielä muutama päivä aika miettiä asiaa.

Kotona Pasi kokeili sitä uimapatjaa välittömästi altaalla. Mutta ei meinannut millään päästä siihen makaamaan ja kun lopulta pääsi patjalle mahalleen yritti kääntyä siitä selälleen molskahti aina vain uudelleen ja uudelleen takaisin veteen. Meillä oli Emman kanssa niin hauskaa. Ehdotin että voisin hakea videokameran, niin saataisiin kivaa pätkää ”kympin kevennykseen”. Tämä ehdotus ei saanut kannatusta. Lopulta kuitenkin sitkeiden yritysten jälkeen onnistui ja onnellinen ja väsynyt mies makaili patjallaan. Valokuvan sain kuitenkin ottaa, lähinnä Santtua varten että kyllä se onnistuu….

Sunnuntai 9.3.

Paula: Nyt uima-altaan vesi näyttää vähän paremmalta ja uskallettiin jo sukeltaakin. Vietettiin lähes koko päivä altaalla.
Illalla käytiin syömässä tutussa kalaravintolassa. Söin taas kalaa sweet and sour chili-kastikkeella, Emma ”viimeisen” hampurilaisen. Pasi otti miedon kana-riisisotkun, koska vatsa on edelleen arka ja vähän kipeä. Siinä syödessä ilmestyi joku harmaa iso lintu istumaan kalaravintolan läheiseen pylvääseen. Pasi sai siitä otettua pari kuvaa, mutta harmitteli ettei ollut oma kamera mukana, koska siinä olisi ollut parempi zoomi. Henkilökuntakin juoksi lintua kuvaamaan, joten oli ehkä vähän harvinaisempi näky.
Paluumatkalla minä kävin ostamassa Santulle ne shortsit, joita olen katsellut jo kohta 2 kk. Nuori myyjä (miespuolinen) pyysi minut sisälle asti ja näytti valikoimaansa. Näytti mistä erottaa kopion ja aidon: vuoresta. Hänen valikoimassaan kaikki olivat laatutavaraa. Sain kuitenkin tingittyä shortsit 350 Bahtin hintaan, joten tuskin ne ihan aidot kuitenkaan ovat, vaikka niissä olikin huolellisesti tehty vuori. Lupasin tuoda pojan tänne ostoksille ja myyjä toivotti kädestä pitäen tervetulleeksi. Jäi hyvä mieli ostoksesta ja täytyy sanoa että tämä ei ollut hätäisesti tehty ostopäätös kuten yleensä ovat.
Mummo ja ukki soittivat ja juteltiin pitkään kuulumisia. Käskivät pitää hyvää huolta Santusta täällä ja luvattiin pitää kova kuri päällä. Mummo on ostanut tuliaiseksi HK:n sinistä Emmalle ja Pasille sekä Emmalle myös lihapullia ja minulle muutaman naistenlehden.

Pasi: Rauhallinen kotipäivä. Uitiin vähän altaalla. Vesi oli hieman vielä sameaa vaikka olikin jo kirkastunut verrattuna eiliseen.
Illalla käytiin syömässä keskustassa ja paluumatkalla poikkesin sinne taksipalveluun tekemään kauppoja. Ensin minut kuitenkin haukuttiin siellä ja hakattiin käsille ja tönittiin. Palvelua pyörittävä nainen oli kiukkuinen kun en ollut vuokrannut autoa häneltä vaan olin mennyt vuokraamaan sen sieltä samasta paikasta josta aikaisemminkin. Kaikki tämä pahoinpitely ja moittiminen tehtiin kuitenkin nauraen. Tilasin lohdutukseksi heiltä airport-pickupin keskiviikoksi eli lähdemme taksilla noutamaan Santun Bangkokista. Sitten tinkasin hintaa Koh Changin matkalle. Sitä joutuivat vähän aikaa miettimään kun sinne taitaa tulla jopa 600 km matkaa. Pienen pohdinnan jälkeen sille tuli hintaa 7000 baht/sivu joten jos tilaisimme meno-paluun se maksaa 14 000 bahtia eli yli 300 €. Lupasin miettiä pari päivää ja päätin että katson keskiviikkona kartta kädessä kuinka sinne lentoasemalle mennään, sillä siihen asti matka on sama. Siitä sitten vaan lähdetään etelään Siamin lahden toista reunaa ja pääteasema on kaupunki nimeltään Trat. Sieltä pääsee sinne Changille sitten lautoilla. Kun poistuessani tämä kuljetusyrittäjä rouva/neiti kysyi pitääkö meidät hakea kotoa keskiviikkoaamuna sanoin että ei tarvitse, meillähän on nyt se vuokra-auto jolla pääsemme tänne keskustaan. Onneksi kerkisin vetämään käteni pois siitä kioskin tiskiltä, sillä sieltä tuli aika nopea iskusarja kostoksi vielä siitä virheellisestä vuokraamisesta. Ja naurua päälle.

Maanantai 10.3.

Pasi: Rantapäivä. Nyt on selvästi havaittavissa että pitkä kylmä talvi alkaa taittumaan ja ilman lämpötila alkaa hiljalleen nousemaan. Kuinkahan sitä pärjätään hutikuussa kun lämmöt huitelee yli neljässä kympissä. Olimme Son beachilla muutaman tunnin makailemassa. Siellä oli aika suuri ryhmä jotain koululaisia tai leiriläisiä pelailemassa ja kirkumassa muuten vaan. Täällä pitäisi olla nyt juuri meneillään koulujen loma-aika mutta en tiedä pitäisikö sen jotenkin näkyä.
Meduusoja en rannalla nähnyt kuin yhden elävän joka ohitti minut enkä edes huomannut sitä mutta Emma kiljaisi varoituksen enkä joutunut kontaktiin. Tarkka tyttö.
Noin kolmen tunnin löhöilyn jälkeen lähdimme kämpille ja omalle altaalle ihan vaan virkistäytymään kun siellä rannalla alkoi olla jo vähän tukala olo.
Vesi omalla uima-altaalla on taas vähän kirkkaampaa kuin eilen. Ilmeisesti se suolaus auttaa mutta vähän hiljakseen.
Illalla saatiin lopultakin katsottua Lostin 3. kausi loppuun. Jouduttiin katsomaan 3 viimeistä osaa yhteen soittoon mutta nyt se on paketissa.

Emma: Isi heräsi viimeisenä. Isillä on vielä vatsa kipeänä. Lähdettiin Zon beachille uimaan. Oli kivaa. Käytiin kaupassa ja Santtu soitti. Sain uudet läksyt. Jes!