Sporttinen loppuviikko

Torstai 13.3.

Paula: Santtu oli 5 maissa herännyt gekkon kirkumiseen ja oli sen jälkeen nukkunut vain puolen tunnin pätkissä. Lohdutin, että kestää muutaman päivän tottua näihin outoihin ääniin mitä ulkoa ja sisältä kuuluu.
Eilen jo sovittiin että pidetään tänään ihan rauhallinen kotipäivä; uidaan ja syödään ”kotona”. Käydään vain kaupassa jossain välissä.
Emma ja Santtu lutasivat lähes koko päivän altaassa ja molemmilla oli aurinkorasvat kertoimella 50, siitä huolimatta iltapäivällä Santun polvet, yläselkä, kaula ja käsivarret ranteita myöten punoittivat aikalailla.
Minä lueskelin altaalla tänään kaikki Länskärit, jotka sain ”tuliaisena”.

Syötiin välipalaksi erilaisia hedelmiä. Santtu ihastui myös pomeloihin ja mangokin oli kypsynyt yön aikana maukkaaksi. Santtukin sanoi uimapatjallaan maaten, että voisi ihan hyvin viettää täällä kuukausia vain nauttimalla olosta ilman sen kummempia suunnitelmia. Ja tämä aika paljon sanottu meidän pojalta. Ainoastaan kellon puuttuminen häiritsee vielä Santtua. Meillä on kello vain kännykässä, jotka lojuvat milloin missäkin. Päivällä tarkistetaan kelloa auringosta kun ei ole kiire mihinkään eikä ajalla sinänsä ole merkitystä täällä.

Käytiin kaupassa ja ostettiin lisää hedelmiä ja vettä. Lupasin tehdä pojan yhtä lempiruokaa eli spaghettia ja jauhelihakastiketta. Emma halusi keitettyjä perunoita ja makkarakastiketta HK:n sinisestä.

Paluumatkalla käytiin meidän läheisellä iltatorilla ja ostettiin Santulle crocksit. Vaaleanvihreät (toinen värivaihtoehto olisi ollut keltainen) kengät irtosivat 140 Bahtin hintaa, myyjä pudotti hintaa vaan 10 bahtia, mutta en jaksanut tinkiä enempää, kun Pasi ja Emma odottivat autossa ruokatavaroiden kanssa. Santtu ei muutenkaan pidä tinkimisestä ja maksaisi aina kiltisti mitä pyytävät. Kotona aloin valmistaa lupaamiani ruokia ja miehet hävisivät uuden ostamansa ”lelun” eli pallon kanssa altaalle. Teki mieli itselläkin mennä uimaan, sillä vaikka tämä on muuten niin moderni talo, niin ainoa huone josta puuttuu ilmastointi on keittiö. Arvatkaa onko kuuma kun kaikki neljä levyä ovat päällä ja muutenkin on sisälämpötila 30 pinnassa. Onneksi tiskivuoro on Pasilla. Ruoka maistui kaikille ja Santtu otti santsikierroksenkin.
Illalla kun Emma tuli suihkusta tuli sisilisko häntä vastaan. Isohko. Kauhea kiljuminen. Pasi sai hätistettyä sen harjan kanssa ulos. Tämä oli varmaan sama lisko, joka häiritsi päiväuniani muutama viikko sitten.

Santtu: Ensimmäinen yö tukala. Emma herättämässä jo ennen seitsemää. Kuinka mukavaa häneltä.
Aamupala, neljää eri hedelmää ja paahtoleipää.
Kohti allasta. Ja näin kului viisi tuntia.
Pasin kuolemankyydissä Market Villageen ostoksille. Halpaa, halpaa, halpaa. 12 tölkkilimua yhteensä 125 batia, eli noin 3 euroa. Olut halvempaa. Ruoka sitäkin halvempaa. Pidän tästä maasta.
Käytiin myös äiteen kanssa markkinoilla. Lupasi näyttää kuinka tingitään paikalliseen tyyliin. Oli kyllä maailman huonoin esitys. Saatiin 150:stä batista 140 batiin. 20 senttiä pois. Vau.
Kotiin. Allas.
Söin pari annosta spagettia.
Allas.
Luin Hasselin loppuun.
Allas.
Voitin ohimennen myös Unon.
Polvet, ranteet ja olkapäät palanu. Tiedossa mukava yö.

Emma: Uitiin Santun kanssa ja sukellettiin barbeja altaasta. Äiti teki minulle makkarakastiketta. Oli hyvää.

Perjantai 14.3.

Paula: Käytiin päivällä kaupungissa ja sattumalta näin kadun varrella liikkeen, jossa tehdään avaimia. Käydään tänään teettämässä kotioveen ylimääräinen avain, kun se alkuperäinen on vähän kärsinyt. Ajettiin ensin Kuningattaren puistoon, jossa Emma halusi esitellä Santulle kivan leikkipuiston. Nyt siellä yhden laitteen alla makasi musta koira, joten Emma ei halunnutkaan laskea liukumäkeä.
Seuraavaksi ajettiin Koh Takiabin vuorelle apinoita katsomaan. Santtua pelotti kapea tie. Ihme kyllä niissä mahtui ajamaan kaksi rinnakkain, vaikka toiselle puolelle oli vielä pysäköitynä autoja/skoottereita. Minua pelotti eniten se nousu sinne jyrkälle vuorelle, lähinnä se että jos auto lähteekin valumaan taaksepäin…
Yksi apina yritti heti tulla meidän autoon sisälle etuovesta. Arvatkaa mikä meteli Emmasta lähti takapenkiltä. Nähtiin myös poislähtiessä kun yksi apina hyppäsi vieressä olevan auton lavalle ja vei sieltä mennessään sipsi-pussin.
Käytiin ruokakaupassa, josta ostettiin myös seinäkello Santtua varten.
Viiden maissa tilattiin taksi ja jouduttiin odotteleen taas melkein tunti ennen kuin kyyti saapui. Käytiin ensimmäisenä teettämässä avain, tai oikeastaan kaksi, kun ne maksoivat vain 20 bahtia kappale ja eikä kestänyt varmaan minuuttiakaan. Emma vähän jumitteli kaupungissa koirien vuoksi, joita ei juuri näkynyt. Onkohan tämä ilmojen lämpeneminen saanut ne siirtymään pois kadulta, kun nyt niitä on ollut paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Seuraavaksi sukellettiin markkinakadulle ja valitsimme sopivaa ruokapaikkaa. Sisäänheittäjä kehui että heillä on vaihtoehtoja kaikista aina kaksi spice ja no spice. Siistit vessat ja hyvä ruoka. Mentiin sinne.

Minä valitsin tänään grillattuja tiikerirapuja riisin kanssa. Pasi ja Emma ottivat kana-kookoskeiton, Pasi sen spaisin version. Santtu otti kanaa sweet and sour –kastikkeella + riisiä. Täytyy sanoa että ravut ovat vähän ylimainostettuja, eivät ollut mitenkään ihmeellisen hyviä. Parhaimpia ovat mielestäni ihan tavalliset pienet kuoritut ravut.
Käytiin myös siinä kehutussa vessassa. Ylimainostettu sekin, olihan siellä kaunis vaaleansininen pönttö, mutta se oli ihan lastenkokoa. Istuessa oli polvet korvissa, minullakin.

Ajettiin sieltä tuk-tukilla yömarkkinoille, jossa Pasi ja Santtu kävivät varaamassa liput illan thai-boxing-matsiin. Minua ja Emmaa se ei kiinnosta yhtään. Käveltiin Emman kanssa ympäri toria ja ostettiin Emmalle yksi rannekoru ja muutama ponnari. Lähdettiin sieltä Emman kanssa tuk-tukilla kotiin puoli yhdeksän jälkeen. Emma neuvoi kuljettajaa mihin käännytään. Kun Emma sanoi left, sanoi kuljettaja että tong eli se on varmasti vasen thai-kielellä.
Kokeiltiin uutta avainta kotioveen ja aukesi ihan kertayrityksellä. Jees, ihanaa, nyt ei tarvi enää pelätä että avain katkeaisi.
Vaihdettiin Emman kanssa ”kotivaatteet” päälle ja haettiin leffa-eväät valmiiksi olohuoneen pöydälle ja laitettiin pyörimään ”Tyttö sinä olet tähti” –leffa. Leffa ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta kyllä me katsottiin se ihan loppuun asti.

Emma: Isi ja Santtu meni katsomaan thai-nyrkkeilyä. Me käytiin äidin kanssa yötorilla ja tultiin tuk-tukilla kotiin. Minä neuvoin kuskia kääntymään oikein. Katottiin äidin kanssa leffa Tyttö sinä olet tähti. Siinä oli Mikko Leppilampi. Oli kiva ilta.

Santtu: Eilen olin vielä iloinen siitä että olkapäät olivat ottaneet väriä, sillä ne olivat olleet koomatilassa sitten erään Bulgarian reissun jolloin niihin valeltiin apteekin suosittelemaa akkuhappoa, mutta tänään ne olivat niin kärähtäneitä että ei pystynyt sängystä nousemaan. Lisäksi myös polvet ja ranteet olivat paskana. Tiedossa kiva päivä.
Välttele aurinkoa, juosten altaaseen ja juosten pois. Aurinkorasvaa paljon, suojakerroin 50. Kortisonivoide. Aftersun ja ihonhoitovoiteita.
Pelailin Pasin kanssa allaspalloa ja sukeltelin Emman kanssa.
Ekan kerran käytiin kylillä yhden maissa. Ensin käytiin jonkun kuningattaren puistossa jonka vierellä sijaitsi myös ranta. Tämä oli eka kosketus oikeaan mereen. Paljon pieniä rapuja ja pitkä rantaviiva. Emma esitteli liukumäkeä mutta jäykisteli myös erään nukkuvan koiran takia.
Seuraavaksi käytiin meitin toivomuksesta Apinavuorella katsomassa kuninkaallisia eläimiä.
Ensimmäinen apina yritti päästä autoon kun avasin oven. Myöhemmin nähtiin kun se samanen kaveri varasti naapuriautosta sipsipussit.
Emma ja Paula jäi autoon, koska Emmahan ei eläimien lähelle tule. Pasin kanssa käytiin pörräämässä apinoiden keskellä.
Apinat ovat kyllä mielenkiintoisimpien eläinten listalla. Persettä raavittiin, letkoteltiin, hypittiin katoilla, pantiin ja tutkittiin roskiksia.
Kaupan kautta kotiin. Hedelmävälipala ja allasreissu. Viiden jälkeen tilattiin taksi (Mr. Mon) ja kierähdettiin kaupungille. Emma ei tykännyt. Mitä jos koira onkin seuraavan kulman takana.
Markkinoilla tutkiskelin miten halpaa ja rumaa suurin osa kaikesta myytävästä oikein on. Syömään markkinoiden varrelle. Fried Chicken with Sweet and Sauce.

Vessa aivan hirveä. Huone jossa yksinäinen kusilaari ja yksi gekko silmien edessä valmiina hyökkäämään. Oikein rentouttava kusihetki.

Tuk-Tukilla toisille markkinoille. Pasi halusi näyttää tinkimisen taidon. Ei tietenkään löytynyt mitään tinkimisen arvoista. Tytöt kiersivät liikkeitä ja minä etsin tyhmintä mahdollista paitaa. Senhän tietysti löysin, sillä ostin Metodistikirkon Fanipaidan. Voiko olla hienompaa! Sillehän on olemassa vaikka kuinka monta käyttötarkoitusta.

Sitten koko päivän odotetuin hetki. Thaiboxing.

Sali oli suht hyvän kokoinen. Keskellä oli korotettu taistelurinki ja ympärillä oli muovituoleja ja pöytiä. Yksi reuna oli varattu paikallisille, ja he tietysti seisoivat ja hurrasivat siellä. Ei mitään sellaisia ylellisyyksiä kuin tuoli ja pöytä. Ja kylmä puolen litran olut. Tai oluet.
Viereen istui pari herraa Jyväskylästä. Toinen ihan sammumispisteessä. Halusi ottaa mun kanssa harjoitusmatsin areenalla. Vannoi pistävänsä mua turpaan. Yllättäen en suostunut. Hän kysyi kuitenkin uudelleen aina kolmen minuutin välein, ikään kuin olisin jo muuttanut mieleni. Kaverit lähtivät kolmannen erän jälkeen, ehkä siksi että tää toinen sankari oli jo teknisesti sammunut.
Ensimmäinen taistelu oli hieman pettymys. Tyrmäys jo toisessa erässä. Toinen matsi olikin jo paljon rajumpi. Pojat pistivät toisiaan niin kovaa turpaan, että vikassa erässä ne nojailivat toisiinsa ettiessään tukea. Lyödä ei kumpikaan tuntunut jaksavan. Kolmas ottelu oli myös hyvä. Tässä valkohousuinen kaveri pisti punahousuisen maahan. Toinen tömähti aivan jumalattoman hienosti siihen tatamille. Neljäs matsi oli taas aika huono. Kaksi kymmenvuotiasta hyökkäsivät toisiaan vasten, mutta eihän sen ikäinen osaa lyödä. Pelleilyä viisi erää ja tuomariäänet. Viides ottelu oli jo parannus. Mustahousuinen inttipoika pisti parastaan, mutta meni silti kanveesiin kolmannessa. Illan päämatsissa olivat punainen Phuket vs. sininen Bangkok. Sininen johti ensimmäinen ja kolmannen erän suvereenisti. Kolmannen varsinkin, kun sininen pisti punaisen niin huonoon kuntoon, että lopuksi isku vain päähän ja potkaisu jalkaan, josta Punainen meni maahan.
Tuk-Tukilla takaisin kotio. Olkapäät kipeät. Alkoholi kuitenkin hieman lievittänyt kipua. Nukkumaan.

Pasi: Poika aloitti tropiikissa oleskelun perheen perinteitä kunnioittaen ja poltti itsensä heti kättelyssä ihan huolella. Ne osat nuoresta vartalostaan jotka vielä eilen olivat valkoisia ovat nyt punaisia. Ja kipeitä, niin kuin jokainen saman kokenut tietää. Siinä on jo vähän pinnakin kiristynyt ohessa, eikä mikään ihme.
Päivä meni kuitenkin rattoisasti kun kehiteltiin uima-altaalle vähän kilpailutoimintaa yhdellä pallolla ja bambukepillä. Sain ensin vähän pataani mutta tasoitin myöhemmin tilannetta. Kehitimme siinä puolivahingossa aika kuluttavan lajin sillä maalissa olija joutuu polkemaan vettä siellä syvässä ja se käy pitkän päälle vähän voimille. Varsinkin kun matalassa seisoja taktikoi ja yrittää väsyttää sitä kiinniottajaa. Tunnin pelaamisen jälkeen on ihan hapoilla eikä paljon huvita lenkille lähteä.

Käytettiin päivällä pikaisesti poika apinavuorella ja kuningattaren puistossa josta on rannalta hienot näkymät sekä Cha Amiin että Hua Hiniin. Pois lähtiessämme sieltä apinakukkulalta näimme kun yksi näistä kädellisistä meni ihan väkisin lavataksitakaluukusta sisään ja pölli sieltä perunalastupussin ja suklaata. Eikä siinä paikallisen matkaoppaan hätyyttely paljon haitannut.

Täällä ovat jatkuvan ihailuni kohteenani erikoisesti koristellut jakeluautot ja kuorma-autot.
Tänään ajoimme yhden rakennustelineitä kuljettavan kuorma-auton perässä jonka kuski lienee meikäläisen ikäluokkaa tai vähän vanhempi, eikä ole hylännyt 60-luvun aatteitaan. Kuormurin kuraläpissä oli George Harrisonin kuvat. Tai ainakin kovasti samannäköisen karvanaaman.
Voihan se tietysti olla että auton omistaja on vaikka Hindulainen, kuten Yrjö-poikakin taisi olla.

Illaksi ajeltiin pitkästä aikaa Mr. Monin kyydillä kaupunkiin ja ensimmäiseksi lukkoliikkeeseen jonka ohi ajoimme päivällä. Meillä on ollut jo pitkään ongelmia ainoan ulko-oveen sopivan avaimemme kanssa kun se vääntyi silloin alkumatkasta Emman aiheuttaman ” vessan ovi lukossa ”-episodin yhteydessä. Siinä oli kadulla roikkumassa avaimen muotoinen kyltti ja kaveri levytti siinä pienellä jakkaralla. ”Copy” hän kysyi kun kaivelin avaimet taskustani. Teetin kaksi uutta avainta hintaan 20 baht/kpl (43 senttiä/kpl). Aikaa meni melkein kaksi minuuttia. Mikähän siinä on ettei tätä tullut aikaisemmin ajateltua. Ehkä se eurooppalainen turvallisuusasenne esti ajattelemasta vapaasti ja kuvittelin että nämäkin lukot on jotenkin sarjoitettu eikä niihin voi teettää avaimia. No, ei ollut kovin vaikeaa eikä kallista.

Käytiin syömässä yömarkkinakadulla jonka Emma on ristinyt ”Terve terve”-kaduksi. Siellä ne ravintoloiden sisäänheittäjät puhuvat parempaa suomea kuin esim. Turussa keskimäärin puhutaan.
Sapuskat upposivat hyvällä ruokahalulla joskin Emmalle ei oikein kookoskanakeitto maittanut.

Sitten siirryimme TukTukilla markkinoille joiden vieressä on ThaiBoxing-areena, Hua Hin Grand Sport Stadium. Suunnitelmassa oli emännillä pieni torikierros ja isännillä Thai-nyrkkeily-ilta. Ostin pari leffaa ja poika katseli niitä paitamyymälöitä hieman kyyninen ilme kalpean punakoilla kasvoillaan. Yksi Sex Pistolsin paita kiinnosti mutta ei löytynyt kokoja. Sitten tuo osti itselleen t-paidan joka olisi kyllä pitänyt arvatakin. Ruma vihreä paita jonka selässä numero 6 ja rintamuksessa teksti ”Saint John´s United Metodist Church”. Rienausta, sanon minä joka kuljeskelen ympäriinsä Versacen piraattipaidassa ja kanniskelen mukanani Singaporesta pöllittyä YMCA-vesipulloa.

Matsit alkoivat 21:00 ja olimme ostaneet liput jo tuntia ennen joten meillä oli ihan hyvät paikat. Olisimme saaneet ring side-paikatkin mutta jotenkin näin ensikertalaisina jänistimme ja otimme pöydän toisesta rivistä kehän viereltä. Isot Singhat pöytään ja päähän potkiminen alkakoon.
Ohjelmassa oli kuusi ottelua. Täysi ottelu on viisieräinen ja näistä neljä menikin viiteen erään.
Pari oli tosi hyviä otteluita ja pari aika tanssivoittoisia. Yksi mielenkiintoinen oli pienten, n. 10-12 vuotiaiden poikien matsi. Eikä mikään hyssyttely-matsi ollutkaan. Vaikka voimia ei näillä natiaisilla pahemmin ollutkaan niin nopeutta kyllä oli.
Matsin voittaja kävi aina jälkeenpäin avustajansa kanssa seteli suussa pummimassa ”harjoitusrahastoon” pientä avustusta ja tälle juniorille mekin annoimme vähän jotta saimme ottaa kuvan kaverista poseeraamassa siinä meidän pöydässä.
Valokuvaaminen oli yllättävän vaikeaa johtuen hallin valaistuksesta. Sain kuitenkin säätelemällä kameraani muutaman julkaisukelpoisen kuvan albumiinkin. Digikameralla sain aika hyvin otettua videoita joista olen koostanut pienen taisteluvideon videogalleriaan. Siitä varmaankin välittyy hyvin paikan aika kiihkeä tunnelma. Meteli on infernaalinen ja laji on todella kontaktilaji, silloin kun molemmat ottelijat ovat aktiivisia. Välillä varsinkin alku menee tunnusteluksi ja kaverit vaan tanssii sen käärmeenlumoamismusiikin tahdissa, joka soi koko ajan kun otellaan.

Illan pääottelu oli luonnollisesti viimeisenä. Petarun from Phuket vs. Ratchawat from Bangkok. Voittajaksi tyrmäyksellä Bangkokin poika Ratchawat. Tyrmäysisku tosin oli potku ja osui sääreen eikä matsin aikana ihan paskaksi hakattu Phuketin poika enää päässyt ylös. Tämä oli jo ottanut pystyssä lukua pariinkin otteeseen ja pyllähdellyt useasti. Selkeä tasoero näillä oli vaikka mitään en lajista ymmärräkään.
Hallissa vallitsee hieno kiihkeä tunnelma ja aika paljon oli katsojiakin. Paikalliset ovat kehän sivustalla seisomapaikoilla ja farangit istuu muovisilla puutarhakalusteilla ja ryystää olutta. Erittäin kallista olutta. Iso Singha 0,6 l 120 Baht n(n. 2,6 €) eli tuplasti sen mitä yleensä.
Täytynee mennä toistekin nyt kun sai vähän hajua miltä se touhu näyttää.

Lauantai 15.3.

Paula: Päivällä mentiin Emman Orchid Massageen käsi- ja jalkahoitoon. Tunti vierähti siinä aikaa ja nyt on taas ihan uudet kynnet, jotka on lakattu kauniisti. .Kyselivät siellä että missäs pappa on. Kerroin että pappa on pelaamassa golfia meidän pojan kanssa, joka tuli tänne keskiviikkona. Aha, Emmalla on isoveli, kuinka vanha hän yms.

Odoteltiin Emman kanssa Pasia ja Santtua hoitolan edessä. Neljän jälkeen kaksi hikistä ja janoista miestä saapuikin. Hoitolan tytöt huomasivat liikkeen sisältä Santun ja kaksi niistä juoksi ulos asti tervehtimään kädestä ja toivottivat tervetulleeksi käymään heilläkin jalkahieronnassa. Pyysivät vielä ottamaan aurinkolasit silmiltään että näkisivät silmät ja sen jälkeen ooohhh, oohh, jotain joka ei ole tarkoitettu kai äidin korviin.

Mentiin syömään Yasmine –ravintolaan, jossa olemme kerran käyneet ja ruoka oli loistavaa. Lapset söivät kanakorin ranskalaisten kanssa, minä otin paistetut nuudelit kanan kanssa. Pasi otti kanaa sweet and sour –kastikkeella, hyviä molemmat.

Illalla katseltiin elokuva Kuoleman rautatie. Kertoi samoista tapahtumista kuin Kwai-joen silta, mutta tämä elokuva oli kuvattu Thaimaassa.

Emma: Isi ja Santtu meni pelaamaan golfia, minä ja äiti mentiin käsi- ja jalkahoitoon. Minulla on vaaleanpunaiseksi lakatut kynnet. Syötiin Yasmine-ravintolassa, söin Santun kanssa kanakorin. Se on parasta siellä.
Illalla katselin tietokoneelta elokuvan Saippuaprinssi. Se on hyvä.

Pasi: Poika oli aamulla edelleen yhtä punainen kuin eilenkin joten ei edes harkittu rannalle lähtöä. Pelailtiin vähän altaalla ja päiviteltiin kukin vuorollaan päiväkirjoja. Soitin torstaina sille golf-hemmolle eli minun henkilökohtaiselle Golf-valmentajalle ja sovin täksi iltapäiväksi ensimmäisen tunnin. Mennään vähän lyömään Driving rangelle ja saamme perusopetusta lyöntitekniikassa.
Olimme siellä rangella vähän ennen kolmea iltapäivällä ja ope tulikin melkein saman tien.
Otettiin muutama räkki niitä palloja ja alettiin opettelemaan.
Tämä valmentajamme, Nil, otti meidät yksitellen huomaansa ja takoi omilla teeseillään kahteen kankeaan skandinaaviin svingiä. Suurimman osan ajasta hän luonnollisesti oli Santun tukena ja selkäni takaa kuului aika paljon ”moo soulde, moo shoulde”-kehotuksia(hartioilla, poika, hartioilla!). Itselläni oli ongelmia pallon saattamisen kanssa ja hän opetti että katso palloon, lyö hartioilla ja kun kuulet osuman äänen,”pok”, käänny vasta sitten seuraamaan katseellasi palloa. Se kuului lyhykäisyydessään: ”pok, luk, pok, luk”. Sitä pok-lukia sain aika paljon sitten kuunnella. Ja tietysti myös huokauksia kuten ”Guud sving, Bisi” ja ”ooooh”.

Olemme joskus Suomessa käyneet jonkun verran lyömässä ja vähän pelailemassakin mutta nyt kun ammattilainen näytti miten homma pitää tehdä tuli siihen lyömiseen selkeä oivallus ja pallot alkoi paukkua sinne 150 metrin paremmalle puolelle ja jopa suoraan eikä sellaisia sivukaaria kuten aikaisemmin.

Tunti meni siinä helteessä mätkiessä ja olin aivan märkä kun lopetettiin. Ei näillä kyvyillä nyt vielä kannata kiertueelle lähteä mutta ainakin osuin niihin palloihin ja tuntui että ne pääosin lensivät sinne minne pitääkin. Ensi kerralla mennään pelaamaan 9 reikää ja saadaan vähän lisää valmennusta.

Emännät eivät tuhlanneet tätä meidän golf-tuntia vaan olivat samanaikaisesti taas huoltamassa niitä kynsiään. Jotain lehmäkauppoja siellä oli niiden jalkahoitajien kanssa varmaan hierottu kun tulimme siihen mestan eteen Santun kanssa niin tytöt tulivat ulos asti katsastamaan nuorukaisen. Ehkä ne eivät olleetkaan lehmäkauppoja vaan naimakauppoja. Ihan olivat sellaista hyvää miniäainesta sanoisin jos minulta kysyttäisiin. Ei varmaan kuitenkaan kysytä.

Täytyy ottaa sunnuntai levon kannalta sillä aikaisin maanantaiaamuna starttaamme Hondan kohti Koh Changia jossa olemme koko viikon. Paluupäivä perjantai. Jos siellä on nettiyhteyksiä laitan blogipäivityksiä mutta voi olla että seuraavat raportit julkaistaan vasta ensi viikonloppuna.

Santtu: Palovammat yhä arat, hatuttaa. Ei voi enää uida ilman paitaa.
Luin Pink Floydin elämänkertaa ja uiskentelin.
Kahden jälkeen painelimme kylille. Äitee ja Emma jätettiin jalkahoitolan eteen ja mää ja Pasi paineltiin Rangelle. Siellä Nil opetti meille kuinka lyödään oikeaoppisesti palloon.

”Mool Sholtel” se huusi. Lyhyemmin, ihmettelin? Mitä lyhyemmin? Jospa jätän pallon alle 50-metriin. POKS! ”Nou nou nou sholtel good jaa”. Vielä lyhyemmin? POKS ”Nou nou nou, mool sholtel, mool sholtel”. Näytin etten tajunnu. Tuli ja näytti että olkapäät pitää pitää yhdessä…
”Oh… More Shoulder”

”Jaa, vely good Suntu, vely good”

Pallot lenteli ilman yrittämistä 50 metriin ja jos osui hyvin niin 100:aan. Mulla oli tosin ongelma siinä, että pallot lenteli aika usein vasempaan reunaan. Pitää yrittää harjotella lisää.
Poimittiin tytöt manikyyristä ja kävin kirjakaupoissa ostamassa romanttisen Kambotsealaisen draamakirjan Pol-Pot.
Syömään. Otin kanakorin. Hyvää oli, mutta ei mitään kauhean erikoista kuitenkaan.
Kotio, altaaseen.
Loppuillan kävelin pari päivää sitten ostamani Hawaii-paidan kanssa napit auki ja kalsareillaan, hetkellisesti myös baskeri päässä. Olin aika taiteilijan näköinen. Vielä sikari niin olis ollu täydellistä.
Nappasin ohimennen kolmannen perättäisen Uno-voiton. Katteltiin vielä elokuva Kuoleman Rautatie. Aika ylidramaattinen mutta menköön.