Pasi: Songran on sitten juhlittu ja loppusaldo on synkkää luettavaa. Jos nämä thaimaalaiset eivät kykenekään hillitsemään itseään juhlimisen lomassa niin tilastointi näillä on hyvin hanskassa.
Kuuden päivän aikana 324 kuollutta, 4485 loukkaantunutta. Lukemat syntyivät noin 4000 onnettomuudessa. Neljän ensimmäisen päivän aikana pelastusviranomaiset joutuivat näiden onnettomuuksien lisäksi hoitamaan 4639 sairaskohtausta, ratkomaan 846 riitaa, ehkäisemään 73 itsemurhayritystä ja pelastamaan 48 henkilöä hukkumiselta.
Neljässä viidestä onnettomuudesta oli osallisena moottoripyörä tai skootteri.
The Department of Disaster Prevention and Mitigation (heh, täältä sitä löytyy virasto joka tarpeeseen!) aloitti hyvissä ajoin ennen juhlia kampanjan jossa pyrittiin ehkäisemään rattijuopumusta ja ilman kypärää ajelua ja muutenkin holtitonta liikennekäyttäytymistä. Poliisi velvoitettiin pystyttämään tuhansia tarkistuspisteitä pääteiden varsille. Turhaan, sillä 85 % kaikista onnettomuuksista tapahtui sivuteillä ja kylissä. Eräällä keskustelupalstalla yksikin matkailija kertoi joutuneensa sunnuntaina tällaiseen tarkastukseen, jossa kaikki paikalla olleet poliisitkin olivat olleet vähän ”maistissa”.
Pääministeri Samak moitti jo etukäteen juhlijoita huonosta käyttäytymisestä ja ehdotti että esim. skoottereiden päälle vettä heittäneitä ja onnettomuuden aiheuttaneita rangaistaisiin.
Kaikki tämä uhkailu, kampanjointi ja varautuminen meni siis hukkaan. Kansa juhli kuten ennekin.
Jep jep, toista se on kotisuomessa. Siellä jos hallitus uhkaisi että juhannuksena juovuksissa hukkuneita rangaistaan postuumisti tai kehottaisi kansalaisia välttelemään mökille menoa ja varsinkin järvelle tai merelle lähtemistä, niin kansahan tottelisi, eikös vaan?
Olemme olleet ihan lepoasennossa koko viikon. Johtuen osittain näistä luttajaisista mutta myös siitä että tämän viikon perjantaina suunnistamme viikoksi kohti Koh Samuita jonne ilmestyvät myös ystävämme lentäen ensin Helsingistä Bangkokiin ja heti suoraan Samuille. Me kuljetamme itsemme sinne Honda Jazz henkilöautolla iloisesti suristellen. Matkan keventämiseksi ja hermoja säästääksemme yövymme puolivälissä Chumphonin kaupungin lähistöllä.
Muutenkin nämä kiireettömät päivät täällä Hua Hinissä lähenevät loppuaan. Seuraavaksi viikoksi seurueemme kasvaa vielä yhdellä ystäväperheellä ja toukokuun ensimmäisellä viikolla karistamme näillä näkymin Thaimaan pölyt jaloistamme ainakin muutamaksi viikoksi. Rupeaa jo ihan ahdistamaan kun tuntuu että koko reissu lähenee loppuaan. No, onhan tässä vielä päivälleen kaksi kuukautta jäljellä joten turha on vielä purskahtaa itkuun. Paljon on vielä näkemättä ja kokematta.
Kävimme tiistaina eli viimeisenä virallisena pyhäpäivänä varovasti ajelemassa kylillä ja havaitsimme että koko Songkran oli ohitse. Kaupatkin olivat auki ja missään ei jälkeäkään siitä vedenpaisumuksesta.
Keskiviikkona 16.4. lähdimme käymään Hua Hinin Immigration Policen toimistolla tarkoituksenamme anoa viisumeihimme jatkoaikaa. Jostain syystä meidän viisumimme umpeutuu sopivasti juuri toukokuun 4. päivä. Joka sattuu olemaan allekirjoittaneen syntymäpäivä ja nämä ystävät suomesta ovat tulleet varta vasten niihin juhliin. Joten olisi aika kiva juttu jos saisimme pikku jatkoajan noihin viisumeihin.
Tämä Immigration Office sijaitsee kuulemma ihan keskustan välittömässä läheisyydessä. Itse kuvailisin sitä paikkaa lähinnä hevon perseeksi. Sinne on keskustasta matkaa vähintään
Toimisto oli suljettu ja avataan torstaina 17.4. Jospa niillä oli koko henkilöstö partioimassa pääteiden varsilla. Tai sitten kyseessä on työsuhteen etuihin kuuluva virallinen toipumispäivä.
Torstaina pyyhkäisimme sitten uutta intoa täynnä sinne Immigrationiin heti aamusta. Nyt siellä olikin täysi meno päällä ja jouduimme sohvalle istumaan jonotusnumerolla 20. Ei siellä kyllä meitä ennen ollut asioimassa kuin kolme asiakasta/perhettä/pariskuntaa. Pääsimme nopeasti asiaan ja virkailija ymmärsi huolemme, ja lupasi lennossa 30 päivää lisää viisumeihin. Sitten ruvettiin täyttelemään kuponkeja. Jokaiseen paperiin ja valokopioon allekirjoituksia.
Passien kopiot ja kopiot lentolipuista meillä oli valmiiksi mukana ja Paula yllätti kaivamalla kaikkien passikuvat lompakostaan. Olimme siis poikkeuksellisen hyvin varustautuneet tähän operaatioon. Sitten virkailija pyysi valokopioita passin sivuista joissa viisumi on liimattuna ja departure cardista joka on naitettu passiin kiinni. Epäilen että jos nekin olisivat olleet valmiiksi mukana hän olisi pyytänyt ainakin ammattikoulun päästötodistusta ja omakotiyhdistyksen kokouspöytäkirjoja, tai jotain mitä ei olisi ollut mukana. Hän nimittäin ohjasi sulavasti minut viereiseen baariin ottamaan ne valokopiot. Siellä oli juuri joku farangi josta otettiin digikameralla valokuva ja tulostettiin se mustesuihkutulostimella. Loistavaa yhteistyötä maahanmuuttoviraston ja paikallisen baariyrittäjän välillä. Saimme kuitenkin viisumiasiat kuntoon ja hintaa tuli yhteensä 5700 bahtia, eli vähän yli 110 €.
Torstaipäivän ratoksi aloin sitten vielä iltapäivällä leikkimään matkatoimistoa ja rupesin lyömään kiinni touko-kesäkuun loppukiertuettamme. Matkatoimistolta hain muutaman lentolipun koska en halunnut käyttää kaikissa varauksissa luottokorttia. Itse varailin sitten lisää lentoja ja hotelleja netistä. Tämä sapattivapaan päätöskiertue kestää kuusi viikkoa ja vaatii kaikkiaan neljä menopaluulentoa ja seitsemän erillistä hotellitilausta. Sitä kun tarpeeksi on suhmuroinut näiden juttujen kanssa niin alkaa miettimään että miksiköhän sitä on aikaisemmin aina ostanut kaikki lomat seuramatkoina. Siis täällä kaukomailla, euroopassa me ollaan jo vuosia menty omatoimisesti.
Nytkin kävi niin että kun tarpeeksi jaksoi kaivella niin saimme yhden erittäin hyvätasoisen hotellin aamiaisineen kahdeksi viikoksi hintaan 35€/vuorokausi. Kolmelta hengeltä se ei ole todellakaan paljon. Valitettavasti emme tule toimimaan blogin etusivulla luvattujen suunnitelmiemme mukaisesti koskien kohdemaita, mutta palataan näihin ratkaisuihin sitten vähän myöhemmin.
Emma:
Kotipäivä. Uin ja leikin. Syötiin kana-nuudeliwokkia. Illalla soitti Santtu skypellä.
Käytiin kaupassa ja Koh Takiapissa katsomassa hotelleja. Äiti osti limua kioskista ja ne kaadettiin siellä muovipussiin kun pulloja ei voinut ostaa mukaan. Ei ollut enää yhtään jano. Uitiin ja söin perunoita ja jauhelihakastiketta. Peku ja Ralle soittivat skypellä. Katsoin Saippuaprinssin tietokoneelta.
Keskiviikko 16.4.08:
Käytiin poliisilaitoksella mutta se oli tänään kiinni. Yritetään huomenna uudestaan. Käytiin Market Villagessa isin kanssa jäätelöllä. Sen jälkeen käytiin vaakassa ja minä olen laihtunut
Torstai 17.4.08:
Aamulla käytiin poliisilaitoksella. Minun piti kirjoittaa nimi 7 kertaa eri paperiin. Aika rankkaa. Sitten käytiin postissa viemässä paketti kotiin ja käytiin kaupassa. Ostettiin tuoleja ja matkaevästä huomista varten. Illalla pakattiin reput. Aamulla lähdetään ajamaan Koh Samuille, mutta ollaan yksi yö Chumphonissa hotellissa. Sieltä lähdetään lauantai-aamuna ja ajetaan Surat thanin kaupunkiin, josta mennään lautalla Koh Samuille. Me mennään sinne Pekua ja Kaijaa vastaan lentokentälle.
Viikko on mennyt leppoisasti lähinnä normaaleja kotitöitä tehden. Lisäksi päivässä menee varmaan useampi tunti altaassa uiden ja vesijuosten. Olen ihan hurahtanut vesijuoksuun, vaikka ei ole edes juoksuvyötä käytössä. Tästä taitaa tulla uusi harrastus sitten kotona ellen ole jo kyllästynyt kesään mennessä (niin kuin usein tapahtuu). Innostun aina uusista jutuista mutta en jaksa kauan samaa. Tennis taitaa olla minulle kaikkein rakkain ja vanhin laji johtuen varmaan siitä että sitä pelaan vain kesäisin eikä siihen ehdi muutamassa kuukaudessa kyllästymään.
Sain kivan sähköpostin Annelta, joka kertoi että Lohjan kehitysvammaisten lasten vanhempainryhmän tekemän kirjasen julkistamistilaisuus on tänään torstaina. Sain viestin mukana myös kirjan pdf-versiona luettavaksi ja kirjan saamme sitten myöhemmin. Meidän perheen osalta siinä ovat kirjailijoina olleet Emma itse ja Santeri. Kaikille ryhmän jäsenille vaan kovasti terveisiä meiltä ja nähdään syksyllä.
Emman kanssa olemme keskustelleet kuolemasta. Hän sattui vahingossa lukemaan Iltasanomien nettisivuja ja huomasi jutun, jossa kerrottiin Idos-finalisti Mia Permannon muistotilaisuudesta. Olimme silloin Koh Changilla kun tämä uutisoitiin, mutta ajattelimme ottaa sen puheeksi siinä vaiheessa kun Emma itse lukee tapahtuneesta. Keskustelun jälkeen Emma meni huoneeseensa leikkimään ja tuli hetken kuluttua sieltä ja istui ruokapöydän ääressä hiljaa, oli kuulemma kirkossa ja kertoi että Mia on mukana koska kirkosta aina kuolleet lähtee taivaaseen. Näin hän saattoi ”Idols”-ystävänsä matkaan omalla tavallaan.
Myöhemmin kun huusimme Emmaa iltauinnille hän huusi takaisin: ”Voi viiperi, just kun mä oon Radio Novassa haastattelussa kun meen laulamaan oopperaan”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.