Hierontaa ja tilastoja

Tiistai 1.4.

Paula: Aamupäivällä lähdettiin Hat Soi Noi rantaan. Tänään oli erittäin kuuma päivä ja itse asiassa sain tänään olkapäihin rajat bikinien olkaimista. Olin jo luullut etten tule tämän ruskeammaksi, mutta näin vain pääsi käymään vaikka 30 suojakerroin olikin päällä. Ainoa asia joka vähän ärsyttää ovat ne samoja tavaroita myyvät kauppiaat, vaihtaisivat edes tuotteita välillä. Yksikin yritti kysellä kaikkea lapsista ja kehui Emmaa kauniiksi. Hänellä on kuulemma itsellään vuoden vanha tytär, joten ”osta nyt” koska tarvitsen rahaa…Pidin kuitenkin pääni enkä ostanut tänään mitään.

Illalla menimme jalkahierontaan. Otin itse perinteisen thai-hieronnan, josta ei ole aikaisempia kokemuksia, joten vähän jännitti että mitä se sisältää (taas ennakkoluuloja, joista ei tämän enempää). Mentiin taas sinne Orchid Massageen, jossa olemme jo tuttuja asiakkaita. Minä kiipesin portaat yläkertaan ja muu perhe jäi alakertaan jalkahierontaan. Yläkerrassa oli ainakin 3-4 huonetta, josta yhdestä huoneesta kuului miesääni. Minun ”huoneeni” oli tummasävyinen ja siellä ei ollut muita asiakkaita. Ihan ensimmäisenä riisuin housut ja paidan pois ja sain tilalle toisenlaisen asun: vaaleansinisen kangaspaidan sekä ruskeat haaremihousut. Ja sitten selälleen patjalle ja hieroja aloitti hoidon käsittelemällä ensin jalkapohjat, joka tuntuikin tosi hyvältä. Vähän pelotti naksuminen, kun veteli myös varpaista. Sitten hieronta eteni jalkoja ylös melkein nivustaipeisiin asti välillä terävillä kyynärpäillään painellen ja välillä venytti jalkoja ihme asennoissa milloin mihinkin suuntaan. Nyt tiedän monta uutta hyvää reisivenytystä, kun vain muistaisin ne myöhemmin. Välillä teki mieli huutaa että lopeta ja välillä että älä lopeta.

Seuraavaksi käsiteltiin sormet, kämmenet ja käsivarret. Sitten käännyin mahalleni ja hieroja aloitti käsittelyn suurin piirtein takamuksesta alkaen edeten lapaluihin saakka. Varsinkin lapaluiden reunoista painelu teki kutaa. Välillä tuntui siltä, että hoitaja kävelisi selkäni päällä ja välillä paineli terävästi kyynärpäillään. Lopulta nousin istumaan ja hieroja käsitteli vielä yläniskan sekä päänahan ja ohimot. Aikaa meni tunnin verran ja olo oli aika puhki. Mietin, että kuinkahan monta mustelmaa mahtoikaan tulla, kun minulle tulee niitä helposti. Montaakaan sanaa emme vaihtaneet hoidon aikana, välillä kysyi vaan onko kaikki ok.

Alakerrassa sain lasillisen vettä ja odottelin kun muu perhe oli valmis. Santtu tykkäsi kovasti ja Pasin mukaan hänellä oli tänään paras hieroja mitä koskaan aikaisemmin.

Kotona pelattiin vielä Uno, jonka voitin jo kolmannen kerran peräkkäin. YES, hyvä päivä.

Pasi: Tarkkailen aina välillä blogimme lukijatilastoja jotka saant Google Analyticsin avulla ja näin puolimatkan krouvissa tsekkasin tilastot joulukuun alusta maaliskuun viimeiseen päivään.
2237 käyntiä sivustolla, 578 absoluuttista yksilöityä kävijää kotisuomen lisäksi myös muualtakin maailmalta. Ruotsi, Norja, Saksa, Hollanti, Ranska, Englanti, Espanja, Kosovo, USA, Malesia, Thaimaa (ei siis meidän oma).

Vetää vähän hiljaiseksi.

Sukulaisille, ystäville ja työtovereille tarkoitettu päiväkirja on vähän lähtenyt turpoamaan alkuperäistä tarkoitustaan laajemmaksi.
Jopa Matkalehden nettisivustolla on linkki tähän meidän blogiin.
Tulos on pelottava ja unohdan sen välittömästi jottei sillä olisi vaikutusta itsekritiikin puutteeseeni, joka on kantava voima tässä sohelluksessa.

Tänään oli rantapäivä ja illalla käytiin jalkahieronnassa. Santtu ei ollut vielä tätä herkkua kokenutkaan ja käsittääkseni piti käsittelystä. Tai ainakin sen jälkeisestä rennosta ja ilmavasta olosta jaloissa. Emma (tunnetaan perhepiirissä nimellä Tirsku) piti omaa hihi-showtaan ja sai hierojatytöt taas vastavuoroisesti kikattelemaan. Aina kun liikumme tämän hieromalaitoksen lähistöllä nämä hierojat tunnistavat Emman ja alkavat hihkumaan ja hillumaan innoissaan.

Rannalla sain äkillisen informaatio-kohtauksen: tänään on aprillipäivä. Kyykytin varmuuden vuoksi vain Emmaa, sillä Santulla on tapana räjähtää näistä vedätyksistä ja kostaa ne sitten kaikkina vuoden muina 364 päivinä.

Luin muuten Nationalista että Thaimaassa leviää irrallaan juoksevissa kissoissa ja koirissa joku ikävä virustauti josta johtuen ihmiset ovat alkaneet hylätä koiriaan temppeleiden edustoille siinä toivossa että munkit pelastavat ne. Tästä on sitten seurauksena se, että koska nämä em. munkit ja temppelipojat joutuvat syöttämään niitä koiria, ei heille jää enää itselleen ruokaa. Munkit täällä eivät maksa mistään mitään vaan kulkevat vapaasti liikennevälineissä ja majoittuvat ihmisten luona ja syövät heidän ruokiaan. Mutta nyt siis ihmiset ruokituttavat koiriaan näillä munkeilla.
Aika hämmentävää. Tässä on nyt jotain josta en saa oikein kiinni. Paras että lopetan pohdinnan ja lupaan olla ruokkimatta kulkueläimiä. Tai yleensäkään mitään eläimiä.

Lukemassani pääkirjoituksessa hämmästeltiin myös sitä miksei näitä kulkukoiria ja kissoja steriloida sen sijaan että munkit joutuvat sekä ruokkimaan että rokottamaan niitä. Steriloiminen tulisi paljon halvemmaksi kuin niiden ja lukemattomien jälkeläisten elinikäinen ruokkiminen.
Ai niin, ethän sinäkään steriloisi isoisäsi henkeä. Sehän on vähän kuin tekisit oman olemassaolosi mahdottomasti, ikään kuin kumulatiivisesti.

Johtuukohan tästä samasta taikauskosta muuten sekin kummallisuus, että meidän puutarhuri, joka korjailee pihalta kaikki pienimmätkin kuivat heinät ja kukat ja lakaisee koko piha-alueen, ei koske lainkaan naapurin neljän kissan jätöksiin, joita aina yöllä ilmestyy meidän pihaan. Hän kiertää ne taitavasti ja jättää paikoilleen. Siirtyyköhän se kissoihin siirtynyt lähiomaisen henki niihin kissanpaskoihinkin?

Santtu: Aamupäivällä käytiin rannalla. Aallot olivat pieniä joten pääosin keskityin lukemiseen taidevarkauksista. Siinä ohessa unohdin myös rasvata selän. Kostautui illalla.

Kotio, altaaseen, lukemista ja lepoa.

Illalla käytiin jalkahieronnassa. Oli muuten aika helevetin hyvä olo jälkeenpäin. Itse hieronta oli kuitenkin jotain miellyttävän hellyyden ja luitamurskaavan kivun väliltä.

Kattelin myös yömyöhään Robert Redfordin Lions For Lambsin joka saattoi olla tylsin näkemäni elokuva tänä vuonna.

Emma: Aprillipäivä. Mentiin Hat sai noi rannalle ja sitten mentiin jalkahierontaan. Sitten mentiin kauppaan. Illalla pelattiin Uno jonka äiti voitti.