Tässä taas tapahtumia viikon varrelta ja muutama uusi kuva albumiin.
Tiistai 22.1.
Pasi: Otettiin aamu rennosti ja lueskeltiin ja uitiin. Tuhosin kolmannen aurinkotuolin.
Sitten lähdettiin retkelle Cha Amiin.
Emma pisti vähän hanttiin ja vaikutti kuumeiselta. Luvattiin että tänään hommataan se DVD-soitin kun siitä huoltoyhtiöstä ei ole kuulunut mitään kahteen viikkoon. Meillä on mukana hirmuinen kasa elokuvia ja katsomattomia TV-sarjoja poltettuna DVD:lle sadepäivien varalle ja koti-ikävän karkoitukseen, joten se soitin tulee kyllä tarpeeseen. Lupaus elokuvaillasta piristi Emmaakin ja sitten me lähdettiin sinne minne Buddhan nenä näyttää eli pohjoiseen johtavaa valtatietä kohti Cha Amia.
Löydettiin aika helposti perille ja ajeltiin koko rantakatu päästä päähän. Keskiosassa oli jonkinlaista rantaruuhkaakin mutta sivummalla rauhallisempaa. Aika samankaltainen kuin Hua Hinin kaupunginranta, ehkä kuitenkin vähän rauhallisempi.
Käytiin limpparilla ja kahvilla ja ajettiin takaisin kotikylään, Hua Hiniin. Paluumatkalla päätietä pitkin meidät ohitettiin toistuvasti sellaisilla nopeuksilla että tuli ihan Saksan moottoritiet mieleen. Ja kun niitä ylläreitä puksahtelee tielle vähän väliä, niin ei ihme että täällä on synkät liikennetilastot. Juhlapyhinä ne on ihan käsittämättömät; viime uuden vuoden saldo oli jotain 400 kuollutta ja melkein 5000 loukkaantunutta. Rattijuopumuksella on kuulemma melkoinen osuus asiaan. Taitavat pistää juhlien tiimellyksessä koko suvun skootterin päälle ja lähtevät Mekong-päissään liikenteeseen.
Paluumatkalla tehtiin tarvehankintoja Market Villagesta, eli DVD-soitin, kuumemittari, vähän ruokaa ja Paulalle caprit.
Tehtiin kotona Tom Yam Kungit ja oltiin aidosti ylpeitä kuinka hyvää siitä tuli.
Illalla katseltiin porukalla ”Nemoa etsimässä” ja oli kivaa.
Paula: Herään johonkin tasaiseen kahisevaan ääneen; Emma lakaisee meidän huoneen lattiaa…”Huomenta” kuului tytön suusta. ”Nouskaa jo ylös, olen tehnyt kaikki aamuhommat”!
Jaahas, tällainen aamu! Nousimme ylös tarkastamaan tilannetta. Emma kertoi että hän on ottanut lääkkeensä, avannut kaikki verhot (yhteensä 22 laskosverhoa), sammuttanut pihavalot, pyyhkinyt kaikki pöydät, lakaissut koko talon lattiat (n.
Laitettiin siis yhdessä aamupala jo katetulle pöydälle. Aamupalan jälkeen Emma siirtyi huoneeseensa leikkimään. Minä ja Pasi tiivistimme omia päiväkirjamerkintöjä, jotka laitettiin tänään blogiin ja valitsimme sinne myös uudet kuvat. Tällä välin oli Emma nukahtanut omaan huoneeseensa. Outoa. Annettiin nukkua. Onkohan heilunut puoli yötä siivoten?
Menin herättelemään Emmaa hänen huoneeseensa, mutta oli juuri herännyt itse ja oli itkuinen ja nuhainen ja sitä paitsi otsa tuntui kuumalta. Taitaa olla vähän lämpöäkin. Piristyi kuitenkin, kun kuuli että menemme ostamaan DVD:n ja illalla katsomme yhdessä leffaa. Tänään ajelimme Cha Amiin, jossa poikkesimme rantakuppilaan kahville. Paluumatkalla kävimme kaupassa, jossa eilen jo näin armeijan vihreät caprit. Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin sovittamassa niitä ensin ja olivat ok. Siellä pukukopin peilistä huomasin että jalassa olevat vaaleat housuni ovat toisesta kankusta ihan ruskeiden pilkkujen täyttämät. Mistä nämä on tullut? Pakko olla peräisin Cha Amin rantakahvilan tuolista kun muualla en ole istunut ja aamulla housut olivat puhtaat. Pitäisi aina muistaa tarkistaa tuoli, mihin täällä istuu. En meinannut kehdata tulla pukukopista ulos, mutta pakko. Onneksi päälläni oli sellainen pidempää mallia oleva toppi, jonka venytin reilusti alaspäin takamusta peittämään, tosin kaula-aukko oli sitten aika laaja, mutta olkoon. Nyt ”ne” katselee etupuolta, niin ehkä eivät huomaa takamusta (huom; positiivinen ajattelu).
Kotiin kun päästiin mitattiin Emman kuume, ihan pikkasen päälle 37. Eli ei paha, ainakaan vielä.
Illalla katsoimme Nemoa etsimässä –elokuvan ja söimme vähän sipsejä. Oli ihan kuin olisi ollut kotona, kun kuuli tv:stä suomen kieltä.
Soitettiin Santulle kotiin ja kerrottiin auton hankkimisesta ja autoilusta täällä. Hänelle piti luvata se, että maaliskuussa emme hae häntä omalla autolla Bangkokista….
Emma: Ajoimme tänään omalla autolla Cha Amiin. Joimme limut kahvilassa. Rannalla ratsasti mies hevosella. Otin siitä valokuvan. Ostettiin kaupasta kuumemittari, minulla on nuha ja vähän lämpöä. Illalla katsottiin elokuva Nemoa etsimässä ja syötiin sipsejä.
Keskiviikko 23.1.
Paula: Lähdimme käymään taas huonekalukaupoilla, sillä aurinkotuolit näyttää uhkaavasti loppuvan Pasin käytössä. Ajoimme Hua Hininista Bangkokin suuntaan n. 8-
Sieltä ajoimme keskustaa kohti, mutta poikkesimme matkalla vielä yhteen tuolikauppaan. Siellä olisi ollut juuri samanlainen tuoli, mitä meillä altaalla, mutta mielestämme liian kallis.
Ajoimme ihan keskustaan, johon saimme auton parkkiin yhdelle pienelle sivukadulle. Kävelimme sieltä Bamboo Groveen. Se on suomalainen ravintola. Käytiin kyselemässä Kwai-joelle suuntautuvia retkiä, joita tekevät aina perjantaisin. Emma söi siellä suomalaiset lihapullat ranskalaisilla. Ja hyvin maistui neidille, veti koko annoksen lähes sanaakaan sanomatta sellaisella hartaudella. Itse katselin listaa ja ainoa mitä olisi vähän tehnyt mieli oli karjalanpiirakka, mutta tilasin kuitenkin pelkän kahvin.
Illalla katsoin Emman kanssa Mikko Leppilammen ja Pamela Tolan tähdittämän ”Saippuaprinssin”, joka oli mielestäni HUONO, mutta Emma tykkäsi, koska siinä esiintyi vanhoja Salkkaritähtiä; Mia ja Kalle.
Elokuvan jälkeen Emma halusi nukkumaan ja me jäimme vielä lueskelemaan kirjoja. Kävin kuitenkin vielä vilkaisemassa Emmaa ennen kuin sammuttaisin valot. Eteisessä tuli vastaan iso pyöreä hämähäkki! IIK! Juuri ja juuri pystyin olemaan huutamatta. Pasi otti lehden pöydältä, jolla tappoi sen kuoliaaksi. Vähän harmitti jälkeenpäin nopea reaktio, olisi pitänyt ottaa siitä valokuva ”kokonaisena”. Oli nimittäin aika hurjan näköinen. Olikohan myrkyllinen? Etsimme vielä joka nurkan ja kurkimme sänkyjenkin alle josko niitä olisi enemmän, mutta emme löytäneet (onneksi). Otimme kirjat uudelleen esiin, sillä piristyimme tästä hämähäkkishowsta niin ettei uni heti maittanut.
Pasi: Uskallan väittää että auton vuokraaminen muutti voimakkaasti
tapaamme elää täällä. Nyt olemme jo kolmessa päivässä singahdelleet sinne
sun tänne ja tänään käytiin useammassakin huonekalukaupassa katselemassa minulle kestävämpiä aurinkotuoleja. Vielä ei oikein löytynyt, tai oikeastaan löytyi mutta
aika kalliita. Taidan odotella jos näkisin sen ramman rottinkikauppiaan niin ostan
siltä sen hienon tuolin.
Liikenne sinänsä ei pelota vaikka onkin ajoittain hurjaa. Tilanteita syntyy koko ajan
ja aika usein meidän turistien ansiosta. Kaikkein hankalimpia ovat joko tielle pysäköidyt
autot, jotka jätetään vasemmanpuoleiselle eli tien reunan puoleiselle kaistalle hätävilkut
päällä, tai sitten turistipariskunta skootterilla pyrkimässä tien yli tai tekemässä u-käännöstä. Hikeä pukkaa välillä mutta rauhallisesti vaan. Pahimmillaan ajaminen täällä muistuttaa jotain tietokonepeliä sillä erotuksella että ensimmäisestä virheestä lentää ulos. Olenhan tosin
pärjännyt Italiassakin, jossa liikenneympyröissä ajetaan sekä myötä- että vastapäivään
ja lisäksi halkaisijan suuntaan.
Tästä liikennekulttuurin oivaltamisesta valaistuneena sain hämmentävän inspiraation
ja sanoitin uusiksi Georg Malmsténin tutun lasten liikennelaulun.
”Valppain mielin muista sä aina, vaaroja liikenteen.
Kaistaa kun vaihdat niin kaasua paina, ja tarraudu ohjaimeen.
Tuk Tukit kyllä, väistävät silloin, autoa suurempaa.
Vilkkua vältä, torvea käytä, ja heittäydy tunteeseen”
kertosäe:
”Muista aina: liikenteessä,
skoottereita ompi eessä.
Siksi valpas, kaasujalka,
se on turva verraton.”
Käytiin Bamboo Growessa morjestamassa Osmoa ja sovittiin että hän soittelee kun on sopiva sakki lähdössä Kwai-joelle. Parin päivän retket ovat yleensä viikottain perjantai-lauantai jos on lähtijöitä.
Ensi viikolla taidamme lähteä jonnekin pariksi päiväksi, esim. Bangkokiin.
Käytiin shoppailemassa ja ostin pari paitaa. Onnistuin löytämään tarpeeksi isoja mikä on pieni yllätys, sillä täällä XXL on kotona suomessa M. Kaikki on suhteellista, ja kyllä koolla on väliä.
Emma: Tänään käytiin Bamboo Grovessa, se on suomalainen ravintola. Söin lihapullat.
Shoppailtiin kaupungilla ja ostin shortsit. Käytiin isin kanssa jäätelöllä.
Illalla katsoin äidin kanssa elokuvan Saippuaprinssi. Se oli hyvä.
Torstai 24.1.
Pasi: Pilvinen päivä joten starttasimme kasineljäseiskan ja lähdimme metsästämään taas huonekaluliikkeitä siinä toivossa että löytäisimme edullisen miesten kokoa olevan aurinkotuolin ja ehkä pienen puutarhapöydän tuoleineen.
Ajelimme ympäriinsä ja löysimmekin useita paikallisia liikkeitä. Huonekalut vaan täällä tuppaavat olemaan viimeisen päälle puusta tehtyjä ja kauniita joten niillä on myös sitten hintaa. Muovisia olemme löytäneet vain yhden ja sekin maksoi melkein 4000 ja se on aika paljon kun sen joutuu lahjoittamaan tänne sitten pois lähdettäessä.
Kävimme myös keskustan ulkopuolella suuressa marketissa jonka voisi kai luokitella paikalliseksi säästöpörssiksi. Mielenkiintoinen kauppa jossa ei muihin valkonaamoihin törmäillyt.
Koska tuolinmetsästys ei tuottanut tulosta ostin sieltä marketista superliimaa pienen putkilon aikomuksenani korjata se viimeisin räjähtänyt tuoli. Liima maksoi 19 bahtia (n. 40 senttiä) joten mikään varsinainen investointi se ei ollut.
Kämpille palattuamme liimailin siitä entisestä rahavyöstä sellaisia paloja murtuneisiin kohtiin ja katsoppas, niin se vaan tuoli heräsi henkiin. Renkutin sitä ihan kunnolla ja nyt uskon, että se ei hajoa, ainakaan samoista kohdista.
Sitä on tämmöisessä omakotitalossa talkkarilla koko ajan jotain pientä laitettavaa ja ajattelin että kokoan näistä tuunauksista ihan oman tarinansa lähiaikoina. Osa niistä on niin primitiivisiä että enempi hävettää mutta toistaiseksi lähes kaikki ovat toimineet. Erään lintuesteen kanssa on nimittäin vähän tilanne päällä mutta palataan siihen sitten joskus.
Illalla käytiin kylillä syömässä ja siinä yhteydessä poikkesin matkatoimistoon ja varasin
meille ensi maanantaista keskiviikkoon hotellin Bangkokista. Täytyy viedä emännät shoppailemaan, ja saattaahan sieltä jotain löytyä minullekin. Siellä on mm. eräs
4-kerroksinen tavaratalo pelkästään tietotekniikkaa täynnä.(!!!) Täytyy varmaan piilottaa nippusiteet, tai Paula saattaa kiinnittää minut peukaloistani johonkin pyörätelineeseen siihen ulkopuolelle..
Illalla vielä muutama kontakti Skypellä suomeen ja sitten tuutilullaa.
Paula: Aamulla kun heräsimme, Emma oli avannut jo verhot. Hän tykkää avata noita laskosverhoja, jotka ovat kyllä ihan käteviä. Pitäisiköhän hankkia tällaiset myös kotiin. Saisinpa myös samanlaiset ikkunasysteemit kotiin kuin täällä. Tosin eivät taida olla kovin lämpöä pitäviä… Mutta ovat siitä ihanat, kun periaatteessa koko ikkunan saa työnnettyä pois ja samalla vedetään toinen ikkuna tilalle, joka on hyttysverkkoa.
Kotona aamuhommia, pyykinpesua, autoin Emmaa läksyjen teossa. Nyt on minulla ja Pasilla myös pientä flunssan poikasta.
Ajelimme illan suussa Hua Hiniin. Pasi meni matkatoimistoon varaamassa meille hotellia Bangkokista, jonne haluaisimme ensi viikolla. Minä jäin Emmaa vahtimaan kadulle, Emma puolestaan vahti kolmea koiraa, joiden ohi ei voinut kävellä. Menimme kuitenkin tien toisella puolella olevalle jalkakäytävälle ja totta kai niistä koirista yksi päätti ylittää tien ja kävellä meidän ohi. Emma hyppäsi jalkakäytävältä tielle eikä suostunut pitkään aikaan siitä tulemaan pois. Aika vaarallista tämä neidin pelko. Ihme, ettei jo totu niihin, kun koirat ei todellakaan tee mitään kenellekään, eivät edes välitä. Eivät edes autoista. Makaavat ihan juuri siinä missä ovat päiväunensa päättäneet ottaa eli vaikka keskellä tietä…Täälläpäin kuulemma niitä sanotaan itsemurhakoiriksi…
Kävimme syömässä ravintolassa, johon emme viimeksi mahtuneet. Ruoka oli hyvää, mutta annokset pieniä. Muuten tunnelma ravintolassa hyvä, ainakin työntekijöillä näytti olevan kivaa.
Kävelimme sieltä autolle ilman suurempia koira-ongelmia. Thai-hierontapaikan tytöt
moikkailivat Emmalle ja minulle ja kyselivät koska tulemme taas. Myöhemmin, lupasimme.
Pelasimme Uno-pelin, jonka Pasi voitti ja Emma hävisi. Emma jaksaa jakaa joka kerta kortit valmiiksi, eli hakee itselle ”mustat +
Illan päätteeksi vielä pari skype-puhelua Suomeen.
Emma: Menin yöllä isin ja äidin viereen nukkumaan. Nukuin hyvin. Katson päivällä uudelleen Saippuaprinssin. Tehtiin äidin kanssa läksyjä. Illalla mentiin kaupunkiin syömään, söin kalaa ja ranskalaisia. Myöhemmin soitettiin Santulle skypellä.
Perjantai 25.1.
Paula: Minulla oli toinen lapa ”jämähtänyt” yön aikana. Ajattelin, että tänään otan kyllä thai massagen siellä rannalla olevassa hierontalaitoksessa. Emma heräsi vasta 9:n maissa. Vielä oli vähän nuhaa, mutta muuten jo pirteän oloinen.
Laitettiin aamupala ja siivottiin tavarat paikoilleen. Odoteltiin hetki siivoojaa, jota ei kuulunut
joten pakattiin rantareput valmiiksi ja ei kun menoksi kohti Son Beachia.
Tänään rannalla oli aivan mahtavat aallot, siis Emman ja Pasin mielestä, minua ne lähinnä pelottavat.
Saatiin tuolit ”omalle paikalle” ja Emma ja Pasi ryntäsivät aaltoihin. Viipyivät siellä
aika kauan, vain silloin tällöin naurua kuului aaltojen kohinan keskeltä. Kävin ottamassa
muutaman valokuvan, mutta aallot ei koskaan näytä niin suurilta kuvissa kuin mitä ne
luonnossa ovat. Rannalla oli tänään yllättävän paljon ihmisiä, paljon kävelijöitä ja levyttäjiä,
vaikka tuuli ja oli pilvistä.
Pasi kävi kävelylenkillään ja minä hänen jälkeensä. Laitoin aurinkolasit silmiin, mutta jätin kameran taas reppuun. Olisi pitänyt tehdä toisinpäin. Kamera mukaan, lasit reppuun…
Nimittäin kävelymatkan varrella oli ”pikkupoikia”, jotka vetivät merestä maalle verkkoa. Verkossa oli metrin tai jopa ylikin, kokoinen iso kala. Siinä se sätki vielä menomatkalla, mutta
paluumatkalla se oli jo ihan paikoillaan ja ”pullahtanutkin” jo. Yksi vene meni edestakaisin siellä merellä, olisiko siellä kalastaja etsinyt kadonnutta verkkoaan?
En käynyt tänään hieronnassa, kun kipu yläselän puolella helpotti, mutta varmaan ihan lähipäivinä sen teen.
Heti kun pääsimme kotiin, tuli siivooja. Oli varmaan odotellut meitä. Vaikea tietää koska tulee, kun ei ole vakipäivää jolloin käy. Yritin tänään kysellä, mutta siivooja ei osaa sanaakaan englantia, joten jäi epäselväksi. Tulee siis tiistai-lauantai klo 9-14 välillä.
Pasi: Aamulla pistettiin rantakamat reppuun ja suunnistettiin kaupunkiin. Heti kotikulmilla ajoin kapealla paikallistiellä hervotonta lehmälaumaa vastaan. Pari sataa ammua ja vasikoita ympäröi meidät ja tunnelma oli vähintäänkin epätodellinen. Ja kamerat takaluukussa repuissa. Pahus. Tästlähin pidetään yhtä kameraa ohjaamossa, sillä koko ajan täällä jotain tapahtuu.
Kaupungissa käväisin kirjakaupassa täydentämässä varastojani. Ostin taas pari uutta Nelson DeMilleä. Sitten Son Beachille, jonka virallinen englanninkielinen nimi on muuten Pine Garden Beach. Siis väkisin käännettynä Mäntytarhan ranta.
Joskaan ainuttakaan mäntyä siellä ei kyllä kasva.
Joskus aina hokaa jonkun tutun englanninkielisen asian käännöksen olevan jotenkin kökkömäinen. Niin kuin nyt ananaskin, Pineapple; Mäntyomena. Ei kasva männyissä eikä muistuta omenaa. (Tulee ihan mieleen se kuuluisa venäläinen keksintö…) Joskus ne sitten taas ovat parempia kuin suomalaiset nimitykset. Hyvä esimerkki on Kuha; Pike-Perch, eli Hauki-Ahven. Loistava ja kuvaava nimitys tuosta kalasta. No, siinä kaikki tällä kertaa täältä Lingvistiikka-Cornerista.
Sonilla oli oikea surffituuli. Jumalaton tuuli ja komeat aallot. Meidän perheestä 50 % on tällaisia Iso-Aalto-faneja, ja toiset 50 % sitten ei. Läsnä olevista 66 % kuuluu näihin diggareihin, eli minä ja Emma. Paula pelkää niitä aaltoja ihan tosissaan.
Tänään oli kyllä parhaat aallot mitä olen Thaimaassa koskaan nähnyt. Intiassa Goalla oli jopa isompia joskus mutta täällä tämä oli ensimmäinen kerta. Sieltä Intiasta saattaa olla peräisin Paulan aaltokammokin, sillä hänellä on muistikuva siitä miltä tuntuu kun aalto heittää rantahiekkaan niin että iho menee rullalle (asfaltti-ihottuma), niin ja siellä katosivat kalliit, vahvuuksilla olevat aurinkolasitkin aaltoihin. Paikallisella Honey-Beellä eli Roju-Brandylläkin taisi kyllä olla osuutta asiaan.
Niin paljon tuli pyörähdeltyä siellä aalloissa että taisin hiekoittaa uimashortsini myös sisäpuolelta niin huolella, että kävelyllä käydessäni hiertyivät ”herkät” kohdat jalkojen ja hanurin liitoskohdasta lähes vereslihalle ja kävelystä tuli sellaista pingviinitanssin näköistä lyllerrystä.
Jotenkin sitä melkein kolmen viikon auringossa ulkoilun jälkeen olisi luullut kestävän jo ilman rasvoja mutta se tuuli oli petollinen ja viilensi mukavasti. Joten en rasvannut ja siitä sitten palkinnoksi helakanpunaiset polvet ja naama.
Käytiin kaupassa ja päätettiin tehdä viikonlopun sapuskat kotona, sillä ensi viikolla pääsemme nauttimaan Bangkokin herkuista. Ostin lisää superliimaa kun entiset on loppu ja sen tuolin kanssa on vielä hommat kesken.
Ostimme myös herkullisen näköisen juustopatongin joka oli paistettu siinä kaupassa. Ajattelin että se sopii hyvin tämän päivän ruokamme, sovelletun NasiGorengin kanssa.
Osoittautui sitten että se ei ollutkaan juustopatonki. Vaan jonkinlainen viineri. Joka ei kyllä ollenkaan sopinut sen chili-curry-kana-riisin kanssa. Ulkonäkö pettää.
Emma: Nukuin hyvin, heräsin viimeisenä. Mentiin rannalle. Siellä oli isot aallot, joita äiti pelkäsi. Minä ja isi ei pelätä niitä.
Illalla katsoimme elokuvan Ötökän elämää. Soitin Santulle skypellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.