Perillä ollaan

Pasi: Perillä ollaan. Thaimaa, Hua Hin, Baan Hua Na, Orchid Villa, 117 soi 2.
Kirjoittelen tätä tiistai-iltana ns. off-line-tilassa kun sovittu internet yhteys ei ollut vielä asennettu. Eikä edes tilattu. Tilasin sen ja toimitus kuulemma loppuviikosta. Näkis vaan.
Koitan pudottaa tämän tekstin huomenna jostain nettikahvilasta blogiin. Kuvia laitellaan
sitten kun on yhteyksiä.

Tulomatka: Kotoa lähdettiin sunnuntaina n. 13:50. Peku heitti meidät meidät kentälle.
Finnair luonnollisesti oli n. tunnin myöhässä heti lähdössä. Joku helvetin nostolaite hajosi,
koneen huolto myöhästyi, kiitoradan auraaminen kesti jne. Nähtiin vielä läksiäisiksi kunnon lumimyräkkä.
Frankfurtissa piti vaihtaa Etihadin jatkolennolle. Ei ihan onnistunut niin kuin elokuvissa.
Tulimme ulos terminaali 2:sta. Kysyttiin neuvoa jostain tiskiltä ja saatiin ohjeet mennä sky line junalla terminaali 1:een. Siellä sitten taas kysymään neuvoa ja sama juttu takaperin. Menkää takaisin terminaali 2:een. Skylinella takaisin ja sieltä sitten hapuillen lopultakin oikealle lähtöportille.
6 tuntia Etihadilla Abu Dhabiin ja hiukan huono tuuri paikkojen kanssa kun minä jouduin seuralaisistani eroon istumaan kahden arabinaisen väliin. Toinen ei puhunut sanaakaan englantia ja tuijotteli pahasti kun katselin siitä viihdejärjestelmästä jotain patrioottista amerikkalaista vietnamleffaa. Toinen oli vähän vanhempi ja puhui hyvää englantia ja saksaa. Keskustelimme siis englanniksi. Tämä oli menossa Pakistaniin. Takaisin töihin lomalta ilmeisesti. Omituinen ihminen ja pitkät jalat. Taistelimme samasta jalkatilasta ja muslimin päättäväisyys oli piirun verran vahvempi kuin skandinaavinen syntymäkohteliaisuus.
En siis juurikaan nukkunut. Eikä kuulemma emännätkään.
Etihadille kuitenkin 10 pistettä palvelusta ja ruoasta. Lentoemoja vähintään viisinkertainen määrä normaaliin nähden ja ruokailussa 3 vaihtoehtoa jotka valitaan erillisestä Menusta. Ruoka oli poikkeuksellisen hyvää lentokoneruoaksi. Toiset 10 pistettä aivan käsittämättömästä viihde- ja informaatiojärjestelmästä. Jokaisella matkustajalla henkilökohtainen monitori edessä istuvan selkänojassa. Nintendon peliohjaimen näköisellä laitteella ohjataan haluttuja toimenpiteitä.
Elokuvia joka lähtöön, 74 kpl muistaakseni. Musiikkia kymmeniä albumeja, valtavasti tietokonepelejä, nauhoitettuja TV-ohjelmia, lentoinformaatiota ja DADAA ( = fanfaareja) PUHELIN !!
Ohjaimen kyljessä luottokortin lukulaite, puhelin ohjaimen kääntöpuolella, puhelut 6$ min, soita vaikka kotiin. Kyllä vanhan puhelinmiehen sydän särkyi kun vaimo ei antanut kokeilla. Koneen sisällä soittaminen ei olisi maksanut mitään mutta kun ei ollut ketään kelle soittaa ja Paula vihaa ”julkisella paikalla kailottamista” joten en saanut soitella edes hänelle.
Pelasin tosin laivanupotusta jotain kaveria vastaan 15 riviä takanani. Luonnollisesti voitin.

Abu Dhabin mosaiikkikeramiikasta rakennettu lentoasema teki vaikutuksen. Sekalaista sakkia ja yllättävän paljon valkonaamoja. Aika vilkas risteysasema ilmeisesti.
Paula luonnollisesti eksyi Toilettia etsiessään. ( Tästä vaimoni henkilökohtaisesta suuntavaistottomuudesta tullette vielä kuulemaan jatkossakin). Viimeinen 6 tunnin lento Bangkokiin meni hyvin. Istuttiin kaikki kolme vierekkäin ja katseltiin elokuvia ja kuunneltiin musaa. Itse pelailin pokeria, golfia ja jotain örkkien listimispeliä.
Täsmälleen aikataulussa laskeuduimme Bangkokiin Suvarnabhumin lentokentälle.
Melko helpot maahantulomuodollisuudet vaikka meillä onkin pitkät viisumit kolmella maahantulolla. Kaikki Thaimaahan saapuvat kuvataan nykyään sellaisella pallon muotoisella digikameralla passintarkastuksen yhteydessä. Jäin vakoilemaan sen tarkastajan selän taakse kun Emma astui sellaisiin mustiin jalanjälkiin jossa pitää seistä kuvauksen yhteydessä. Väitän ettei siinä järjestelmässä ole tallennettuna kovinkaan montaa yhtä leveää hymyä, jollaisen Emma heitti kehiin.
Taksilla 45 minuuttia keskustaan ja matkan raskain osuus oli ohitse.
Matka kotiovelta Bangkokiin Queen Park Imperial hotelliin kesti 25 ja puoli tuntia. Emmakin ilman unta ja ihan skarppina. Olimme kuitenkin kaikki jo niin poikki ettei jaksettu lähteä syömään kaupungille vaan tilattiin Room Servicestä (lausutaan täälläpäin ”luum söövis”) tuliset Tom-Yam-Kungit meille ja kanakori Emmalle. Ja nukkumaan.

Aamulla nopeasti kamat kasaan ja hotellin aulaan odottelemaan sovittua kuljetusta Hua Hiniin. Hiukan kyllä hirvitti, sillä emme olleet vieläkään saaneet mitään kontaktia kiinteistöyhtiöön josta asuntomme on vuokrattu. Ja kaikki saamani puhelinnumerot olivat irti verkosta, niin matka- kuin lankapuhelimetkin.
Minibussi tuli kuin tulikin ja hymyilevä kuljettaja valkoinen lappu kädessään jossa teksti ”Mr. Pasi Makkinen”. Kaveri tuli n. 4 minuuttia myöhässä mutta se suotakoon anteeksi, sillä matkaan täältä sinne hotellille Bangkokiin menee yli kolme tuntia. Ja on sen lapun tekstaamiseenkin hetki mennyt.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli aloittaa tämä reissu pitämällä ensin pari viikkoa ihan tavallista rantalomaa ja sen jälkeen hiljalleen asettua asumaan tänne. Suunnitelman muutos: tänne kämpille pitää hankkia kaikki vessapapereista alkaen. Nyt ollaan sitten asetuttu aloillemme ja käyty jo ensimmäinen kauppareissukin. Ostoskärry turvoksissa Tesco Lotuksen kassalle ja siellä tulikin kylmää kyytiä. Tyttö poisti kaiken alkoholin hihnaltamme ja selitti että vielä 5 päivää suruaikaa siitä kuninkaan siskon kuoleman johdosta, eikä siis alkoholin myyntiä. Viinipullo ja sixpack jäivät sinne odottamaan parempia aikoja. Suruaika on nyt todellakin siis yhteinen.

Asunto on suurin piirtein sellainen kuin oli tarkoituskin, tosin ei se sama josta sopimus sähköpostilla tehtiin. Samasta Orchid Villas projektista kyllä mutta eri talo. Vuokraan sisältyy puutarhuri, kahdesti viikossa uima-altaan ylläpitoa ja kerran viikossa siivous.
Siisti ja uudehko kämppä mutta melko kaukana kyliltä. Matkaa keskustaan arviolta 6 km ja merellekin n. 2 km. Aina kun täältä jonnekin lähtee pitää soittaa taksi hakemaan. Meillä on jo sovittuna ”oma” kuljetusyritys, Mr. Mon taksipalvelu. Rivakka taksiserviisi josta on vielä paljon iloa.
Palataan asiaan kunhan verkkopalvelut ovat luonamme ja pääsemme systeemeistä paremmin selville.