The Aita

Pasi: Mielipuuhakseni on muodostumassa istuskelu takapihalla altaan äärellä juuri ennen kuin aurinko laskee. Istua vaan ihan hiljaa ja kuunnella aitaa.
Luit aivan oikein. Myönnän että se vaikuttaa yhtä tyhmältä kuin radion katselu. Kyseinen ilmiö ei kuitenkaan ole alkoholin tai alkavan dementian aiheuttama hallusinaatio vaan todellakin kuuntelen takapihamme aitaa.
Tai oikeastaan sitä mitä sen takaa kuuluu.
Aita kiinnitti huomioni jo ensimmäisinä päivinämme täällä johtuen tutkimusmatkailija-luonteestani. Aita on nimittäin niin korkea että en näe mitä sen takana on. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää mitä on oman takapihan takana. Tästä syntyi nopeasti jonkinlainen keskivahva pakkomielle. On saatava selville mitä siellä on.
Täältä ei löydy mitään niin korkeaa apuvälinettä että pääsisin kurkkaamaan sen yli. Nousemalla seisomaan keittiön pesuallastasolle näen keittiön ikkunasta etäälle aidan taakse, ja siellä n. 100-200 metrin päässä häämöttää kovasti samankaltainen huvilakylä kuin tämä meidänkin.
Aidan yli kiipeäminen ei oikein onnistu kun siellä päällä on vielä erillinen verkkoaita ja aidan vierus on muutenkin verhottu palmuilla ja muilla viherkasveilla, joita puutarhuri vaalii ja hoivaa päivittäin, joten en haluaisi myskätä niitä vain nähdäkseni Aidan taakse.
Joten ryhdyin kuuntelemaan Aitaa.
Aidan takana on ainakin eläimiä. Olen kuullut aidan takaa sellaista yksitoikkoista kolinaa jonka oletan tulevan paikallisista puisista lehmänkelloista. Ja lehmien älykästä muuaustakin sieltä ajoittain kuuluu.
Aidan takana on myös paljon koiria päätellen niistä ulinoista ja rähinöistä joita koiratappelusta syntyy. Jostain syystä koiratappeluiden ääniin sekoittuu aina myös ihmisääniä. Huutoja, ehkä komentoja ?
Ihmisääniä sieltä kuuluu lähinnä juuri alkuillasta. Ikään kuin siellä tehtäisiin ruokaa. Kattiloita ja naisääniä, lasten kiljahtelua. Lasten ääniä tosin kuuluu myös naapurista jossa ranskalaisrouva hoitelee laulellen kahta pientä poikaa. Joista toinen ei oikein ole äänestä päätellen oikein innostunut iltapesuista.
Lisäksi olen kuullut paljon täysin selittämättömiä ääniä. Ja erilaisten ajoneuvojen ääniä. Varmuudella olen tunnistanut ainakin kuorma-auton ja skoottereita.
Joten on luonnollista että asiaa pohdittuani annoin kiusaukselle periksi ja suoritin uskaliaan tutkimusretken Aidan taakse.
Sinne ei ihan lyhyttä reittiä ole olemassakaan vaan täältä Orchid Villasta pääsee ulos vain 24h vartioidun pääportin kautta. Joka sijaitsee ”kylän” toisella reunalla. Sitten piti kävellä ympäri koko alueen, ja kävellä muutama sata metriä hiekkaista huonokuntoista kylätietä sinne puolelle jota vasten mysteerinen takapihamme on.
Ensimmäisellä kerralla kävelin ohitse koska en tajunnut että sinne salaperäiselle alueelle johtaa oikein portti. Ja portin pielet on koristeltu komeilla betonisilla norsuilla ja istutuksilla.
Portti antaa ymmärtää että jotain viimeisen päälle hienoa on myös siellä takana.
Vaikutelma muuttui välittömästi astuessani portista suurelle tyhjälle aukiolle. Aukion oikea reuna rajoittuu Aitaan. Juuri siihen Aitaan jota olen kuunnellut.
Vasemmassa reunassa on toinen aita. Jonka sisäpuolella, siis aukiolla, on peltihökkeleitä. Eli paikallista asutusta.
Keskellä ei ole mitään. Vain suuri hoitamaton tyhjä alue. Ja siinä oikeassa reunassa suunnattoman suuri mutta tyhjä uima-allas. Tai oikeastaan uima-altaan aihio. Diagnoosini tästä alueesta on se, että siihen ollaan laajentamassa sitä vasemmanpuoleisen aidan takana olevaa huvilaprojektia, sillä siellä on samanlaiset norsut portilla. Tästä rakentamisesta en sinänsä ole huolissani vaikka niitä kuorma-autojakin olen kuullut, sillä täällä jos missä niin rakentaminen on verkkaista puuhaa. Perustava idea lienee se, että ensin ne uudet huvilat myydään ja sitten niitä vasta aletaan tosissaan suunnittelemaan.
Yhtään eläintä en aukiolla nähnyt mutta koirat nyt ainakin kuuluvat niille peltikasoissa asuville paikallisille. Niiden koiralaumojen olemassaolo täällä kun selittyy muutenkin sillä, että joka talossa ja hökkelissä niitä on vähintään yksi. Ja kun niitä ei pidetä kiinni kytkettyinä, on siellä missä on paljon taloja, paljon koiria.
Jatkan Aidan kuuntelua huolimatta siitä, että pilasin osan mysteeristä käymällä katsomassa mitä siellä takana on. Monta ääntä on vielä kuitenkin selvittämättä. Stay tuned.

P.S.
Rakentamisesta tuli mieleeni: olen nauranut naamani kipeäksi ja naapurit ymmälleen lukiessani joululahjaksi saamaani Roope Lipastin kirjaa: Pihalla-Erään remontin anatomia. Suosittelen kaikille joilla on joko lapsia tai rakennusprojekti meneillään/tulossa. Riemukasta luettavaa !!