Lisaa kuvia ja vahan tarinaa viime paivista

Ollaan edelleen julkisten nettipalveluiden varassa mutta tässä kooste viime päivistä ja muutama kuva lisää albumiin.


Keskiviikko 9.1.

Pasi: Ensimmäinen yö täällä huvila 117:ssa oli hieman levoton vielä rankasta matkustamisesta ja uudesta ympäristöstä johtuen. Uusia ääniä yössä. Ilmastointikoneen humina ja rapina. Jääkaapin poksahtelu, kartan putoaminen seinältä ja Emman toimisto-kohtaus. Pikku neiti kirjoitteli keskellä yötä kirjeitä kotiin veljelleen, Mialle, mummolle ja koulukavereille. Nukuttiin kuitenkin yli yhdeksään pikku episodeista huolimatta.
Asuntomme on siis tällaisessa lomakyläprojektissa ja omistajat vuokraavat näitä silloin kun itse
eivät ole maisemissa. Vuokraisäntäämme eli näitä huviloita rakennuttavaa yhtiötä edustavat Jennifer ja Jan. Jenniferiin olen ollut yhteydessä vain puhelimitse mutta hän lienee australialainen ja Jan on thaimaalainen naishenkilö joka pyyhältää skootterillaan paikalle kun häntä tarvitaan.
Albumissa pari kuvaa asunnostamme.

Kävin pikku kävelyllä ja käsitykseni meitä ympäröivästä alueesta vahvistui. Aika epämääräistä seutua. Paikallisten asumuksia eli peltihökkeleitä ja siellä täällä seassa näitä lomakyliä. Tiet kaameassa kunnossa ja roskat pitkin tien vieriä. Paljon paikallisia pikku kauppoja ja baareja joihin ei ihan ensi hädässä tee mieli astua sisään. Ja tosi paljon häijyn näköisiä kulkukoiria.
Oikeita Aitolahden Bastardeja. Yksi pysäytti kävelyretkeni makaamalla keskellä tietä ja murisemalla. Muuten olisin kävellyt kylmästi ohi mutta kun se oli ihan saman näköinen kun se lajitoverinsa, jonka Riku ja Tunna söivät Indonesiassa Madventuresissa, päätin kääntyä takaisin. Otin kuitenkin siitä valokuvan, josta tuli vahingossa kuukauden luontokuva, kun siihen pölähti joku lintu samaan kuvaan.

Paula: Illalla päätimme mennä Hua Hinin keskustan kalaravintoloihin. Eli tilattiin taas taksi hakemaan. Taksikuski katseli Emmaa ihaillen ja kyseli hänen ikäänsä. Kerroin Emman olevan 12, joten kuski lopetti flirttailun ja keskitti katseensa eteenpäin. Taksi jätti meidät ihan kuin sattumalta juuri optikkoliikkeen eteen, joka olikin tarkoitus etsiä tällä reissulla. Minulla nimittäin on aurinkolasien sanka kärsinyt matkan aikana eli toinen sanka vääntynyt niin, että painaa aika lailla korvan taakse. Setä siellä sitä katseli ja käväisi takahuoneessa, jossa väänsi sangan asentoa niin, että laseja pystyy taas käyttämään. Pasillakin on aurinkolasien kanssa ongelma, nimittäin niistä putosi toinen linssi pois ja nyt pieniä säröjä näkyvissä. Pasi kätevänä miehenä korjasi omansa pikaliimalla, mutta onhan niissä ”arvet” näkyvissä.

Valitsimme kalaravintolarivistä ihan ensimmäisen vaihtoehdon. Ravintolat ovat rakennettu meren päälle sellaisten pylväiden varaan. Ruokailun jälkeen Emma olisi halunnut tilata laskun, joten Pasi opetti Emmaa sanomaan ”check, please” ja Emma toisti useaan kertaan aina samoin, että ”sex, please”. Päätimme, että laskun pyytäminen jätetään isin tehtäväksi, koska vaikka tarjoilija-poika ei osannut sanaakaan englantia, saattavat nämä kaksi sanaa kuulua nuoren miehen sanavarastoon.

Pasi: Paluumatkalla käytiin taas ”kotikaupassa” eli Market Village ostoskeskuksen Tesco Lotuksessa. Oltiin kuin nuori pari kotia perustamassa. Tiskiharja, Rikkalapio, Pyyhkeitä, jne.
Positiivinen yllätys: kieltolaki on loppunut. Havaitsin sisään mennessäni että joku löi kassalinjalla tiskille viskiä. Jotenkin ymmärsin että ei sen vielä olisi pitänyt loppua mutta en alkanut valittamaan. Hain kärryyni sen saman viinipullon jonka kassa eilen niin tylysti poisti minulta.
Mieleen hiipi kauhea ajatus. Kuningas on täällä niiiiiin kunnioitettu että kun siitä aika jättää, ei tässä maassa nautita mitään pitkään aikaan. Joten voin hyvällä syyllä yhtyä teiden varsilla oleviin valtavan kokoisiin julisteisiin: ” Long live The King”

Illalla istuskeltiin altaan äärellä Paulan kanssa ja siemailtiin viiniä. Sillä välin Emma lukitsi oman kylpyhuoneensa oven poistuessaan sieltä. Ovi on siis lukossa mutta Emma onneksi ulkopuolella. Jan oli aiemmin päivällä näyttänyt meille kuinka pääovi lukitaan ja tarkkana tyttönä Emma vain toteutti opittua.
Kokeilin josko meidän ulko-oven avain sopisi vessan lukkoon. Ei sopinut. Ja oli sen verran heikkoa tekoa että se vääntyi ihan paskaksi. Olemme siis kotiarestissa kunnes huomenna soitellaan lukkoseppä a) avaamaan se vessan ovi ja b) tekemään meille uusi avain ulko-oveen...

Torstai 10.1.

Paula: Ilmastoinnin humina kuulostaa siltä kuin sataisi kaatamalla. Katsoin kelloa ja huomasin sen olevan jo pian 9. Piti nousta varmistamaan että sataako siellä tosiaan. Ei sada, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Emma oli jo leikkimässä barbien kanssa, mitenköhän kauan, ei mitään tietoa.
Pasi: Soitin Jenniferille ja kerroin avainepisodin ja hän lupasi lähettää Janin avaimien kanssa luoksemme. Sen pääoven avaimen korjasin itse vääntämällä sen takaisin kuosiinsa. Skootterilla pärähti Jan pihaamme alta aikayksikön ja hetken kuluttua meillä oli kaikkiin mahdollisiin oviin avaimet. Ja Emman lukitsema kylpyhuonekin taas auki ja käytettävissä.

Soitin Mr Monille ja tilasin taksin. Nyt lähdetään rannalle. Tällä kertaa tuli pihatielle musta Toyota jota ajoikin sitten itse Mr Mon eikä mikään nuori kuljettajapoika. Tosin Mr Mon on itsekin korkeintaan 25 mutta selkeästi yrittäjähenkinen nuori mies.

Paula: Ranta oli todella rauhallinen ja aurinkotuolit vain 20 bahtia (n. 40 senttiä) kappale. Ei ne mitään luksusmallia olleet, mutta paremmat kuin pyyhkeet hiekalla. Emma pelästyi tällä kertaa pienen pieniä rapuja, jotka liikkuivat rantahiekassa. Ravut olivat niin nopeita väistämään kaikkia, pyörittelivät vaan pieniä palloja joita tuli aikamoista vauhtia hiekalle niiden kaivautuessa syvemmälle. Emma piti hakea sieltä rannalta kantamalla pois…Myöhemmin Emma pelästyi myös kalaa, jonka meressä näki.
Kävelimme rannalle ja etsimme simpukoita veden rajasta. Yht’äkkiä joku käveli pitkin rantavettä ja huusi että ”Paula”, käännyin katsomaan pientä, hoikkaa ja nuorta naista joka tuli kädet ojossa vastaan. Outi! Meidän kummityttö siellä käveli vastaan. Tiesimme, että Outi lähti kavereidensa kanssa pari päivää meidän jälkeen Thaimaahan, mutta luulin heidän ensin lomailevan Bangkokissa muutamia päiviä. Sovittiin, että nähdään huomenna ja Outi tulee katsomaan meidän asuntoamme.

Pasi: Ranta oli erittäin rauhallinen, ei kaupustelijoita eikä päriseviä vesivälineitä. Eikä oikeastaan montaakaan ihmistä, aluksi. Sitten jossain vaiheessa ilmestyi pari joukkueellista Thaimaan armeijan vapaalla olevia sotilaita, jotka juotuaan riittävästi viskiä saivat vähän säpinääkin aikaiseksi.
Kaukana lännessä, noin 500 m päässä oli myös meneillään joku alokkaiden kastetilaisuus tai kaupunkilaispoikien ”meri tutuksi” operaatio. Olivat sen verran kaukana etten saanut täyttä selvyyttä mitä ne siellä touhusivat. Useita satoja sotilaita käveli pitkässä ketjussa mereen. Ensin yksi kerrallaan polvia myöten ja sitten kaikki kerralla. Mielenkiintoista katseltavaa kuitenkin.
Ihan rannan läheisyydessä on iso varuskunta-alue ja rannalle mentäessä on sotilaiden ylläpitämä tarkistuspiste johon on maksettava 20 Baht/auto sisäänpääsymaksua. Alue lienee jonkinlainen armeijan virkistysalue.
Kävimme kaupassa paluumatkalla ja kuinka ollakaan minulta revittiin taas oluet pois kassalla. Mutta nyt selvisi sitten tämän vaihtelevan käytöksen syytkin. Alkoholia ei saa myydä klo 14 ja 17 välisenä aikana. Siis kyseessä on määrämittainen päivittäinen kieltolaki. Hohhoijaa, ota näistä sitten selvää.

Perjantai 11.1.

Pasi: Aamulla herättiin hyvissä ajoin ja Paula ilmoitti menevänsä altaalle lueskelemaan. Ilmaisin huoleni siitä, että kun tunnin sisään lähdetään rannalle, eikö tästä tule vähän liikaa aurinkoa. Paula kertoi että ei hän mene aurinkoa altaalle ottamaan vaan keskittyy lukemiseen.
Hetken kuluttua menin perässä ja siellä emäntä makaa selällään aurinkotuolissa. Ilmoitin että sivusta katsottuna tilanne ei ihan näytä lueskelulta. Äkkinäinen saattaisi jopa kuvitella että siinä otetaan aurinkoa.
Rannalla rauhallista. Muutama kymmenen ihmistä koko kilometrien mittaisella rannalla. Paitsi aluksi kun siinä rantaravintolan kohdalla oli muutama sata partiolaista kikattelemassa.
Nähtiin delfiinejä. Siellä ne hyppi merellä, 3-4 kappaletta. Aurinko heijasteli selkäevistä kun parvi vaelsi pohjoiseen rantaviivan suuntaisesti.

Paula: Pasin ollessa kävelyllä olimme Emman kanssa uimassa, niin näin kun yksi pikkuinen koira (rakki) tuli repimään meidän reppuja, lähinnä yritti Emman repusta vetää jotain ulos, oli nimittäin unohtunut repun vetoketjut auki. Juoksin ja heittelin vettä koiran suuntaa ja huusin Hus, Hus, jolloin se lähti korvat luimussa juoksemaan poispäin. Ei ehtinyt saada sieltä repusta onneksi mitään. Palasin takaisin uimaan näin meduusan ihan rannan tuntumassa. Näytin sitä Emmalle ja sanoin, että noihin kelluviin muovikassin näköisin jellyfisheihin eli hyytelökaloihin ei kannata koskea (Emman tapauksessa tämä varoitus on varmaan turha, sillä Emmahan ei koske minkäänlaisiin eläimiin) ja jos tällaisen näkee, kannattaa lähteä pois tai väistellä sitä. Emma halusikin heti pois (yllätys, yllätys) eikä itse asiassa enää sen jälkeen meressä käynytkään eli katsotaan saako tyttöä enää ollenkaan uimaan. Pasi palasi kävelyreissulta mukanaan juotavaa ja sipsiä. Sipsit olivat basilikamausteisia, joita Emma vain maisteli ja olivat liian tulisia. Olivat sitä kyllä meillekin.

Paula: Taksi tuli hakemaan meitä sovitusti viiden maissa. Mentiin taas kauppaan Market Villageen. Sinne oli sovittu treffit kummityttö Outin kanssa kuudeksi. Tehtiin kierros kaupassa ja löydettiin sieltä yläkerrasta posti, internet ja aivan mahtava (Pasin mielestä) matkapuhelinmyymälä. Lisäksi keilahalli ja elokuvateatteri. Mutta sinne yläkertaan tutustutaan ensi viikolla paremmin. Käytiin kaupassa ja löydettiin Outikin sovitusta paikasta. Tultiin näyttämään meidän asuntoa ja juotiin munkkikaffeet uima-altaalla. Otettiin muutama valokuva, joista yksi blogissakin, saatiin tähän Outilta lupa. Puoli kahdeksalta taksi tuli taas hakemaan ja ajeltiin Hua Hinin keskustaan. Käveltiin markkinakojujen läpi ja Emma ehti ihastua pariin poikaan matkalla. Syötiin taas hyvää ruokaa ja Emmakin sai reissun ensimmäisen spaghetti bolognese –annoksensa. Ei tosin syönyt kaikkea, mutta mun riisi kelpasi taas hyvin… Jälkiruoaksi saatiin ananasta.

Pasi: Nostin vähän rahaa ATM-automaatilta ja poistuessani huomasin että rakennusmiehet korjailee jalkakäytävää siinä automaatin lähellä. Betonivalut käynnissä.
Kävimme syömässä. Hyvä palvelu ja parempi ruoka. Käytiin vielä nettikahvilassa ja Outi suunnisti kavereidensa luokse. Toivottavasti heillä menee hyvin siellä etelän suunnalla. Tytöt suuntaavat seuraavaksi Samuin lähistölle ja myöhemmin vielä kauemmaksi Krabille.
Suuntasimme pääkadun varteen metsästämään TukTukia ja siinä ohitimme sen saman ATM automaatin ja kävelin estottomasti juuri valettuun betoniin. Voi sitä riemun kiljahtelua jonka
se aiheutti taksikuskien ja remonttimiesten keskuudessa.
Palasimme TukTukilla kämpille ja jouduin opastamaan kaveria mutta ajoimme pimeässä ohitse. Onneksi vain 100 metriä.
Pari kurnuttavaa sammakkoa etuovella toivottivat meidät tervetulleeksi kotiin
Emma pyyhkäisi heti nukkumaan kun pääsimme kämpille.

Lauantai 12.1.

Pasi: Kotipäivä. Pestiin pyykkiä ja siivoiltiin. Siis siivooja kävi. Kävin tutustumassa ympäristöön noin tunnin kävelylenkillä. Välillä kävelin koiralauman keskellä ainoana turvanani puolen litran vesipullo. Onneksi ei tullut riitaa.
Illalla katselin tv:stä Thaimaan Idolsia jota täällä kutsutaan ”Academia Fantasyksi”. Järkyttävän huono taso ainakin näin eurooppalaisen silmin katsottuna. Yksi kilpailija laskeutui vaijerilla katosta lavalle Batmaniksi pukeutuneena. Ja lauloi typerän rallatuksen niin nuotin vierestä että
ei varmasti olisi pärjännyt niille kulkukoirillekaan . Oli se sen verran korni show että sitä olisin äänestänyt jos olisin tiennyt miten ääni annetaan kilpailijalle numero V7.

Paula: Valvoin taas edellisenä yönä kolmeen asti talon ääniä kuunnellen. Siten olinkin taas viimeinen joka sängystä kömpi aamulla. Tänään oltiin päätetty viettää ihan vaan kotipäivää; siivoillaan, pestään pyykkiä ja tehdään itse ruoka. Syötiin hitaasti nautiskellen aamupalaa ja juuri kun saatiin pöytä tyhjennettyä tulikin siivooja. Olinkin vähän jo odotellut ja päätin tarkkailla että millä se oikeaan siivoaa, käyttääkö vettä ollenkaan, nimittäin lattiaa ei ainakaan ole pesty aikoihin. Oltiin siis päätetty siivota tänään itse, vaikka tähän asunnon vuokraan kuului siis siivous kerran viikossa. No, tämä tyttö hoiti hyvin hommansa. Pesi lattiat sisältä viimeisenä ja siirtyi sen jälkeen ulos pesemään ikkunoita. Eli pesi ne siihen asti mihin ylettyi n. puolentoista metrin varrellaan. Ehdotin, että jos Pasi menisi auttamaan, mutta ei kuulemma kiinnosta… Minustakaan ei ole apua kun olen näiden kanssa samoilla metrilukemilla.
Loikoiltiin altaalla lähes koko päivä, ihoa kuumotti oikeastaan koko päivän, mutta siitä huolimatta mukavasti se päivä meni vaaka-asennossakin. Pasi kävi kävelylenkillä, oli kuulemma kulkukoiria tämä meidän lähitienoo täynnä, eli ei siis kävelylle Emman kanssa. Pasi valmisti meille aikuisille tuliset ruoat ja minä tein Emmalle miedompaa mallia olevan broileripytin, joka maistui hyvin. Otettiin ruokailun jälkeen pienet päiväunet ja sillä välin Emma katseli tietokoneelta Idols –videon. Myöhemmin illalla tv:stä tuli Thaimaan Idos-lähetys, jota katselimme. Taso vaikutti aika heikolta, pari kuunneltavaa kuitenkin. Emmaa lähetys ei kiinnostanut, koska ei Hanna Pakarista näkynyt.