Sunnuntai 20.1.
Pasi: Heräilin pitkin yötä omaan aivasteluuni. Rouva epäili että saattaisin olla allerginen Thaimaalaiselle punaviinille. Kumosin pontevasti em. aiheettoman epäilyn. Taisi olla huono idea yrittää selvitä ilman ilmastointia. Olen tullut vähän hysteeriseksi sähkön kulutuksen suhteen kun en ole ihan varma mitä se maksaa. Meidän päiväkulutuksemme on vakiintunut n. 33 KWh suuruiseksi ja jos se hinta jonka sain (3,5 baht/unit) on oikein, on yhden päivän sähkölasku noin 2,6 € eli n. 77 € kuukaudessa. Täälläpäin sähkön kulutus on ikään kuin käänteistä verrattuna kotisuomeen. Siis siten, että kulutus syntyy jäähdyttämisestä, ei lämmittämisestä.
Aamulla taas levyttämään altaalle. Ja jumalauta, taas hajosi aurinkotuoli alta. Nämä on nämä tuolit vähän kulahtaneita ja ehkä ne on suunniteltu kestämään raavaan Thaimaalaismiehen 47 Kg:n elopaino. Satakiloinen Farangi ylittää turvakertoimet reilusti ja muovinkappaleet lentelee hallitsemattomasti. Tuohan se tietysti oman jännän fiiliksen auringon ottamiseen kun ei koskaan tiedä mistä päin seuraavaksi jotain hajoaa.
Käytiin Paulan kanssa kävelyllä ja meinattiin ostaa papalle rottinkinen aurinkotuoli yhdeltä pellolta. Siihen oli parkkeerattu Pick-Up joka oli niin täynnä erilaisia rottinkikalusteita että itse autoa ei alta näkynyt. Lähtöhinta oli 2500 bahtia, joten sen olisi parin tunnin taistelun jälkeen saanut tonnilla eli n. 22 eurolla. Ei ole energiaa näin kuumana päivänä alkaa kisaamaan kielitaidottoman, vanhan, hampaattoman ja huonojalkaisen tuolintekijän kanssa. Palatessamme reissusta kaveri lakkaili niitä tuoleja siinä pellon reunassa. On kyllä pakko tunnustaa että tosi nättejä ja hyvin tehtyjä tuoleja siinä heinikossa kaupattiin ja tuolintekijällä oli valloittava hymy.
Tullessamme omalle alueelle havaitsin että se toissapäivänä tuhoamani aurinkotuoli oli ajautunut meidän keskusroskapaikalle odottamaan kuljetusta aurinkotuolien hautausmaalle. (Siellä niiden on lopultakin hyvä olla.)
Puutuin kuitenkin tämän tuolin kohtaloon ja kävin hakemassa sen tänään hajottamani tuolin alaosan ja vaihdoin sen siihen ensimmäiseen, sillä siinä oli jotakuinkin ehjä juuri se runko, kun siitä hajosi se selkänoja. Puutarhurimme hirnui ja heilutti vesiletkuaan kun raahustin edes takaisin niiden tuolin runkojen kanssa. Nämä letkupuutarhurit on muuten kolkon näköisiä kavereita vaikka ovatkin todellisuudessa leppoisia nuoria miehiä. Niillä on nimittäin päässä semmoinen lippalakin ja kaulahuivin yhdistelmä josta ei jää kuin silmät näkyviin. Yksi päivä se leikkaili jotain ikkunan alla olevia pensaita ja ajattelin että saisin varmaan verensyöksyn, jos joku aamu vaikka vähän väsyneenä nostelisin verhoja ylös ja tämä terroristin näköinen kaveri olisi heti siinä ikkunan takana pitkät puutarhasakset kädessään.
Paula: Tänään oli uima-altaalla pieni gekko, liikkui talon seinää pitkin. Emmakin sen huomasi ja kyseli että onko näitä sisällä. Ei ole, niitä on vaan ulkona ja syövät hyttysiä ja kärpäsiä kelpasi vastaukseksi. Emma antoi sille nimeksi Saila…
Uitiin Pasin kanssa päivän aikana kilometri altaassa, Emma varmaan ainakin tuplasti tai triplasti sen.
Mr Mon tuli tänään meitä hakemaan ihan sovitusti ja kävimme Hua Hinin keskustassa syömässä Cantina Western –ravintolassa. Sen omistaja tuli juttelemaan kanssamme ja kertoi aina arvaavansa mistä päin turistit ovat. Nyt erehtyi, luuli meitä ruotsalaisiksi. Itse hän on asunut 24 vuotta täällä ja on naimisissa thaimaalaisen naisen kanssa. Tom Yam Kung oli thaivaallisen hyvää, sain aikamoisen yskänkohtauksen kun halusin kokeilla kokonaisen chilin tulisuutta. Oli siis aitoa tavaraa…
Sen jälkeen tuk-tukilla kotiin. Tiskasin astiat ja Pasi tappoi keittiöstä pieniä, nopeita muurahaisia, varmaan satoja. Täytyy muistaa ostaa jotain myrkkyä niitä varten.
Mummo ja ukki olivat käymässä sovitusti Santun luona ja soittivat sieltä skypellä. Ukki vähän innostui että pitäisikö kuitenkin hankkia tietokone, skype yms. Oli kiva nähdä ja kuulla mummon ja ukin kuulumiset. Santtu lupasi tulostaa meidän blogitekstit heille iltalukemisiksi.
Pelattiin vielä yksi Uno-peli illalla, jonka Emma taas hävisi, mutta Emma pelasi tänään kuitenkin hyvin.
Emma: Tänään näin uima-altaalla Gekon. Se liikkui seinää pitkin. Annoin sille nimeksi Saila. Äiti ja isi kävivät kävelyllä. Jäin yksin kotiin. En hölmöillyt. Illalla soitin mummolle Skypellä. Pelattiin unoa. Äiti voitti.
