Niitä on Zell pullollaan. Varsinkin valkoviiniä. Lähdettiin Rallen kanssa aikaisin sunnuntai-aamuna pyöräilemään ja etsimään tältä vanhan kaupungin puolelta ihan tavallista kauppaa. Sinne Barlin alueelle, jossa niitä kauppoja on useitakin, on kuitenkin useita kilometrejä matkaa, joten olisi kätevää jos lähistöltäkin löytyisi kauppoja. Pyöräilimme Bullayta kohti joen rantaa ja löysimme vaikka kuinka paljon viinimyymälöitä, viinitehtaita, viinipullotehtaita, viinitarhoja jne. Mutta ei ainuttakaan kauppaa. Voisikohan se oikeasti olla niin, että nämä täällä elävät pelkällä alkoholilla.
Jotenkin siihen voisi uskoakin, sillä kun täällä kylä juhlii viinijuhlia, niin KOKO kylä juhlii. Tänään päivällä näin kun yksi vanha ukko tuli kaljatelttaan sellaisella kolmipyöräisellä inva-fillarilla. Ihailin sitä tekniikkaa jolla tämä kävelykyvytön vanhus taiteili itsensä siitä teltan ovirampista ylös viistottain ja siitä polkaisi suoraan tiskille ostamaan Bitburgeria.
Olin hiukan jo huolissani että iskikö minulle äkillinen juoppohulluuskohtaus kun näin siellä kaupungin ulkolaidalla pyöräillessäni sellaisen satulinnan näköisen talon jossa räystäätkin olivat käärmeitä. Pinnistelin muistiani että kuinkahan paljon sitä Zeller Schwarze Katz (halbtrocken) tuli illalla siellä kaatosateessa juhlateltalla kiskottua. Päädyin kuitenkin aika maltillisiin lukuihin ja tulin käsitykseen että ne rännit ovat ihan aidot käärmerännit. Ja viimeistään siinä vaiheessa uskoni omaan tuloskuntooni palasi kun pystyin väistämään salamannopeasti henkilööni kohdistuneen murhayrityksen, kun eräs mummeli tempaisi auton ovensa auki ihan siinä edessäni. Hallittu sivuluisu ja väistöliike ja tulin omaksi ja muidenkin yllätykseksi ehjänä ulos tästä tilanteesta jonka se mummo minulle aiheutti.
Zelin kaupungin symboli on musta kissa. Ja niitä on ihan joka paikassa. Uskokaa pois. Meillä kämpillä on vessaharjakin tehty kissasta. Tai siis ei oikeasta kissasta mutta muovisesta.
Kävimme sunnuntaina koko porukka pienellä jokiristeilyllä. Reissu kesti puolitoista tuntia ja se paatti kävi kääntymässä Bullayn pohjoispuolella. Kiva pikku retki. Vetäistiin siinä samalla kevyt keittolounas . Ja syötiinkin jotain pientä. Siis valkoviiniä ja tomaatti/gulassikeittoa. Ihan normilounas täällä viinin Mekassa.
Palattuamme Zelliin osuimme juuri alkavan Festivaalikulkueen varrelle. Viininvalmistajien muodostama kulkue on kuin suoraan samba-karnevaaleilta. Ja mukana olikin jostain syystä myös Brasilian osasto marssimassa. Ehdoton suosikkini oli kuitenkin semmoinen porukka jossa jokaisella oli jonkinlainen laudanpätkä olalla ja sitä he sitten musiikin tahdissa paukuttelivat kepeillä. Todella hyvin harjoiteltua touhua ja iloista meininkiä. Pyrin koostamaan näistä viinijuhlien tapahtumista lyhyen videokoosteen lähipäivinä ja pudotan sen tänne blogin albumiin sitten.
Päivän herkkuhetki koitti kun bongasin sieltä tivolin lähistöltä, jossa ne festarit siis jatkuvat jo kolmatta päivää, Bretzel-kioskin. Ostettiin pussillinen Bretzeleitä ja juusto-bretzeleitä. Oluella ne huuhtoutuivat kivasti alas. Iso käsi sille tyypille joka ymmärsi kehittää tämän suolaisen rinkeliherkun.
Käytiin vielä illalla Rallen kanssa pyöräilemässä kaupungin eteläpuolella. En ole aikoihin polkupyöräillyt ja kun sen minun pyöräni satula on vähän alhaalla ja pyörii, voitte vaan arvata tekikö tämä pyöräilypainotteinen päivä jerkkua sekä etureisille että takaoven tienoolle. Huomenna varmaan totuus paljastuu ja kun lähdemme Paulan ja Emman kanssa aamulla kohti Meitingeniä ja vanhaa ystävää Annea tapaamaan. Pääsemme istumaan 450 km autossa. Siinä voi tulla vielä hiki jos peräosa on hellänä.
Se aikaisemmin jo mainittu navigaattori jaksaa hauskuuttaa. Minusta on ruvennut tuntumaan että sillä on jonkinlainen huumorintajukin. Kävin päivällä hakkaamassa siihen valmiiksi Annen osoitteen huomista reissua varten ja kun en oikein ymmärrä sen vuokra-auton sähköjen päälle niin käynnistin auton että sain sen navin henkiin. Siinä autossa kun ei ole avaimia, vaan jonkinlainen äly-avain ja Start-painike. En ole vielä keksinyt kuinka siihen saisi vain virrat päälle niin ettei sitä tarvitse käynnistää. Oma äly ei ilmeisesti yllä tämän älyavainjärjestelmän tasolle. Kun sitten sammutin auton ja nousin ulos ja olin juuri sulkemassa ovea päästi Navigaattori epätoivoiselta kuulostavan älähdyksen. ”Käänny heti takaisinpäin jos mahdollista”. Tuli mieleen että jospa se onkin vain yksinäinen. No, huomenna mennään kimpassa Etelä-Saksaa kohti joten ehditään varmaan juttelemaan ihan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.