Lomat loppuu, Germaani huutaa!

Tänään torstaina meillä on viimeinen lomapäivä täällä Zellissä. Taitaa mennä koko päivä enempi pakkaillessa ja siivoillessa. Tämä talo, joka meillä on ollut vuokralla, on aika iso ja imurointiin yksistään menee pikku tovi. Pyykkiä on pesty koko viikko ja jääkaappia tyhjennetty. Loput sapuskat sijoitetaan biojätteisiin. Eiku siis tietysti sekajätteisiin, sillä meillä ei ole biojäteastiaa. Kierrätysjuttujen kanssa ollaan muutenkin oltu aika ihmeissämme, kun olemme ne tavallaan hoitaneet tarkasti annettujen määräysten mukaan, mutta sitten taas joiltain osin ei olla oikein osattu. Yksi mieshenkilö meidän lomailutiimissä ei tosissaan edes yrittänyt oppia näitä kierrätysjuttuja. Ajan puutteen vuoksi en mainitse nimeään, henkilö taitaa itse kyllä tietää että hänestä puhutaan. 

Mainitsin viime kirjoituksessani näiden saksalaisten kohteliaisuudesta mutta eräs yksityiskohta jäi kertomatta. Joka ainoa paikallinen ihminen jonka kohtaat pyörälenkillä tai kävelyllä tai satut vaikka ohittamaan hänen kotitalonsa, tervehtii sinua. Ikään tai asemaan katsomatta. Pikkulapsetkin koulumatkallaan vähintään nyökkäävät, mutta yleensä tervehtivät ihan ääneen. Sulkeutuneelle suomalaiselle tällainen käytös on aika outoa, jopa epäilyttävää. Kunhan minun nyt ei vaan tarvitsisi sanoa jotain. Tai peräti hymyillä. Ventovieraalle.

On toki poikkeuksiakin. Eräs pyöräilijä menetti täysin malttinsa tänään aamulla kun olimme matkalla Cochemiin ja etsin paikkaa johon pysäyttää auto jotta pääsisimme kuvaamaan yhden linnan rauniot. Olin kyllä katsovinani taaksepäin ettei sieltä tulisi ketään ja ajoin tien sivuun. Ja jostain humahti ukko polkupyörällä aivan helvetin kovaa ja sai aivan viime hetkellä pysäytettyä vauhtinsa. Jonka jälkeen alkoi huutamaan minulle niin maan perskeleesti. Kun en ymmärtänyt sanaakaan, niin levittelin vaan käsiäni. Äijä lähti paahtamaan eteenpäin ja me sitten myös perässä. Kymmenen minuuttia myöhemmin pysähdyttiin Cochemissa ja sama pyörähirviö ajoi heti ohitsemme ja huuto jatkui. Kamalaa älinää pitää saksalainen kun oikein tuohtuu. Voi olla, että olin tuossa vähän varomaton, mutta tosi kovaa se äijä myös sieltä tuli siinä tilanteessa ja heti siinä meidän edessämme oli kymmenkunta vanhusta ylittämässä tietä, joten todennäköisesti pelastin jonkun heistä kiilaamalla sen mölisijän.

Tiistaina kun olimme ensimmäistä päivää täällä Paulan ja Emman kanssa kolmistaan lähdimme ajelemaan Bernkastel-Kuesiin. Edellinen vierailu oli aika pikainen ja halusimme koluta varsinkin vanhaa kaupunkia vähän tarkemmin ja käydä hiukan siellä joen toisella puolella Kuesissa. Jälkimmäinen osoittautui aika hiljaiseksi mutta yksi pieni ostoskeskus sieltäkin löytyi. Paula sen lennossa bongasi kun ajoin siitä liian hiljaa ohi. En ehtinyt kiinnittämään hänen huomiotaan muualle joten minun moka. Hintaa sille virheelle tuli joitain kymmeniä euroja, sillä uuden takin kanssa sieltä tultiin takaisin. Ja kuten varmaan arvasittekin, kyse ei ole minun takistani.

Bernkastelin vanha kaupunki on ehkä hienointa mitä täällä keskisellä Moselin alueella on linnojen lisäksi. Vanha kaupunki on iso ja sokkeloinen ja täynnä toimintaa, kauppoja ja ravintoloita ja kahviloita. Ja turisteja. Nyt toisella kerralla pisti oikein silmään millaisia ihmislaumoja siellä vaelsi. Paljon oli mm. amerikkalaisia turisteja. Saattoi olla että satamassa oli ankkurissa joku eläkeläisten Agility-seuran laivakin, sillä koiria oli talutushihnoissa lähes joka toisella. Tästähän syntyi Emman kanssa jänniä tilanteita ja nämä kyllä käyvät hermon päälle kun ei vaan pääse mihinkään, kun neiti iskee jarrut kiinni jonkun villakoiran vuoksi.

Lounaalla Bernkastelin vanhan kaupungin sydämessä naapuripöytään istui ruotsalainen pariskunta tyttärensä kanssa. Kuulin kun he juttelivat jostain laivamatkasta ja tunnistin kielestä. Olisin kyllä tunnistanut heidät ruotsalaisiksi vaikka en olisi kuullut sanaakaan. Äiti ja tytär tilasivat Schweppesit ja isä otti ison puolen litran oluen. Alkoholittoman oluen. Varmuudella Ruotsista, sillä tämä isä vielä tunnollisesti tarkisti tarjoilijalta, että onhan tämä nyt varmasti alkoholiton olut, ennen kuin alkoi nauttia sitä. Tavallaan toivoin että se tarjoilija olisi tyrinyt sen toimituksen ja tuonut kaverille vähän vahvempaa olutta. Olisi ollut kiva nähdä kuinka siitä munauksesta olisi pistetty pystyyn kriisipalaveri henkilökunnan ja mainitun asiakkaan kanssa.

Eilen keskiviikkona päätimme tehdä vielä yhden matkan jonnekin lähistölle ja nyt suuntasimmekin sitten Boppartiin, Reinin varrelle. Rein on tunnetusti isompi joki ja ainakin kartan perusteella ne jokivarren kaupungitkin ovat isompia kuin täällä Moselilla. Koblenz oli jo vähän liiankin suuri, sillä siitä ei oikein päiväretkellä saa edes käsitystä. Boppart on täältä Zellistä koilliseen vajaan tunnin ajomatkan päässä. Reitti oli helppo sillä olimme siitä suurimman osan jo ajaneet palatessamme eksyilyreissulta Burg Elzistä. Navigaattori oli jotenkin puoliksi hereillä mutta nyt sen näytöstä ei näkynyt mitään muuta kuin jotain mustavalkoisia viivoja. Yhtäkkiä se kuitenkin tokeni ja pyysi kääntymään oikealle. Jossa oli silmän kantamattomiin peltoja. Tätä samaa se yritti viime viikollakin kahdesti, jolloin ajoimme joen varressa, joten silloin se yritti ajattaa meidät Moseliin.

Boppart oli kivan tuntuinen kaupunki ja kooltaan hallitun kokoinen. Joen rannassa kaupungin kohdalla kulkevalla rantabulevardilla oli paljon hienoja vanhoja hotelleja ja niiden ravintoloita. Rantabulevardilla oli useampiakin laitureita ja risteilyaluksia tuli ja lähti jatkuvasti. Reinillä oli muutenkin aika vilkas laivaliikenne. Rahtiproomuja meni muutaman minuutin välein. Otimme heti alkuun kaupunkiin tutustumista varten kiertoajelun sellaisella keltaisella kaupunkijunalla, Rhein – Boppart - Expressillä. Meidän porukka istui eturivissä heti veturin takana. Kaikki muut vaunut olivat täynnä eläkeläisiä. Kuljettajan apupoika, joka toimi myös rahastajana, talutti ja auttoi matkustajia kyytiin ja niputti rollaattoreita sinne viimeiseen vaunuun ja sitten mentiin. Tuut Tuut!!

Villin ja vauhdikkaan kiertoajelun jälkeen kävelimme siellä vanhan kaupungin ytimessä ja kävimme lounaalla jollain isolla torilla. Otin hallitun riskin ja tilasin Vuohenjuusto-Pekoni-Scnitschelin. Kyllä kannatti. Jösses, että oli hyvää!  Varmasti paras porsaanleike tällä reissulla. Kaupoillakin vähän pyörittiin, mutta ainoa ostos joka lähti matkaan, oli punainen puinen säästöpossu jonka kyljessä lukee ”Spenden Schwein”. Maksoin siitä yhden euron mutta aion säästää sen takaisin heti ensi tilassa.

Tänään kävimme vielä ajelulla Cochemissa ja sen lähistöllä. Jo aikaisemmin mainittu läheltä-piti-pyöräkolari-ja-huutava-germaani-selkkaus vähän latisti tunnelmaa mutta koko viikon parantuneet ilmat kävivät alkuviikosta aika lämpimiksi ja tänään oli jo aika epämiellyttävän kuumaa. Tätä en olisi uskonut itse koskaan sanovani mutta näin se vaan on. Cochemissa oli hitosti turisteja ja sama trendi on jatkunut jo viikon verran kaikkialla alueella. Olemme tällä viikolla havainneet sen myös Bernkastelissa ja myös kotikylillä Zellissä. Turistien määrä on kasvanut kaksinkertaiseksi verrattuna kolmen viikon takaiseen tilanteeseen. Zell on niin pieni kaupunki että iltaisin alkaa olla jo vaikea löytää ruokapaikkaa kun kaikki ovat täynnä viimeistä pöytää myöden.

Naapurimme, kulttihahmo Stein, Kenkäteknikko, on pitänyt lomaa. Iltaisin saattaa hän tulla yllätetyksi keittiön ikkunassa viinilasillisella mutta verstas on kiinni. Lommoinen Audi lojuu kadun varressa. Toivotan hänelle hyvää jatkoa ja innokasta mieltä sillä mies on viihdyttäjä Jumalan armosta, ehkä tietämättään, mutta kuitenkin.

Tämä Zell ja koko Moselin alue on kyllä ollut hieno kokemus. Täällä voisi viettää lomaa monella eri tavalla liikkuen näiden pikku kaupunkien ja kylien välillä. Nähtävää on joka puolella ja maisemat ovat upeat. Voin kyllä suositella paikkaa kenelle vaan lomakohteeksi. Kunhan kotiudun, pistän vielä valokuvia näkyviin. Kuin pisteeksi loman lopulle nousi remontissa ollut ”Mustan Kissan Kaivo” paikoilleen eilen. Se keskusaukio on ollut remontissa ja tämä kyseinen kaivo on koko kylän symboli. On se aika ärhäkän näköinen otus.

Tämä loma alkaa olla sitten tässä ja huomenna aamuyöstä lähdemme kohti Frankfurt-Hahnin lentokenttää ja sieltä sitten Ryan Airin kyydillä Tampereelle.  Joka tulee olemaan viimeinen kerta kun käytän kyseistä lentoyhtiötä. Kiitos vaan kusetuksesta ja rahastuksesta, toivotan onnea jatkossakin kun huijaatte ihmisiä ostamaan ”todella halpoja lentoja”. En kykene hillitsemään itseäni, joten en avaa perusteluja edelliselle mielipiteelle. Kokeilkaa itse. Mieluiten älkää.

Kiitos taas seurasta ja seuraamisesta, päätän täältä tänään tähän.