Bali

Balilla ollaan. Ei ole huono paikka ihmiselle. Täällä on niin rento ja hyvä ilmapiiri että heti ensimmäisenä iltana, vaikkakin väsyneenä rankasta matkapäivästä, tunsin tulleeni paikkaan, jossa tiesin viihtyväni.
Ilmasto on luonnollisesti tärkeä tällaiselle pakkas-vammaiselle jolle +30 ja siitä ylöspäin on ainoa oikea lämpötila. Täällä on sadekausi päällä mutta aurinko paistaa ja välillä tulee vettä ihan kaatamalla.
Olemme sijoittuneet Sanur Beachille, noin tunnin ajomatkan päähän siitä kuuluisimmasta rannasta eli Kuta Beachistä. Sanur on aika rauhallinen ja sopii paremmin meille varttuneemmille matkailijoille. Nuoriso-jaoksemme saattaa jättää tästä eriävän mielipiteen.
Hotellimme on hinta-laatu-suhteeltaan loistava valinta. Huoneet ovat isot ja siistit, näköalat kohdillaan ja henkilökunta erittäin ystävällistä ja avuliasta. Ihan tulee rinnastettua tämä palveluasenne Thaimaan oloihin. Paljon samoja vaikutteita.
Jo laskeutuessamme Denpasarin lentokentälle sunnuntaina havaitsimme ilotulituksia ympäri aluetta ja sama meno sen kun kiihtyy. Kirjoittelen tätä tiistai-iltana ja torstain uuden vuoden juhlat ovat koko ajan näkyvästi esillä. Olemme itse varanneet liput oman hotellimme, Inna Sindhu Beachin juhlaillalliselle jossa on syömisen lisäksi tarjolla kaikenlaisia esityksiä aina tulisilla hiilillä tanssimiseen asti. Joka ilta raketteja ammutaan yhä enemmän ja paikkoja valmistellaan uuden vuoden juhlintaan.
Olemme nämä pari päivää pyörineet lähinnä täällä Sanurilla ja harjoitelleet Balilaisia kauppa- ym. tapoja. Hintataso täällä on sopivan matala mutta turistien vähäinen määrä (lama, you know!) aiheuttaa omituisia ilmiöitä. Tinkiminen voi olla vaikeaa kun lähtöhinnat ovat sikamaisen korkeat.
Paikallinen ruoka on hyvää ja maukasta, ja tällä tarkoitan samaa kuin tulinen. Kaikki ”spicey” merkityt sapuskat ovat todella tulisia joka tietysti sopii meikäläiselle.
Santtu ei lentänyt tänne meidän mukanamme vaan teki päivän mittaisen sivupiston Singaporeen. Jostain lienee saanut tuollaisen matkustus-perimän että pitää nähdä paljon erilaisia paikkoja.
Poika sitten tuli Balille maanantai-iltana ja lähdin häntä kentältä hakemaan. Otin hotellin pihalta yhden hotellin ”omista” takseista ja kuskiksi lähti oranssitukkainen mieshenkilö, Ketut.
Tutustuimme aika hyvin illan mittaan sillä menomatka kentälle kesti noin tunnin ja Santtua odottelimme vielä toisen tunnin sillä passintarkastus oli ruuhkautunut pahasti. Tein siinä jutellessamme alustavan sopimuksen keskiviikon päiväretkestä Ubudin kulttuurikylään Balin keskiosiin. Toista minibussia käsittääkseni ajaisi Ketutin ystävä. (Kuinkahan tuo Ketut oikeasti taipuu: Ketut, Ketutin, Ketuteilla, Ketutiksi, jne,...)
Kauppiaat ovat täällä aika sitkeitä yrittämään eivätkä luovuta heti ensimmäiseen kieltoon. Maanantaina tein pienen kävelylenkin kylällä ja pitkin matkaa erilaisista kaupoista ja kojuista tarttui sinnikäs myyjä mukaan. Kävelin sen alati kasvavan porukan kanssa kohti rantaa ja poikkesin pieneen kauppaan ostamaan vettä. Tullessani ulos sieltä kaupasta oli siinä ulkona jonossa niitä mukanani tulleita kauppiaita huutamassa kuorossa omia mainoslauseitaan. Meinasin jo hermostua kunnes tajusin, että kyllä ne luovuttaa kun painelen vaan eteenpäin enkä ole huomaavinani. Näinhän siinä kävi mutta hauskinta on se, että seuraavana päivänä nähdessäni heitä kylillä, kaikki väittivät että olin luvannut tänään tulla juuri heidän kauppaansa ostoksille.

Varsinkin hierojat ja jalkahoitoja antavat naiset ovat rannalla todella kimpussa. Erityisesti eräs jalka- ja kynsihoitoja antava hieman tukevampi rouva, jolla on vähän poikkeuksellinen huumorintaju, on naurattanut meitä poikia oikein kunnolla. Hän kutsuu itseään ”Sexy Judyksi”. Kun hän tarjosi minulle kynsien leikkausta lmoitin, että pureskelen ne ihan mielelläni itse. Siihen hän totesi että et kuitenkaan pysty pureskelemaan varpaiden kynsiä joten ne täytyy hoidattaa hänellä. Syyksi hän kertoi että en pysty varpaitani pureskelemaan koska olen yhtä ”sexy” kuin hänkin on, ja taputteli samalla merkitsevästi mahaansa. Mitähän tuokin sitten tarkoitti?
Selitin että me emme pohjoismaissa voi leikata kynsiämme, sillä jääkarhujen kanssa tapellessa pitkät kynnet ovat merkittävä helpotus. Judy mulkoili minua pahasti ja kun Kaija pärähti nauramaan siinä lähistöllä, tämä sexy mama tajusi tulleensa jallitetuksi. Nyt en siis saa häntä pois kimpustani muuten kuin menemällä jalkahoitoon.

Rannalla olen tarkkaillut yhtä vesiurheilumuotoa jota halusin kokeilla itsekin. Kyseessä on yhden miehen melottava jonkinlainen surffilauta. Sain houkuteltua Nikon mukaani kokeilemaan tuota juttua. Satuin saamaan ”viallisen” lankun ensimmäiselle yritykselle, sillä se ei pysynyt mitenkään pystyssä. Putosin puolen kymmentä kertaa siitä päältä heti rantavesissä. Antoivat minulle sitten jonkinlaisen ”naisten mallin” jonka sain pysymään ojennuksessa ja suuntasimme Nikon kanssa kohti ulappaa ja siellä näkyviä surffiaaltoja. Putosin kertaalleen siellä kauempana lankulta ja Niko kahdesti. Sen härvelin melominen oli kovaa puuhaa sillä siinä kun ei ollut minkäänlaista köliä, se oli aika vaikea ohjattava.
Paluumatkalla rannalle näimme kaksikin jonkinlaista merikäärmettä, jonka jälkeen en ole sinne mereen itseäni pahemmin tyrkyttänyt. Ikävän näköisiä mustia ja paksuja otuksia jotka eivät todellakaan näyttäneet kovin ystävällisiltä.

Tänään tiistaina kävimme iltapäivällä pienemmällä porukalla Kutalla. Toista kertaa en sinne helvetin muurahaispesään suostu menemään. Niin vilkas paikka että pahaa tekee. Ranta on hieno mutta siellä tuntuu olevan miljoonia ihmisiä ja erittäin aggressiivisia kauppiaita.
Kaikkialle täällä taksilla meneminen kestää tunnista ylöspäin, sillä ruuhkat Denpasarin pääteillä ovat valtavat. Ranta on komea mutta niin kansoitettu että pahaa tekee.

Illalla kokoonnuimme rannalle Reggae-baariin syömään ja kuuntelemaan Live-musaa, tietenkin reggaeta. Bändi oli ihan ok, mutta ei siellä tunnelma mitenkään katossa ollut. Ihan kivaa kuitenkin kuulla oikeata elävää musaa eikä ihan huonoa kuitenkaan. Huomenna keskiviikkona lähdemme aamulla kohti Ubudin kulttuurikylää ja jotain tulivuorta ja ehkä jotain muitakin juttuja. Ihan täyttä tuoteselostetta matkastamme en saanut Ketutilta (?) mutta eiköhän se sitten selviä kun päästään matkaan.
Laitan vielä kuvia albumiin kunhan ehdin, viimeistään huomenna.