Hong Kong, kaksi kaupunkia

PASI: Näin se on nähtävä. Kahdeksan miljoonaa asukasta ja aika selkeästi kaksi kaupunkia..
Hong kong Island, pilvenpiirtäjiä, pankkeja ja aika väljästi ihmisiä. Mantereesta Hong kong Islandin erottavan salmen pohjoispuolella Kowloon, jossa sitten taas tallustaa paikallinen rahvas.
Joukkiomme starttasi sunnuntaipäivään hyvin nukutun yön jälkeen sovitusti klo 10. Sopimus ei tuntunut kantautunee kaikkiin ryhmiin, sillä Pauli ja Tarja olivat vielä 20 yli 10 kateissa. Sekin pikku viivästys sitten selvisi ja syyllinen oli luonnollisesti joku kadonnut luottokortti, joka ei sitten onneksi ollutkaan kadonnut.
Otimme kolme taksia ja siirryimme jonossa Victoria Peakin Tram Stationille. Tällä vähän sveitsiläisvaikutteisella vuoristojunalla hilauduimme ylös Hong Kongin ”must” kohteelle, Victoria Peakin näköalapaikalle. Aika makeet oli näköalat, myönnetään. Albumissa muutamia kuvia kohdassa ”Hong Kong-Langkawi-Bali, Joulu 2009, Uusivuosi 2010”. Tähän samaan albumiin latailen sitten lisää kuvia sitä mukaa kun niitä syntyy.
Peakin jälkeen palasimme samalla vaijerijunalla ”maan pinnalle” ja kävelimme jonkun matkaa Admiraltyn metroasemalle, josta siirryimme melkein ongelmitta Kowloonin puolelle.
Melkein siksi, että Kaijan ja Santun 3 päivän Hong Kong kortti ei kelvannut metron maksupisteellä. Kävivät sitten selvittämässä sotkua jossain sillä aikaa kun me kaikki muut odottelimme jo siellä toisella puolella. Santtu alkoi käymään jo melko lämpimänä ja kaikkihan me tiedämme mistä silloin on kysymys. Hyvä ruoka, parempi mieli. Tai itse asiassa ihan mitä vaan ruokaa pojalle niin kyllä se siitä mielikin sitten paranee.
Kowloonissa hajaannuimme ja yhdeksän nälkäisintä hakeutui heti johonkin vähän outoon kiinalaiskuppilan takahuoneeseen lounaalle. Sattumalta sieltä sai myös edullista Tsing Tao – olutta joten päivä alkoi yllättäen näyttää valoisammalta.
Porukka hajaantui ruokailun jälkeen vielä pienempiin osiin ja siinä vaiheessa pidin jo melko epätodennäköisenä sitä, että kaikki löytävät sovittuun tapaamispaikkaan ajoissa. Kadut olivat nimittäin niiiiiiiiin täynnä pieniä mustatukkaisia ihmisiä, että sekaan ei olisi sopinut edes tiistain hesarin sarjakuvasivut. En olisi koskaan uskonut näkeväni tällaista, saati sitten joutuvani sellaiseen ihmishässäkkään. Laitoin pari paniikissa otettua kuvaa albumiin. Ei siellä ihan tosissaan oikein tullut edes mieleen ottaa valokuvia, kun koko ajan tuli joku syliin, kylkeen tai selkään ja ihmisiä (siis näitä pieniä mustatukkaisia) tuli lisää koko ajan joka puolelta. Hetkittäin tuntui kuin olisi pelannut jotain peliä ja pahikset olisivat saaneet yliotteen. Erikoinen tunnelma.
Olimme Ralle, minä ja Emma parkissa jossain ravintolan yläkerran vessan viereen unohdetussa pöydässä viimeisen tunnin ennen sovittua ryhmätapaamista. Hämmästykseni oli suuri ellei suunnaton kun siellä Mong Kokin metroaseman suuaukolla olivat kuin olivatkin kaikki 13 yhtä aikaa valmiina seuraavaan vaellukseen. Etukäteen en paljon olisi vetoa mennyt lyömään tästä saavutuksesta.
Palasimme metrolla muutaman pysäkinvälin takaisinpäin ja sitten kävelimme Star Ferryn lauttalaiturille. Tällä Hong Kongin kuuluisimmalla lautalla sitten siirryimme takaisin Hong Kong Islandille josta metrolla palasimme lähelle hotelliamme.
Illalla kävimme vielä porukalla ruokailemassa ja päädyimme jostain syystä Indonesialaiseen ravintolaan. Kaikilla on odotukset korkealla kun kohta päästään nauttimaan aidoista indonesialaisista herkuista ja tämä meni vähän niin kuin ennakko-otoksena.
Samassa paikassa Niko kehtasi lopulta kysyä tarjoilijalta miksi sitä kuumaa vettä kannetaan juomalaseissa pöytään joka paikassa. Arvoitus ratkesi. Ihan vaan käsiä lämmittämään kun ulkona on niin hyytävän kylmää. Eihän tuo +15 astetta meille suomalaisille ihan pahimmasta päästä talvea edusta ja aika hyvin meillä pysyy kädet lämpimänä noissa suomen kesää vastaavissa olosuhteissa ilman kuumavesilasejakin. Mutta onhan näillä paikallisilla täällä rankkaa näin talviaikana.
Seija ja Ralle olivat omilla teillään syömässä Sushia sellaisessa paikassa missä se raaka kala ja muut himmelit pyörivät liukuhihnalla ja siitä sitten vaan nappaillaan pikku annoksia. Oli kuulemma ollut hyvää mutta aluksi vähän vaikea systeemi. Hintakin määräytyi lautasten värin mukaan.
Meidän ryhmä (siis oma perheeni) piti vielä Jennin ja Nikon kanssa pienen yöpalaverin ja sitten hilattiin itsemme yöpuulle, sillä aamulla pitää olla huone luovutettuna jo heti seitsemän jälkeen. Matka jatkuu kohti Malesiaa ja Langkawin saarta.