Hong Kong

PASI: Hong Kongissa ollaan. Lennolla valvotun yön jälkeinen aamu valkeni Hong Kongissa hieman utuisena. Tai sitten sitä utua oli vähän silmissäkin, mene ja tiedä.
Huitaisimme Airport Express junalla Hong Kong Islandille ja sieltä hyvässä järjestyksessä neljällä taksilla Central-asemalta hotelli Regaliin, Causeway Baylle. Siellä pilvenpiirtäjien juurella aamuruuhkassa ajettiin kilpaa ja välillä meidät ohitti joku ”omista” toisessa taksissa ja tunnelma oli kuin Amazing Race-matkailu-realitystä.
Porukka oli aika nääntyneen oloista ja kun selvisi että saamme huoneet vasta klo 14-15 oli pienen kenttäpalaverin paikka. Päätettiin lähteä kävelylle ja mahdollisesti lounaalle ja muutenkin tutustumaan tähän niin huiman tuntuiseen kaupunkiin. Kukaan meistä ei ole täällä aikaisemmin käynyt ja siitähän syntyy tietysti jokaiselle omanlaisiaan odotuksia.
Matkaseurueemme on siis kooltaan 13 henkeä ja muodostuu pääosin ystäväperheistä ja näiden jälkikasvusta. Intimiteettisyistä en tarkemmin esittele tätä konklaavia mutta jos tätä juttua seurailet seuraavan kahden viikon aikana niin kyllä nämä tutuiksi tulevat väkisinkin.
Lounaalla tutustuttiin ilmiöön joka on voimassa nämä kolme päivää jonka täällä vietämme. Keskikokoinen kielimuuri. Kaikki pääsääntöisesti puhuvat englantia mutta eivät ymmärrä meidän puhumaamme englantia.
Esimerkkiä: Olimme juuri saaneet huoneemme ja kerrossiivooja työsti Emmalle lisävuodetta. Laukkumme olivat jääneet aamulla hotellin aulaan naruilla yhteen sidottuina ja nyt niitä sitten odottelimme huoneeseen. Siivooja jo lopetteli hommiaan kun kysyin että voitko varmistaa että meidän laukut tulee mahdollisimman nopeasti että pääsemme kipeästi kaivatuille päiväunille. Rouva lupasi jotain että ”ihan hetkinen” ja ryntäsi huoneesta ulos. Ja tuli heti takaisin onnellisesti hymyillen mukanaan silitysrauta ja –lauta.
Samaa ongelmaa esiintyy varsinkin ruokapaikoissa ja tiedossa on varmuudella mukavia muistoja jotka eivät suuremmin juuri sillä tapahtumahetkellä hymyilytä. Pientä hämmennystä esiintyy myös muissakin ruokailukulttuuriin liittyvissä paikallisissa tavoissa. Esimerkiksi pöytään tuodaan kuumaa vettä lasillinen jokaiselle ruokailijalle. Juotavaksi? Tuskin kuitenkaan. Käsien pesuun? Kukaan niissä ei ole tarkkailumme mukaan niin ainakaan tehnyt. Ainoa käyttö on lämmitellä niiden ympärillä käsiään. Täällä on nimittäin aika koleaa, noin 15 astetta lämmintä. Ja paikalliset vetelee tavitakeissa kaikkialla. Meillä on suomalaiset kesävarusteet, sillä jatkokohteemme ovat huomattavasti lämpimämpiä.
Illalla pienen levon jälkeen saimme porukan hajautettua pienten väärinkäsitysten johdosta ja olimme kahdessa osassa syömässä lähialueilla. Meillä oli ihan käypä illallinen eikä taaskaan alkoholia juomana, sillä meillä on selkärankaa syödä ilman oluttakin. Sitä ei siis tarjoiltu joten vedeltiin sivistyneesti kokista pillillä palan painikkeeksi.
Olimme muutamaan otteeseen sellaisessa ihmisruuhkassa että sellaisen kuvailu ei tee sille oikeutta. Eikä ole oikein kuviakaan. Siinä ryysiksessä on täysi työ pitää itsensä ja perheensä tolkussaan että ei siinä paljon kameroita kaivella. Tunkeuduimme jonossa jonkinlaisen 200 metriä pitkä linja-autoaseman jonotusalueen läpi. Oli kyllä hauska katsella sieltä jonon perältä Rallea, Nikoa ja Kimiä joiden päälaet keikkuvat siellä komeasti yli 190 cm:n korkeudella. Siitä on nimittäin matkaa noin puoli metriä siihen ruuhkan yläpintaan. Toinen joukkue oli joutunut jossain ruokamarkkinoilla vastaavaan kaaokseen eivätkä suositelleet sitäkään.
Pidettiin aulabaarissa pieni iltapalaveri ja suunniteltiin hiukan huomista päivää. Mukava aulabaari ja kallista mutta hyvää Tsing Tao-olutta. Nyt tätä kirjoiteltaessa kaikki ovat vetäytyneet huoneisiinsa sillä kaksi vuorokautta 2-3 tunnin unilla riittää hyydyttämään jopa seurueen nuorisojaoksenkin.
Huomenna ohjelmassa kaikenlaista joten palataan asiaan kunhan saan valmiiksi raportin niistäkin tapahtumista.