Viikonlopun päiväkirjaotteita ja uusia kuvia albumissa.
Perjantai 8.2.
Paula: Tänään tulee tasan kuukausi kun saavuttiin Hua Hiniin. Tuntuu että siitä on jo pitkä aika. Varmaan tollainen 3-4 viikon loma täällä tuntuisi jatkossa ihan sopivalta ajalta, kun ei sitä vuorottelemaankaan pääse niin kovin usein.
Pakattiin reput rantakuntoon ja lähdettiin Son biitisille. Heti alkumatkasta jouduttiin taas ”pienen” lehmälauman ympäröimäksi, otettiin valokuva ja saatiin osa kuvaan. Ehkä n. 70 lehmää arvioituna/nopeasti laskettuna. Son biitsillä oli tänään aika vilkasta ja aika paljon ”irtokoiria”, joten käveltiin vähän pitemmälle kuin yleensä. Tänään yksi dalmaatialainen koira sai kohtauksen ja ampaisi suoraan takaapäin Pasin tuolin vierestä. Me oltiin Emman kanssa meressä ja nähtiin se juoksupyrähdys, mutta Pasilla oli kuulokkeet päässä eikä kuullut mun käheätä varoitustani.
Aallot olivat tänään ”kohtuullisia”, mutta ei siellä uimaan oikein päässyt. Sain tänään luettua rannalla pokkarini loppuun. Sovittiin, että katsellaan nettikirjakaupasta uusia kirjoja, joita tilataan kotiin ja Santtu tuo ne sitten tänne. Aika paljon taitaa tulla Santulla tänne tuotavaa….
Mentiin Emman kanssa aikaisin nukkumaan, tosin minä lueskelin kirjaa hetken aikaa. Kuulin kyllä kun skype soi ja Pasi juoksi vastaamaan, mutta en jaksanut enää nousta ylös. Peku ja Kaija soittivat ja Harri, Hanna ja Sara olivat myös linjoilla. Olivat kyselleet mistä eniten pidetään ja mikä on ollut pettymys. Pettymys on tietenkin se, ettei näihin voi luottaa ja että täälläkin on varkaita ja tietenkin parasta täällä on minun mielestäni sopiva ilmasto ja nämä ihmiset täällä. Hyvässä ja pahassa.
Herättiin yöllä pariin otteeseen kun naapurin koira haukkui ja tarkistettiin, että kaikki ikkunat ovat lukossa ja mitään ei ole viety….
Emma: Oltiin tänään meren rannalla Son beachilla. Matkalla nähtiin taas paljon lehmiä.
Uitiin rannalla ja kuunneltiin musiikkia. Kotona tein kotitöitä; pesin perunat ja laitoin ne kiehumaan. Laitoin myös pyykit koneeseen valmiiksi huomista varten. Ruoka maistui tänään.
Paras kaverini, Satu lähetti sähköpostia minulle koulusta. Tänään näin 17 koiraa, yhden ötökän, miljoona rapua, yhden meduusan ja 70 lehmää.
Pasi: Yleisen terveystilanteen kohennuttua päätimme lähteä lähes parin viikon tauon jälkeen rannalle. Ajelimme Son beachille ja leiriydyimme suunnilleen vakiopaikoille.
Vesi oli korkealla ja rantaviiva kaventunut melkein olemattomaksi. Kovat aallot
tekivät uimisesta mielenkiintoista, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni, ei perheen yleinen.
Tein pari pitkää kävelylenkkiä ja havaitsin että viikon laiskottelu tuntui jaloissa. Reipas kävelykin tuotti tuskaa ja oli kaikkea muuta kuin nautinto.
Rannalla oli jonkin verran muitakin ihmisiä ja pari ääliötä. Näillä jälkimmäisillä oli omat koirat mukanaan, ja varsinkin toisen isännän dalmatialainen pökki ihmisiä ja hyppeli vastaantulijoiden päälle. Tämän isäntä sai sen kyllä nopeasti aina kuriin mutta yleensä
sen verran myöhässä että siitä aiheutui ns. tilanteita. Itsekin säikähdin sitä yhden kerran tosi pahasti ja suunnittelin jo että ajan kämpille ja haen sen vihreän myrkkysuihkeen. Katotaan sitten kuinka pompituttaa.
Aikeeksi jäi kun tämä herra jatkoi golf-jumppaansa ja pyöritteli käsiään poispäin kohti Khao Takiapia se sekopäinen dalmatialainen mukanaan.
Lauantai 9.2.
Pasi: Pidettiin kotipäivä ja siivoiltiin vähän. Emma pesi lattiat! Tosin luultavasti vain siksi, että hänellä on viikon läksyinä merkitä päiväkirjaan kuinka hän on auttanut kotihommissa.
Lisäksi Emman pitää laskea koko viikon ajalta kuinka paljon ja mitä eläimiä hän on nähnyt. Kiva läksy, tulee taulukko varmaan täyteen.
Aamulla pistin aikaisemmin kirjoittamani Talonmies-spesiaalin blogiin enkä malttanut olla kirjoittamatta reportaasia näiden huligaanien mopokisoista Bangkokissa kun siitä oli taas tarinaa lehdissäkin.
Illalla käytiin hoidoissa. Itse otin jalkahieronnan, ja tytöt ottivat kynsihoidot, jotain manikyylää ja pediatriaa ne taisivat olla.
Tiedän että kaikki pikku pervertit siellä nyt hihittelevät ja ajattelevat sopimattomia tästä minun jalkahieronnastani. Se on kuitenkin täysin lastenkin katseltava operaatio ja lopputulos on niin mukava että sitä kävelee vähän maasta irti koko illan. Niin kevyet ja rennot ovat jalat hieronnan jäljiltä. Suosittelen jopa kyynikoille.
Käytiin syömässä ja siellä ruokailijoita viihdytti taas yksi alatyylin trubaduuri. Emmasta on varmalla tulossa isompana bändäri, kun nämä tekoelvikset ja vastaavat saavat sydämen läpättämään heti ensi vilkaisulla. Tämäkään ei tosiaan ollut mitään vävypoika-ainesta, varsinkaan soittotaidoiltaan.
Ruoka oli tosin hyvää, joten se kitaran räpellyksenkin kesti jotenkin.
Tulimme kotiin sitä kaikkein parhaassa kunnossa olevaa oikotietä pitkin, joka on pääosin betonista tehty tie. Sieltäkin on nyt viikolla joku pitkäkyntinen varastanut neljä teräksistä kaivon kantta, joten siellä joutuu tosissaan pujottelemaan. Ne on varmaan myyty romurautana sulatettavaksi, koska ovat aika isoja ja painavia. Veikkaan ettei uusia nähdä tänä keväänä, vaan väistelemme niitä aukkoja vaan. Onneksi joku on laittanut risuja pystyyn niihin reikiin ettei ne tule yllätyksenä vastaan.
Paula: Oltiin altaalla aamupäivä ja kun aurinko meni pilveen, tulin auttamaan Emmaa päiväkirjan kirjoittamisessa. Saatiin melkein ajan tasalle. En ole jaksanut autella nyt kun olen ollut sairaana. Emma on ihan kiitettävästi kirjoittanut itse ”omaan päiväkirjaansa” tapahtumia, mutta siirretään sieltä tärkeimmät tapahtumat toiseen kirjaan käsin kirjoittaen ja siitä sitten tietsikalle blogiin ja kouluun omat versiot.
Allaspoikakin ilmestyi jostain iltapäivällä, näytti meille että ”nukkukaa” vain, niin ei kehdattu lähteä sisällekään siitä, vaikka aurinko kiristeli naamaa jo aika lailla. Sillä välin tuli joku ”ötökkä” aurinkotuolien taakse pensaiden alle. Pasi haki kameran ja näytettiin sitä allaspojalle, hänkään ei tiennyt eläimen nimeä. Ei kuitenkaan ollut gekko, vaan jonkinlainen sisilisko. Laitetaan huomenna Emman koululäksyihin kuvia näistä ötköistä ja ehkä jossain vaiheessa blogiinkin.
Iltapäivällä lähdettiin kaupunkiin. Mentiin Orchid Massageen; Pasi jalkahierontaan, minä Emma otettiin manikyyrit ja pedikyyrit. Saatiin valita lakan väri isosta valikoimasta.
Pasi nautti hieronnasta, oli kuulemma akillesjänne tosi kipeä ja niska-hartiaseutu, jota ”rouva” hieroi session lopuksi. Mennään seuraavaksi oikein kunnon kokovartalohierontaan. Tunnin hoito meiltä kaikilta yhteensä 900 batia eli n. 18 euroa.
Pasi kävi ostamassa kirjakaupasta yhden kirjan ja löysi samalla tämän päivän Hesarin, tai valokopioita Hesarista, jotka luettiin vielä illan aikana.
Ruokapaikassa oli yksi vanhempi mies laulamassa ja Emma kävi ottamassa siitä valokuvan. Viereisessä pöydässä istui neljä suomalaista, joiden kanssa juteltiin heti ja kerrottiin autonvuokraamisesta ja neuvottiin rouvat Market Villagen kenkä- ja laukkukauppaan, sinne joka oli siellä parkkihallissa eli 0-kerroksessa.
Peku soitti vielä illan aikana Suomesta, siellä oli kummipoikani pikku-Iines-tytär kylässä ja olivat menossa päiväunille, joten toivoteltiin hyviä unia sinnekin.
Emma: Siivosin oman huoneeni lattian mopilla, se oli niin kivaa että moppasin koko talon lattiat. Nyt on puhdasta.
Tänään uskalsin uida altaassa ilman uimarengasta. Vesi ulottuu minua leukaan asti. Uin ja sukelsin koko päivän.
Illalla mentiin kaupunkiin, isi meni jalkahierontaan ja minä ja äiti otettiin manikyyrit ja pedikyyrit. Sain ihanaa lakkaa kynsiin.
Käytiin ravintolassa syömässä. Nähtiin suomalaisia meidän viereisessä pöydässä. Kerroin niille että näin Bangkokissa Elviksen. Täälläkin oli yksi mies laulamassa ja lapsia oli lattialla tanssimassa. Otin siitä valokuvan, se hymyili minulle ja minä niiasin sille.
Sunnuntai 10.2.
Paula: Aamulla lähdettiin autolla tutustumaan yhteen toiseen rantaan joka on Son biitsiltä muutama kilometri eteenpäin. Paikan nimi on Khao Tao. Siellä on kaksi uimarantaa, ajettiin lähimpään ensin eli Hat Sai Yai. Ranta ei näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä, joten käytiin tutustumassa temppeliin, joka oli siellä kalastajakylässä. Ei menty temppeliin sisään, kun ei ollut sopivaa peittävää vaatetusta, mutta kierreltiin ulkopuolella ja kuvattiin maisemia ja Budha-patsaita. Oli upean näköinen paikka. Emmakin innostui kuvaamaan, vaikka ensin taas jäykisteli muutamaa koiraa, jotka huomasi rannan tuntumassa. Nähtiin matkalla kaksi apinaa, jotka seisovan tien reunassa. Emmalle kiva juttu, kun sai bongattua ne tämän viikon läksyyn.
Ajeltiin sieltä toiselle rannalle Hat Sai Noi. Se oli aivan ihana paikka, pieni poukama rantaravintoloineen. Ranta oli siellä aika syvä ja paljon simpukankuoria vesirajassa, joiden yli piti kävellä päästäkseen mereen. Ajattelin siellä aalloissa, että tämä on varmasti ranta, josta Kaija tykkää…
Heti aluksi tuli yksi mies kauppaamaan saronkeja. No Thank You. Mutta unohdettiin huivit kotiin ja jos sellainen myyjä tulisi niin ostaisin ja kuin tilauksesta huivimyyjä saapui. Osaakohan joku täällä lukea ajatuksia? Ostettiin siis kaksi huivia pienen tinkimisen jälkeen. Yhteensä 300 batia. Myöhemmin ostin vielä Emmalle valko-vaaleanvihreän mekon ja itselle sinisen.
Yhdessä Pasin kanssa ihastuttiin päiväpeittoon, jota yksi myyjä esitteli heti kun saavuimme rannalle. ”Meidän peittoa”, ajattelimme molemmat. Väri oli suklaanruskea, jossa oli elefantin kuva keskellä ja reunoilla, ne olivat kullan värisiä. Sitä tingittiin moneen otteeseen, ostettiin se lopulta 1100 batin hinnalla kun oltiin syömässä ja sattui olemaan Happy hour –tilanne.
Pasi kävi kävelyllä rannan molemmilla reunoilla ja löysi kauniita simpukoita. Minäkin kävin ja löysin muutaman hienon yksilön. Emmakin näistä ihastuneena halusi lähteä niitä etsimään, joten tein vielä Emman kanssa uuden kävelyreissun. Emma oli niistä ihan innoissaan, kädet olivat ihan ”täynnä” kun saavuimme Pasin luo. Matkalla tuli tosin pieni pysähdys, kun kaksi koiraa kisaili rannalla. Toisen koiran isäntä oli vedessä ja kutsui koiransa sinne uimaan kun huomasi että Emma pelkäsi, (suuri kiitos hänelle) ja sain Emman puoliksi väkisin siitä ohi ja loppumatka menikin sitten hyvin. Emma esitteli Pasille ylpeänä saalistaan. Heiteltiin muutama rikkinäinen pois, mutta siltikin saatiin niitä ”hatullinen”. Emma on ylpeä myös siitä, että pikkuhiljaa tottuu koiriin (Emman oma huomio)…
Käytiin syömässä siinä takana olevassa ravintolassa. Otettiin Pasin kanssa Tom Yam Kungit ja Emmalle riisi-kana-annos.
Hetken päästä kun olimme jo tuoleilla istumassa, kuulin kovan kiljaisun. Yksi pikkupoika roikotti molemmilla käsillään valkoista kissaa turkistaan, hännän tuntumasta sekä niskasta. Kissa oli vain ihan hiljaa tiukassa otteessa, kun vanhemmat kiljuivat pojalleen että päästä se kissa irti.
Puoli kolmen maissa alkoi tuntua että aurinkoa on saatu tänään riittävästi, joten pakattiin tavarat ja ajettiin kotiin. Käytiin heti altaalla uimassa ja Pasi lähti päiväunille ja aika pian Emmakin hävisi. Idols-kisa oli menossa kun tulin itse sisälle tuntia myöhemmin. Söin muutaman pomelo-viipaleen ja tarkistin postit ja kirjoitin päiväkirjan ajan tasalle. Tässä vaiheessa oli Idols-tähtikin uuvahtanut keikan jälkeen.
Illalla Mia soitti skypellä ja heti perään Santtu. Mummo ja ukki olivat Santun luona ja soittavat meille kerran viikossa kuulumisiaan. Santtu skannasi viikon aikana saapuneet laskut ja lähetti ne s-postilla meille maksettavaksi.
Päivän päätteeksi pelattiin Uno-peli, jonka Pasi voitti.
Emma: Tänään ajettiin Khao Taoon. Käytiin temppelin ulkopuolella ja kuvattiin siellä. Sitten ajettiin Hat Sai Noi rannalle. Ihana paikka. Keräsin paljon simpukoita. Käytiin syömässä. Äiti osti minulle huivin ja mekon sekä uuden päiväpeiton kotiin.
Illalla soitti Santtu skypellä, Mummo ja ukki olivat siellä käymässä. Miakin soitti skypellä ja näytin Mialle mun lakatut kynnet kameraan.
Tänään näin 16 koiraa, 2 kissaa, 2 apinaa, yhden ravun, 20 lehmää ja 2 kukkoa tai kanaa.
Pasi: Retkikuntamme on taas selvästi aktivoitunut ja otimme aamulla kartan kätösiimme, pakkasimme vankkurit ja suuntasimme etelään. Tavoitteenamme tarkastaa Khao Taon ympäristöstä löytyvät uimarannat ja temppelialue.
Matkaa ei ollut kovinkaan paljoa yli kymmenen kilometrin. Ajoimme ensin jonkinlaisen tekojärven rantaa pitkin sinne temppelille. Tämä temppelijuttu sijaitsee pienen kalastussataman ulkopuolella kallioilla. Siellä ylhäällä istuu iso kultainen Buddha vartioimassa aluetta. Paikalla oli bussillinen japanilaisia ja muutama pakettiautollinen muitakin turisteja. Temppelille pääsimme kävelemällä kalastajakylän halki jossa oli aika autenttinen miljöö, kaloja kuivumassa ja kalastajaveneet parkissa hökkeleiden seinustalla.
Itse temppelin oviaukkoja vartioi tuhti Buddha jolla oli vihreä lohikäärme jaloissaan. Näitä Buddhia esiintyy patsaissa ja tauluissa muutamaa erilaista versiota ja aika suosittu on juuri tämä lihava versio. Se on sellainen leppoisa Buddha, tämä istuva hieman ylipainoinen versio. Jos suomalaiset hurahtaisivat tähän buddhismiin niin tästä saisi kansanterveyslaitos keulakuvan jolla sotia ylipaino-ongelmaisia vastaan. Tämä olisi hyvä Buddha kun se ei ole yhtään pelottava. Enempi sellainen Oiva Lohtanderin näköinen.
Otettiin temppelialueelta ja kalasatamasta valokuvia ja ihasteltiin sitä tippukiviluolaa josta pääsi sisään itse temppeliin. Siellä oli mm. iso norsupatsas jonka selässä istui yksi munkki ja toinen siinä maassa norsun vieressä. Aika aidon näköisiä.
Itsekin taidan muistuttaa skandinaavista Buddhaa tai munkkia, sillä heti kun astelin sisään luolaston aukosta sieltä kirmasi karkuun yksi rampa kerjäläinen polkupyörällään, ja kumarteli mennessään.
Se Hat Khao Taon uimaranta ei kyllä ollut mistään kotoisin eikä siellä ollut yhtään ihmistäkään joten suuntasimme eteenpäin kohti Hat Sai Noin rantaa.
Tämä Hat Sai Noi näytti kivalta paikalta ja leiriydyimme sinne loppupäiväksi. Otimme kolme aurinkotuolia joista ei tarvinnut edes maksaa mitään kun ne kuuluivat taustalla olevalle rantabaarille. Kalustoon kuuluivat myös iso päivänvarjo ja pöytä.
Ranta on sellainen laguunimallinen ja korkeintaan
Tutkimusmatkallani laguunin reunoille havaitsin että paikalliset pojankoltiaiset olivat tulleet porukalla myös rannalle ja upottaneet auton mahaansa myöten hiekkaan. Auto oli yllättäen mallia Pick-Up. ( Juuri muita automalleja ei täälläpäin tunnetakaan.)
Niitä pelastusyrityksiä seurailin ja olin jo menossa yhden englantilaisen herrasmiehen kanssa auttamaan kun niitä poikia ilmestyi toinen puolitusinaa jostain ja saivat sen heijaamalla ylös. Siellä samassa reunassa lahdenpoukamaa oli kalliolla kaksi patsasta. Joku pillipiipari oli huilulla saanut vedenneidon saaliikseen ja niistä oli veistelty sinne sitten patsas. Jos tämäkin on uskonnollinen patsas, niin tämä Buddhismi alkaa vähitellen kiinnostaa.
Paula alkaa selvästi toipumaan sillä rannalla oli jonkun verran myös niitä perinteisiä rättikauppiaita. Tuliaisina täältä Hat Sai Noilta meille tarttui mukaan jotain huiveja ja mekkoja ja iso päiväpeitto. Se päiväpeitto on kyllä komea ja itse asiassa siitä hieroin kaupat ihan itse.
Kiva ranta ja asiallinen rantaravintola jossa söimme pikku lounaan. Tänne tulemme jatkossa varmasti takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.