Pasi: Tässä taas päiväkirjaotteita hiihtolomaviikon varrelta. Olen myös virittänyt valokuva-albumia siten että videot ovat nyt eri osastolla. Tämän pitäisi helpottaa sivuston latautumista. Mikäli valokuva-albumi alkaa tuntumaan liian isolta ja hitaalta pyydän lähestymään minua sähköpostilla niin avaan uuden kuva-albumin siihen rinnalle.
Muutenkin otamme vastaan kommentteja ja ehdotuksia blogista ja sisällöstä. Ja koska olen hygieniasyistä estänyt suoran kommentoinnin voi niitä lähettää minulle sähköpostilla. Osoite löytyy tuolta osallistujat profiilista.
Maanantai 18.2.
Pasi: Lähdimme aamupäivällä vähän asioimaan kun ilmakin oli jotenkin synkkä, ei varsinaisesti pilvinen mutta semmoinen utuinen. Ajeltiin keskustaan ja jätettiin auto siihen samoille paikoille kun yleensäkin, Naresdamri roadille. Lähempänä keskustaa ei ole parkkipaikkoja yleensä kuin hirveällä tuurilla. Paikalliset tietysti jättää autonsa vaikka keskelle katua hätävilkut päällä tukkimaan liikenteen, eivätkä juuri edes näytä häpeävän tekosiaan. Minulta puuttuu vielä juuri tuo ominaisuus ja olen ajatellut etten ihan kaikkia temppuja edes opettele tämän puolen vuoden aikana. Toisaalta, jotenkin tuntuu siltä että Farangin tekemänä tämmöiset ”italialaiset” parkit on tuomittavia, mutta jos originaali niitä harrastaa niin siihen ei kukaan puutu. Olen tainnut jo aiemminkin mainita siitä, että en lakkaa hämmästelemästä sitä massiivista itsekkyyttä joka näillä paikallisilla on päällä liikenteessä. Ja kuinka se tyyli häviää heti kun siirrytään kävelemään tai asioimaan henkilökohtaisesti. Omituinen ilmiö.
Käytiin siellä ns. autovuokraamossa. Se ”kiinteistö” on tosiaan sellainen kadun varteen nostettu
Sovin myös että tulemme sitten seuraavalla viikolla vuokraamaan uuden auton noin kahdeksi kuukaudeksi ja toivoin että saisimme vähän uudemman kuin tämä nykyinen on. Tarkoitus on tehdä sillä seuraavalla vähän pidempiä matkoja ja tässä mitsussa on kaikenlaisia pikkuvikoja. Se ei esimerkiksi aina halua käynnistyä.
Kävimme myös postissa lähettämässä paketin suomeen. Olin varautunut kaiken maailman selvityksiin sisällöstä ja sen arvosta mutta kukaan ei kysynyt mitään joten se lieneekin sitten vanha tuttu Suomen Tulli joka sen kimppuun käy kunhan se joskus sinne asti ilmestyy. Sisällön arvo oli jotain 15 € ja paketin lähettäminen maksoi 24 €. Ei oikein järkevää, mutta tämäkin on selvitettävä sillä keväällä olemme liemessä jos emme saa jotenkin täältä hankittuja kamoja suomeen.
Paula: Päätettiin lähteä viemään ne lamput paikalliseen postikonttoriin. Juuri kun olimme pukemassa, koputti siivooja oveen. Annettiin tulla, mutta lähdettiin silti, näytettiin vain että laita ovi lukkoon lähtiessä. Ok. Ymmärsi, ehkä.
Tiedettiin että postikonttori on keskustassa poliisilaitosta vastapäätä, joten kiivettiin portaat ylös, mutta se olikin joku internet-piste tai jotain. Sieltä neuvoivat että seuraava liike vasemmalla. Niin olikin. Ihanan viileää sisätiloissa. Pasi kirjoitti paketin päälle osoitteet ja meni tiskiltä kysymään neuvoja että mitä nyt. Sai valita meneekö paketti 3 päivässä vai 10 päivässä, hinta muodostui siitä. 10 päivän kuluttua paketin pitäisi siis olla Suomessa. Edullista se lähettäminen ei ollut.
Ajeltiin sieltä Market Villageen kauppaan. Kävin kuitenkin ensin sen marketin etupihalle ilmestyneeseen ”telttaan”, jossa olisi jotain spesial tarjouksia. Pasi ja Emma häipyivät jätskille. Minullakin oli ihan sairaan kova jano, mutta halusin käydä kuitenkin tsekkaamassa teltan, jos se vaikka puretaan pian enkä ehtisi nähdä. Kiersin koko teltan kaikki tangot ja oikeastaan löysin vain pari sellaista puseroa, jotka olisin voinut ostaa, siis Emmalle. Itselle en löytänyt mitään, olisi siinä ollut kyllä pari hyllyllistä kenkiä ja laukkujakin, mutta siinä vaiheessa Pasi ja Emma tulivat jo paikalle eikä minulla ollut enää aikaa niitä hyllyjä käydä läpi. Näytin niitä valitsemaan kahta paitaa Emmalle, joista toinen sitten ostettiin.
Sitten ruokaostoksille. Tänään oltiin ajateltu paistaa kalafileitä riisin kanssa. Menin sinne kalatiskille ja kerrankin siinä sattui olemaan 4 filettä leikattuna valmiiksi, joista yksi oli vähän kuivahtaneen oloinen. Kun kysyin myyjältä että mitä fileitä ne ovat, käveli vähän eteenpäin ja näytti Red Snappereita, joita oli kokonainen laatikollinen siinä lähellä. Samassa yksi poika sanoi suomeksi, että se on oikein hyvänmakuinen kala ja vinkkinä, että nämä myyjät tekevät kokonaisestakin fileet valmiiksi. Varmaan pari merkille sen kun sitä yhtä kuivunutta filettä epäilin. Kiva juttu. Tilasin siis kaksi Red Snapperia fileoituna ja arvatkaa mitä maksoivat? 4 isoa filettä 107 bathia. Eli 2 euroa eli 50 centtiä/file! Uskomatonta. Sekosin siinä kalatiskillä niin, etten edes huomannut kiittää suomalaispoikaa neuvoista. Hän oli tosin niin ruskea ja näytti sieltä että on ollut täällä pitkään, kenties asuu täällä, niin ehkä tapaamme vielä niin voi kiitokseni sanoa. Lisäksi kaupassa oli pomeloita taas pitkästä aikaa, ne on mun herkkua! Pienistä asioista sitä tuleekin niin hyvä mieli.
Ostin myös vihannesosaston salaattibaarista toiseen pussiin erilaisia salaatinlehtiä, paprikaa, kurkkua yms ja toiseen pussiin valmiin salaattiannoksen; salaattia, vihanneksia, omenalohkoja jossain ihanassa kastikkeessa. Siitä kun pussia hölskyttää, niin on salaattiannos valmiina. Voi kun Suomessa olisi tai itse asiassa Lohjalla vaikka Sokkarilla olisi tällainen salaattibaari. Ei vaatisi paljon, pyöreä tiski jossa olisi rasioissa erilaisia salaatinlehtiä, erilaisia vihanneksia viipaloituna valmiiksi omiin rasioihin, salaatinkastikkeita, hedelmälohkoja, siemeniä, maissia, herneitä, sipulia, ihan mitä vain. Minä voisin vaihtaa ammattia ja tulla sinne töihin niitä vihanneksia pesemään ja pilkkomaan.
Iltapäivällä alettiin ruoanlaittoon; Pasi laittoi riisikeittimen päälle ja minä kävin fileiden kimppuun. Kastikkeena käytimme paikallista chilikastiketta. Ruoka oli rehellisesti sanottuna toiseksi parasta kalaruokaa mitä täällä on syöty.
Illalla katsottiin taas pari jaksoa Lostin kakkoskautta, vielä jäi huomiseksi 2 jaksoa jäljelle. Niin koukussa siihen….
Emma: Vietiin paketti postiin. Käytin Marketvillagessa. Isi ja minä käytiin jätskillä.
Äiti osti minulle turkoosin paidan.
Tiistai 19.2.
Paula: Tänään ajeltiin Cha Amin suuntaan ja käytiin Indexissä joka on kuin Ikea Suomessa. Kierreltiin kaupan alakertaa ja katseltiin tauluja, lamppuja, astioita. Lisäksi löydettiin tiskiharja. Pasi ihan hihkui onnesta.
Hua Hinissa Pasi meni käymään yhdessä supermarketissa, jossa oli lähes yhtä hyvä valikoima kirjoja kun paikallisessa kirjakaupassa, mutta olivat paljon edullisempia. Minä ja Emma kävimme kyselemässä kadun varrella olevista kojuista Iltasanomia. Olen parissa kojussa niitä joskus nähnyt. Tänään ei ollut näkyvillä, tulevat kuulemma iltapäivisin. Ei siis tänäänkään lehteä. Olemme aina ihan väärään aikaan liikkeellä, aamulla ei ole ja illalla kaikki on jo myyty. Kävimme myös ostamassa Emmalle myös uudet bikinit. En oikein voinut tinkiä hinnastakaan kun Emma jätti yläosan päälleen, joten sain ne ”only you, madam, 400 bathia”. Pudotti itse siitä 50 bathia ihan minua varten, olin otettu, arvaatte varmaan!
Sitten taas ruokakauppaan. Tarvitsemme tänään vain kanaa (eilen ei kaupassa ollut), joten käydään katsomassa löytyykö tänään. Kanaa löytyi ja pomeloita myös. Ostin niitäkin, koska ei kuitenkaan aina ole saatavilla. Yksi mies näki pomeloita meidän kärryssä ja tuli heti kysymään Pasilta, että mistä löysit noita. Ei siis ihme, että ne on aina loppu…
Parkkipaikalla yksi nainen katseli Emmaa, joka kädet reippaasti heiluen marssi autoa kohti, että aah, she is so lovely. Kuinka vanha hän on? No, hän 12-vuotias, tuli suustani niin vakuuttavasti että melkein uskon siihen itsekin. Kukaan ei uskoisi jos kertoisin Emman olevan 17. Nainen kertoi olevansa Norjasta. He ovat olleet täällä pari kuukautta, maaliskuun alussa lähtevät takaisin kotiin. Kerroin, että me olemme täällä 5 kuukautta, joista vielä 4 kk jäljellä. Nice.
Illalla katseltiin vielä ne pari Lost-jaksoa, nyt on 2-kausi katsottu kokonaan. Tosin kolmas kausikin on meillä mukana ja epäilen että huomenna jo aloitetaan.
Pasi: Tänään teimme taas yhden päätöksen. Päätimme lähteä ostamaan hammasmukit jotta saamme vessasta vapautettua kolme juomalasia hieman vajaaseen keittiökalustoomme.
Suuri päätös jonka toteuttamiseksi ajoimme heti aamusta Indexiin, siihen isoon huonekaluliikkeeseen kaupungin pohjoispuolella. Paula väitti että kyseessä on paikallinen Ikea mutta itse olen sitä mieltä että aika paljon laadukkaampi liike tämä on.
Ostimme hammasmukit ja teimme varsinaisen löydön: DADAA: TISKIHARJA!!
Nyt loppui niillä räteillä jynssääminen. Pienestä sitä on ihminen onnellinen, kun sattuu oikein kohdalle.
Meidän piti myös käydä varovasti tiedustelemassa sitä Internetin kuukausimaksua kun laskua ei ole näkynyt, mutta ajoin ohi siitä konttorista ja tajusin sen liian myöhään. No hyvä että jäi jotain tekemistä huomiseksikin. Joku taisi tässä yhtenä päivänä kysyä minulta skypetellessämme että kuinka meillä aika kuluu täällä. Luultavasti vastasin että ei mitään hätää, pienetkin ohjelmanumerot saavat ajan kulumaan ja oikein kun miettii että jos eläkkeellä olo on tämmöistä, niin kyllä tähän varmaan voisi tottua. Paljon tulee lueskeltua ja kirjoiteltua kaikenlaista. Ja mikä hienointa, nyt on kunnolla aikaa kuunnella musiikkia. Minulla on MP3-soitinta varten pitkälti toistasataa albumia musiikkia ja paristoja tuntuu kuluvan aika reipasta tahtia. Ja onhan meillä melkoinen kokoelma DVD-leffoja ja tv-sarjoja ja uusia saa melkein ilmaiseksi joka paikasta.
Uida huitaisin tänään tuossa 5*10 metrin altaassamme ensin lämmittelyksi
Emma: Käytiin kaupunkilla. Ostettiin hammasmukit ja minulle uudet bikinit.
Keskiviikko 20.2.
Pasi: Rantapäivä. Suuntasimme melkein heti herättyämme Son beachille. Eli siinä kymmenen jälkeen, sillä tänään koko orkesteri nukkui pitkään.
Siellä kävi kova tuuli joka tuntuu olevan tämänhetkinen ilmaston yleistilanne muutenkin.
Laitoin videogalleriaan pätkän niistä rantatuulista ja aalloista.
Emma tanssi Rumbitaa rannalla ja aiheutti vipinää paikallisissa teinipojissa. Hush tiehenne, ajattelivat tanssivan lapsen molemmat vanhemmat!
Ja sitten, tervetuloa Kaakkois-Aasian Luontoiltaan. Tänään pääaiheenamme ovat pienet rantaravut. Olen tutkinut niiden toimintoja jo pitkään, itse asiassa vuosia, sillä niitä oli jo Intiassa Goalla vuonna 2000 ja paljon myös Krabilla 2006. Ne ovat siis sellaisia muutaman millimetrin kokoisia rapuja, jotka tekevät rantaveteen pieniä reikiä. Siihen reikien ympärille ne pyörittelevät syljestä ja hiekasta pieniä palloja. Näistä palloista muodostuu jänniä kuvioita rantahiekkaan, sillä näitä rapuja on vähintäänkin tuhansia ihan koko rannan mitalla.
Näitä pallojen muodostamia kuvioita tutkittiin Pekun kanssa jo silloin Krabilla ja löydettiinkin niistä selviä merkkejä järjestelmällisestä hiekkapallokirjoituksesta. Tosin halpa Singha-Beer auttoi siinä tulkinnassa ja sen tutkimuksen tieteellinen osuus on myöhemmin tulkittu melko vaatimattomaksi. Hiekkapalloja ne vaan on, jossain järjestyksessä.
Olen myös havainnut että kuolleet kalat ja simpukat ovat nopeasti näiden käsissä pelkkiä ruotoja ja kuoria. Tehokkaita puhdistajia nämä pikku veijarit.
Näitä on kyllä isompiakin versioita, jopa sellaisia kämmenen kokoisia, mutta en ole varma ovatko ne näitä samoja vai jotain samannäköisiä yksilöitä. Niillä isommilla on ne reiätkin hiekassa sellaisia 2-3 sentin kokoisia halkaisijaltaan.
Nämä pienet ovat ravintoketjun pohjan tuntumassa, mutta kuitenkin niin hyvillä vaistoilla varustettuja, että vaikka sen palloviidakon ylitse juoksisi, ei yhtään rapua jää jalkoihin. Silmänräpäyksessä, tai jopa nopeamminkin ne livahtavat niihin reikiinsä.
Yksi vihollinen niilläkin silti on. Siellä rannalla saalistelee yksi lintulaji, joka metsästää juuri näitä pikku suupaloja. Ja tämä tirppa on niin vikkelä, että edes nämä pikavipeltäjät eivät pääse karkuun. Se nokkii niitä jopa veden alta ja hiekan sisältä.
Laitoin albumiin kuvia niistä hiekkapallovirityksistä ja itse ravusta. Kuvat ravuista ovat voimakkaasti zoomattuja, sillä ne ovat todella pieniä. Laitoin myös videogalleriaan digikameralla otetun videon tästä hiekkapallojen pyörittämisestä. Siinä se rapu tunkee hiekkaa suuhunsa ja sylkäisee sen pallon aina parin sekunnin välein. Ja vielä kaiken kruunuksi ymmärsin tänään ottaa kameran mukaani kun lähdin rannalla kävelylle, jossa olen aikaisemmin nähnyt niitä saalistaja-lintuja. Kuvat tästä tappavasta linnusta myös albumissa.
Tämä tällä kertaa täältä luonto-kornerista. Ensi kerralla tutustumme matkan aikana hankittuun ötökkä-kokoelmaani.
Palattuamme kämpille hieman ihmettelimme kun televisio oli auki. Olin suhteellisen varma että suljin sen lähtiessämme kun katsoin BBC:n aamu-uutiset. Mitään ei kuitenkaan ollut kateissa eikä yhtään ikkunaa tai ovea ollut auki. Jos muistatte, olimme jo alkupäivinä valitelleet DVD-soittimen puuttumista, vaikka kauko-ohjain olikin pöydällä. Ostimme itse DVD-soittimen kun kyllästyimme odottamaan. Lisäksi siellä TV:n alla oli yksi ylimääräinen satelliittimodeemi. Nyt oli sitten joku käynyt vähän huoltokeikalla meidän poissa ollessamme ja vaihtanut sen satelliittimodeemin toiseen vastaavaan. Ja vienyt sen ylimääräisen pois. Sitä ”huollossa” ollutta DVD-soitinta ei ollut palautettu, kun näkivät että meillähän on jo yksi. Veivät vaan sen ylimääräisen kauko-ohjaimen mennessään. Nämä huoltomiehet olivat siinä kadulla parkissa kun lähdimme rannalle, mutta eivät mitenkään tehneet selväksi että ovat tulossa meille. Ilmeisesti he odottivat Jania avaamaan ovea. Tai ainakin toivon niin. Muussa tapauksessahan meidän avaimia on liikkeellä enemmänkin.(mikä ei sinänsä olisi edes yllätys)
Paula:. Tänään menimme Son biitsille, sinne armeijan rannalle. Siellä oli tänään yllättävän rauhallista, vain se yksi dalmatialainen koira oli lenkillä isäntänsä kanssa. Pasikin oli juuri kävelyllä ja kun näki kaukana edessään sen musta-valkokoiran poukkoilevan kohti, niin kääntyi takaisin ja lisäsi kävelyvauhtia. Ehti nipin napin ennen sitä parivaljakkoa turvaksemme. Emma oli silloin meressä, mutta tällä kertaa koira poukkoili enemmänkin siellä tuoleilla istuvien ihmisten välissä. Näin myös yhden naisen taluttavan hihnassaan pientä puudelia, mutta he eivät olleet häiriöksi kenellekään.
Rannalla kävi aikamoinen tuuli, mutta aallot eivät tulleet kohti vaan virta vei niitä oikealle. Minä ja Emmakin päästiin nauttimaan näistä aalloista kun eivät olleet liian kovia. Emma innostui tanssimaan rumbitaa rannalla ja teki siinä piruetteja hiekassa. Kolme ”pikkupoikaa” pyöri siinä meidän ympärillä melkein koko ajan. Pyysivät Pasia ottamaan heistä valokuvankin. Varmaan muistoksi Emmalle. Tämän verran annoimme periksi ihailijoille eli kuva otettiin. Kaikki vähän Antti Tuiskun näköisiä nuoria miehiä…
Tarkoituksena oli mennä syömään sinne rantaravintolaan, mutta Emma pisti hanttiin, kun siellä on niitä koiria. Olkoon, myönnyimme Emman tahtoon. Illalla mennään sitten kaupunkiin syömään. Se sopi myös Emmalle. Demokratia toimii meillä hyvin, pienempään kuunnellaan..
Viiden maissa lähdettiin kaupunkiin. Ajettiin vakipaikalle ja käveltiin sieltä kalaravintolaan, mentiin samaan kuin viimeksikin ja tarjoilija vei meidät samaan pöytäänkin siis vakipaikkaan. Syötiin kuitenkin eri ruoat; Pasi otti rapuja vihreässä currykastikkeessa, olivat hyviä, mutta eivät juurikaan tulisia. Minä päädyin lopulta paistettuun kalaan ja vihanneksiin curry-inkiväärikastikkeessa. Tarjoilija sanoi sen olevan tulista, mutta tilasin sen kuitenkin. Tarjoilija kävi vielä varmistamassa että onko ruoka liian tulista kun maistelin annostani. Ei ollut liian tulista, vaan juuri sopivaa. Aivan ihanaa, maukasta ja kuumaa. Nimittäin se tarjoiltiin sellaisessa kaksikerroksisessa kalanmuotoisessa metallivuoassa, jonka alaosassa paloi tuli. (katso video).
Illalla Santtu soitti ja todettiin että pojalla alkaa olla matkakuumetta, oli katsellut nettilinkkejä, joita Pasi oli lähettänyt paikoista joissa on tarkoitus käydä.
Illalla katseltiin siis päivän valokuvat ja videopätkät sekä pari Lost-jaksoa 3. kaudelta.
Emma: Tänään mentiin uimarantaan. Aallot olivat sopivat. Ei ollut paljon koiria. Minä tanssin rannalla. Isi otti videon ja valokuvia. Illalla mentiin kalaravintolaan.
Torstai 21.2.
Paula: Tänään on siivouspäivä. Pasi poisti harjan avulla seiniltä sellaisia valkoisia ”ötököitä”, Emma sanoo niitä lehden näköisiksi eläimiksi. Minä lakaisin lattiat ja Emma aloitti lattioiden moppaamisen, mutta ei jaksanut tänään muuta kuin makuuhuoneet. Minä moppasin loput ja siirtelin olohuoneesta kaikki huonekalutkin paikaltaan ja samassa hyppäsi yksi torakka sohvasta tai jostain sen takaa. Pasi sai sen vihreällä myrkyllä tapettua ja heitti sen pihalle.
Siirryin siivousurakan jälkeen uimaan ja myöhemmin aurinkotuoliin lukemaan.
Päätettiin syödäkin tänään kevyemmin, vain hedelmiä ja sieni-munakkaat ruoaksi. Emmalle lisäksi riisi-kana-kasvis-ruokaa.
Emma on hauskuuttanut meitä tänään. Aamulla ilmestyi olohuoneeseen näyttämään Pasille uusia bikineitään. Pasi totesi niiden olevan vähän isot, mutta voi kuitenkin mennä omalle altaalle uimaan. Emma etsi vielä puuttuvia bikinihousujaan, mutta kun ei löytänyt kävi hakemassa minut avuksi. Katselin vähän Emmaa ja rupesin nauramaan, että sinullahan on ne housut jo päällä…Etsin bikinien yläosan ja puettiin ne päälle sekä laitettiin narubikinihousut päälle. Ihan sopivat ovat, ei yhtään isot…Myöhemmin Emma puki vielä bikininsä yläosan nurinpäin sekä narubikinit väärinpäin. Meillä oli niin hauskaa, Emmakin yhtyi tähän nauruun, tosin vasta myöhemmin.
Emma: Moppasin tänään makuuhuoneet ja kylppärit. Puin tänään hassusti päälle. Oli hauskaa. Söin riisikanavihaneksia.
Pasi: Emma yritti tänään jonkinlaista ennätystä väärinpukeutumisessa. Ensin sillä oli bikinien alaosa yläosana, johon minä tietysti totesin että onhan ne vähän isot, mutta omalla altaalla menettelee. En todellakaan edes huomannut että ne oli housut. Myöhemmin sillä meni vielä yläosatkin jotenkin ylösalaisin. Emmasta tämä ei ollut hauskaa mutta me vanhukset kyllä hekoteltiin.
Kävin kävelylenkillä ja mietiskelin siinä taivaltaessani niitä näkemiäni käärmeitä, että onkohan ne tosiaan vaarallisia vai ei. Kävelin siinä kylän raitilla ja ohitin sellaisen vihreän ruohon jota tuuli heilutteli keskellä tietä. Joka ei sitten ollutkaan ruoho, vaan ohut, vihreä käärme ylittämässä tietä n.
Tarkistin myöhemmin netistä ja se tosiaan oli aika vaarallinen. Tai sitten ei ollut, sillä niitä on useita ihan samannäköisiä, näitä Pit Vipereita, joista vain osa on tappavia. Yksi pikkupoika käveli siinä tien vieressä perässäni mutta ei ollut moksiskaan siitä elukasta, joten voihan se olla ihan vaaratonkin. Tällaisen tilanteen jälkeen tietysti jokainen oksa ja ruoho ja pusikon heilahdus näyttää käärmeeltä ja kävelystä on hupi hukassa.
Ja sitten pieni uutiskatsaus: täällä kun leikkii varhaiseläkeläistä niin sitä kiinnittää uutisiin ihan erilailla huomiota kuin normaalissa arkielämässä. Itselläni on tullut tavaksi lukea nettilehtiä päivittäin ja uutisia joka puolelta maailmaa. Tänään luin todella pysäyttävän uutisen Ruotsista.
Mutta ennen tätä uusinta jymypaukkua pieni muistutus vastaavasta tilanteesta:
Noin vuosi sitten olin pakahtua onnesta kun luin uutisista että ruotsalainen astronautti ammuttiin avaruuteen. Sitten myöhemmin koin valtavan pettymyksen kun kuulin että hänen on määrä myös laskeutua takaisin maan pinnalle. Miksi, voi miksi, kysyin itseltäni? Eihän yksi ruotsalainen avaruuteen ammuttuna ole paljon, mutta olisi se ollut tosi hyvä alku kuitenkin.
Nyt pulssiani kiihdytti uutinen tämän päivän Helsingin Sanomien nettiversiossa:
Umpilisäke poistettiin suun kautta Ruotsissa
30-vuotiaalta ruotsalaisnaiselta leikattiin tulehtunut umpilisäke pois suun kautta, kertoo ruotsalainen lehti Aftonbladet verkkosivuillaan. Kirurgi vei instrumenttinsa potilaan suun kautta sisään suolistoon ja samaa reittiä takaisin.
Tämä jos mikä oli oikea uutispaukku. Tutisin ihmetyksestä ja hämmästykseni määrää on vaikea kuvailla. Siis eihän tuo leikkaustekniikka minua ihmetytä, mutta että ruotsalainen lääkäri sitä käyttää ja tekee juuri tuollaisen reittivalinnan. Olisinpa tosiaan kuvitellut että etenkin Ruotsissa olisi tämä homma tehty eri päästä tai siis ikään kuin toista kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.