Viikonlopun viihdettä

Perjantai 15.2.

Pasi: Nyt on sitten taas tullut yksi virstanpylväs eteen. On vaan myönnettävä että en osu enää liikkuvaan palloon ja on tullut aika aloittaa golfin pelaaminen. Tai oikeastaan pitää ensin selvitellä miten täällä pääsee pelaamaan ja vaatiiko se jotain kursseja tai green cardeja. Varsinainen pelitapahtuma lienee vuorossa sitten kun Santtu ilmestyy tänne ja sehän on selvä että viulut maksaa hävinnyt osapuoli. Joten en ole lainkaan huolissani kustannuksista.
Näitä Golf-kenttiä on 7 kpl alle vartin ajomatkan sisällä joten päätin että aloitetaan tutkimukset siitä lähimmästä, Royal Hua Hin Golf Clubista. Tämä sijaitsee ihan keskustassa rautatieaseman takana. Jostain syystä sinne ei olekaan niin helppo osua autolla ja ajauduimme ihan itsestään vuoren huipulle näköalapaikalle josta oli komeat näkymät Hua Hinin yläpuolelle. Sieltä näkyi tietysti myös tosi hyvin se etsimämme Golf-kenttä. Riikinkukkoja ja tavallisia kanoja ja kukkoja siellä singahteli ympäriinsä mutta se ei tuntunut häiritsevän puutarhatyöntekijöiden päiväunia.

Palasimme alas kaupunkiin ja yritimme sinne kentälle toista kautta ja samalla lopputuloksella. Ainoa viitoitus johon siellä törmäsimme johti sinne näköalapaikalle.
Kolmas kerta toden sanoo ja siitä löytyikin rautatien ylitys ihan sen kentän kohdalta. Ei tosin minkäänlaista viitoitusta mutta kun se Golf klubi on ollut siinä jo vuodesta 1924 niin jospa ne ajattelee että kaikki jo tietää miten sinne pääsee.
Hetkisen pyörittyäni siellä klubilla sain aikaiseksi kontaktin henkilökohtaiseen golf-valmentajaan jonka kanssa teimme sitten suullisen sopimuksen siitä kuinka aloittelemme tämän harrastuksen kunhan se poika ensin tulee paikkakunnalle rahat mukanaan. En saanut Santulta lupaa harjoitteluun joten olemme sitten samalla viivalla kunhan hetki koittaa.
Kävimme paikallisessa säästöpörssissä etsimässä tiskiharjaa mutta sieltäkään ei niitä löytynyt. Täällä on kaupat kyllä väärällään vessaharjoja mutta ihan tavallista tiskiharjaa ei ole löytynyt. Nämä näyttää tiskaavan jollain räteillä, joten sitten vaan maassa maan tavalla meidänkin huushollissa. No, onhan sekin tietysti hyvä että edes vessat pidetään puhtaina.
Perjantaina sain lopultakin ensimmäisen (osittaisen) vuorotteluvapaakorvauksen ja kun samalla tuli työnantajalta korjattu tammikuun palkka niin päätettiin hieman juhlia näitä tilipäiviä lähtemällä kaupungille syömään. Ja oikein taksilla, että kuljettajakin saa vähän rentoutua. Suunnistimme syömään Hua Hinin kuuluisiin kalaravintoloihin jotka ovat siellä kaupungin rannassa laitureiden päälle rakennettuina.
Näkyyhän se tietysti päältäkin että ruoka on maittanut aikaisemminkin mutta nyt oli kyllä paras kalaruoka mitä olen koskaan syönyt. Ehkä samoille arvosanoille saattaisi päästä Naantalista Kala-Trappi, mutta vain ehkä. (mutta suosittelen kuitenkin Kala-Trappia, ehdottomasti käymisen arvoinen!)
Kävimme vielä drinksuilla keskustassa ja sitten pyyhkäisimme Tuk Tukilla yömarkkinoille jossa emännät pääsivät taas shoppailemaan jotain turhuuksia. Itse sijoitin laatuviihteeseen ja ostin Rambo 4:n ja American Gangsterin DVD:t. Kävin myös tarkistamassa valmiiksi Thai Boxing-paikan joka on siinä saman torin reunalla. Liput 500 Baht ( n. 11 €) ja illan matsit olisivat alkaneet puolen tunnin kuluttua. Mukana kehässä myös Mar-Co from Finland. Emmaa en halunnut viedä sinne ja yksin en myöskään viitsinyt mennä joten odotellaan rauhassa, kunhan saan seuraa kotisuomesta. Matsit ovat joka viikko keskiviikkoisin ja perjantaisin, joten eiköhän sekin kulttuuripläjäys vielä ehditä näkemään. Telkkarista olen jo vähän perehtynyt lajiin ja onhan se viihdyttävämpää kuin tavallinen nyrkkeily. Ei lainkaan samanlaista nurkissa kyttäilyä.
Illalla nautimme vielä tilkan viiniä ja soittelimme kotiin ja ystäville.

Paula: Sain kummityttö Outilta viestin ja kertoi tarkemmin lauttamatkasta ja hinnoista, joita olin kysellyt, koska tarkoituksenamme on lähteä käymään myös Samuilla ja ehkä Phagnalla huhtikuussa.
Lähdetiin etsimään Hua Hinin vanhinta golfkenttää. Pasi käy kyselemässä sieltä golf-kurssien hintoja yms. Tiedetään kyllä missä kenttä on, mutta ei sitä miten sinne pääsee autolla. Eli lähdettiin etsimään. Ajauduttiin ”vahingossa” korkealle vuorelle johtavalle tielle, joten ajettiin sinne koska siellä oli joku näköalapaikka. Jätettiin auto parkkiin, ympärillä röyhisteli riikinkukkoja sekä kana-emo ihan pienine poikasineen. Näköalapaikka oli aidalla ympäröity ja ihan siinä vieressä oli varmaan kymmenkunta miestä nukkumassa kun tulimme sinne alueelle, mutta alkoivat heti puutarhahommiin meidän ilmestyttyä näkyville. Päiväunien aika on ilmeisesti aina silloin kun ketään ei näy…
Paikalta näkyi aika hyvin Hua Hinin ympäristöön. Bongattiin meidänkin asuinalue sieltä kun löydettiin ensin lähellä oleva vaaleanpunainen Hua Hin Hillside Resort hotelli. Ajeltiin sieltä takaisin keskustaan ja pyörimme siinä asemarakennuksen ympärillä ja huomasimme lopulta autotien ihan sen rautatien takana ja siitä pääsi sinne golf-kentälle. Jäimme Emman kanssa katselemaan porukkaa, jotka harjoittelivat lyöntejään rangella. Pasi tuli hetken kuluttua keltapuseroisen opettajansa kanssa, tarkemmin sanottuna yksityisopettajansa kanssa. Pelaamaan pääsee ilman green cardia kun opettaja on mukana. Maksaa se tosin vähän enemmän, mutta kun ei tiedä näitä golf-kentän systeemeistä miten ne täällä toimii, joten parempi niin. Hintoja en muista muuta kuin että kenkävuokraus oli 100 bathia. Pasi haluaisi mennä mennä pelaamaan ensin yksin yhden kierroksen, mutta tämän Santtu kielsi epäoikeudenmukaisena kohteluna. No Pasi yritti sitten että jos kävisi vain lyömässä ämpärillisen palloja, tämäkään ei pojalle sopinut..

Käytiin katsomassa missä päin ne kalaravintolat olivat ja todettiin että niiden olevan ihan kävelymatkan päässä keskustasta. Viimeksi mentiin tuk-tukilla, niin kuski ajelutti meitä niin kauan, että luulimme niiden olevan kilometrien päässä.
Illalla mentiin taksilla kaupunkiin ja valittiin kalaravintoloista ihan ensimmäinen kaupungista päin katsottuna. Siellä ei ollut vielä kovin täyttä kun menimme, mutta kun lähdimme sieltä parin tunnin kuluttua paikka oli aika lailla piukassa. Tilattiin Red Snapperi Sweet and Chili soosilla sekä riisiä. Ruoka oli kerrassaan mahtavaa, parasta mitä tähän asti olen syönyt ja ehkä parasta kalaruokaa, mitä olen koskaan suuhuni laittanut. Jälkiruuaksi juotiin Iris coffeet, jotka olivat myös erinomaiset. Emma söi jälkiruuaksi jäätelön.
Käveltiin sieltä kaupunkiin ja mentiin vielä yhdelle drinkille baariin. Emmalle tilattiin hot chocolate ja minä otin Gin Tonicin ja Pasi rommi-kolan. (albumista voit tarkistaa minkälaisen vaikutuksen nämä drinkit tekivät)Oltiin ensimmäistä kertaa ”viihteellä” täällä Hua Hinissa. Sain jostain käteeni mainoksen Thai boxingista ja matsit ovat aina keskiviikkoisin ja perjantaisin, eli tänään ja alkaisi klo 21. Huomattiin, että nyrkkeilypaikka on ihan siinä yömarkkinoiden vieressä, jonne olimme myös tänään sopineet menevämme. Otettiin siis tuk-tuk ja ajettiin yömarkkinoille. Pasi kävi tsekkaamassa nyrkkeilypaikan. Me Emman kanssa shoppailtiin. Ostin itselle ”aidot” helminauhan kaulaan sekä rannerenkaan, yhteensä 650 bathia. Varmasti ovat aidot, johan sen hinnastakin näkee… Katotaan kestääkö lukot tätä reissuakaan, mutta olivat ne kyllä kauniit.
Kotona soiteltiin skypellä kavereille, jotka olivat ”linjoilla” sekä Santulle. Emma pyysi Santtua tuomaan kotoa yhden miesbarbin mukanaan, sen jolla on suurimmat jalat! Santtu lupasi naureskellen tuoda sen.
Katseltiin vielä illan päätteeksi yksi Lost-jakso.

Emma: Käytiin näköalapaikalla, siellä näin riikinkukkoja ja pikku-kanoja. Illalla mentiin kalaravintolaan syömään, jossa söin ranskalaiset ja hampurilaisen. Jälkiruuaksi söin jäätelön. Käytiin yömarkkinoilla ja tultiin tuk-tukilla kotiin. Soitin Santulle skypellä.

Lauantai 16.2.

Paula: Aamulla innostuin siivoamaan vaatekaappini ja näytti sen jälkeen siltä kuin vaatemäärä olisi vähentynyt puoleen kaapissa. Tästä innostuneena Emmakin siisti oman vaatekorinsa ja oli jopa hetken ajan siisti. Emma vaihtelee vaatteita vähintään 3-5 kertaa päivässä.
Oltiin altaalla aamupäivä ja uitiin. Kaupunkiin lähdettiin n. yhden maissa. Käytiin matkatoimistossa varaamassa matka maaliskuun alkuun, jolloin pitää viisumien vuoksi poistua maasta. Unohdettiin tosin passit kotiin ja lähdettiin hakemaan niitä. Jäimme Emman kanssa kotiin ruokaa tekemään ja Pasi lähti passien ja rahojen kanssa takaisin matkatoimistoon.
Jauhelihakastike ja spaghetti (Emmalle perunoita) olivat ihan sopivasti juuri valmiit kun Pasi tuli kotiin. Matka on varattuna maanantaina 3.3., mutta minne? ? Mennään jo sunnuntaina Bangkokiin yöksi, josta hotellihuone on varattuna ihan lentokentän läheltä.

Katseltiin illan päätteeksi kolme Lost-jaksoa, niihin tuli ihan himo, yksi jakso piti vaan katsoa. Emma oli tietokoneella ja katseli/kuunteli You Tubesta musiikkivideoita ja surffaili idols-tähtien nettisivuilla varmaan tuhannen kerran jo täällä oloaikana.

Emma: Viikkasin tänään omat vaatteet nätisti pinoihin. Tänään käytiin päivällä kaupungissa. Tehtiin kotona ruokaa, autoin äitiä. Katoin tietokoneelta Idolseja ja kuuntelin musiikkia. Käytiin uimassa monta kertaa.

Pasi: Huh, janottaa ja päätä särkee. Ei ole hyvä päivä. Näillä ilmoilla ei perisuomalainen krapula ole kaksinen olotila. Taidan pitää vähintään toiset 7 viikkoa taukoa ennen kuin harkitsenkaan uusintaa. Ei muuta raportoitavaa. Menen nukkumaan.

Sunnuntai 17.2.

Paula: Luen tällä hetkellä Finlandia-palkittua ”Toiset kengät” –kirjaa, kirjoittajana Hannu Väisänen. Alku tuntui jähmeältä, mutta kun pääsin n. 30-40 eka sivua niin jäin koukkuun siihen. Pasi sanoi minulle kun valitin siitä kirjan alusta, että minulla ei ole käsitystä pienen pojan elämästä, millaista se on. No ei ole, ei..
Olin itse asiassa koko päivän ulkona, siirryin sisälle vasta kun Pasi lähti kävelylenkille, tulin hetkeksi kirjoittamaan päiväkirjaa ja samassa soikin skype ja Peku ja Kaija soittivat. Juteltiin tosi pitkään kaikkia kuulumisia ja vähän salaisuuksiakin (Pasin 50 v.)

Lähdimme syömään kaupunkiin siinä viiden maissa. Veimme auton vakipaikalle ja kävelimme siitä kohti kalaravintoloita, mutta emme menneet tänään ihan sinne saakka, vaan jäimme matkan varrelle yhteen kivannäköiseen paikkaan. Jostain syystä ravintoloiden nimet eivät jää täällä mieleen, eikä kuiteista saa selvää. Pasi otti kanavartaan, jossa oli mukana grillattuja tomaatteja ja ananasta, ranskalaisia perunoita sekä oikein tulista kastiketta, niin että hiki vaan lensi. Minä söin ananaksen sisälle tehdyn annoksen, jossa oli riisiä, rapuja, ananasta sekä makkaraa???? Ne oli vähän liikaa. …., no, oli se ihan syötävää ja maukastakin, mutta aika paljon jäi kuitenkin syömättäkin. Laitoin sieltä ravintolasta Santulle viestin, että tuleeko mummo ja ukki tänään. Tulevat kuulemma ja tunnin kuluttua, hakevat vaarinkin meille.
Seitsemältä skype soi ja Santtu isovanhempineen olivat kuulolla. Vaari tuli ensimmäiseksi skypen luureihin. Ei tunnistanut meitä, vaan kysyi että keitä noi on kun ei tunne. Vanhempani kertoivat että Pasihan se siinä Emman ja Paulan kanssa. Sitten vaari tunnisti Emman ja sanoi että Pasi on lihonut. Minusta ei sanonut mitään, mietti varmaan kuka toi musta nainen on. Ei ole vaarikaan ennen tietokoneen kautta keskustellut ja vielä ”kuvapuhelimessa”. Juttelin vielä mummon kanssa pitkään ja niin Emmakin.
Illalla katseltiin taas pari Lost-jaksoa.

Emma: Iltapäivällä mentiin kaupunkiin syömään. En pelännyt yhtään koiria, jotka nukkuivat kadulla. Illalla Santtu soitti skypellä. Mummo, ukki ja vaarikin olivat siellä. Kirjoitin Santulle kirjeen ja piirsin yhden kuvan. Me lähetetään ne huomenna kotiin Suomeen.

Pasi: Perskeles kun on ruvennut meidän uima-altaan koneisto pitämään outoa meteliä. Ja aina tasan klo 7 aamulla kun se alkaa pumppaamaan. Ja tämä kurlutus kuuluu varsin hyvin kylpyhuoneen kautta koko taloon. Meikäläinen on joka kerta hereillä ja sitä kurinaa kestää tasan tunnin. Täytyy varmaan nypätä sitä allaspoikaa hihasta ja viedä se sinne pumppukoppiin ja näyttää sitä keskusyksikköä. Siinä on ollut näytössä joku hälytys tammikuun alusta asti ja siinä lukee ”service required”. Huoltoa tarvitaan ja heti.

Kävin päiväkävelyllä ja uskaltauduin sinne käärmereitille. Nyt ei näkynyt kuin yksi autolla littanaksi ajettu raato. Mutta iso. En käsitä kuinka nämä paikalliset antaa lasten pyöriä siellä ryteikössä, koirien ja lehmien ja paimenten lisäksi. Toivottavasti nämä kärmekset ovat sellaisia vaarattomia versioita sitten.
Kävimme kylillä syömässä ja vähän kaupassa ja tulimme hyvissä ajoin takaisin kämpille, kun sieltä oli tulossa kotipuhelu skypellä. Ja isäukkokin oli raahattu meille tutustumaan tietokone-kuvapuheluihin. Vaari oli vähän aikaa luurit päässä juttelemassa ja sitten kääntyi Santun ja Paulan vanhempien puoleen ja sanoi ettei tunnista näitä ihmisiä tuolla toisessa päässä. Kun sitten esittelin itseni, hän sanoi että olen lihonut niin ettei tunnista. Että Emman hän tunnistaa muttei minua. No niinhän se on, että lasten ja vanhusten suusta totuus tulee.
Illalla pakattiin vielä paketti joka lähetetään huomenna kotiin. Pistettiin sinne muutama pöytälamppu jotka ostettiin Bangkokista. Ja Emma kirjoitti kirjeen Santulle ja piirsi asuntomme pohjakuvan.
Tehdään vähän niin kuin koepaketti, jolla selvitellään mitä se maksaa ja onnistuuko yleensä ollenkaan. Ja kauanko kestää.