River Kwai

Pasi: Aamulla pikaiset aamutoimet ja sitten kohti Kwai-jokea. Matkaseurueeseen kuuluvat
meidän lisäksemme Arvo ja Raili Vaasasta ja Hua Hinin Antti kumppaninsa Noin kanssa.
Antti on legendaarinen matkanjärjestäjä ja on toiminut täälläpäin jo 17 vuoden ajan.
Lähdimme matkaan Antin pikkubussilla noin klo 9 aamulla.

Suuntasimme kohti Kanchanaburia jonne matka Hua Hinistä kulkee luonnollisesti Phetchaburin ja Ratchaburin kautta. Matkalla saimme Antilta erilaisia havainnollisia tietoiskuja Hua Hinistä. vuoristojen synnystä, hedelmistä, maanviljelystä ja mistä ikinä vaan keksimmekään kysyä.
Pidimme matkalla yhden pienen jaloittelutauon ja saavuimme Kanchanaburiin noin 11:30.

Menimme heti ensimmäiseksi syömään lounasta. Lounaalla oli tarjolla kanaa kookoskastikkeessa, salaatteja, sipulimunakasta ja hedelmiä. Erittäin maukas lounas joka nautittiin Kwai-joen partaalla pienessä ravintolassa. Tämän ravintolan omistajan bungaloweihin majoittuisimme myös yöksi.
Lounaan jälkeen siirryimme juuri mainittuihin majoitustiloihimme jotka ovat joen päälle rakennettuja.

Nämä ovat varmaan olleet joskus oikein luksusmajoitus, mutta siitä taitaa olla jo aikaa.
Kaikki tarpeellinen majoittumista varten sieltä kuitenkin löytyi joten asetuimme taloksi.
Aika pian majoittumisen jälkeen lähdimme Kwai-jokea pitkin pitkähäntäveneellä. Kävimme ensin kuuluisan kuoleman rautatien sillan alla katsomassa sitä joelta käsin. Palataan näihin sotahistoriallisiin tapahtumiin huomisessa blogissa, kunhan olen saanut asiat ja tapahtumat kohdalleen.

Sitten venekuskimme väänsi hanat kaakkoon ja ajoimme Kwai-joen pienempää haaraa pitkin aika pitkälle pois kaupungin alueelta.
Siellä rantauduimme Khao Poon Caven rantaan. Kyseessä on siis temppelialue jossa sijaitsee suurehko tippukiviluolasto. Tämän luolaston läpi oli tarkoituksenamme änkeytyä.
Matkalla sinne luoliin läpäisimme eräänlaiset paikallismarkkinat joiden tarjonta oli perinteisen turistikaman lisäksi hieman laajempi. Ostin mm. tiikeribalsamia purkin ja burmalaisia sikareja.
Ovat kuulemma paskinta tupakkia mitä maailmasta löytyy. Odottakaapas vaan tupakkamiehet kun pääsen näitä teille tarjoilemaan.
Antti sai välittömästi Emmasta ystävän. Antti, jolla on kotona 13 koiraa, kykeni tekemään Emmalle tilaa ja poistamaan koiria kävelyreitiltämme Emman hötkyillessä niiden takia. Koiria oli muuten siinä luolaston ulkopuolella olevalla temppelialueella paljon.

Aloimme laskeutumaan luolastoon. Sinne johtivat betoniset portaat joiden rinnalla oli tukeva metallikaide. Kaide olikin tarpeen, sillä portaat olivat kaikki erikorkuisia ja levyisiä.
Emma vähän jäykisteli mutta aika nopeasti tottui ja ryhtyi kulkemaan mukana ilman isompia rutinoita. Luolastossa oli paikoin Buddhan patsaita ja välillä jopa hindujen Shiva-patsas. Myös kunnioitetun kuningas Rama V Suuren jonkinlainen muistomerkki, taulu ja patsas, löytyivät sieltä yhdestä onkalosta. Tämä hallitsevan dynastian 5. kuningas oli se toinen joka sai kansalta arvonimensä perään maininnan Suuri. Aikamoinen hallitsija hän lienee ollutkin, sillä hänellä oli 92 vaimoa jotka tuottivat hänelle 77 lasta.Toinen Suuri on siis tämä Rama IX Suuri joka hallitsee juuri nyt ja on hallinnut jo yli 60 vuotta.

Välillä mentiin alle metrin korkuisista rei´istä ja kapeista solista läpi. Aika hurjaa pujottelua siellä syvällä maan alla. Alkumatkasta laskeuduimme koko ajan alaspäin mutta sitten kulku tasaantui ja menimme käsittääkseni enimmäkseen sivusuunnassa. Lopulta tulimme isompaan luolaan jossa oli suuri Buddhan patsas. Sieltä lähtivät sitten portaat ylöspäin. Luolassa oli vähintään yhtä kuuma kuin ulkonakin, mutta kosteaa. Joten ainakin minä oli aivan märkä kun lopulta nousimme maan pinnalle takaisin. Kävimme vielä joen törmän yläpuolella suuren Buddhan patsaalla ja sitten laskeuduimme takaisin sinne kauppakujalle. Tehtiin joitain heräteostoksia ja sitten takaisin veneellä hotellille.
Sillä venekuskilla oli reikä juuri siinä kohdassa päätä missä meillä muilla on ymmärrys.
Tulimme aika perkeleellistä kyytiä takaisin hotellille. Jos joku olikin kärsinyt vaikka virtsakivistä ennen tätä venematkaa, ei niistä varmaan enää ole huolta. Nyt ne sijaitsevat poskionteloissa.
Se vene oli sellaista mallia, jossa istutaan todella matalilla tyynyillä eikä selkänojaa ole juuri lainkaan. Ja kun tämä reikäpää kuljettaja latasi kahva pohjassa pitkin jokea, se vene hakkasi sisälmykset uuteen järjestykseen. Ainakin siellä etummaisessa osassa jossa minä istuin oli meno aika röykkyistä.

Pikainen lepotuokio hotellilla ja taas mennään. Nyt ajettiin kaupunkiin ja menimme toisen maailmansodan aikaiselle sotavankien hautausmaalle. Sinne on haudattuna n. 7000 liittoutuneiden sotavankeuden aikana menehtynyttä sotilasta. Vaikuttava näky ja erittäin hienosti hoidettu alue. Jokaiselle vainajalle on oma hautakivi ja istutukset ja nurmikot ovat aivan viimeisen päälle.
Tämä kalmisto lienee kunnostettu joskus sodan jälkeen, sillä se ensimmäinen versio oli valokuvista päätellen sellainen puuristeillä varustettu. Tottunut silmäni etsi luonnollisesti kaatuneiden joukosta juuri viestimiehiä. Löysin kaksi, mutta en tosiaankaan ehtinyt käymään läpi koko aluetta, joten tuskin ne ainoat viestimiehet olivat.

Sitten siirryimme keskustaan ja otimme tunnin shoppailukierroksen kaupungin suurimmassa tavaratalossa. Minä kokeilin yksiä shortseja mutta koska siellä ei ollut sovituskoppeja jouduin tekemään sen sellaisen verhon takana keskellä kauppaa. Siellä verhon takana oli myös silityslauta ikään kuin pöytänä. En mahtunut oikein edes kääntymään siellä ja potkaisin sen hiton silityslaudankin nurin hosuessani. Lisäksi ne shortsit olivat auttamattomasti liian pienet. Kohtuullisesti punoittaen palautin shortsit hihitteleville myyjättärille. On aina hauska asioida iloisten ihmisten kanssa. Ja hauskuuttaa.

Tämän jälkeen Antti ja Noi johdattivat meidät hedelmämarkkinoiden kautta paikalliselle torille. Siellä istuimme kojujen välissä olevaan pöytään ja ryhdyimme illastamaan. Tuoresalaattia, grillattua kanaa ja sticky riceä eli ”tahmariisiä”. Kun meidän siellä ollessamme pimeys laskeutui niin valtava lauma lintuja ilmestyi jostain ja viritti melkoisen konsertin ruokailuamme viihdyttämään.
Sitä riisiä olin jo aikaisemminkin nähnyt kun sitä tarjoillaan pienissä muovipusseissa, mutta nyt kun sain sitä syödä hyvällä kastikkeella niin siitä tuli kertalaakista suosikkini. Poikkeuksellisen hieno kokemus ja vatsa tuli täyteen. Emma tosin sai pari koirahepulia eikä edes mestari Antti meinannut saada tilannetta haltuun. Lopulta Emma söi seisaaltaan siinä Antin ja Noin välissä. Antti opetti meille myös thaimaata eli koiran hätistäminen pois tapahtuu käskemällä sitä ”Pai”. Kokeilin heti kadun kulmassa ja toimii.

Tämän tori-illallisen jälkeen Antti ajeli vielä ympäri kaupunkia ja näytti meille mm. kaupungin keskipisteen, joka toimii myös jonkinlaisena hedelmällisyyden jumalan palvontapaikkana. Siellä alttarilla on kullasta valmistettu Fallos-symboli jonka äärellä nuoret parit käyvät rukoilemassa vauvoja, lähinnä poikavauvoja.

Palasimme hotellille ja maistelimme baarissa sieltä hedelmätorilta ostettuja Dragon Fruitteja, Mangoja ja Lam Yaita. Otimme siinä samalla päivän ensimmäiset ja viimeiset oluet.
Antti lähti johonkin tuttuun paikkaan hoitamaan internettiin bisneksiään ehdotti että siinä samalla olisi mahdollisuus meillä muilla mennä vaikka jalkahierontaan. Ehdotus sai suosiota ja näin myös tehtiin. Menimme koko retkue siihen lähistöllä sijaitsevaan thai-massage-paikkaan.

Kaikille jalkahieronta, joka on täällä vielä puolet halvempaa kuin Hua Hinissä, eli vain 150 bahtia, noin 3 €. Arvolle ja Railille kyseessä oli neitsytajo sillä he eivät ole tähän ihanuuteen aikaisemmin tutustuneet. Mukavasti näytti menevän heilläkin. Paitsi lopuksi kun olimme jo nousemassa ylös, ja Arvon ja hierojatytön synkronointi petti. Tyttö kumartui noukkimaan tavaroitaan ja Arvo potkaisi hierojaansa nenään. Vahingossa tietysti, eikä mitenkään kovasti. Tyttö livahti takahuoneeseen eikä tullut enää takaisin sinä aikana joka me siinä hengailtiin ja kiiteltiin toisiamme puolin ja toisinkin.
Siitä sitten siirryimmekin takaisin joen rantaan bungaloweihimme ja painuimme nukkumaan.

Paula: Antti ja Noi saapuivat hakemaan meitä sovitusti 8.45 Arvon ja Railin kanssa. Pakkauduimme istumaan keskipenkeille ja Antti tarttui mikrofoniinsa ja kertoi nähtävyyksistä matkalta, esitteli kuninkaan kesäpalatsia ja kertoi Raman –suvun historiasta. Nykyinen kuningashan on Rama IX = yhdeksäs. Kertoi matkalla myös maataloudesta. Mieleen jäi muutama seikka eli pohjoisessa Thaimaassa kasvavat maukkaat perunat ja porkkanat sekä kauniit mansikat, joista kuitenkin mansikan maku puuttuu. Hua Hin on lähinnä hedelmien kasvatusseutua, varsinkin ananas on parasta mitä Thaimaasta löytyy. Amerikkalaisella Dolen tehtaalla on täällä purkitustehdas, eli jos suomalaisessa Dole-ananaspurkissa on teksti Made in Thailand, tuote on purkitettu Hua Hinissa ja tietenkin paikallisista ananaksista.

Matkalla Noi kävi ostamassa meille erilaisia hedelmiä. Maistelimme muun muassa ruusuomenaa, joka oli erittäin mehukas ja hedelmää, muistutti mielestäni persimonia, mutta oli paljon pienempi kooltaan. Meidän piti myöskin syödä hyvä ”hiukopala” matkalla eli bamburungon (ontto) sisällä kookosmaidossa keitettyä riisiä, mutta riisi ei ollut vielä kypsää, joten sen maku jäi vielä kokematta.

Majoittauduimme Kanchanaburin kaupunkiin Kwai-joen rannalla olevaan bungalowiin, joita oli varmaan useita kymmeniä siinä kompleksissa. Bungalowit oli rakennettu joen päälle ja niihin oli rakennettu kapeat metalliset kulkusillat, joita pitkin käveltiin omiin pieniin ”taloihin”. Aina kun joku käveli sillalla sen tunsi huoneessa olija pienenä heilumisen tunteena….

Bungalowissa purimme vain reput ja kävelimme kulkusiltoja pitkin laiturille, josta lähdimme pitkähäntäveneellä Kwai-jokea pitkin tippukiviluolaan. Tosin ajelimme aikamoista vauhtia myös Kwai-joen kuuluisan rautatiesillan alitse. Matkalla ohitimme lauttoja, jotka olivat ravintoloita. Tippukiviluoliin kävelimme ”ostoskujaa” pitkin, jossa voisimme paluumatkalla tehdä ostoksia. Bongasin siellä jo matkalla yhden laukun, jonka ostaisin…

Luolaan mentiin ensin portaat alas, askelmat olivat kaikki eri kokoisia ja eri välimatkoin, joten aika vaikeakulkuista. Emman kanssa hetki neuvoteltiin sinne luolaan menosta, mutta koska hän on käynyt Tytyrin kaivoksessakin onnistuneesti kolme kertaa, saatiin hänet sinne houkuteltua ja itse asiassa tämä oli Emman kohokohta tällä reissulla jota hän jälkeenpäin muisteli innokkaana. Oppaastamme Antista oli jo tässä vaiheessa muodostunut Emmalle luottohenkilö, koska Emma huomasi miten hyvin Antti käsitteli koiria ja sai ne hätistettyä Emman lähettyviltä. Pasia kädestä pitäen Emma eteni portaita alas luolan pohjalle asti. Pohjalla oli Budhan patsaita, jotka olivat 24 karaatin lehtikullalla käsiteltyjä. Tippukiviä ”roikkui” joka puolella, uskomattoman upean näköistä. Siellä pohjalla oli kuumaa ja kosteaa, joten mukana olevat vesipullot tyhjenivät kuin huomaamatta ja hiki norui selkää pitkin varmaan kaikilla.

Huilattiin hetki luolasta nousun jälkeen ulkona olevan katoksen alla. Sieltä kävelimme temppeliin ja sieltä sitten portaita alas ostoskujalle. Ostin sen laukun jota jo matkalla katselin ja itse asiassa toisenkin hetkeä (minuuttia) myöhemmin.

Myöhemmin päivällä kävimme liittoutuneiden hautausmaalla ja sieltä ajoimme isoon tavarataloon ostoksille. Aikaa annettiin tunnin verran, jonka arvelimme riittävän hyvin. Pasi tosin epäili että se ei riitä minulle, mutta hän oli väärässä taas kerran. Emma lähti minun mukaani vaate- ja kenkäkerroksiin. Etsin Santulle shortseja, joista olin saanut tarkat ohjeet millaiset niiden piti olla tai oikeastaan millaiset ne ei saa olla. Mutta sellaisia sopivia en nyt löytänyt. Pasi kävi tosin kokeilemassa yksiä shortseja ja ihmettelin kun ne myyjättäret naureskelivat ja katselevat sinne sovituskoppiin mihin Pasi näytti menevän. Siirryin sinne heidän viereensä katselemaan sovituskopin (metri x metri verhoilla varustettua ympyrää, johon mahtui juuri ja juuri silityslautakin) tapahtumia, verhot heiluivat, silityslauta kaatuili ja heilui edestakaisin...Oli ihan pakko poistua siitä vähän kauemmaksi nauramaan, kun pelkäsin että Pasi kaataa koko systeemin…

Kävelimme iltatorille, jossa meille oli järjestetty ruokailu. Maistelimme grillattua kanaa, tahmariisiä, joka oli kuin riisipuuroa sekä possun lihaa vihanneksilla. Emma söi ruokansa seisten Antin ja Noin välissä koirien vuoksi, joita siellä torilla oli aika paljon. Antti kertoi meille, että koira on pyhä eläin Thaimaassa ja siksi täällä on paljon myös huonokuntoisia koiria, koska kukaan eläinlääkäri tms ei suostu lopettamaan (antamaan piikkiä) koiraa missään olosuhteissa, koska uskotaan, että kuolleen lähiomaisen henki siirtyy koiraan eikä kukaan voisi tappaa läheistään. Tämä selittää koirien määrää...

Antilla ja Noillakin on 13 koiraa ja ruokkivat lisäksi päivittäin yhtä sairasta koiraa, jota heidän muut koirat eivät hyväksy asumaan kanssaan.
Saatiin vielä jälkiruoaksi mukaamme pussi, joka sisälsi herkkuja illaksi eli kuivattuja banaanilastuja (kuin sipsejä) sekä banaanitoffeeta (kuin lakritsaa). Hyvää.

Emma: Antti ja Noi tulivat hakemaan meitä aamulla, mennään retkelle Kwai-joelle. Matka kesti sinne 3 tuntia, otin pienet päiväunet. Meidän asunto on bungalowi, se on rakennettu joen päälle. Mentiin pitkähäntäveneellä Kwai-jokea pitkin tippukiviluolaan. Se oli jännittävää ja paras paikka tällä retkellä. Luolassa ei ollut koiria. Myöhemmin käytiin hautausmaalla, jolla oli kauniita kukkia. Käytiin tavaratalossa ja shoppailtiin, nyt ei löydetty mitään. Olisin halunnut leluja, mutta äiti ei ostanut. Illalla käytiin syömässä iltatorilla ja siellä Antti hoiti homman eli käski korien mennä pois. Myöhemmin käytiin vielä jalkahieronnassa.