PASI: Koko viikko on mennyt ihan suunnitellusti. Olemme viettäneet ihan perinteistä rantalomaa täällä Phuketin Kamala Beachillä. Vuoropäivin altaalla ja rannalla ja aurinko on paistanut ihan törkeästi. Tänään perjantaina aamulla satoi kunnolla vettä ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon, joten kai tämä on nyt sitten se sadekausi.
Lääkekuurini puree ja olo on ollut jo maanantaista asti koko ajan normaalimpi. Jos nyt hakemalla jotain negatiivista hakee niin toinen antibiooteista estää kokonaan alkoholin nauttimisen joten nyt on täynnä jo kaksi ja puoli viikkoa nenän valkaisua. Ja viikko siitä Phuketissa, joka on varmasti jonkinlainen ennätys sekin.
En ole varsinaisesti tarkistanut mutta Koreassa on alkanut varmaankin loma-aika tai jotkut pitkät pyhät tai jotain vastaavaa. Phuket pölähti nimittäin täyteen Korealaisia pari päivää sitten. Tämän näkee joka paikassa, kuten meidän hotellimmekin. Eipä sitä oikein voinut olla huomaamatta, varsinkin kun he saapuivat myöhään illalla jolloin sivistyneet länsituristit ovat jo nukkumassa. Helvetillinen mekkala ja pölinä ja kun meidän kaksoisbungalowimme seinät ovat riisipaperia, niin nousihan siinä vähän pulssikin tämän pakkoherätyksen ansiosta. Varsinkin rouvalta, joka säntäsi lopulta pyyhkeeseen verhoutuneena pomppimaan siihen ovelle, kun joku koputteli siellä pihalla eikä meinannut millään uskoa että ne juuri saapuneet mellakoitsijat olivat jo lähteneet kylille luultavasti iltapalallle. Ja kävi pihalla täysin syyttömän tyypin kimppuun kyselemällä ”what are you looking for”, sillä hermopaineessa kaikki äänet voimistuvat ja tämä kaveri olikin yllättäen ihan eri mökin ovella naputtelemassa. Lopetti kuitenkin nopeasti, sillä Paula oli aika kireänä eikä tämä tyyppi halunnut riskeerata terveyttään.
Nämä Korealaiset ovat meidän silmissämme melkoisia laumasieluja, sillä niitä on aina ja joka paikassa paljon. Aamiaisellakin tuntuu kuin olisi joutunut keskelle TV-sarjan ”Reikä seinässä” kuvauksia ja kaikki viisikymmentä osallistujaa ovat Duudsoneita.
Tässä pari ihan käytännön vinkkiä kuinka heidän kanssaan pystyy kuitenkin toimimaan ja elämään rauhallisesti.
Jos aamiaispöydässä on jäljellä vain noin 15-20 ananasviipaletta, ja edessäsi on vain yksi korealainen, toimi seuraavasti, jos haluat yhdenkin noista hedelmistä itsellesi. Siirry tämän henkilön välittömään läheisyyteen, siis ihan kiinni selkään. Kumarru, sillä nämä ovat keskimitaltaan noin Mehukatti-tölkin verran pienempiä kuin meikäläiset. Potkaise häntä kovaa ja epäröimättä polvitaipeeseen ja hyvällä tuurilla hän pudotessaan lyö vielä leukansakin siihen pöydän reunaan. Sitten vaan poimit ne kolme viipaletta ananasta, kuten kaikki muutkin tekisivät, pois lukien tämä lattialla makaava, sillä hän olisi kuitenkin vienyt ne kaikki.
Olet yksin ja hotellin bungalow-alueelle johtavalla pylväiden päälle nostetulla kapealla pihakäytävällä tulee vastaan seurue korealaisia. Huomaat heti että ette mahdu siihen käytävälle kaikki yhtä aikaa. (Seurueeksi luetaan tässä tapauksessa kaikki ryhmät kooltaan 2-30.) Suosittelen että syöksyt välittömästi siitä kaiteen yli pää edellä sinne puutarhan puolelle ja koetat suojata elintärkeät paikkasi alastulon yhteydessä. Laskuvarjojääkärin koulutus olisi avuksi, mutta jos sitä ei ole, taitaa tasainen vatsalleen pudotuskin olla parempi vaihtoehto kuin sitä ryhmää päin käveleminen. Ne jyrää sinut kuitenkin, sillä väistäminen ei ole mahdollista eikä se heidän tapauksessaan ole edes vaihtoehto.
Olisi kiva tietää mitä nämä korealaiset ja muutkin vastaavat kansalaiset ajattelevat meistä ja onko heilläkin näitä perusteettomia mielipiteitä meidän tavoistamme ja käyttäytymisestämme.
Huomenna aamulla, kunhan olemme ensin taistelleet itsellemme aamiaisen, lähdemme sitten paluumatkalle kohti pohjoista. Ensimmäinen etappi on kuitenkin vain noin kolmen tunnin matkan päässä, sillä vietämme viikonlopun Khao Lakissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.