Muuttopäivä ja erilaisia juhlan aiheita

PASI: Maanantai:

Thaimaa heräsi vaalihumun jälkeiseen arkeen ja ainakin toistaiseksi on ollut kaikkialla rauhallista. Armeija vakuuttaa edelleen kunnioittavansa vaalitulosta ja demokraatit tunnustivat rökäletappionsa. Uusi hallituspohja syntyi vuorokaudessa ja se kaikkien huulilla kupliva ainoa kysymyskin on nostettu esille: Thaksinin armahdus ja kotiinpaluu maanpaosta on Pheu Tain, uuden valtapuolueen tärkeimpiä asioita. Rauhallista on, mutta katsotaan nyt. Täällä on ennenkin tapahtunut ihmeitä näissä asioissa.

 Aamulla suunnattiin pojan kanssa kohti Black Mountainin golf-kenttää, jonne ei ole täältä projektilta matkaa kuin pari kolme kilometriä tietä pitkin. Linnuntietä muutamia satoja metrejä, sillä kyseinen kompleksi on tuossa vieressä kohoavan vuorenhuipun takana.  Tämä Black Mountain ei ole ihan mikä tahansa kenttä, sillä se on äänestetty 2010 Thaimaan parhaaksi ja siellä on pelattu Asia Tourin finaalejakin. Näillä meidän taidoilla oli siis odotettavissa itkun purskahduksia ja epätoivoa.  Siis hauskaa koko rahalla.

Ilmatkin ”suosivat” rohkeaa yritystämme sillä aurinko paistoi koko neljän tunnin ajan minkä siellä raahustimme. Totta puhuen vähempikin olisi riittänyt. Rata oli vain yksinkertaisesti siis niin upea että henkeä salpasi. Siellä oli myös todella paljon vettä, joten palloja katosi melkoisesti. Santtu teki tuttavuutta suunnilleen kahteenkymmeneen hiekkabunkkeriin, joka on kyllä mielestäni jonkin sortin ennätys sekin.

Meillähän pojan kanssa pelatessa on aina veren maku suussa täysin riippumatta lajista, joten tässä oli 500 bahtin rahapanoksen lisäksi kyseessä kunnia. En nyt ala tässä sen suuremmin tuolla lopputuloksella retostelemaan, vaikka tämä nuori mies vastaavassa tilanteessa 2008 riehaantuikin melkoisesti. ( katso blogiarkistosta 1.4. 2008 ”Kolopalloa”). Kerron vaan ihan maltillisesti että juniori yritti luovuttaa matsia peräti kahdesti matkan varrella mutta en ottanut luovutusta vastaan vaan lopussa suoritin mallikkaan golf-teloituksen ja voitin 13 lyönnillä. Albumissa muutama tunnelmakuva pelin tiimellyksestä joista saa käsityksen minkä tasoinen kenttä on kyseessä.

Jossain vaiheessa Paula huomasi että Metropolian nettisivuilla oli julkaistu opiskelijavalintojen tulokset. Santtu meni sisään sinne käsikirjoittajalinjalle elokuva- ja tv-tuotantoa opiskelemaan. Olin tästä täysin varma jo etukäteen ja ostin kuohuviinitkin jo Suomesta mukaan. Siinä sitten poksauteltiin tulevan käsikirjoittajan kunniaksi. Jaa että miten olin niin varma asiastani? No, täysveristä kyynikkoa on vaikea ohittaa tuollaisissa pääsykokeissa missä kokonaisen viikon ajan tuotetaan ilman ennakkovaroitusta erilaisia kirjoitustehtäviä mitä ihmeellisimmistä aiheista. Tulemme elämään mielenkiintoisia aikoja jatkossa, sillä tämän taiteilijanalun ehdottomia vahvuuksia ovat kaikki sellaiset ominaisuudet jotka muissa ammateissa katsotaan heikkouksiksi. Kuten voimakas haastamisen vimma, vähintäänkin erikoinen huumorintaju ja etenkin kyky nähdä huumoria tai draamaa siellä, missä sitä viimeiseksi luulisi olevan. Hyvät on lähtökohdat, sano minun sanoneen.

Illallisella esittelin seurueellemme aasialaisen keittiön hienouksia ja valtavaa kokemustani kyseisen aiheen osalta.  Tilaamani Curry oli aivan liian mietoa, joten pyysin saada lisää chiliä pöytään. Tarjoilija toi pienen kupillisen jossa oli mukana sellainen annostelukauha, suunnilleen teelusikallisen kokoinen. Hivautin heti kättelyssä neljä ”kauhallista” chiliä sinne sapuskaani ja syntyihän siitä ihan erilainen makukokemus. Näin jälkikäteen arvioiden yksikin kauhallinen olisi ollut ihan riittävästi. Söin urheasti kaiken loppuun asti ja sitten yritin sammuttaa sitä helvetillistä poltetta riisillä ja vedellä. Lopuksi jouduin pöllimään Emman hampurilaisesta sen leipäosan ja pitämään sitä suussani kunnes oloni helpotti. Sitä pullaa kun pyöritin suussani ja hiki pulppusi päästäni, rakas vaimoni sitten meni ikuistamaan tilanteen kamerallaan. Kuva albumissa, valitettavasti.

Maanantaina aloitimme myös viisiosaiset ”Hua Hinin Olympialaiset”. Lasten viihdytykseksi suunnitellut moniosaamisen mittelöt aloitettiin vesilelujen uintikilpailuilla ja sukkahousu-ruusuomena-kisalla. Kuvia albumissa, kisa jatkuu vielä pari päivää.

Tiistaina muutettiin seuraavaan huvilaan. Mr. Na laitteli maanantai-iltana tekstaria  ja kyseli että voisimmeko muuttaa  jo päivän etuajassa sillä heillä olisi vähän hommia siellä isommalla huvilalla ja kun omistajakin tulee keskiviikkona. Luvattiin toimia näin ja tiistaiaamuna ajeltiin Honda Jazzilla muutama muuttokuorma. Matkaa oli onneksi vain n. 400 metriä, joten aika helppo muutto.  Perimmäinen tarkoitus aikaistetulla muutollamme oli varmaankin tehdä sille uima-altaalle jotain radikaalia, sillä huvilan omistaja saattaa olla vähän eri mieltä vallitsevasta tilanteesta, kun tulee lomailemaan eikä pääse uimaan omaan altaaseensa.

Siinä yhdellä laukkujen vientireissulla nähtiin Paulan kanssa taas hieno skootteri-tilanne. Samaan risteykseen tuli meitä vastaan skootterilla kaksi rakennusmiestä. Takana istuvalla oli harteillaan jonkinlainen laastin tai betonin sekoitusamme. Kun skootteri vähän nytkähti jonkun montun kohdalla, se amme lupsahti myös sen kuskin silmille, ja vähän aikaa pojat mutkittelivat hallitsemattomasti siinä, kunnes se takana oleva ymmärsi nostaa vähän sitä ammeen etureunaa, että kuski näkisi taas eteenpäin. Ajeltiin niiden perässä tänne meidän ”uutta” taloa kohti ja sain kaiveltua taskustani iPhonen ja onnistuin nappaamaan kuvan näistä sälleistä, joka löytyy siis albumista. Todellisia neropatteja.

Tämä uusi vuokrahuvilamme on merkittävästi pienempi kuin tuo ensimmäinen oli. Tämä on vähän yli 100 neliötä mutta kolmella makuuhuoneella varustettu kuitenkin. Siisti ja hyvin varusteltu on tämäkin ja ehkä jotenkin kodikkaampi. Tässä on puhdas uima-allas joka on kyllä aika pieni mutta ajaa asiansa. Tähän voi tutustua osoitteessa http://villapavilion.suntuubi.com/