PASI: Näin se saatiin maaliin tämäkin reissu. Nyt on lauantaiaamu ja aikaero iski sen verran että koko porukka simahti eilen jo ennen iltayhdeksää ja nyt kun kello on jotain kuuden pintaan aamulla niin ryhdyin kirjoittelemaan tätä loppuraporttia.
Kotimatka meni ihan hyvin. Jotenkin tuntuu siltä että nämä pitkät kymmentuntiset lennot sujuvat joka kerta aina vaan helpommin. Kai niihinkin sitten tottuu. Tällä kertaa tosin alku oli vaikea. Ensin hauskuutin läsnäolijoita turvatarkastuksessa, kun minun käskettiin ottaa vyö pois housuistani. Kieltäydyin ensin, ja kerroin että housut putoaa jos vyön ottaa pois. Käsky oli kuitenkin ehdoton, joten tempaisin vyön pois ja seisoin hetkisen siinä sitten housut nilkoissa. Onneksi jalassani olivat vaimolta joululahjaksi saadut Fingerpori-Boxerit, joten meillä kaikilla oli aika kivaa hetkisen verran. Kannattellen housujani sitten kaksin käsin läpäisin sen metallinilmaisimen ilman hälytyksiä.
Pääsimme koneeseen puoli kahdentoista maissa perjantai-iltana ja sen oli siis määrä lähteä 00:15. Odottelimme yhtä nelihenkistä perhettä melkein kaksi tuntia siellä koneessa ja kun he lopulta suvaitsivat saapua paikalle ja saatiin lähtölupa, kello oli jo 2 yöllä. Eli ensimmäiset kaksi ja puoli tuntia kärvistelimme siellä penkeissämme lentokentällä. Olisi kiva tietää miksi niitä yksiä tyyppejä odoteltiin niin kauan. Olen tasan varma että meikäläisiä ei olisi odoteltu minuuttiakaan. Finnairilta lienee turha kysellä tästä, vaikka vähän mieli tekisikin.
Homma meinasi mennä vähän haasteelliseksi, sillä siellä koneessa oli todella kuuma. Ja kun moottorit eivät olleet käynnissä, ei sinne tullut kylmää ilmaa. Aika nopeasti monet havaitsivat että kerrankin on jotain käyttöä sille lennon turvaohje-läpyskälle. Siitä sai kätevästi itselleen henkilökohtaisen tuulettimen. Oli aika mielenkiintoinen näky kun parisataa ihmistä heiluttelee niitä turvaohjeita siellä hämärässä koneessa. Ja näistä ihmisistä ainakin puolet oli punaisiin pikeepaitoihin pukeutuneita thaimaalaisia marjanpoimijoita matkalla lappiin tienaamaan. Näiden marjanpoimijoiden ”matkalaukut” oli muuten helppo tunnistaa kun Helsingissä odoteltiin siellä hihnalla omia laukkujamme. Tyypillinen marjanpoimijan laukku oli muoviin kääritty pahvilaatikko. Ja vaikutti siltä että ne olivat täynnä ruokaa, sillä heillä ei ole luultavasti varaa syödä suomalaisilla hinnoilla. Epäilenkin että heitä riistetään häikäilemättä näiden marjafirmojen toimesta.
Matka meni kuitenkin ihan hienosti ja kotona Lohjalla olimme vähän kymmenen jälkeen aamulla. Talonmies (=poika) jäi kiinni verekseltään sillä nurmikko oli sopimuksen vastaisesti leikkaamatta. Lisäksi hänellä oli ollut selkeitä tulkintavaikeuksia sen osalta, mikä kuuluu leikattaviin osiin ja mitkä saa jättää leikkaamatta, joten siellä pihalla oli alueita joiden kasvua ei mikään ollut häirinnyt juhannuksen jälkeen. Ne on helppo tunnistaa sillä niiden latvukset pyörivät siinä metrin korkeudella. Kaiken hän saa kuitenkin anteeksi, sillä jääkaappiin oli jätetty yksi kylmä Karjala-olut jossa kevään merkkitapahtumien kunniaksi etiketissä isolla 6-1.
Varsinaista meriselistystä en ole vielä saanut myöskään sille, miksi saunan lauteista puuttui kokonaan yksi kulmaosa. Tein niille pienen hätäkorjausoperaation että päästiin tulosaunaan eilen illalla. Tänään aamulla hajosi myös digitaalinen vaaka. En tiedä pitäisikö olla otettu vai häpeissään, kun vaaka hajoaa alle, mutta sekin oli jo pitkään palvellut, joten sovitaan että kyseessä on tilastotappio. Se olisi ihan hyvin voinut hajota jonkun muunkin alla.
Jos tätä tämänkertaista reissua jotenkin vetää yhteen niin kokonaisuutena kaikki meni ihan hyvin ja kivaa oli. Olemme rentoutuneet ihan tylsyyden kynnyksille asti, ja sehän ei koskaan ole huono asia, sillä kysymyksessähän oli kuitenkin loma. Itseni ja poikalapsen sairastelut sotkivat jonkin verran suunnitelmia mutta niistä eivät muut mukana olleet juurikaan kärsineet. Olihan tuollainen pariviikkoinen ärhäkkä ripuli jollain sairaalla tavalla myös mielenkiintoinen kokemus. Ja hoikentava. Onneksi on mistä ottaa.
Eräs Thaimaan hyviä puolia lomakohteena onkin ehdottomasti hyvin toimiva terveydenhuolto, ainakin turisteille. Niistä matkavakuutuksista olen vieläkin vähän äreänä, mutta lääketieteellinen osuus on Thaimaassa kyllä erinomaisesti hanskassa. Joskus aikaisemmin olemmekin Paulan kanssa ennustaneet, että joku tällainen tauti iskee meihin ihan varmuudella ennemmin tai myöhemmin. Olemme viettäneet tuolla Aasiassa viimeisestä neljästä vuodesta n. yhdeksän kuukautta, joten se on vaan tilastollinen todennäköisyys että joskus sitten osuu kohdalle.
Tämänkertainen viisiviikkoinen matka oli siitä erikoinen, että teimme kaiken suunnitelman mukaisesti. Yleensä teemme paljonkin suunnitelmia etukäteen ja kun sitten paikan päällä ryhdymme toimeen, muutamme kaiken suunnitellun. Nyt kävi niin omituisesti, että melkein päivän tarkkuudella siirtyilimme juuri sinne minne oli suunniteltukin. Vähän yli kolme viikkoa vietettiin Hua Hinissä vuokrahuviloilla, sitten Phuketiin viikoksi, pari päivää Khao Lakissa ja pari päivää Hua Hinissä ja lopuksi Bangkokiin kahdeksi päiväksi.
Bangkokissa kävimme illallisella erään vanhan koulukaverini perheen kanssa. Jukka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Taiwanilla ja olemme viimeksi tavanneet joskus -88, joten oli todella mukava vaihtaa kuulumisia, kun heidänkin lomansa sattui tällä kertaa juuri Thaimaahan. Tässä tapaamisessa Facebook on toiminut välittäjänä joten kai siitä sitten on joskus ihan oikeastikin hyötyä.
Minulta on usein kyselty sitä, miten paljon tällainen matkustelu maksaa. Kysyjät ovat itse katselleet Thaimaan matkoja matkatoimiston esitteistä ja pohtineet luultavasti hiljaa mielessään että ”noiden on pakko ollut voittaa lotossa tai jotain”. Mitään kattavaa selvitystä en kykene tässä antamaan mutta esimerkin varjolla voin vähän valottaa tätä omatoimimatkailun kustannusrakennetta.
Jos ostat matkatoimistolta kahden viikon Phuketin matkan, sen hintahaarukka vaihtelee hotellista riippuen tuhannesta kahteen tuhanteen euroon. Pistetään nyt sitten keskiarvoksi 1500 €. Näin saadaan yhden henkilön matkalle hintaa 107 € / päivä. Tässä hinnassa siis mukana lennot ja majoitus. Loput kustannuksista syntyy kulutuksesta jota on mahdoton laskea ja vertailla, sillä se riippuu niin paljon siitä kuinka lomansa viettää. Meidän tämänkertainen matkamme vastaava hinta oli 39 € / päivä / henkilö. Hintaa nosti pari merkittävästi kalliimpaa hotellia ja se, että pääsimme tilaamaan lentoliput vasta huhtikuun lopulla. Tammikuussa olisimme saaneet samat liput 200 € halvemmalla / nuppi. Joten olisimme pystyneet hotelleissa ja lentolipuissa pudottamaan päivähinnan n. 30 € huiteille.
Yleisesti voi myös todeta että jos mukana on niin monta ihmistä, että hotellista joutuu ottamaan kaksi huonetta, tulee oma vuokrahuvila jo halvemmaksi. ( Kiitokset vielä Kimmolle ja Arjalle erinomaisista järjestelyistä ja majoitusolosuhteista. ) Paljon on toki sitten merkitystä sillä, mihin päin Thaimaata matka suuntautuu. Phuket on nykyään jo melko kallis paikka verrattuna muuhun Thaimaahan ja Bangkokista saa hyvän hotellin melkein ilmaiseksi jos suostuu asumaan vähän kauempana keskustasta. Mikäli taas tinkii vähän hotellin tähtiluokituksesta putoavat hotellihinnat ihan murto-osaan. Ja joskus on käynyt niinkin että kolmen tähden hotellin olisi voinut huoletta luokitella viideksi ja puoleksi tähdeksi. Nämä luokitukset ovat kaikkea muuta kuin täsmällisiä ja vertailukelpoisia. Hyvä vinkki hotellia valittaessa on se, että jos hotellin kuvat nettikaupassa vaikuttavat vanhoilta, ne ovat vanhoja, ja hotellia ei ole remontoitu pitkään aikaan. Kannattaa lukea esim. Agodan sivuilta arvosteluita muilta matkailijoilta. Agoda maksaa bonuksia aina kun tilaat heidän kauttaan hotellit, ja he maksavat bonuksia myös näistä arvosteluista. Eikä kukaan sensuroi niitä arvosteluita, olen kokeillut, eli siellä on sellaisenaan todellisia kokemuksia kirjattuna. Jos arvosteluita ei ole suomeksi, lukekaa ne englanniksi, sillä se käännetty versio on ihan perseestä eikä vastaa alkuperäistä arvostelua.
Matkan aikaisesta kulutuksesta se pakollinen osuus, eli ruokailu, ei muodosta merkittävää menoerää, jos suostuu syömään paikallista ruokaa. Länsimainen ruoka on ravintoloissa hinnoiteltu monesti 2-3 kertaa kalliimmaksi kuin paikallinen sapuska. Kolmihenkinen perhe syö ihan kunnon illallisen juomineen 500 bahtilla eli n. 12 eurolla. Reilusti halvemmalla selviää jos ruokailee katukeittiöllä. Itse sain eräänä iltana Hua Hinin iltamarkkinoilla ison kana-riisi annoksen ja ison Coca Colan hintaan 60 bahtia eli n. 1, 4 €.
Shoppailussa tinkiminen kannattaa aina, jos kyseessä on paikka jossa hinnoista yleensä voi tinkiä. Joskin se menettää jotenkin merkityksensä, kun taistelet kymmenen minuuttia jonkun paitakauppiaan kanssa siitä että maksaako se paita kaksi vai kolme euroa. Isommissa ostoksissa pystyy pudottamaan hinnasta jopa 80 % mutta se vaatii kovaa luonnetta ja kärsivällisyyttä. Jos kauppias pyytää lähtöhintana jostain patsaasta vaikka 3000 bahtia, ja aloitat tinkimisen lupaamalla 300 bahtia, on tiedossa värikäs esitys, tunteisiin vetoavaa itkua ja nälkiintyneiden lasten esittelyä, herroittelua ja anelua. Itse käytän tässä yleensä sellaista taktiikkaa että kun kauppias sitten kyyneleet pyyhittyään pyytää 3600 bahtia, itse korotan vain 310 bahtiin. Ja taas on ääntä ilmassa. Puolen tunnin kuluttua olet onnellinen patsaan omistaja ja hintaa tuli luultavasti n. 700 - 1000 bahtia. Kyse on siis luonteen lujuudesta ja rahasta, ei tunteista. Kannattaa muistaa että ei kukaan myy mitään tappiolla. Jos tästä nyt muodostui käsitys että allekirjoittanut on jonkin sortin tinkimisen ammattilainen, pahoittelen, sillä en todellakaan ole. Vain satunnaisesti olen innostunut vääntämään näitä kauppoja, yleensä ostan enemmän kaupoista missä ei tarvitse hymyillä eikä tinkiä.
Tällä matkalla vahvistui se käsitys, että vain suomalaiset eivät isommilla joukoilla matkustele kesäaikana Thaimaahan. Taisimme törmätä kaikkiaan alle kymmeneen suomalaiseen koko matkan aikana. Kaikkia muita kansallisuuksia siellä kyllä näkee runsaasti. Varsinkin ruotsalaisia. Tämänkin kertainen sadekausi oli taas aika sateeton. Todellisia monsuuneja siis vain yksi silloin samana päivänä kun Santtu ja Minna tulivat Hua Hiniin. Tunnin parin iltapäiväkuuroja tuli satunnaisesti mutta sekaan mahtui myös kolmen viikon kokonaan sateeton jakso. Sehän ei tietenkään ole yllätys että suomalaiset eivät kesällä Kaakkois-Aasiaan ryntäile, sillä suomalainen on kesällä tietysti Suomessa. Tässäkin on kyse kulttuurieroista ja tottumuksista.
Tätä päättynyttä matkaa sävytti koko ajan Thaimaan vaalit ja niiden mahdolliset seuraamukset. Meidän kannaltamme tilanne säilyi päällisin puolin rauhallisena, mutta vielä siellä rytiseekin, sanokaa vaan minun sanoneen. Seuraava etappi on jo edessä heti alkuviikosta, jolloin vaalilautakunnan on määrä julkistaa kaikki punaiset kortit eli hylätyt ehdokkaat. Jos siinä sakissa on paljonkin punapaitoja tai vaikka esim. Yingluck Shinawatra, saattaa kaikki mennä todella nopeasti ja todella huonoon suuntaan.
Toinen kansallista epävakautta aiheuttava tekijä on Thaimaan kuninkaan terveydentila. Jos hän joskus sattuisi sitten kuolemaan, mitä kyllä vahvasti epäilen, niin edessä olisivat erittäin mielenkiintoiset ajat. Thaimaalaiset eivät suostu keskustelemaan siitä mahdollisuudesta että kuningas kuolisi, sillä se on ikävä asia eikä ikävistä asioista keskustella. Tätä kuninkaan asemaa on meikäläisten vaikea ymmärtää mutta hyvä esimerkki hänen merkityksestään thaimaalaisille on se, että nyt kun uusi hallitus muodostaa hallitusohjelmaansa, olivat kuninkaan ensi joulukuussa pidettävät 84-vuotis syntymäpäiväjuhlallisuudet tärkein hallitusohjelman asia. Toisena tulivat viime vuoden mellakoiden syyllisten armahtaminen ja heti kolmantena maan taloustilanne. Pari meneillään olevaa sotaa eivät juurikaan ylittäneet uutiskynnystä.
Viime viikolla tosin armeija ylitti uutiskynnyksen ja vieläpä kolmesti. Burman rajan tuntumassa putosi armeijan helikopteri. Onnettomuuden uhreja noutamaan lähetetty helikopteri putosi sekin. Ja kun kolmaskin helikopteri putosi, siis se joka oli menossa noutamaan näiden edellisten onnettomuuksien uhreja, alkoi tapahtua. Kolme helikopteria tuhoutui yhdeksässä päivässä. Armeijan henkilöstö uskoo vakaasti, että kyseessä on kirous ja että pahat henget ovat aiheuttaneet nämä onnettomuudet. Tätä ajatusta tukee myös se, että näiden kolmen onnettomuuden ainoa eloonjäänyt, mekaanikko Pattanaporn oli kantanut mukanaan useita amuletteja ja Buddhan kuvia. Toivottavasti joku ottaa näissä tutkimuksissa myös tämän Buddha-factorin ohella kantaa siihen, että Thaimaan armeijan helikopterit ovat vanhoja ja huonokuntoisia. Yksi näistä pudonneista oli peräisin Vietnamin sodan ajoilta ja näitä on kuulemma vielä paljon käytössä.
Tästä mekaanikko Pattanapornista sainkin mukavan aasinsillan thaimaalaisten nimiin. En vaan ole pystynyt lopettamaan niille hihittelyä vaikka kokemusta onkin jo kertynyt. Tällä reissulla parhaita bongauksia olivat seuraavat: Tullivirkailija Varapora, Hotellipiccolo Buuhoonoi ja Tarjoilija Siriporn. Oli myös mukava seurata Bangkokissa kun kirjauduimme hotelli Pathumwan Princessiin kuinka siinä receptionissa sekoilivat poikavirkailijat Baroma ja Wattana.
Nämä tarinat olivat sitten tällä kertaa tässä, lisäsin vielä muutamia valokuvia albumiin näin jälkikäteen.
Nyt on ryhdyttävä taas vakauttamaan taloutta seuraavaa matkaa odotellessa. Tällä hetkellä ei ole vielä edes ajatuksia minne ja milloin, mutta eiköhän se siitä taas härmisty kunhan annetaan ajan kulua.
Meillä on sellainen sanonta että matka on mennyt hyvin jos kaikki mukana olleet ovat terveinä ja puheväleissä keskenään matkan jälkeen. Tälläkin kertaa tavoite on siis täyttynyt.
