Mr. Puk ja höpöttäjä Nok

Pasi: Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja kuumana. Tässähän alkaa jo epäilyttämään että onko täällä todella menossa sadekausi. Emännät olisivat nukkuneet vaikka koko päivän, mutta sain sitten tarpeekseni odoteltuani ainakin kolme tuntia että nämä vaivautuisivat heräämään. Kerkisin siinä käydä suihkussa, lueskella, valokuvailla, lähetellä sähköposteja ja tsekkailla uutisia ennen kuin järjestin aamuherätyksen. Aamiaisen jälkeen sitten löhöiltiin tunnin verran ja pistettiin kamat kasaan. Soitin respasta jonkun hakemaan meidän ainoan laukun, sillä viisi kerrosta kapeassa portaikossa matkalaukun kanssa ei ole minun juttuni. Mitäs pistivät meidät sinne ylimpään kerrokseen.
Tuskin ehdimme tekemään lähtöselvityksen kun pihaan ilmestyi pikkubussi josta kirmasi iloinen Mr. Puk noutamaan meitä Hua Hiniin. Ilmastoitu ja mukava menopeli riitti vaivuttamaan ainakin minut pikaisesti toiseen todellisuuteen eli matkanirvanaan. Tokenin jossain Petchaburin liepeillä tunti tai puolitoista myöhemmin ja kun pääsimme hotelli Veranda Lodgen pihaan laskeskelin että Mr. Puk pisteli Bangkokista Hua Hiniin reilusti alle kolmen tunnin. Oltiin siis oikean pikapukin (Pickup?) kyydissä. Tästä Pukista lenteli meillä muutenkin nippu puujalkavitsejä aamun mittaan. Santtukin tiedusteli tekstarilla että oletko jo kysynyt mitä Puk meinaa tehdä jouluna. Vitsi vitsi, mutta varma ja rauhallinen kuljettaja on hän, tämä Mr. Puk.
Hotelli on järkyttävän kapean ja suttuisen kujan päässä meren rannassa ja koko pihapiiri on kuin umpeen kasvanut viidakko. Henkilökunta on kuitenkin todella rentoa ja mukavan oloista sakkia ja huone on kyllä siisti, joskin aika pieni. Parvekkeella ei varsinaisesti voi oleskella kuin yksi henkilö kerrallaan. Seisaallaan.
Hotellin oma ranta on siisti ja mukavan oloinen mutta uima-allas on pieni, suunnilleen saman kokoinen kuin meillä oli omassa huvilassamme viime talvena. Emma ja Paula kävi sen jo testaamassa yhden thai-perheen seurassa.
Hotellin pihalla on häkki jossa heittelee omia juttujaan Nok. Lintutuntemukseni(kin) on vajavainen mutta jonkin sortin papukaija se on. Häkissä lukee ”My name is Nok. I´m a mean bird. Don´t feed me”. Emma kun alkujäykistelynsä jälkeen intoutui juttelemaan Nokin kanssa niin jo oli Verandan pihamaalla menossa mielenkiintoinen keskustelu. Siinä ne höpisee molemmat vuorotellen suomea ja thaita ja englantia ja joko sekaisin tai yhtä aikaa. Emma heittää jonkun sloganin ja Nok kuittaa. Ja sitten hihitellään. Nokilta tulee tosi hyvä ”Hello” ja erityisen lahjakas se on muiden lintujen matkimisessa. Kuuntelin kun se vihelteli pikkulintujen kanssa kilpaa. Siitä olisi ollut Erkki Junkkarinenkin kateellinen. Ajattelin tehdä Nokille pienen älykkyystestin jossain vaiheessa mutta voi jäädä kyllä tekemättäkin. Saattaa käydä vielä kylmät sen kanssa ja joudun itse sinne häkkiin viheltelemään.
Juhannusaatto meni perhepiirissä. Käytiin ensin entisessä lähikaupassa Market Villagen Lotus Tescossa hakemassa vähän evästä aattoillaksi ja kierreltiin kauppakeskusta. Tällä kertaa en mennyt enää retkuun tuon thaimaan omaperäisen kieltolain kanssa, vaan odottelin että kello on yli 17 ennen kuin menin kassalle viinipullon kanssa. Niille lukijoille, jotka ette tiedä mitä tämä tarkoittaa niin tässä pikaopastus: Thaimaassa alkoholin vähittäismyynti on sallittua vain klo 11-14 ja klo 17-22, paitsi jos alkoholijuomien yhteistilavuus ylittää 10 litraa, jolloin aikarajaa ei ole. Tässä on varmasti takana korkeampaa logiikkaa joka edelleen jää minulle arvoitukseksi. ( niin kuin niin moni muukin juttu täällä tekee)
Kävimme illallisella viimevuotisessa suosikkiravintolassamme, eli Ketsarin kalaravintolassa. Henkilökunta tuli yksitellen tevehtimään kauan kadoksissa olleita vakioasiakkaitaan. Emma sai ravintolan vanhalta rouvalta kehotuksen ostaa talo Hua Hinistä, niin ei tulisi näihin ruokailuihin näitä tarpeettomia vuoden mittaisia taukoja.
Pidettiin paluumatkalla yhden tutun intialaisen räätälinliikkeen sisäänheittäjän kanssa lyhyt mutta maailmoja syleilevä katupalaveri (maailmantalouden vaikutus turismiin, sikainfluenssa, jne..) ja taidan nyt sitten puolentoista vuoden pohdinnan jälkeen teettää itselleni pikkutakin. Ainakin puolittain menin sen jo lupaamaan. Tämä kaveri puhuu muuten parempaa suomea kuin moni tuntemani alkuperäissuomalainen. Ja yksi piirre jossa hän poikkeaa lajitovereistaan, on myyntitekniikka. Nämä räätäliliikkeiden sisäänheittäjät kun ovat yleensä aika päällekäyviä tuputtajia, niin hän lyöttäytyy tuttavalliseksi pikku hiljaa keskustellen ja erittäin vaatimattomalla tavalla. Niin paljon on tullut kuulemisia vaihdettua että taitaa olla aika jotain jo ostaakin. Eikä noita mittatilauspukuja ainakaan liikaa ole henkareissani roikkumassa.
Suomalainen hakeutuu järven rannalle viettämään yöttömän yön juhlaa. Me korvasimme sen luonnollisesti olosuhteista johtuen merellä. Aurinko tosin laski mantereen puolelle. Hyttysiäkin meillä oli ihan kotitarpeiksi. Emman selkä oli kuin haulipanoksella ammuttu. Nämä hyttysen perkeleet on täällä nimittäin pieniä ja hiljaisia. Niitä ei vaan huomaa kuin jälkikäteen.
Huomenna juhannuspäivänä suomalaiset mm. välttelevät auton rattiin istumista. Tai ainakin olisi syytä vältellä. Minä meinaan huomenna mennä vuokraamaan auton, niin päästään taas asiaan ja liikkeelle.
Hyvää Juhannusta!


Paula: Että oli vaikea herätys tänään. Pasi aamuvirkkuna ja lentomatkalla perheemme ainoa koneessa nukkuja kukkui jo kukonlaulun aikaan ja yritti kolistella kiitettävästi kaikilla mahdollisilla tavoilla meitä hereille. Nyt ei onnistunut. Me emännät emme ihan pienistä vihjailusta tienneet mitään ja suuremmista emme välittäneet. Kello oli nimittäin soimassa yhteisestä sopimuksesta klo 9 ja se piti. Kävimme syömässä kinkku-muna-paahtoleipä-hillo-kahvi/tee aamupalan ja pakkasimme tavarat ja silti meille jäi vielä tunti ”ylimääräistä” aikaa ennen Pukin tuloa, jonka Pasi käytti hyödykseen ja nukkui aamutouhuiluistaan uupuneena…. Miehen logiikkaako? Ei voi ymmärtää..

Mr Puk saapui siis ajallaan ja jossain matkalla ihmettelin kun moottoritiellä Huahinin suunnasta oli poliiseja joka tien liittymässä, huoltoasemilla ja pitkin moottoritietä. Puk kertoi, että Thaimaan Prinsessa on palaamassa Huahinin loma-asunnolta Bangkokiin. No, nähtiin siis prinsessakin matkalla, epäilen vahvasti sitä upeaa kermanvalkoista maasturiautoa….

Huahinin lähistöllä alkoi jo sydän lämmetä kun tutut paikat ilmestyivät näkyviin ja olo oli kuin olisi kotiin palaamassa.
Hotellimme ei tosin muistuttanut kotia ympäristöltäänkään. Oli kuin hotelli olisi putkahtanut keskeltä viidakkoa esiin. Hotellihuoneemme ovella vielä ajattelin, että onneksi maksoimme vain muutaman vuorokauden joten ei ole iso tappio kun poistumme takavasemmalle samantien.
Mutta olikin suuri yllätys kun oven takaa paljastui siisti huone, jossa tosin yksi seinä vaaleanpunainen, sellainen barbin pinkki….Suihkukin toimi niin kuin piti ja parveke löytyi myös, joka oli tosin yhden hengen.
Vietimme päivää altaalla, rannalla ja kävimme korkkaamassa hotellin thai-ruokalistan valitsemalla tom yam kung -keiton. Vahvuus oli medium, mutta olisi voinut olla ehkä tulisempikin. Tuli se hiki tosin nytkin, kun nielee vahingossa kokonaisia pieniä chilipalkoja….
Niin, tuli muuten hiki eilenkin kun lentokoneessa ilmoitettiin että kaikki Suvarnabhumin lentokentälle tulevat turistit joutuvat sikainfluenssan vuoksi lämpökameran läpivalaisemaksi. Jos lämpö nousee ”tietyn rajan” yli niin turisti lähetetään lisätutkimuksiin ja tarvittaessa odottaa karanteeni. Olen kärsinyt pienestä infektiosta ja yskästä kuukausia ja pientä lämpöäkin koko ajan, joten otin Buranan välittömästi, mutta silti kamera vinkaisi minun kohdalla. Onneksi en läpäissyt sitä ”tiettyä rajaa”, vaan pääsin jatkamaan sikaflunssavapaana turistin elämää itsehoidon turvin.
Itsehoidosta tuli mieleen myös eilinen taksikuski kun tultiin Bangkokista hotelliin. Kuski veti liikennevaloissa käsijarrun päälle ja rusautti ensin sormet kohdalleen ja sen jälkeen vuorotellen molemmat lapaluut…aikamoista kirskuntaa.

Niin ja tänään kun tulimme kaupasta hotellille tuk-tukilla. Kuski teki u-käännöksen korttelia liian aikaisin ja kun huomasi erehdyksen rupesi vain peruuttamaan kylmän rauhallisesti väärään suuntaan eli vastavirtaan…
Eli kuumottavia tilanteita näin juhannuksena täältäkin…


Emma: Tultiin Huahiniin. Pukki tuli hakemaan meitä. Vuokrattiin hotelli. Käytiin uimassa altaalla ja rannassa. En pelännyt koiria. Vilkutin vahingossa hevoselle. Mies ratsasti minun luo. Illalla käytiin Marketvillaksessa. Nyt meni hyvin. Isille ei tullu paljon olutta ja viiniä. Sitten syömään kalaravintolaan. Tilasin fisändships ja pelkäsin kissoja.