Pasi: Eli Bangkokissa ollaan. Päivälleen vuosi on siitä kun palasimme puolen vuoden reissusta ja nyt tultiin sitten takaisin Thaimaahan noin kuukaudeksi. Hotellin nimestä huolimatta kyseessä on aika vaatimaton lentokenttähotelli. Spasta ei kyllä ole jälkeäkään. Oikuttelevaa vedenlämmitintä vessan seinässä nyt ei oikein voi kylpyläkalusteeksi luokitella. Hotelli on kyllä siisti. Huoneemme on 5. kerroksessa eikä tietenkään hissiä. 34 astetta on lämmintä eli kuumaa hommaa tämä hotelliin kapuaminen. Hotellin puhelinjärjestelmän kello näyttää vuotta 2003 mutta soitin sillä huonepalveluun ja tilasin Singhan. Toimitus tuli hetkessä, joten se väärä aika ei ainakaan häiritse käytännön toimintoja.
Tulimme suoralla Finnairin lennolla eikä tuosta tulomatkasta juurikaan ole raportoitavaa. Yksi känninen ukko kompastui syliini ja nukahti siihen käytävälle. Tunnen toki syvää myötätuntoa, sillä äijä kompastui juuri minun jalkaani. Mieleenpainuva hetki oli myös heti alkumatkasta kun saavuimme Lohjalta Helsinkiin Pohjolan Liikenteen bussilla. Mannerheimintiellä väkijoukko rynni kohti stadionia ja AC/DC:n konserttia. Ja meidän virolainen bussikuski huudatti Abbaa CD:ltä. Olimme ikään kuin musiikillisessa Ruotsi – Australia maaottelussa. Aika erikoinen tunnelma.
Täällä Bangkokissa pääsimme aika nopeasti kentältä hotelille. Paula jännitti etukäteen ankarasti sinne kentälle pystytettyä lämpökamerakuvausta, jolla jokainen maahantulija skannataan sen possunuhan varalta. Eikä aiheetta jänskättänytkään. Menin vähän edellä siitä tsekkauksesta ja kyttäilin siellä monitorin takana kun emännät tulivat siitä läpi. Paulan kohdalla kone piippasi ja kohdehenkilö oli punertavana siinä kuvaruudulla. Ilmeisesti lämpöraja ei kuitenkaan ylittynyt yli sallitun kun saimme jatkaa matkaa ilman jatkotutkimuksia ja eristystä. Hotellilla otimme pikku päikkärit. Emma ei nukkunut koko tulomatkalla silmällistäkään joten unihiekkaa ei tarvittu eikä paljon tuutulaulujakaan.
Kävimme illalla Bangkokin keskustassa syömässä ja pyörimässä MBK-centerissä. Ostoksia tuli matkaan vain prepaid-liittymät kännyköihin.
Vaikka olemme täällä Thaikamaassa hyörineet jo aika paljon, niin aina vaan tulee tilanteita vastaan joita ei ymmärrä eikä ole kyllä tarviskaan. Näille jutuille olen itse ainakin oppinut jo nauramaan. Joskus voi hihitellä ihan ääneenkin, mutta joskus voi olla hyvä vähän pidätellä. Niin kuin tänäänkin Bangkokissa, kun taksikyytejä järjesteli aseistettu poliisiupseeri. Tämä kun ei nähnyt lukea antamastani hotellin kortista osoitetta. Avuliaana Farangina lainasin sille konstaapelille lukulasejani, sillä itsekin olen juuri samalla tavalla lukinäköhäiriöinen ja näitä tiimarin laseja on joka taskussa valmiina. Koppalakki veti estottomasti farangin lasit päähänsä, tutki hetken sitä korttia, vihelsi taksin paikalle, avasi meille ovet ja palautti lasit syvään kumartaen.
Huomenna Antin kaveri Mr. Puk tulee noutamaan meidät Hua Hiniin jossa näillä näkymin vietämme muutaman päivän. Sieltä sitten pukkaa yöttömän yön raporttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.