Khao Lak ja Kamala Ranta

Pasi: Khao Lak on nimi, jonka tunnistaa moni Thaimaassa käymätönkin ihminen. Vuonna 2004 tapaninpäivän aamuna merenalaisen maanjäristyksen aiheuttama tsunami iski hirmuisella voimalla ympäri kaakkois-aasiaa. Melkein 300 000 ihmishenkeä vaatinut katastrofi teki Thaimaassa pahinta tuhoa juuri Khao Lakissa, jossa oli myös paljon suomalaisia lomanviettäjiä. Thaimaassa uhreja tuli yli 5 000 ja melkein 200 heistä oli suomalaisia. Tuota kolkkoa tapaninpäivää ei ole helppo unohtaa, eikä ole tietenkään tarkoituskaan.
Thaimaassa suhtaudutaan elämän kiertokulkuun syntymästä kuolemaan hieman eri tavalla kuin meilläpäin, eli jotenkin luonnollisemmin. Niinpä elämä jatkui katastrofinkin jälkeen ja Khao Lakin jälleenrakentaminen alkoi nopeasti. Nykyään alue on käytännössä rakennettu tyhjästä uudelleen. Koska emme olleet siellä vielä koskaan käyneet, pistimme tiistaina Toyotan keulan kohti pohjoista ja lähdimme päiväretkelle Khao Lakiin.
Ajomatka kesti noin kaksi tuntia ja luulimme jo eksyneemme, kun lopultakin saavuimme vähän yllättäen Khao Lakin kylän keskustaan. Kävimme heti ensimmäiseksi katsomassa laivaa joka on nimeltään Patrol Boat 813. Tämä Thaimaan kuninkaallisten turvana rannikolla kellunut partioalus jäi tuolloin jättimäisen aallon kynsiin ja kulkeutui noin 2 kilometrin päähän meren rannasta. Se jätettiin paikoilleen ja siitä on muodostunut eräänlainen tsunamin muistomerkki.
Törmäsin siinä lähistöllä isoon ja todella komeaan perhoseen, jota kyykistelin kuvailemassa, kun Paula ikuisti meidät kaikki samaan kuvaan. Siis Patrol Boat 813:n, minut ja sen perhosen. Siinä on valokuva, jossa on mielestäni edustettuna monenlaisia tunteita. Lihava turisti perse pystyssä kuvaamassa kaunista perhosta tsunamin muistomerkillä. Tämä kuva ja pari kuvaa laivasta, sekä yksi myös siitä perhosesta albumissa.
Khao Lak on näin korkeimman sesongin ulkopuolella hiljainen. Rannoilla ei näkynyt oikeastaan ketään ja suuri osa ravintoloista ja kaupoista oli kiinni. Ajelimme pitkin rannikkoa ja poikkeilimme eri ranta-alueille. Paljon on rakennettu uusia ja isoja hotelleja ja paikka on todella kaunis.
Katastrofin jälkiä ei keskustan rannoilla enää ole näkyvissä, mutta hieman sivummalla törmäsimme rannan läheisyydessä yhteen tuhoutuneeseen rakennukseen, joka lienee ollut hotellin päärakennus tai vähän hulppeampi huvila.
Kävimme keskustan tuntumassa yhdessä ranta-baarissa lounaalla. Kolmen hengen ruokailu kustansi juomineen 220 bahtia. Noin 4,80€. Ei paha, sillä ruoka oli erinomaisen hyvää.
Koko reissu kesti melkein 7 tuntia mutta oli tekemisen arvoinen. Totesimme yhteenvetona, että voisimme hyvin kuvitella vielä joskus lomailevamme tulevaisuudessa Khao Lakissa.

Kamala Beach on yksi Phuketin rannoista ja se sijaitsee muutaman kilometrin pohjoiseen kaikkein vilkkaimmalta rannalta eli Patong Beachiltä. Ajelimme keskiviikkona ja torstaina sinne levyttelemään. Ranta on kaunis ja siisti, siis ei missään tapauksessa nimensä veroinen. Toistaiseksi paras ranta Phuketilla.
Suuren laguunin muotoisena se on myös oivallinen kävelyranta. Suuria hotelleja ei rannalla ole vaan sen sijaan paljon pieniä ja viehättäviä hotelleja. Suurin rakennus suoraan rannalla on paikallinen koulu, joten ihan tärviölle ei tätä rantsua ole rakennettu. Muutama muukin turisti oli paikalla nauttimassa kuumasta ja aurinkoisesta päivästä.
Yhteenveto: Hengailijat suosittelevat Kamalaa.

Ympäristöään tarkkailemalla, varsinkin vieraassa kulttuurissa, voi joskus löytää huvittavia ja merkillisiä juttuja. Olen aina kiinnittänyt huomioni kaikenlaisiin virheisiin opasteissa, mainoksissa jne. Yksi suosikeistani täällä Phuketissa on ollut hotellin maksullisen internetin ohje ”click here to suff internet”. Olimme viettäneet täällä Phuketissa tässä Ocean Resortissa jo useita päiviä, kun yllättäen huomasin hissin opastekyltissä erikoisen toteutuksen. Kyltissä huomautetaan erikseen tupakointikiellosta, hissin käyttökiellosta tulipalon sattuessa ja yksinäisten lasten hissin käytön kiellosta. Ja jokaisen kiellon ohessa on piirrettynä symboli osoittamassa lukutaidottomille samaa asiaa. Tupakointikielto ja tulipalo on kuvattu ihan normaalisti, mutta lapsen kuvaa tarkastellessani ajattelen, että sen kylttimaalarin täytyy olla joko humoristi tai kotoisin Chicagosta. Kyltissä esiintyvää lasta ei voi muuten ymmärtää, sillä ainoa lapsi jota tuo kyltti voisi kuvata, on Al Capone pienenä.
Tarkemmin ajatellen, toki se voi myös tarkoittaa että hissillä yksin kulkeva lapsi on vaarassa ”pahojen setien” takia, mutta toisaalta, miksi vain hississä? Kuva albumissa.

Viimeistään tuon äskeisen hissiraportin jälkeen saattaa satunnainen blogin lukija alkaa arvioimaan allekirjoittaneen mielen tasapainoa tai sen puutetta. Ainakin olisi syytä. Osasyylliseksi tähän epätasapainoon ja näiden tekstiksi purkautuneiden ajatusten syntymiseen pystyn osoittamaan kulttuurin. Tarkemmin sanottuna kirjallisuuden.
Olen taas intoutunut lukemaan. Ja kuten aina, kun mahdollisuus on, olen lukenut paljon. Useita pokkareita on jo hoidettuna. Hieman epätasapainoon isänä, ihmisenä ja entisenä tamperelaisena minut on tällä kertaa johdattanut paha tripla, kolmen kirjan setti, jonka jokainen teos yksistään voi viedä/tuoda järjen/valon pienen ihmisen kaaliin/kaalista. Saitteko?
Kyseinen kattaus muodostuu seuraavista elämää suuremmista teoksista:

- Juha Vuorinen / Vuorinen Unblogged, piuhat poikki päiväkirjaan
- Seppo Palminen / Buddha pelaa golfia
- Tim Allen / Don´t stand too close to a naked man

Mitään tekosyitä näiden lukemiselle en edes yritä keksiä, mutta tässä on pelkistettynä niistä kaikista olennaisin:
- Juha Vuorinen on epäjumalani, älkää koskaan pyrkikö vaikuttamaan hänen asemaansa. Jos epäilette omaa huumorintajuanne ja sen kantavuutta, lukekaa Juoppohullun päiväkirja, ja olette pelastettuja. Hyvitykseksi lukijan päivän pilaamisesta Vuorisen kirjan tuotoilla hankitaan 10 000 kirjaa sairaaloihin ja lastenkoteihin.
Suora lainaus kirjan takakannen esittelystä: ”Lahjomattomasti Juha Vuorinen hyppää kansakunnan kaapin päältä suoraan asian ytimeen tai korkeintaan vähän ohi. Siis ihan mahtavaa!”

- Seppo Palmista en tunne ennestään, mutta mies on oivaltanut koko elämän tarkoituksen Golf-kentän kautta, ja teos sopii kaikille, niin golfin juuri aloittaneille, lopettaneille ja niillekin jotka eivät koskaan aio koskea golf-mailoihin. Hieno kirja ja täyttä asiaa. Mukana lukemattomia kirjan teemoihin liittyviä lainauksia joista tässä muutama mehevä:

o ” Svingasin kuin katkaraputroolarin vessan ovi” David Feherty
o ” Golf on puhtaaksi viljeltyä itsehäpäisyä” Matti Jääsalo
o ” En uskonut uudelleensyntymiseen edelliselläkään kerralla” Seinäkirjoitus
o ”Jos olisimme kaikki vähän lihavampia, olisimme kaikki vähän lähempänä toisiamme” Seinäkirjoitus
o ” Kun ylivertaisen älykkäät marsilaiset tulevat maahan ja katselevat maailman menoa, he ymmärtävät kaiken, paitsi kahta asiaa: suuseksiä ja golfia” Kurt Vonnegut

- Tim Allen (TV:stä tuttu työkalukoomikko) tietää kaiken pojasta mieheksi kasvamisesta, siihen liittyvistä epäkohdista, mukaan lukien tytöt/naiset/vaimot, kaikkien vaikutukset huomioiden, mitään pois jättämättä ja mitään siihen lisäämättä. Hänen henkilökohtainen kokemuksensa linnatuomion lusimisesta antaa ihan uuden ulottuvuuden suihkussa käymiseen, ja etenkin siihen tapaan, jolla saippua pysyy käsissä, vaikka vähän tönittäisiinkin.

Näistä teoksista selvittyäni ryntään seuraavien kirjojen kimppuun. Vuorossa ovat Sofi Oksanen / Puhdistus ja hotellin aulasta löytämäni Sauli Niinistö / Hiljaisten historia. Ja jos vielä samalla kuuntelen musiikkia, niin soittimessa on ns. vakiokamaa eli Led Zeppeliniä, Kotiteollisuutta, Nirvanaa ja Volbeatia ja lisäksi myös koko Juicen tuotanto ja Santulta kopioitu Drunken Lullabies.


Paula: Olen lukenut matkamessuilta ostamaani Antti Helinin ja Tuomas Harjumaaskolan kirjoittamaa ja upeita valokuvia sisältävää ”Thaimaa parhaimmillaan” kirjaa. Kirjassa kerrotaan hauskalla tavalla Thaimaan historiasta, kulttuurista. Suosittelen kirjan lukemista kaikille tänne tuleville tai täällä jo aikaisemmin käyneille. Kirjassa mainitaan eri kohteista miksi matkustaa juuri tänne tai miksi jättää väliin. Phuketista mainitaan mm. että tämä on niin suuri saari, että täältä löytyvät monet Thaimaan parhaista puolista ja huonona puolena sen, että Phuketin joutuu jakamaan viiden miljoonan muun turistin kanssa. Tarkoittanee vuotuista turistimäärää Phuketissa. Tämä pitää todellakin paikkansa. Phuket on laajentunut ihan mielettömän kokoiseksi lomakohteeksi. Mutta täältä löytyy siis kaikille jotain, mutta ei ehkä sitä ”alkuperäistä aitoa Thaimaata”.
Toista oli Khao Lak, jonne teimme yhtenä päivänä autoretken. Siellä oli niin rauhallista ja kaunista ainakin tähän vuodenaikaan. Suurin osa paikoista oli kylläkin kiinni. Ajeltiin kylää ristiin rastiin ja poikettiin varmaan lähes jokaiselle rannalle. Missään ei näkynyt aurinkovarjoja tai rantatuoleja, ei tosin turistejakaan. Maata oli myytävänä lähes joka puolella ja näinkin yhden tosi upean huvilan, joka oli myytävänä. Piti ihan pysähtyä ottamaan valokuva siitä. Thaimaalaiset sitä tuskin koskaan ostaa, ovat sen verran taikauskoista väkeä, etteivät tsunamin pahiten tuhoamalle alueelle muuttaisi. Minua se jäi kyllä vähän kiinnostamaan. Käytiin syömässä yhdessä rantaravintolassa tosi maittava lounas ja ihan pikkurahalla. Voisin kuvitella että seuraava Thaimaan matkakohteemme suuntautuu juuri sinne ja kävisin samalla tsekkaamassa sen huvilan uudestaan.

Vietimme pari rantapäivää Kamala biitsillä, se oli aivan ihana. Ranta oli siisti ja nähtiinkin yksi siivouspartio rannalla työn touhussa. No, ei ne muualla näillä rannoilla olekaan ihan lähiaikoina käyneet vaikka olisi syytä. Se on vähän outoa, kun missään ei juuri näe roskiksia, ei edes rannoilla. Olisi edes tuhkakupit niille jotka polttavat.
Siellä meidän naapurituolilla oli venäläisperhe, jonka äiti oli varmaan balettitanssija. Opetti pientä tytärtään tekemään rannalla muutamia liikkeitä. Nainen käveli myös jalat 10 vaille 2 –asennossa joka kuulemma viittaa irtonaiseen lantioon. Näin kävelee myös Pasi ja ehdotin, että hän menisi kokeilemaan saisiko yhtä sulavasti tehtyä hiekkaan täyden ympyrän parilla nopealla liikkeellä. No, tosin se nainen aina kävellessä ojensi nilkkansa suoraksi joten ei se kävely ihan samanlaiselta näyttänyt kuin Pasin.
Viimeisen päivän täällä Phuketissa vietimme Katan rannalla. Tänään aallot olivat vieläkin suuremmat kuin aiemmin tällä viikolla. Surffareita oli tosi paljon. Seurasin kahta pientä n. 5-6 vuotiasta tyttöä, jotka opettelivat surffaamaan opettajan avulla. Lopulta varmaan tunnin session jälkeen molemmat onnistuivat seisomaan laudalla hetken aikaa. Emmakin olisi halunnut kokeilla, mutta ehkä odotamme että saamme suomenkielisen opettajan. Aamulla rannalla oli joku vähän isommalla kameralla kuvaamassa vähän vanhempia surffareita. Niitä olisi voinut katsoa vaikka pitempäänkin, oli se niin upean näköistä. Mekin kävimme moneen otteeseen hyppimässä aalloissa. Rannalla liehuivat punaiset liput ja baywatch-miehet viheltelivät välillä pilleihin ja huusivat välillä ihmisiä lähemmäksi rantaa, mutta harva kuitenkaan totteli.

Viimeisenä iltana kävimme myös Katan alueella syömässä (turha sanoa että ruoka oli tosi maittavaa ja edullista). Emmakin maistoi tänään eka kertaa mustekalarenkaita ja pitikin niistä.
Poislähtiessämme rantakadulla oli paljon poliiseja, palomiehiä ja nähtiin kun jotain kannettiin ambulanssiin. Olisiko joku surffannut viimeistä kertaa…
Huomenna lauantaina vaihdamme maisemaa ja siirrymme Krabille ihailemaan karstivuoria.