Matkalla pohjoiseen ja kieltolakitutkimus

Pasi: Tiistai 7.6. Paluupäivä pohjoisempaan eli Hua Hiniin. Melkein koko matkan oli hyvä ajokeli, joka tarkoittaa samalla myös sitä, että muut tiellä kulkijat luukuttivat ihan silmittömästi. Kun matkasimme pari viikkoa sitten tämän matkan toisinpäin, kerroin illalla Phuketissa tarjoilijalle että olin juuri ajanut Hua Hin - Phuket välin noin kymmeneen tuntiin. Hän kertoi että normaalisti siihen menee n. 6-7 tuntia. Uskon ja tiedän, että näin on, sillä olen nähnyt sen omin silmin. Liikenneturvallisuudella ei ole mitään tekemistä ajotapojen kanssa, sillä nämähän ovat täällä karman kyydissä, eli kaikki mitä tapahtuu on ennalta määrättyä. Jokaisen karma on siis edellisessä elämässä ansaittujen hyvien ja pahojen tekojen summa. Nytkin matkan varrella ainakin kaksi meidät ohittanutta huimapäätä oli onnistunut myskäämään autonsa. Toinen oli kovassa sateessa onnistunut lyhentämään isoa pick-upia noin metrillä ja solmimaan sen puun ympärille. Tämä kuski oli siis saattanut olla edellisessä elämässään ikävä ihminen. Toivottavasti tässä nyt päättyneessä vaelluksessaan hän oli ansainnut paremman seuraavan elämän.
Loppumatkasta nimittäin ajelimme sateessa. Ajokeli oli välillä kuin elokuvista. Tarkoitan tällä nimenomaan leffaa Twister, jossa irtonaisia objekteja (lehmiä, rekkoja, jne) lentelee hallitsemattomasti vaakasuoraan ilmassa aivan hirveässä myrskyssä. No nyt oli sama keli, tosin ilman niitä lentäviä objekteja. Koska täällä ei paljon valoja autossa pidetä ellei ole ihan pilkkopimeää, niin ei niitä juuri sitten sateellakaan päälle laiteta. (polttimot kuluu?). Varsinkaan rekat eivät valoja laittaneet päälle. Itse pistin valot päälle kun ulkona oli melkein pimeää, vaikka teoriassa oli ikään kuin vielä valoisa aika. Sitten huomasin että edellä ajavassa autossa oli hätävilkut päällä ja tein saman tempun. Näin me siellä monsuunimyrskyn keskellä vaellettiin letkassa ja pelättiin. Osa pimeillä autoilla, osassa valot, ja osassa hätävilkutkin päällä. Siinä autossa jossa pelättiin, oli sekä valot että hätävilkut, sillä meillä ollaan karman lisäksi myös maallisen kuljettajan kyydissä. Albumissa pieni video olosuhteista.
Matkalla pysähdyimme paikassa jota kutsumme banaanilaaksoksi. Molemmin puolin tietä on satoja metrejä kojuja joissa myydään hedelmiä, pääosin banaaneja. Ostimme tertun makeita sormibanaaneita. Olisimme halunneet vain muutaman mutta pienin mahdollinen myyntiyksikkö oli täysi terttu, painoa n. 2 kg. Ja hintaa 20 bahtia, noin 40 senttiä.
Jossain vaiheessa havaitsimme takaa tulevan ambulanssin valot vilkkuen. Väistin saman tien hitaammalle kaistalle, kuten meidät maallisilla opeilla ajamaan opetetut on koulutettu tekemään. Välittömästi siellä hitaammalla kaistalla joku tampio havaitsi tilaisuutensa koittaneen ja luikahti heti minun antamaani tilaan. Suoraan sen ambulanssin eteen. Eikä sille sairaskuljetukselle kukaan muukaan tilaa antanut. Siinä se jonotti ruuhkassa pari autoa meidän edessämme vielä pitkään jälkeenpäinkin. Joskus 50 kilometriä myöhemmin se hävisi meiltä kun pysähdyimme huoltoasemalle. Ei mitään uutta tässä. Kenellekään ei anneta tilaa tien päällä. Ei kenellekään.
Perillä Hua Hinissä olimme noin 8 tuntia kestäneen matkan jälkeen. Ajoimme sama hotelli Veranda Lodgen pihaan, josta pari viikkoa aikaisemmin olimme lähteneet kohti Phuketia. Nok, aamuäreä papukaija, istui häkissään arvokkaana, eikä ollut tuntevinaan. Koppava otus.

Keskiviikko 8.7. Golf-päivä. Hitto mikä operaatio. Painostavan kuuma ja hiostava ilma. Jo kolmannen reiän jälkeen meinasin mennä puun alle lepäämään. Siellä oli nimittäin valmiiksi puolen kymmentä puutarhatyöntekijää pikku tauolla. Juottopisteet olivat suurelta osin kiinni joten nestehukka oli hirmuinen. Peli meni pääosin ihan perseelleen tai vielä huonommin, mutta kivaa oli ja sehän on pääasia. Kierroksella ei ollut minun lisäkseni kuin yksi kolmen hengen seurue thaimaalaisia ja kaksi nuorta länkkäriä. Ja tietysti luonto oli läsnä. Koiralaumoja, apinoita (13. reikä, the Monkey Hole), oravan näköisiä otuksia, liskoja, varaaneja, yksi käärme, värikkäitä ja äänekkäitä lintuja. Olin kierroksen jälkeen niin vajareissa että meinasin pyörtyä parkkipaikalle kun hyppäsin noin sata-asteiseen autoon. Pienen tankkauksen (Fantaa, vettä ja paistettua riisiä) jälkeen olin valmis päiväunille.
Nämä kaksi arkipyhää joita nyt tiistaina ja keskiviikkona vietettiin ovat nimeltään Asalabucha day ja Buddhist Lent day. Jälkimmäisestä alkaa kolmen kuukauden jakso jonka aikana munkit eivät saa nukkua temppelinsä ulkopuolella. Jos en nyt ihan väärässä ole, niin näitä kutsutaan yhdessä nimellä ”Big Buddha Days”. Näihin julkisiin vapaapäiviin liittyy tietysti paljon sellaistakin, joka turistin on hyvä tietää. Valtavat ruuhkat joka paikassa ja erilaisia myyntirajoituksia kaupoissa ja ravintoloissa. Lain mukaan alkoholia ei saa näiden kahden ”Big Buddha Days”in aikana myydä lainkaan. Kun luin tästä kiellosta, päätin suorittaa empiirisen testin siitä, kuinka tätä kieltolakia noudatetaan. Ryhdyin tähän kokeeseen epäröiden, mutta innoissani. Jouduin päivän mittaan lähes vastentahtoisesti ostamaan/tilaamaan alkoholipitoisia juomia niin kaupoista kuin ravintoloistakin. Tämän tutkimuksen lopputuloksena on vakaa käsitys thaimaalaisesta lainkuuliaisuudesta. Tässä ovat tutkimuksen tulokset anniskelupaikoittain eriteltynä:

- Suuren kauppakeskuksen elintarvikemyymälä: Kaikki alkoholin myynti kielletty. Hyllyt eristetty narulla ja tiedotuskylteillä.
- 7Eleven myymälä Hua Hinin keskustassa: näköhavainnon mukaan ainakin viskiä sai ostaa ihan normaalisti.
- Ruokaravintola Hua Hinin keskustassa: Ainakin olutta sai ihan normaalisti.
- Toinen ravintola Hua Hinin keskustassa: Olutta ei myyty mutta drinkkejä sai ihan normaalisti
- Kolmas ravintola Hua Hinin keskustassa: Viiniä myytiin normaalisti, mutta olutta vain siten, että pullo oli piilossa tiskin takana, josta tarjoilija kävi aina väillä täyttämässä lasia.
- Grand Plaza iltamarkkinoiden ruokakojut: Istuin muovituolibaariin Emman kanssa ja tilasin itselleni yhden ison oluen. Sain kaksi lasia joissa molemmissa jäitä ja pillit. (tiedoksi: join sen oluen ihan yksin ja Emma vaan piti seuraa).

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja huomenna perjantaina pyyhkäisemme kohti Bangkokia muutamaksi päiväksi ennen kotiinpaluuta. Tänään palautin auton vuokraamoon. Pari tuhatta kilometriä tuli taas päästeltyä väärällä kaistalla ilman ongelmia.
Karman ansiosta tai sitten ei, kuka tietää.