Kolme päivää Krabilla

Pasi: Lauantain siirtymä Phuketista tänne Krabille, eli tarkemmin sanottuna Ao Nangin kylälle, kesti noin neljä tuntia. Tunti siitä meni pariin eksymiseen eli ulkomuistista ajaminen ei tällä kertaa ihan onnistunut. Ja paikallisista kartoista oli taas enemmän haittaa kuin hyötyä. Kävimme siinä tahtomattamme lenkit Krabi Townissa, joten sinne ei tällä kertaa tarvitse sitten erikseen mennä.
Hotellimme on vanha tuttu Ao Nang Villa Resort. Olimme täällä vuonna 2006 ja paikka on entisestäänkin parantunut viime vuotisen remontin myötä. Ja kuinkas sattuikaan, kesän matalasta sesongista huolimatta hotelli on täyteen buukattu. Ja toisin kuin Phuketissa, nämä muut hotellivieraat ovat eurooppalaisia. Aika paljon japanilaisia, paljon ruotsalaisia, saksalaisia ja jokunen Bangkokista tullut paikallinen seurue, sillä täällä on alkuviikosta pari arkipyhää, joten thaimaalaiset viettävät pitkää viikonloppua. Ruottalaiset on tämänkin jutun siis tienneet jo pidempään, että tänne voi ja kannattaa tulla myös kesällä. Pirut ovat tämän(kin) meiltä pimittäneet.
Aamiaisella huomasimme myös yhden suomalaispariskunnan. Jaa että mistäkö heidät tunnistaa? No isännästä tietysti, puolipitkät mustat sukat sandaalien kanssa. Ja Paula väitti kuulleensa heidän keskusteluaan jossa kieli oli selevää savvoo. Keskustelun aihetta en tiedä, mutta veikkaan että jotain ”suattaapi olla jalakahikkee ilimassa” -tyylistä se on ollut.
Ilmat ovat olleet lopultakin vähän enemmän säätiedotusten kaltaisia. Joka päivä on tullut se pakollinen sadekuuro. Lauantaina tämä kuuro yllätti meidät niin täydellisesti uima-altaalla, että emme ehtineet oikeastaan tehdä yhtään mitään. Kahmaisimme kamat tuoleista ja singahdimme puun alle suojaan. Vettä tuli vain hetken mutta ihan kunnolla. Pieni videoklippi albumissa, josta saa ihan hyvän käsityksen siitä, miten Kaakkois-Aasiassa sataa. Kaikki altaalla olijat eivät paenneet, osa ei hievahtanutkaan, sillä kuurot ovat nopeita ja täällä on lämmin sateessakin.
Maanantai-iltana pääsimme näkemään yhden aika harvinaisen merenkulkuonnettomuuden. Nämä pitkähäntäveneitä käsittelevät nuorukaiset ovat nimittäin erittäin taitavia hommissaan. Aina kun olemme olleet niissä kyydeissä, olen ihaillut sitä veneen käsittelyä. Nyt pääsi pojilla käymään pikku lipsahdus, kun onnistuivat upottamaan yhden veneen siinä Ao Nangin rannassa. Ilmeisesti rantaan lyövä aallokko pääsi yllättämään. Katselimme kun he nostivat siinä rantavedessä sitä venettä pystyyn ja alkoivat äyskäröidä sitä tyhjäksi. Pelastusoperaatiosta on pieni videopätkä albumissa.
Paulallekin sattui pieni onnettomuus. Illalliselle mennessämme ravintolan tarjoilija näytti tietä pöytään ja veti tuolin esille, johon rouva istahti. Ja ponnahti saman tien aika vikkelästi ylös. Tuolille oli pudonnut siitä pöydästä sellainen numerokyltti jossa oli pöydän numero. Numero 17, ja se kyltti oli muodoltaan pieni teräväkärkinen pyramidi. Auts. Illallinen meni Paulalta niin sanotusti perseelleen, (oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, niin takareidelleen) jo ennen kuin olimme istuneet pöytään. Seppo Palmisen Golf-filosofiasta ammensin suhtautumiseni tähän tilanteeseen. Kirjassa sanottiin että ”Pidetään huolta että naisilla on kivaa. Ellei naisilla ole kivaa, kenelläkään ei ole kivaa”. Pyrin lauhduttelemaan Paulaa ja kerroin että Buddhakin kehottaa suhtautumaan vastoinkäymisiin positiivisesti. Onneksi rouvan Borneolta ostetut lempihousut eivät tuhoutuneet täysin tässä tilanteessa. En usko että Buddhakaan olisi kyennyt auttamaan siinä tapauksessa.
Lueskelin uutisia kotimaasta ja hetken jo epäilin että ETO Tampereelta on tehnyt terroristi-iskun Turkuun. Ajatus syntyi kun luin Ruisrockissa tapahtuneesta maanjäristystä muistuttaneesta ilmiöstä. ETO ( Ei-Turkulainen-Osakunta) jonka olemassaolon päätarkoitus on poistaa Turku suomesta, on tehnyt ennenkin retkiä Turkuun, ja yhtenä ohjelmanumerona on ollut porukalla kauppatorilla rytmikkäästi hyppiminen, jonka toivotaan edistävän tämän ei-toivotun kaupungin mereen vajoamista. En ole vielä saanut vahvistusta, oliko tässä kyseessä ETO tai joku muu etnisesti valistunut järjestö, joka tämän tempun takana oli tällä kertaa.
Toinenkin kädellinen lempiolentoni oli päässyt uutisiin. Ylen nettisivuilla oli otsikko: ”Ruotsalainen poliisi on liikenneriski”. Jutussa kerrotaan tutkimuksesta jossa on tutkittu ruotsalaisten poliisiautojen kolaritilastoja. Tutkimus on vielä kesken, mutta yksi lause tarinassa herätti huomioni. Suora lainaus uutisesta: ”Poliisit päättävät itse, milloin on syytä laittaa sininen valo vilkkumaan.” Tämän hämmästyttävän uutisen selville saamiseen tarvittiin Ruotsissa siis yliopistotason tutkimus. No eipä hätää, tutkimushan on vielä kesken, joten jäämme kädet täristen odottamaan lisää tietoja sinikeltaisten pollareiden kolariherkkyydestä.
Kolme päivää Krabilla meni todella nopeasti ja huomenna tiistaina on taas edessä pitkä ajomatka, kun lähdemme aamulla takaisin kohti Hua Hiniä. Auton palautus on edessä perjantaina ja sitten suuntaammekin loppumatkaksi Bangkokiin.