Pasi: Perjantai 10.7. Hieman haikea lähtö Hua Hinistä mutta mukava päästä taas Bangkokiin eli tuttavallisemmin Krung Thepiin. Mr. Puk oli jo pihalla lueskelemassa lehteä pikkubussissaan kun kävin maksamassa meidät ulos Verandasta. Häkissään Nok, ”mean bird”, oli yllättäen jo hereillä, mutta aika vähäpuheinen. Juuri kun saimme laukut autoon ja aloimme tehdä lähtöä, tuli hotellin omistajaksi olettamani vanha rouva vielä hyvästelemään ja toivottamaan hyvää matkaa. Tämän Veranda Lodgen yksi viehätys onkin siinä että se on jotenkin perhehotellin tuntuinen.
Kolmisen tuntia Pukin kyydissä meni aika kivasti, mutta viimeinen puoli tuntia oli aika tuskallista. Jostain syystä auton ilmastointi hyytyi samalla kun vauhti putosi Bangkokin ruuhkien johdosta kävelyvauhtiin. Perillä hotelli Pathumwan Princessin pihalla nousi pikkubussista kolme todella hikistä hengailijaa.
Heti perjantaina tehtiin vähän etukäteen suunniteltuja ostoksia. Niin kuin nyt esimerkiksi matkalaukku. Tällä kertaa pääsimme toteuttamaan viime vuonna keksityn menetelmän. Pienillä matkatavaroilla Thaimaahan ja ennen kotiinpaluuta jäädään muutamaksi päiväksi Bangkokiin. Ostetaan uusi matkalaukku ja täytetään se siinä sitten matkan lopuksi. Paulan idea, luonnollisesti.
Olimme myös jo pitkään halunneet käydä Siamin vanhassa pääkaupungissa Ayuttahayassa, ja tällä kertaa vaihdoimme omatoimimatkailijoista tavallisiksi turisteiksi. Ostin ensimmäisestä vastaan tulleesta matkatoimistosta päivän retken ja luovuimme ajatuksesta että mentäisiin sinne vaan joko junalla tai bussilla omin päin. Lähtö lauantaiaamuna klo 7:00, joten tiedossa aikainen herätys.
Myöhemmin illalla joku kävi soittamassa huoneemme ovikelloa, ja katosi saman tien, sillä avattuani oven en nähnyt ketään edes lähistöllä. Huomasin kuitenkin hetken kuluttua että oven alta oli työnnetty kirje, joka oli osoitettu minulle. Lyhyt tiedonanto kuului seuraavasti:
” Kindly be informed that your pick up time to Ayudthaya tour has been changed from 07:00 hrs. to 06:45 hrs. Please wait at the waiting area on the ground floor ”
Kirjeen oli allekirjoittanut River King Cruises –matkatoimiston puolesta Ms. Porn.
Wau!! Olin juuri saanut ensimmäisen virallisen pornokirjeeni näiltä selkosilta!! Huonompi homma vaan että aamuherätys on siis vieläkin aikaisempi.
Lauantai 11.7.
Herätys 05:40, sähäkkä aamiainen ja muut asiaan kuuluvat aamutoimet. Olimme hotellin aulassa jo 06:37 valmiina lähtöön. Kello tuli varttia vaille ja sovittu (eli aikaistettu) noutoaika tuli ja meni. Siinä sitten seitsemän jälkeen, kun nouto lopultakin tuli, kävi mielessä että toivottavasti neiti Porn ei nähnyt hirveästi vaivaa sen viestin toimittamiseksi, kun sen oli kuitenkin ihan turhaa.
Meidät keräiltiin minivaneilla ympäri Bangkokia ja lähdimme yhdellä isommalla bussilla kohti pohjoista. Väkeä oli Ranskasta, Thaimaasta, Tanskasta, Hollannista ja joitakin Afrikkalaisia. Matkaseurueemme tarkka koko oli 37 + Audi. Audi oli meidän matkaoppaamme, joka ensin esitteli itsensä koko nimellä ja sitten antoi luvan lyhentää nimensä Audiksi.
Se koko nimi olikin kokolailla pitkä ja vaikea, mutta Audi ei. Siis pitkä eikä vaikea. Pikkuinen äijäntumppi sinisessä kauluspaidassa ja lippalakissa ja koko ajan äänessä. Paikalliseksi verrattain hyvää englantia puhuvaa Audia oli kuitenkin vaikea ymmärtää, sillä bussin ilmastointi huusi niin että äänentoisto jäi toiseksi.
Meidät tarroitettiin sinisillä tarroilla joka olisi kuulemma tärkeä pitää koko ajan rintapielessä, että pääsee seurueen mukana sisään sovittuihin paikkoihin ja vieläpä paluumatkallekin. Aikaisesta herätyksestä johtuen, tai sitten vaan tympääntyneenä maaseutunäkymiin, urvahdin menomatkaksi bussin takapenkkiin. Saavuimme siis mielestäni vähän yllättäen Ayutthayaan. Tällä kaupungilla on varmaan maailmanennätys erilaisten kirjoitusasujen suhteen. Itse en osaa ulkoa niistä ainuttakaan joten käytän tätä matkatoimiston esitteestä nappaamaani muotoa.
Ensimmäinen kohde oli jumalattoman kokoinen (väärä ilmaus tähän kohtaan, luulen?) istuva kultainen Buddha jonka ympärillä oli temppeli. Audilla karkasi ääni välillä ihan falsettiin kun hän kiekui tämän kyseisen patsaan historiaa ja sille sattuneita onnettomuuksia, burmalaisten tihutöitä, jne. Täällä sai sisällä ottaa valokuviakin ja kyllä niitä sitten otettiinkin.
Tämän jälkeen siirryimme kävellen keskellä koira- ja matkamuistomyyjälaumaa lähistöllä olevaan Ayutthaya Historical Parkiin. Nämä rauniot ovat jäänteitä kymmenistä palatseista ja temppeleistä. 1300-luvulla alkaneen neljänsadan vuoden loiston aikana täällä hallitsi 33 eri kuningasta. He alistivat valtaansa lähiseudun valtiot ja valloittivat myös khmerien pääkaupungin Angkorin. Silloisen imperiumin pääkaupungin Aytthayan väkiluku oli noin yksi miljoona ja se olikin yksi maailman suurimmista kaupungeista. Erittäin vaikuttavan näköisiä raunioita ne sitten olivatkin. Tällaisessa paikassa tulee väkisinkin mieleen miten pitkä historia näillä Aasian mailla on takanaan. Burmalaiset lopulta tuhosivat tämän kaupungin 1767 ja vielä ilkeilläkseen hakkasivat kaikilta Buddhan patsailta päät pois. Muutama valokuva albumissa ei tee oikeutta paikalle joten suosittelen että käytte itse paikan päällä katsomassa miltä Aytthayan rauniot näyttävät nyt.
Sitten kävimme lyhyen ajomatkan jälkeen katsastamassa yhden merkittävän temppelin, Wat Yai Chaimongkholin. Me emme tästä jaksaneet hirveästi innostua. Varsinkin kun meinasimme hyytyä sinne helteeseen. Vettä lensi päästä ja selästä ja hakeuduimme automaattisesti varjoihin.
Tämän jälkeen ajelimme puoli tuntia ilmastoidussa bussissa kohti jotain palatsia, joten otin varmuuden vuoksi pienet päiväunet. Eihän sitä voinut tietää minkälaisia koettelemuksia Audi oli meitä varten vielä suunnitellut.
Hiestä märkiintyneestä t-paidastani se tärkeä tarra tipahti pois, mutta oli kuin ihmeen kaupalla jäänyt kiinni kameraani, josta Paula sen pongasi. Kiinnitin sen lompakkooni ja varauduin sitä sitten tarvittaessa vilauttelemaan.
Tämä palatsi johon sitten seuraavaksi pääsimme tutustumaan oli nimeltään Bang-Pa-In Palace.
Palatsi on oikeastaan väärä ilmaisu tälle jutulle. Oikeampi olisi alue tai puisto tai jotain. Kyseessä on valtavan kokoinen suljettu alue jossa on toinen toistaan hienompia rakennuksia ja paikkoja.
Paikka on vielä nykyäänkin vallassa olevan kuningas Rama IX:n käytössä jossa hän silloin tällöin järjestää jotain vastaanottoja tai juhlia.
Koska paikka oli iso ja me olimme aivan lopussa, päätimme taas vuokrata auton. Tarkemmin sanottuna Golfauton. Niitä vuokrattiin portilla ja otimme sen hetkeäkään epäröimättä. Olihan se siis hienoa huristella ohi meidän matkaseuralaisista, jotka hiestä märkänä hinkkasivat siellä niitä puistoteitä ja siltoja.
Meidän sekalaisen bussillisemme lisäksi täällä oli muitakin turisteja. Ainoa merkittävä kohtaaminen näiden muiden kanssa sattui kohdalleni Ho Withun Thasanan näkötornissa.
Torniin ylös johtavat portaat olivat erittäin kapeat ja vastaantulijan kanssa ohittaminen teki tiukkaa.. Olin juuri saavuttamassa ylimmän tasanteen ja etenin sinne nuoren korealaispojan perässä, siis aivan tappituntumalla. Meitä vastaan laskeutui vanhempi mieshenkilö, luultavasti thaimaalainen. Ohitustilanteessa tämän edelläni kulkevan pojan reppu tarttui sen alaspäin menossa olevan herran kameralaukun johonkin koukkuun. Pienen hetken kaikki jatkoivat kulkuaan, kunnes kitka pysäytti nämä kaksi henkilöä. Minä jatkoin vielä hetken kunnes olin jo todella lähellä sitä poikaa.
Koska ollaan Aasiassa, ja tähän tartuntaoperaatioon osallistuneet henkilöt olivat aasialaisia, kumpikaan ei tietenkään antanut periksi. Alkoi vaihe jossa molemmat vetävät itsepintaisesti omiin suuntiinsa. Taisin olla tässä vaiheessa ainoa joka tiesi, mitä oli tapahtunut, sillä olimme siinä vaiheessa jo peräkkäin kaikki kolme, minä keskimmäisenä, ja näin sen liitoksen joka aiheutti koko hässäkän. Seuranneen pysähtyneen hetken aikana kaikki puhuivat ilmeisesti omilla äidinkielillään itsekseen. Se vanhempi herra alkoi jotenkin ynisemään ihan kuin laulamaan hiljaa. Korealaispoika hypähteli ikään kuin pyristellen irti. Yritin hosua siellä niiden kavereiden välissä jotain ja osoitella niitä reppuja, mutta kumpikaan ei tietenkään kuunnellut eikä katsellut. Ynisivät ja hypähtelivät vaan. Tuli mieleen että tässä me vedellään niin kuin jenkkaa siellä portaikossa.
Aikansa mesottuaan he sitten tajusivat, että ovat jostain kiinni toisissaan ja alkoivat purkaa kytkentää. Arvatkaapa kuka oli ihan pikkuisen tiellä siinä hommassa. Ja kun se suma sitten jotenkin purkautui ja liike jatkui, niin ketäpäs siellä sitten tuijoteltiin sen näköisenä, että mitäs täällä hankaloitat muiden menoa, valkonaama.
Paluumatkalla portille huomasin Audin töpöttelemässä siellä yhden sillan pielessä. Hihkaisin heti että ”Jump In”, ja näytin golf-automme takapenkkiä, jossa Emma veteli pillillä cokista. Audi kuitenkin kieltäytyi ja kertoi vahtivansa että kaikki muutkin seuralaisemme osaavat pois alueelta.
Paluumatkalle lähdimme samalla bussilla ja noin 40 minuutin ajon jälkeen siirryimme jossain temppelialueella jokilaivaan. Matkatessamme tällä jokiristeilijällä Chaopraya-jokea kohti Bangkokia söimme buffet-lounaan ja rentouduimme. Joella oli aika paljon muutakin liikennettä. Paluu Bangkokin keskustaan kesti noin puolitoista tuntia. Sieltä meidät tuupattiin takaisin samoihin taksi-busseihin joilla meidät oli hotellilta noudettu aamulla. Noin puoli neljän aikaan olimme takaisin hotellilla. Väsyneinä mutta onnellisina. Fyysisesti raskas mutta mukava reissu.
Sunnuntai 12.7.
Tänään Lohjalla pääsi ripille meidän kummipoikamme Teemu. Onnea Teemulle ja vielä kerran pahoittelut siitä että kummisetä ja –täti eivät ole paikalla juhlimassa. Onneksi olemme kuitenkin hoitaneet nyt päättyvän kristillisen kasvatusvastuumme mallikelpoisesti, vai kuinka?
Ostospäivä. Kierreltiin tämän metropolin ostoskeskuksia. Onneksi ei ollut tarpeeksi valuuttaa matkassa. Ihan käsittämättömän kokoisia ostoshelvettejä. Näin ”Low Season” hinnoilla tekee myös löytöjä. Tässä päivän parhaat tarjoukset:
Miesten vaateliike: ” 50% discount !! Buy 4 get one free!”
Camel merkkivaateliike: ” 50 % OFF ! Buy 2, get one free!”
Onkohan minulla käynyt matkan varrella niin, että alun perinkin vaatimaton matemaattinen älyni on kadonnut lopullisesti. Vai saitteko te noista tarjouksista laskettua 50% alennuksen?
Ja sitten Thaimaan ”H1N1 Flu”- tilanne. Koko maailma on ollut jo pitkään tämän possunuhan kynsissä. Jo keväällä kun ensimmäisen kerran kuulin koko taudista, ennustin tänne Thaimaan suuntaan vaikeita aikoja. Tässä taudissa kun sattuu leviäminen olevan helppoa juuri huonon hygienian ja suurien väkijoukkojen keskuudessa. Täällähän tosin ketään ei kätellä, tehdään vain nätti Wai (kädet painetaan yhteen ja kumarretaan), mutta silti ollaan alituisesti porukalla koossa.
Seurailin pitkin kevättä ja alkukesää Thaimaan sikainfluenssatilannetta, joka rupesi vähitellen muistuttamaan myös maan poliittista tilannetta. Eli täysin hallitsematonta touhua.
Virallista lukua sairastuneista ei voi kuin arvailla, mutta arviot ovat vaihdelleet välillä 130 – 27 000.
Tämän hetken tilanne virallinen WHO:n nettisivuilla on Thaimaassa 2076 tartuntaa ja 7 kuollutta.
Turha kuitenkaan murehtia, sillä tämän päivän Bangkok Postin mukaan on mahdollista että tautiin ehtii sairastumaan koko sen elinkaaren aikana yli 30 miljoonaa thaimaalaista. Kovia arvioita, mutta tämähän on äärettömyyksien yhteiskunta, niin hyvässä kuin pahassakin, ja varsinkin arvioiden tekijöiden keskuudessa.
Tauti on kuitenkin Thaimaassa otettu myös käytännössä vakavasti, sillä täällä kulkee ihmisiä kaikkialla hengityssuojissa. Josko niistä nyt mitään apua on, en tiedä, mutta paljon niitä käytetään.
Pakko tunnustaa että hieman huvittavalta näyttää nuori tyttö Bangkokin katujen vilinässä, puhumassa kännykkään, hengityssuoja suun edessä. Yritin käydä ostamassa itsellenikin tuollaista suojusta apteekista, mutta ei niitä siellä sitten myytykään. Mistähän hitosta nämä ne oikein sitten hommaavatkaan. Itselleni olisin sen ostanut lähinnä matkamuistoksi, sillä näiden hengityssuojien suhteen olen vähän kyynikko. Jos kaikki käyttää niin hyvä, mutta jos vain joka viides, niin mitä hyötyä.
Käsihygienia on tärkeää, ja se on täällä myös hyvin huomioitu. Tavarataloissa melkein joka kerroksessa seisoo täti ja puhdistaa rullaportaiden käsinojia. Ruokakauppojen ostoskärryjen kädensijat ovat kaikki märkiä desinfioinnin jäljiltä. Edes hotelliin ei pääse sisään ilman käsidesinfiointia, eikä ilman metallinpaljastinta, joka tuskin liittyy sikainfluenssaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.