Pasi: Viimeinen viikonloppu tästä reissusta meni Bangkokissa melko lailla jalkoja rasittaen ja nautiskellen. Jalat rasittuivat kun taapersimme ympäri keskustan ostoskeskuksia ja markkinoita ja nautiskelu keskittyi hotellille.
Kun varasin tämän hotellin netissä, muistan kuinka sain melko pian vastauksen sähköpostiini jossa valitettiin että haluamani tasoisia ja hintaisia huoneita ei ole vapaana johtuen remontista. Mutta että pienellä lisärahalla saisin tilalle paremman tasoisen. No sillä lisärahalla sai 3h+K + kylpyhuoneen. Jumankekka minkälainen huoneisto!
Tuli väkisinkin sellainen olo että asumme kuin rock-tähdet. Jospa heitän tuosta makuuhuoneen ikkunasta television ulos ihan vaan kokeillakseni miltä se tuntuu. Jäähän meille vielä olohuoneeseen toinen telkkari sitten käyttöön. Ja stereot ja DVD-soittimet. Keittiössä on ihan täysi kalustus jolla ei luonnollisesti ole juurikaan käyttöä mutta tuntuuhan se kivalta. Kylpyhuoneeseen ei tarvitse mennä kastelemaan jalkojaan tai vaatteitaan. Vaatteet voi jättää vaikka siihen eteiseen, siihen pukeutumishuoneeseen.
Olohuoneessa on tietojenkäsittelyä varten oma toimistonurkkauksensa nettiyhteyksineen ja kirjoituspöytineen. Toinenkin makuuhuone kuuluu tähän huoneistoon mutta sitä emme ole saaneet käyttöömme vaan ovi on lukittu.
Bangkokissa ei varsinaisen turistikauden loppuminen näy mitenkään. Länkkäreitäkin on ihan saman verran kuin oli talvellakin. Ilma on vaan pilvinen ja painostavan kuuma.
MBK-Centerin ulkopuolella ihan siinä SkyTrain-aseman alapuolelle oli lauantaina jotkut kykykilpailut. Nuoret tytöt ja tanssiryhmät saivat runsaslukuisen yleisön jopa kirkumaan, joten kyseessä lienevät TV:stä tutut julkkiksen taimet. Toisella puolella samaa risteystä oli esiintymässä joku alkuasukasbändi valtavine rumpuineen. Ja vieressä tiet täynnä lauantairuuhkaa, autoja, skoottereita ja junia. Meteli oli aivan sanoinkuvaamaton.
Ihan täysillä emme jaksaneet innostua Bangkokista enää. Kotimatka oli niin lähellä jo että tuntui ihan tuskalliselta viettää viikonloppua. Bangkok on kyllä kiva mesta ja siihen on jo sen verran tutustuttu että osaamme liikkua ja toimia aika hyvin.
Viimeinen liikkuminen on sitten edessä tänään iltapäivällä kun Budda tulee meidät noutamaan hotellilta lentokentälle pinkillä Barbie-taxilla.
Ihan tosi !
Taksarin nimi on Budda ja sillä on iso pinkin värinen Toyotan tila-auto jossa on Barbie-teemalla koristeet. Tein tämän kaverin kanssa noutosopimuksen kun hän heitti meidät perjantaina lentokentältä keskustaan.
Varsinaiset sopimuskumppanit, muuten, siis minä ja tämä Budda. Sovimme että soitan hänelle maanantaina, siis tänään, ja ilmoitan huoneemme numeron, jotta pihalla olevat vartijat päästävät Barbie-taksin alueelle. Hän ei vaan muistanut antaa puhelinnumeroaan ja minä en muistanut sitä pyytää.
Tai siis luulin että asia on näin. Emma sitten sanoi että kyllä se setä sulle jonkun vaaleanpunaisen kortin antoi. Ja aikani kun etsiskelin niin löysin Buddan käyntikortin lentolippujen välistä. Taitaa olla aika lähteä hoitamaan tätä varhaisdementiaa kotimaahan.
Rankka kotimatka on nyt siis edessä. Ja kyllä on jo aikakin. Emmakin tilaili viime yönä ääneen ”Fish&Chipsejä” niin että pitänee tuoda lapsi Suomeen ja opettaa se taas syömään oikeata ruokaa.
Aikaa tähän kotimatkaan hotellin ovelta kotiovelle vierähtää aikaa yli vuorokausi jos kaikki on mennyt ihan suunnitellusti, eli missään ei ole syntynyt viiveitä.
”Nyt minä lähren täältä, sano Ketola kun saunan lauteilta putos”.
Palataan asiaan vielä kerran ja silloin olemmekin jo Lohjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.