Pasi: Koh Lantan pariviikkoinen kului melko uneliaasti. Koska saari oli todellakin täysin kiinni, keskityimme lähinnä simpukoiden poimimiseen, kuntoiluun, syömiseen ja nukkumiseen. Ilmat olivat hyvät joskin jälkimmäisen viikon tiistaina saarelle iski myrsky. Melkein koko päivän vihmoi vettä ja ukkosti. Tuuli oli niin kova että meri muuttui aivan ruskeaksi monen sadan metrin päähän asti rantahiekan sekoituttua veteen. Rannalle ajautui vaikka mitä rojua siellä jo ennestäänkin olevien lisäksi. Paikalliset olivat siellä myrskyn keskellä poimimassa sattumia eli keräilemässä kaikkea tarpeellista käyttöön tai myytäväksi. Ja kyllä sieltä sitä tavaraa löytyykin. Esim. valtavan kokoinen hehkulamppu, salibandymaalit (tai jokin rysä, ehkä), moottoripyöräkypärä ja pelastusliivit kolkosti kellumassa veneenkappaleiden seassa. Ainakin siellä lojuvista parittomista varvastossuista voisi rakentaa helposti keskikokoiseen kiinteistöön vaikka katon ja tyhjiä pulloja on aivan älyttömiä määriä. Nämäkin kelpaavat paikallisille jotka säkkien kanssa kiertävät rantaa. Valitettavasti kaikki rikkinäinen lasitavara vain jää paikoilleen rannalle.
Onhan näitä myrskyjä nähty tässä varsinkin kevään mittaan mutta tämä oli todella kova ja mielessä kävi että jos nyt tulevana perjantaina olisi tällainen keli emme pääsisi pois täältä saarelta.
Kävin tiistaina päivällä kaupassa enkä meinannut päästä autolla pois hotellin pihasta johtuen melkein puoli metriä syvästä järvestä joka oli ilmestynyt pihatielle. Auto sammui mennen tullen mutta sain sen kuitenkin läpi siitä rutakosta ja myös uudelleen käyntiin kun vesi oli valunut pois ties mistä.
Myrsky hellitti illaksi mutta alkoi keskiviikkoaamuna uudelleen ja sama peli jatkui koko torstaipäivänkin. Saimme ihailla monsuunin alkua ihan omin silmin. Hurjimmillaan myräkkä oli torstain ja perjantain välisenä yönä mutta saarelle liikennöivät autolautat kulkevat melko suojaisissa salmissa joten pääsimme ihan suunnitellusti pois ja kohti Bangkokia.
Itse olen viimeisen viikon ajan katsellut joka ilta yhden jalkapallomatsin EM-kisoista, sillä se niistä aikaisempi alkaa klo 23:00 täkäläistä aikaa. Juuri ja juuri olen jaksanut sen jotenkin seurata.
Romania-Ranska tylsyydessään oli todella vaikeata katsottavaa väsyneenä, mutta seinän takana samaa peliä seurannut ranskalais-ääliö piti niin kovaa meteliä että ei ollut pelkoa että olisin nukahtanut. Aloin jo kannustamaan Romaniaa vain saadakseni sen pellen hiljaiseksi. Pieni negatiivinen yleiskäsitykseni tämän herran osalta johtuu siitä että sieltä kuuluu muutakin meteliä läpi yön aina aamuviiteen asti. Hänen seuralaisensa nuori Thai-tyttö ei hänkään ole sieltä hiljaisemmasta päästä. Ja voitte vaan kuvitella miltä se homma kuulostaa ohuen seinän takaa...
Huonoa tuuria sinänsä, sillä kyseessä olivat meidän lisäksemme hotellin ainoat asiakkaat.
Onneksi Emma tietämättään kosti näitä häiriöitä pitämällä aamupäivisin sellaista showta että uskon sen häirinneen vastavuoroisesti tätä ”nuorta” paria.
Pääsimme todistamaan melko nopeata yritystoiminnan alkua tässä viime viikolla. Olin kävellen käymässä tässä lähistöllä kylällä kun huomasin että hotellin pihatielle oli pysäköity yksi pick-up ja pari kaveria poltti heinikkoa siinä tien vieressä. Meneillään oli siis jonkinlainen kulotus. Illalla he pystyttivät pientä puista majaa maahan juntattujen betonisten tolppien päälle siihen poltetulle alueelle ja päivää myöhemmin siinä asuttiin jo. Sinne oli jostain kaapattu sähkötkin sillä iltaisin sieltä näkyy sähkövalot ja pihassa on tv-antenni. Ja siihen edustalle on ilmestynyt puutarhamyymälä. Siinä myydään jotain palmun taimia ja vastaavia. Nopeata toimintaa, joskin herää kysymys olisiko kyseinen tontti tosiaan kavereiden ihan oma vai sattuivatko vahingossa paaluttamaan naapurin tontille.
Ennen tätä myrskykautta ajelimme aikamme kuluksi ajelleet saarta ympäri ainakin kolmeen kertaan ja pistin merkille uuden omituisuuden jo ennestäänkin oudossa tieliikennekulttuurissa. Saaren itäpuolella on parikin mutkaa joissa se mutkasta varottava liikennemerkki näyttää väärään suuntaan. Jos kyseessä olisikin vaikka seuraavasta mutkasta varoittava merkki, sen jotenkin ymmärtäisi, mutta kun seuraavakin mutka on samaan suuntaan tai tie jatkuu suorana. Kyseessä on varmasti pojankoltiaisten kepponen tai sitten tiepiirin päällikköä vaan tympii ja hän on piruuttaan pistänyt ne väärin päin. Kuvat albumissa.
Tätä kirjoittelen nyt Bangkokissa hotelli Pathumwan Princessissä. Lensimme tänne tänään perjantaina ja vietämme täällä viimeiset kolme päivää täydennellen laukkuja ja odotellen kotimatkaa. Viimeisen viikon ajan ovat kotiasiat olleet koko ajan mielessä ja kyllähän täältä on jo mukava päästä kotiin. Laitamme vielä maanantaina lyhyen päivityksen blogiin viikonlopun tapahtumista ja viimeinen julkaisu tullaan tekemään sitten Lohjalta vielä ennen juhannusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.