Koh Lanta

Pasi: Lauantaina lensimme aamulla Bangkokista Krabille, jossa meitä piti olla odottamassa hotellista tilattu kuljetus Koh Lantalle. Jätimme yhden matkalaukun Bangkokin kentälle ”Left Luggage” –säilytykseen välttääksemme ylipainomaksut. Hinta 100 bahtia/päivä joten ne ylipainomaksut olisivat olleet huomattavasti pienemmät. Kun kerroin että en ihan varmasti tiedä koska tulen laukun hakemaan niin minulle kerrottiin että ei se haittaa, puoli vuotta sitä säilytetään ja sitten se on säilytysfirman omaisuutta. Tiedustelin että onko näin joskus käynyt ja vastaus oli että jatkuvasti.

Lento Krabille kesti vain vähän yli tunnin ja koska tämä kone oli Boeing ei minullakaan ollut jalkaongelmia. Näissä Air Asian Airbusseissa olen vähän pulassa kun niissä on käytössä aasialaiset standardit joissa täysikasvuinen mies ei pysty oikein istumaan.

Kentällä etsimme nimeämme odottavien taksikuskien kylteistä mutta ei löytynyt. Päätimme hetken odotella, sillä lento oli melkein 15 minuuttia etuajassa. Juuri kun olin aikeissa soittaa sinne hotellille ilmestyi nuori mies meidän nimet kädessään olevassa lapussa ja pääsimme matkaan. Isolla minibussilla matka taittui aika mukavasti.

Noin tunnin ajomatkan kuluttua olimme ensimmäisellä lautalla, josta myöhästyimme ehkä vain noin minuutin. Se salmi jonka yli nämä lautat liikennöivät Koh Lanta Noille (pikku Lantalle) on niin kapea että niitä autolauttoja ajaa siinä kolme kappaletta koko ajan. Joten vain noin vartin kuluttua olimme jo seuraavassa.

Lauttamatka oli vähän pelottava.. Kuski ajoi automme aivan ulosajorampille joka oli siis koko ajan alhaalla. Jätti auton käymään ja laittoi käsijarrun päälle ja lähti itse ulos jonnekin, varmaankin tupakalle. Lautta lähti ja autosta oli todellakin mereen matkaa vain pari metriä. Olin koko matkan vähän ”lähtökuopissa” valmiina hyppäämään sinne etupenkille jos käsijarru vaikka pettäisi.
Pienen ajomatkan jälkeen tulimme toiselle lautalle, jonka kyydissä pääsimme toisen salmen yli joka oli vieläkin kapeampi kuin edellinen.
Ja sitten olimmekin jo Koh Lantalla. Ajomatkaa hotellille oli noin 10 minuuttia ja olimme perillä vähän yli kahden tunnin kuluttua lentoasemalta lähdettyämme.

Koh Lantalla on juuri nyt ” Very Low Season” ja mekin taidamme olla lähes ainoat asukkaat tässä hotellissa. Ainakaan aamupalalla ei ole ollut ketään muuta ja yksi kiinalaisperhe joka oli täällä kun tulimme lauantaina, on ilmeisesti jo lähtenyt.

Lantahan tunnetaan nimenomaan ruotsalaisten saarena. Täällä on jopa kouluja ruotsalaislapsille. Toistaiseksi näitä länsinaapureita ei ole näkynyt kuin yksi.
Siellä lautalla oli yksi nuori vaalea tyttö joka tuli autosta ulos tupakalle ja poltettuaan sen loppuun ei osannut enää takaisin autoonsa. Varmuudella ruotsalainen.

Hotelli Lanta Casuarinan valitsimme suositusten perusteella. Peku ja Kaija olivat täällä viime talvena kuukauden ja pitivät paikasta. Meillä on heidän kanssaan melko samankaltainen vaatimustaso joten uskalsimme odottaa hyvää hotellia. Eikä turhaan.

Saimme loistavalta paikalta huoneen näköalalla uima-altaalle ja merelle. Henkilökunta on mukavaa ja tekevät hommiaan vaikka olemmekin ainoat asukkaat. Pihat rapsutellaan puhtaiksi ja nurmikot leikataan. Ravintolassa on kolme tarjoilijaa ja kokki aamuhämärästä iltayhdeksään vaikka ei asiakkaita olekaan.

Ilmat ovat olleet hyvät vaikka välillä vähän sataa ja ukkostaakin, on joka päivä ollut noin puolet päivästä aurinkoa. Ja erittäin kuuma. Poltin naamani vaikka ihan oikeasti ajattelin että ei se nyt enää voi palaa kun viisi kuukautta olen ollut auringossa.
Olemme lepäilleet matkapäivien rasituksia pois uima-altaalla. Luonnollisesti yksin.
Rannalla vesi on aika matalalla eikä rantaa ole siivottu sesongin jälkeen joten siellä on aika paljon roskia.

Kaupat ja ruokapaikat ovat pääosin kiinni ainakin tässä meidän lähistöllämme. Saaren pääkaupungissa Saladanissa on jotain paikkoja aukikin. Seuraavaksi yritämme löytää avoinna olevan autovuokraamon että pääsemme taas tuntemaan vapauden tuulet ja porhaltamaan ”paikkoihin ja pleiseihin.”