Kuala Lumpur

Paula: Kolme päivää Kuala Lumpurissa on ollut aika rankka kokemus, varsinkin jaloille. Niin paljon on kävelty ja kierretty kaupunkia. Tiistaina kävelimme keskustaan ja eksyimmekin muutamaan kertaan kun meillä ei ollut kunnollista karttaa. Päätettiin lopulta vaan kävellä sinne tänne ja poikettiin lopulta yhteen suureen ostoskeskukseen, Lot 10. Sehän se vasta sekava olikin. Joka kulmasta lähti käytäviä eri suuntiin ja samantyyppisiä kauppoja, joita ei juuri toisistaan erottanut. Pasi, joka mainostaa aina hyvää suuntavaistoaan oli ihan hukassa ja käytettiin varmaan tunti siihen että pääsisimme ulos omin neuvoin sieltä kompleksista. Lopulta kävin kysymässä neuvoa yhdeltä myyjältä, joka opasti kävelemään eteenpäin. Ja löytyihän uloskäynti viimein, mutta tultiin Piccolo Galleria ostoskeskuksesta ulos ja tultiin taksilla hotellille.

Illalla lähdettiin syömään kaksoistorneille. Tornit olivat vaikuttava näky komeassa valaistuksessa eikä ympäristökään ollut yhtään hullumpi. Kauneimmat koskaan näkemäni suihkulähteet komistivat pihaa. Emma ryntäsi juosten suihkulähteille ja niitä ihailtiinkin pitkään ja otettiin valokuvia sekä videota.
Torneista on kuusi alimmaista kerrosta varattu erilaisille kaupoille ja katselimme vain niiden näyteikkunoita. Armanin, Pradan, Vuittonin yms, joihin emme uskaltautuneet sisään.

Aamulla Pasi lähti hakemaan aamiaiskuponkeja respasta. Lupasimme tulla pian perässä kunhan saisimme kaikki aamuhommat tehtyä. Lopulta mentiin Emman kanssa hissiin ja mietin että mikä ihmeen kerros se aula oli. Painoin ykköseen. Väärä valinta. Seuraavaksi painoin G-nappulaa, väärä valinta, oltiin kellarissa. Sitten painoin 3:n, väärin, taas huoneita. Painoin sitten 5:n ja sieltä tuli yksi pariskunta samaan hissiin ja mies kertoi että he menisivät respaan, joten hän painoi G-nappulaa laitettuaan ensin hotellinhuoneen kortin hissin lukulaitteeseen. Mielessäni ajattelin, että siinähän painat, kellariin joudutaan. Mutta olin tyytyväinen että meitä on sitten muitakin ihan hukassa. Yllätys, yllätys: päädyttiinkin aulaan. Miten ihmeessä????? Sitten tajusin että meillä ei ollut huoneen korttia, joka piti laittaa sinne tunnistelaitteeseen. Tosin Pasi sanoi ettei sitä tarvita kun tullaan alas. Mutta on varmaan väärässä, koska muutenhan olisimme päässeet oikeaan paikkaan.

Emma suostui viimein hiusten lyhentämiseen, jotka ovat vähän kärsineet auringosta ja merivedestä. Joten mentiin aamupäivällä taksilla Time Square ostoskeskuksessa parturiin. Lyhennys maksoi 40 ringittiä eli 8 euroa sisältäen myös pesun. Olimme tyytyväisiä lopputulokseen ja varsinkin hintaan.

Siellä sattui myös hauska tapaus (minun mielestäni). Ohitimme juuri jotain kampaamon näköistä liikettä kun yksi naisista syöksyi ulos sieltä esite kädessään Pasin perään huudellen että he voivat auttaa häntä. Heillä on kaljuuntumiseen oiva tuote. Hierontalaitteella hierotaan jotain yrttivoidetta päähän, joka auttaa hiuksia kasvamaan takaisin päähän. Pasi torjui hämillään kampaajaan, joka kääntyi takaisin pettyneenä esite kädessään takaisin. Minä palasin nauraen liikkeeseen ja kävin hakemassa sen esitteen. Kampaaja ilahtui kovasti tästä ja kertoi että heidän tuotteensa auttaa miestäni saamaan tuuheat hiukset. Niinpä, on vain pieni ongelma, kun tämä mies ei jostain syystä halua hiuksiaan takaisin. Viihtyy kuulemma sänkitukassaan niin hyvin.

Hotellin matkatoimistosta Pasi buukkasi meille torstai-aamuksi kiertoajelun. Matkaan lähdettäisiin torstaina klo 9. Heräsin jo ennen kellonsoittoa ja olimme ennen yhdeksää odottamassa retkelle lähtemistä. Opasta ei vain kuulunut. Puoli tuntia myöhemmin opas saapui ja esitteli itsensä Farikseksi. Myöhemmin hän kertoi, että oli edellisenä yönä katsonut jalkapalloa aamuviiteen asti ja nukkui sen takia aamulla pommiin.

Kävimme katsomassa kuninkaanlinnan, sulttaanin palatsin ja monumentin sekä käytiin katsomassa sovitusti kullattu 40-metrinen patsas. Pasi kävi vielä ”lepakkoluolassa”, jonne Emma ei suostunut tulemaan. Ei apinoidenkaan vuoksi. Kuljettaja-oppaamme Faris vei meidät myös hänelle sopiviin paikkoihin, eli jouduimme ”pakosta” käymään pienellä tinatehtaalla, batiikkibutiikissa ja nahkaliikkeessä. Siellä olisi ollut rauskusta tehty nahkavyö, joka kiinnosti Pasia kovasti, mutta hinta oli 400 ringittiä eli 80 euroa. Se oli vähän liikaa, koska Bangkokista saa eurolla vyön ja se kuulemma kelpaa hänelle. Ostimme lopulta batiikkimyymälästä yhden huivin, jolle löysin sellaisen käytön että edes myyjät eivät sitä uskoneet, jouduin näyttämään sen heille. Myönsivät kyllä sen olevan hyvä idea. Mutta ei siitä enempää.

Lopulta Faris vei meidät tv-torniin, josta tulisimme omin avuin hotelliin. Sieltä oli huikeat näkymät yli Kuala Lumpurin kaupungin. Vähän kuin Näsinneula, mutta n. 300 metriä korkeampi.

Yksi hauska juttu on kysyä taksikuskeilta, että kuinka paljon asukkaita kaupungissa on. Vastaukset vaihtelevat taksareiden mukaan välillä ”en tiedä - 2 miljoonaa - 2 miljardia.” Totuus on varmaan jotain tältä väliltä. Välillä on vaikea pitää naama peruslukemilla kun kuulee outoja lukemia eikä edes kielitaitoa voi syyttää, koska nämä kaikki puhuvat hyvää englantia thaimaalaisiin verrattuna.

Tänään yksi kuljettaja esitteli meille yhtä kerrostaloa, joka oli vielä rakenteilla. Siinä jokaiseen asuntoon kuuluu oma uima-allas. Kuljettaja kutsui näitä asuntoja miljoonakämpäksi eli n. 200 tuhatta euroa/asunto. Asunnon neliöistä emme kysyneet. Kuala Lumpuri on kiva ja rento paikka. Voisin jopa kuvitella asuvani täällä varsinkin siinä uima-altaallisessa asunnossa.

Pasi: Kolmen päivän tutustuminen Kuala Lumpuriin alkaa olla nyt paketissa. Olemme singahdelleet ympäri kaupunkia ja vähän ympäristössäkin. Iso on kirkonkylä ja korkeita tupia.

Kaikille KL:n kävijöille pakollinen Petronas Towers käytiin katsastamassa heti tiistaina illan suussa. Onhan ne isot ja komeat. Varsinkin iltavalaistuksessa. Hopeanhohtoiset tornit törröttävät näiden muiden pilvenpiirtäjien seassa joten koko näkymä on aika huikea.
Isoja ostoskeskuksia on skannattu ja rakkolaastareille olisi käyttöä, mutta kun apteekeista ei löydy.

Yleiskuva Kuala Lumpurista on vähän ristiriitainen. Paljon on kimallusta ja neon-valoja, mutta kyllä löytyy aikamoisia röttelöitäkin. Esimerkiksi näkymä hotellihuoneemme Alpha Genesiksen ikkunasta on jo yksistään erikoinen. Siinä ympärillämme on jonkinlainen kiinalais-kaupunginosa ja asumukset ovat vähintäänkin pikku pintaremontin tarpeessa.
Malesiassa puhutaan malaijia, englantia, kiinaa, hindiä ja kaikkia mahdollisia sekoituksia edellisistä. Itse hallitsen malaijin jo aika suvereenisti: Selamat Datang, Keluar, Dilarang Merokok.
( Tervetuloa, Ulos, Tupakointi kielletty)

Kaikenlaista kauppiasta tulee vastaan täälläkin. Olimme juuri ostaneet uuden matkalaukun ja kiiruhdimme taksiasemaa kohti kun eräästä kaupasta singahti myyjä aivan töpinöissään minun perääni. Ja yritti lykätä jotain esitettä käteeni. Kieltäydyin kohteliaasti ja jatkoin matkaani kun kuulin Paulan hirnuvan naurusta takanani. Katsoin vähän tarkemmin sitä kauppaa. Huayi Hair Growth & Care Company.

Justiinsa joo, akka luuli että siinä menee todella potentiaalinen asiakas. Eihän sillä edes kasva enää hiukset päässä. Siellä sisällä liikkeessä jotain toista onnetonta hierottiin pälven kohdalta jollain sauvalla ja rasvattiin päälle.
Vilkutin sille rouvalle että ei kiitos. Ja näytin Paulalle että nyt mennään. Joka oli juuri hakemassa sitä esitettä siltä kauppiaalta riemukas virnistys naamallaan.

Keskiviikkona lähdimme heti aamusta kiertämään kaupungin merkittävimpiä turistinähtävyyksiä.
Varasimme tämän ajelun hotellin aulasta pienestä matkatoimistosta ja kuljettajamme Faris olikin asiantunteva opas. Kiepahdimme ensin kuninkaanlinnan edustalla ottamassa muutama valokuva.
Tämä kuninkaallisten valtasysteemi onkin Malesiassa ihan omaa luokkaansa. Malesian 14 osavaltiosta 9 on sulttaanien hallinnassa. Nämä sulttaanien ”virat” ovat suvussa periytyviä ja yksi sulttaaneista on maan kuningas. Nämä 9 sulttaania valitsevat kuninkaan aina 5 vuoden välein. Joten kuninkaallisia perheitä on todellisuudessa 9! (siinä sitä riittää lehdistöllä puuhaa).
Malesian väestö koostuu islaminuskoisista (65%), kiinalaisista (30%) ja intialaista . Kaikki uskonnot ovat sekaisin väestön parissa ja rauhanomaisessa yhteiselossa. Tästä olisi hyvä ottaa mallia muuallakin.

Vanha rautatieasema, kansallismonumentti ja itsenäisyyden aukio. Komeita pytinkejä. Itsenäisyyden aukiolla oli pitkä islamilaista arkkitehtuuria edustava ”palace of justice” joka
on pidetty hyvässä kunnossa ja on kuulemma hieno iltavalaistuksessa.
Varsinkin se patsas siellä kansallismonumentilla oli komea. Sillä kunnioitetaan kolmen taistelun veteraaneja. 1. ja 2. maailmansodan ja itsenäisyystaistelun. Tämä viimeinen oli muutaman vuoden mittainen sissisota itsenäisyydestä Brittien kanssa joten siinä tuskin kovin paljon tuli raatoja. Patsas esittää seitsemää sotilasta taistelun tiimellyksessä. Kolme on jo pitkällään joten tappioprosentti on vähän yli 40. Toivottavasti se ei ollut yhtä iso silloin maailmansodissa.
Ja vinkkinä vaikka Helsingin kaupungille, patsas oli kiiltävän puhdas eikä pulunpaskassa kuten meidän vastaava kansallismonumenttimme siinä Kiasman edustalla aika usein tahtoo olla.

Kävimme myös kaupungin vanhimmassa moskeijassa joka on noin 100 vuotta vanha. Nimenkin kuulin mutten muista sillä en saanut siitä selvää. Faris vei minut sisään vaikka vähän pyristelin vastaankin. Paula ja Emma eivät halunneet verhoutua kaapuihin joten he jäivät autoon odottelemaan. Tämä olikin sitten ensimmäinen moskeija jossa koskaan olen käynyt sisällä.
Kävimme siinä niiden rukoushallien edustalla ottamassa kuvia ja hän kertoi kuinka ne ”kirkonmenot” hoituvat, viidesti päivässä. Marmoria olivat lattiat, ja kiiltävän puhtaat. Eihän sitä likaista lattiaa kukaan halua suudella. Ainakaan viidesti päivässä.

Seuraavaksi ajoimme Batu Cavesille, joka nimestään huolimatta ei ole lepakkoluola. Se sijaitsee Kuala Lumpurista itään noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Siellä on hindujen temppeleitä ympäriinsä ja todella iso luola. Jonne päästäkseen pitää kavuta 272 porrasta ylöspäin.
Portaiden juurella on maailman suurin Lordi Muruganin patsas, 140 jalkaa eli yli 40 metriä. Kullattu seisova patsas joka on kuulemma kullattu Thaimaasta tuodulla kultamaalilla. Siellähän nämä jutut osataan. Tämä on näiden intialaista alkuperää olevien tamilien uskonnollisia juttuja.
Patsas on pystytetty vasta 2006 mutta luolasto on varmasti aika paljon vanhempi.
Kipaisin ne portaat ylös asti melkein yhtä soittoa kuin vuorikauris. Ja kun pääsin sisään luolaan, päsähti niin hirveä hiki pintaan että meinasin luovuttaa ja valua vaan kuiviin jossain nurkassa.
Luola oli hillittömän iso ja korkea, ainakin 50 metriä keskiosastaan. Tämän ison luolan takana oli toinen vähän pienempi, jonne piti kiivetä 48 porrasta lisää. Siellä oli iso aukko katossa josta aurinko paistoi sisään.
Luolissa oli niitä temppeleitä mutta kunnioituksesta toisten uskontojen harjoittajia kohtaan en lähestynyt näitä rakennelmia, kun en oikeastaan tiedä miten pitäisi käyttäytyä.

Paluumatkalla törmäsimme sitten tämän ajelun taustakoukkuun. Faris kuskasi meidät tinatehtaalle, batiikkitehtaalle ja nahkatehtaalle. Joissa kaikissa oli isot myymälät. Ja helvetin kalliita käsitöitä myytävänä. Meidät tarroitettiin ovella ja pidettiin lyhyt esittely kunkin käsityötekniikan osalta ja sitten vaan shoppaamaan. Pystyimme kohtuullisen hyvin välttelemään tarpeettomat hankinnat mutta yksi huivi tarttui mukaan sieltä batiikkimyymälästä.
Faris yritti saada meidät lähtemään tutustumiskierrokselle Malesian uuteen hallintokaupunkiin, johon on siirretty parlamentti ja ministeriöt aivan tässä viime aikoina. Siellä olisi ollut varmasti lisää käsityöläiskauppoja joista Faris saisi hyvät bonukset, mutta kieltäydyimme kohteliaasti.

Lopuksi pyysin Farisilta että jos hän voisi pudottaa meidät hotellin sijasta Menara Towerille, eli Kuala Lumpurin TV-tornille, joka on maailman neljänneksi korkein tv-torni 421 metrin korkeudellaan. Ajoimme hissillä ylös sinne näköalatasolle ja ihailimme Kuala Lumpuria vähän korkeammalta. Näköalataso sijaitsee vain vähän alle 300 metrin korkeudessa mutta onhan sekin jotain.

Huomenna perjantaina lennämme Sabahin osavaltioon, Kota Kinabalun kaupunkiin, Borneolle. Siellä on tarkoituksemme viettää viikon verran joten seuraavat raportit sitten Borneolta. Albumissa muutamia kuvia Kuala Lumpurista.

Emma: Kuala Lumpurin hotellissa me eksyttiin äidin kanssa hississä kun olimme menossa aamupalalle. Minä en painanut hissin nappuloita vaan äiti. Me kävimme kellarissa ja muualla.
Täällä ei ole koiria kaduilla eikä ruokapaikoissa. Täällä on eläimille säännöt.
Kävin leikkaamassa hiuksia ja ostettiin äidin kanssa minulle housut ja harmaa t-paita.
Ja hopeanvärinen vyö.
Sain paljon nimipäiväonnitteluja kavereilta ja koulusta. Minulle ei tule enää läksyjä, olen nyt kesälomalla.