Paula: Kohta on kaksi viikkoa vietetty Langkawilla. Alkuun oli muutama päivä kovia sateita ja ukkosta. Yhden yön valvoin kun raju ukkonen tärisytti taloa. Herätin Pasin varmaan vartin välein kertoakseni että mua pelottaa. Aluksi Pasi vakuutteli ettei tänne pääse tulemaan sykloonia tai tsunamia, mutta muutaman tunnin kuluttua ei enää kommentoinut mitenkään näitä herätyksiä, taputti vaan rauhoittavasti kädelle. Pelkoni lievittyi vasta aamuyöstä kun ukkonen lopulta väistyi. Koko alkuviikon olimme seuranneet Myanmarin tapahtumia Aljazeera tv-kanavalta, josta tuli jatkuvasti uutta tietoa ja järkyttäviä kuvanauhoja kuolleista ihmisistä ja raportteja ihmisistä jotka olivat menettäneet kaiken. Ei siis ole ihme että näin herkkä ihminen vähän reagoi….
Nyt on jo viikon verran aurinko paistanut täällä täydellä teholla aamuseitsemästä alkaen. Aurinko laskee vasta puoli kahdeksan pintaan eli tällaiselle auringonpalvojalle se tietää pitkiä päiviä, pitempiä kuin työpäivät siellä kotona ja taatusti hikisempiä.
Torstaina kävelimme hotellilta Underwater Worldiin, joka sijaitsee Cenangin rannan tuntumassa. Meiltä on sinne matkaa noin kolme kilometriä. Se kun talsittiin kovassa auringonpaisteessa ja kuumuudessa ei voi väittää että lomailu olisi helppoa. Mutta kyllä kannatti. Upea paikka. Paljon kauniita värikkäitä kaloja uiskenteli siisteissä akvaarioissaan. Siellä oli myös pieniä pingviinejä, varsinkin rockhopperit olivat veikeän näköisiä. Hauskat keltaiset rastat päässä ne keinuttelivat itseään. Puuttui vaan että reggae olisi soinut taustalla. Hyvä meno näytti niillä olevan.
Flamingoja oli myös runsaasti ja nekin olivat tosi kauniita ja siroja. Värikäs papukaija äänteli omassa puussaan köydellä istuen. Pasi yritti saada sitä matkimaan että Tappara on terästä, mutta eihän sitä kukaan halua toistaa. Ei edes papukaija Langkawilla. Nähtiin myös kotoinen pupujussi samassa kopissa kilpikonnien kanssa. Mietittiin vaan sitä, että onko se siellä asukkina vai iltapalana. Isoja, arviolta varmaan 7-metrisiä boa-käärmeitä oli myös parissa häkissä ja täytyy sanoa että ne olivat kyllä aika iljettävän näköisiä, vaikka sinänsä itse en käärmeitä pelkääkään. Underwater worldissa on hieno tunneli, josta näkee kaloja sekä ylhäältä että alhaalta päin, mutta nyt tunneli oli remontissa, joten paras osa meiltä jäi tällä kertaa näkemättä. Kävimme katsomassa siellä 3D-elokuvan kaloista ja merestä. Suoraan sanottuna se oli tylsä. Onneksi tämä nautinto kesti vain10 minuuttia.
Emmaa vähän pelotti vesimaailmassa, koska kaikki äänet kaikuivat ja olihan siellä kieltämättä vähän liikaa volyymia.
Alueelta poistuttiin sitten valtavan turistirysän läpi. Myytävänä oli vaikka mitä matkamuistoista ruokaan, jotka tällä kertaa kuitenkin ohitimme päättäväisesti.
Hotellissamme on tapahtunut kaikenlaista pientä kivaa, varsinkin iltaisin. Meidän huoneistomme on ihan rantabaarin tuntumassa ja olemme seuranneet terassiltamme ”loistavia” karaoke-esityksiä. Nyt on parina iltana kuvattu jotain paikallista saippuasarjaa baarin kupeessa. Aamuisin näyttelijät ovat harjoitelleet päivän otoksia ja illalla myöhään ja yöllä on tehty varsinaiset kuvaukset. Mielenkiintoista katsottavaa.
Eilen rannalle sytytettiin nuotiokin jonka ympärillä kuvauksia tehtiin vasta yöllä. Tosin kello oli tässä vaiheessa jo kaksi, joten me siirryimme yöpuulle, mutta kuvaukset jatkuivat edelleen.
Olin alussa vähän nolona ja häpeissäni respan ohi kulkiessani, syynä se kun olin hankala ja valittava vieras. Nyt kun olen nähnyt useita muitakin samasta asiasta valittavia hotellivieraita, niin häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat väistyneet. Olimmekin tyytyväisiä siitä, että olimme maksaneet huoneemme etukäteen, sillä muuten tuskin olisimme saaneet tätä villaa rannasta. Siihen varmaan vaikutti myös se että viivymme täällä liki kaksi viikkoa, kun muut vieraat viipyvät täällä muutamasta päivästä korkeintaan viikkoon. Olemmekin siis tällä hetkellä hotellin pitkäaikaisimmat vieraat.
En pitäisi siis yhtään ihmeenä, että tulisin tähän samaan hotelliin takaisin myöhemmin. Ranta on ihan viimeisen päälle, henkilökunta pääosin mukavaa. Langkawi muistuttaa mielestäni enemmän Intiaa kuin Thaimaata. Täällä ei hymyillä ja kumarrella alituiseen, vaan käyttäydytään ihan normaalisti. Ruoka on täälläkin hyvää ellei loistavaa. Olen nyt ihastunut arabialaiseen ruokaan eli hummus ja falafilit ovat minulle ihan uusi tuttavuus, joita haluan opetella tekemään myös itse. Emmakin on syönyt hotellimme rantabaarissa hummusta hyvällä ruokahalulla. Siellä se on tehty pita-leipään eli hummuksesta löytyy eri versioita. Täällä on varmaan jokaisella kaupungilla ja maakunnalla omanlaisensa hummus. Löysimme tosin ihan loistavan italialaisen ravintola L’osterian, josta sai hyvää pastaa sekä pizzaa. Emma valitsi sen nimipäivänsä kunniaksi viimeiseksi ruokapaikaksi täällä Langkawilla. Me vanhukset olimme enemmän kuin tyytyväisiä Emman valintaan.
Pasi: Alun epävakaiden säiden jälkeen meitä on hellinyt täällä Langkawilla hirveä helleaalto. Olemme ottaneet rauhallisesti ja lähinnä uineet ja makailleet ja yleisesti relaksoituneet. En ihan täysin vielä ole luottanut sään vakauteen kun vielä viikolla yksi ukkonen nousi kuin tyhjästä, joten suunniteltu saarikierros näyttää jäävän tekemättä.
Perjantaina kävimme merimaailmassa jossa olosuhteet olivat hienot mutta meren eläviä oli vähemmän kuin vastaavassa paikassa Koh Samuilla. Paikan ehdottomat ykköset olivat ”Rockhopper” pingviinit”. Nämä rastatukkaiset siivekkäät hovimestarit ovat todella hauskoja ja odotin koko ajan että sieltä alkaa tulla rokkia tai reggaeta kun ne pörhistelivät meille lasin takaa.
Luonnollisessa ympäristössään meitä ovat viihdyttäneet valkopäähaukat ja mikäli olen oikein ymmärtänyt niin siellä on seassa pari merikotkaakin. Saarella elää muutamia satoja merikotkia ja ainakin kaksi on aamupäivisin leijunut rannan lähistöllä. Tänään näin sen toisen roikuttavan käärmettä kynsissään.
Sen villisian porsaan pisteli sitten poskeensa joku varaanin sukuinen iso musta lisko. Tulimme pahasti keskeyttämään tämän operaation ajamalla autolla siihen ihan viereen ja näin kun se otus nosti päänsä sieltä possun ruhon keskeltä. Aamulla siinä kohdalla ei ollut muuta jäljellä kuin karvoja ja kamala haju. Ja haju on yhä tallella neljä päivää myöhemminkin.
Olen tehnyt merkittävän havainnon. Jopa niin merkittävän että sillä voi olla liiketaloudellisesti maailman laajuisia vaikutuksia.
Olettehan havainneet että. karaokea laulaessanne ääni jotenkin pilaantuu ulos tullessaan.
Ja jälkeenpäin huonosta esityksestä voi yleensä syyttää vain eri syvyisiä humalatiloja, jotka olennaisesti liittyvät laulusuoritukseen. Siis humalassa ei voi onnistua, selvin päin olisin kyllä vetänyt kovempaa ja korkeammalta.
Väärin.
Empiirisen tutkimukseni ansiosta alkoholilla EI ole mitään tekemistä surkean karaoke-suorituksen kanssa.
Hotellimme rantaravintolassa oli perjantaina juhlat. Yksityiset juhlat, luultavasti perhejuhlat tai vastaavat. Paljon huivipäisiä muslimeja perheineen, lapset tappelivat pöytien alla ihan kuin suomalaisissa kesähäissä. Miehet olivat pöyhkeimmillään.
Kaikki tämä juhliminen luonnollisesti suoritettiin ilman alkoholia. Pitkät pöydät notkuivat antimistaan mutta herkulliset ateriat huuhdottiin alas virvoitusjuomilla ja vedellä.
Ja sitten alettiin laulamaan karaokea.
Ravintolan seinustalle oli viritetty oikein kunnon valkokangas, esiintymislava ja isot äänentoistolaitteistot. Niin isot että kun palasimme hotellille illalliselta, havaitsimme olevamme mukana juhlissa, sillä meidän kämpiltämme on vain kolmisenkymmentä metriä matkaa siihen karaoke-lavalle.
Ja oli aika helppo tehdä tämä mullistava havainto. Karaokekäyttäytyminen oli täsmälleen samanlaista kuin humalaisten suomalaistenkin. Laulajia oli aluksi vähän vaikea saada esiintymään ja laulusuoritusten taso oli .. eeeh.. järkyttävä. Lapset pyörivät holtittomasti laulajien jaloissa ja rohkeimmat kävivät esitysten välissä kiekaisemassa jotain mikrofoniin. Mutta laulajien taso oli itsevarmasta esiintymisestä huolimatta hirveä..
Joten, mitä tämä tarkoittaa?
Sen täytyy olla japanilainen juoni, jolla tuotetaan maailmalle sellaisia karaokelaitteistoja, joissa laulajan ääni vääristetään juuri sen verran että se kuulostaa pikemminkin sian teurastukselta kuin Janne Tulkilta. (Joita kumpaakaan en mielelläni kuuntele, mutta tämä on vain minun mielipiteeni)
Ja tästä on seurauksena hyvällekin laulajalle huono itsetunto, psyykkisiä ongelmia, suorituspaineita, hajonneita perheitä jne. Ja ajan mittaan koko läntisen maailman kilpailukyky laskee kun työvoima painii henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa. Mikä olikin juuri tämän operaation tarkoitus. Kieroa peliä.
On tässä teoriassa tietysti yksi aika iso aukko. Olen nähnyt dokumentin japanilaisten omista karaokelauluista ja sehän se vasta kamalaa olikin. Ja sitä en saa oikein mahtumaan tähän salaliittoon.
Katso videogalleriasta elävää ääntä em. juhla-laulannasta. Kuvan laatu on surkea mutta niin on äänikin. Taustalla kuuluva tikitys ei ole metronomin tikitystä vaan varsin yleinen ääni joka soi täälläpäin pitkin päivää, eli kaskaiden sirkutusta.
Minullahan on muuten Karaokesta omakohtaisiakin kokemuksia. Ostin kerran Tallinnasta ikään kuin impulssiostoksena Beatlesin karaoke-kasetin. Kotiuduin ”normaalissa” järjestyksessä ja kun muut perheeni jäsenet olivat jo nukkumassa päätin kokeilla kuinka se homma toimii. Jälkeenpäin kuulin että yläkerrassa oli kiemurreltu naurusta kun alakerrassa vedettiin ”Let it be”:tä sata lasissa.
Jälkeenpäin Paula myi sen kasetin kirpputorilla. Kiittämätöntä sakkia.
Kirkkaat valot, kameroita, avustajia, näyttelijöitä ja paljon joutilaita katselijoita. Luultavasti siellä oli menossa jonkun saippuasarjan kuvaukset. Kävimme hiippailemassa siellä, mutta koska oli keskiyö eikä olisi ollut kovin kohteliasta mennä räiskimään salamavaloilla sinne sekaan, saimme vähän heikkoja kuvia tilanteesta. Sama homma jatkui seuraavana päivänä jollain taisteluharjoituksella siinä baarin pihalla.
Niin täällä Malesiassa kuin Thaimaassakin nämä saippuat ovat aivan käsittämättömän huonoja ja suosittuja (kuten suomessakin, mutta sitä en uskaltaisi sanoa ääneen..)
Näyttelijät ovat niin kehnoja että tunnen syvää myötähäpeää heidän puolestaan.
Mutta katsojia riittää joka lähtöön. Siitä on jopa todisteita.
Nousin eräänä aamuna jo ennen seitsemää ja raahauduin hotellin aulaan läppärin kanssa katsomaan Suomi-USA neljännesvälierää lätkän MM-kisoissa.
Hieman arkaillen ostin sen lähetyksen IIHF:n sivustolta hintaan 6,95€. (Edelleen kiitokset Yleisradiolle). Arkailu johtui hotellin tarjoaman ilmaisen nettiliittymän laadusta josta ei riemunhuutoja juuri kirpoa.
Sain sillä hinnalla vain osittaisen kaatumatautikohtauksen. Ääntä sain 20 sekuntia kerrallaan ja sitten noin minuutin katkos. Kuvaa ei tullut lainkaan, mutta still-kuvia aina silloin tällöin josta näin sitten tilanteen valotaululla. Aika rasittavaa. Yhtään maalia en nähnyt. Ja kun USA tasoitti lopussa, pistin koneen kiinni ja lähdin aamupalalle.
Mutta eihän minun siitä pitänyt kertoa.
Aamuseitsemältä luulisi sen hotellin aulan olevan pimeä ja hiljainen. Vaan sielläpä istuu ukkoja rivissä telkkarin ääressä alkaen hotellin johtajasta. Ja joku hiton saippuasarja pyörii ja äijät tupakoi ja kommentoi ja huutaa ja keskustelee sarjan tapahtumista. Tunsin itseni aika ulkopuoliseksi yrittäessäni saada selvää siitä lätkämatsista ja ne ukot nyyhkyttää siellä pimeässä aulassa ihan tosissaan, kun prinsessan poikakaveri upposi suohon ilkeämielisen serkun rakentaman ansan ansiosta. Voi elämän julmuutta.
Josta tulikin mieleeni että ei lätkä paljon kiinnosta aasialaista lajitoveriamme. Mutta eihän se ole mikään ihme. Eihän ne ole ikinä kuulleetkaan koko lajista.
Sama toisinpäin: tiedättekö Te, mikä laji on kyseessä? Kentällä on kuusi eläintä, kaksitoista ihmistä ja pallo. Pelialue on kokolailla jalkapallokentän kokoinen ja maalit myös.
No kysymys tietysti norsupoolosta. Jokaisen elefantin selässä on ajaja ja varsinainen pelaaja. Ja ne on nopeita norsuja, ei mitään löntystelijöitä. Katselin Thaimaassa telkusta yhden matsin jossa oli vastakkain Chivas Regal ja Mercedes Benz. Mersu voitti 9-7. Niillä oli kärkinorsuna niin nopea otus että sehän karkasi jatkuvasti Chivasin puolustajanorsulta. Katso pieni video galleriasta ja lakkaa ihmettelemästä miksi täällä ei katsota jääkiekkoa.
(Olipas omituinen ajatusketju, tämä edellinen…)
Meillä sattuu olemaan täällä hotellilla aavistuksen ylimitoitettu satelliittikanavapaketti joka aiheuttaa ainakin minulle väristyksiä. Aivan liikaa hyviä kanavia ja minähän en jää sisälle katsomaan mitään kun ulkona on varjossakin +33 ja aurinko paistaa. Mutta iltaisin olen tiiviisti nenä Golf-kanavalla, Aljazeeralla, CNN:llä tai vaikka AXN:llä josta pukkaa kaikkia kuviteltavissa olevia sarjoja tai leffoja.
Surfaillessani näitä kanavia olen tällaisena uutis-addiktina suorittanut vertailuja uutisia tuottavien kanavien kesken. Tässä esimerkkinä yksi pikavertailu joka kuvastaa loistavasti näiden kanavien eroja, jotka ovatkin lopulta yhtäläisyyksiä. Otin lyhyen ajan sisään pienen otannan Aljazeeralta, BBC:ltä ja CNN:ltä.
Aljazeera: Puoli tuntia(!) Kiinan maanjäristyksen jälkeen paikallisen kirjeenvaihtajan haastattelu suorana, karttagrafiikkaa järistysalueelta, ensimmäisiä tietoja ja arvioita mahdollisista vahingoista ja uhreista. Lisäksi jatkuva ajantasainen tieto Burman tilanteesta ja Beirutin taisteluista, jossa kanavan kameramiehet saivat autoonsa luotisuihkun. Ja lopuksi lyhyt mutta pessimistinen raportti Tony Blairin yrityksistä saada rauha Israeliin, jossa palestiinalaiset kärsivät 60 vuotta kestänyttä kurjuuttaan.
BBC: Tony Blairin ylistystä, jalkapallouutisia, Tony Blairin nerokkaan rauhansuunnitelman esittelyä, ja lopuksi vielä jalkapalloa. Muuten ei sanaakaan näistä meneillään olevista pikku luonnon katastrofeista, mutta Tony Blairin lyhyet kommentit Myanmarin tragediasta.
CNN: Todellinen tietoisku amerikkalaisia kohdanneista kriiseistä. Amerikkalaisen miehen haastattelu jossa hän tilittää epätoivoaan kansakuntaa kohdanneen kriisin keskellä. Tuleeko demokraattien presidenttiehdokkaaksi nainen vai neekeri?
Valtava luonnon katastrofi iski keskilänteen (tai jonnekin) pyörremyrskyn muodossa
ja 11 ihmistä sai surmansa. Siis amerikkalaista ihmistä. Muut ihmistä muistuttavat olennot jossain aasiassa eivät ongelmineen ylitä uutiskynnystä.
Viimeiset ennakkovaalitulokset joissa Hilary vakuuttaa jatkavansa vaikka rahat on loppu. (Hei, antakaa nyt sille lisää rahaa, muuten nekin käytetään sotimiseen jossain muualla kuin Amerikan mantereella).
Koko maailman kattava säätiedotus jossa ei pohjois-amerikan mantereen ulkopuolelta näytetä vilaustakaan. Paitsi Irakista. Ai niin, mutta siinähän on jo koko maailma…
Tämä voi tietysti johtua siitä että CNN:llä on hieman helpompi homma manipuloidessaan amerikkalaista nuorisoa. Kolmasosa heistä kun ei tiedä missä Kanada sijaitsee…
Aljazeeran propaganda piilotetaan aggressiiviseen ja ammattimaiseen uutistoimitukseen niin hyvin että sitä kun aikansa katselee, niin siihen alkaa uskomaan ja rupeaa kasvattamaan partaa ja ostelemaan pannumyssylakkeja ja mustia pussihousuja.
Vaikeata on ihmisen saada puolueetonta tietoa, sillä vaikka katselisi kaikkia mahdollisia kanavia, ei yhteenvetona kuitenkaan taida olla totuus.
Kyllä tähän samaan syyllistyvät suomalaisetkin kanavat. Oletteko pannut merkille että parhaat säätiedotukset tulevat aina MTV3:lta. Siis parhaat säät, ei parhaat ennustukset. Ihmiset ovat paremmalla tuulella kun säät ovat hyviä edes ennustuksessa, joten he palaavat samalle kanavalle takaisin. Optimisti on aina oikeassa ja pessimisti ei koskaan pety.
Huomenna lennämme Kuala Lumpuriin muutamaksi päiväksi. Langkawilta jäi mukavat muistot. Rento paikka, ei kuitenkaan mikään autiosaari. Juuri sopiva rentoutus-matkailuun. Aktiviteetteja ei kovin paljoa ole mutta kauniit rannat ja hyvä edullinen ruoka jos riittävät, niin tule tänne ja ota rennosti.
Olemme laatineet nerokkaan suunnitelman välttääksemme ylipainomaksut huomiselta lentomatkalta. Eivät ne sakot nyt kummoisia ole mutta jokainen Ringitti on meille tarpeen sillä matkaa on vielä kuukausi jäljellä. Itse aion uhrautua ja pukea kahdet shortsit päällekkäin ja hylätä muiden tarpeettomien asioiden ohella Italiasta ostamani rakkaan rantapyyhkeeni tänne.
Emma:
Sunnuntai
Oltiin rannalla ja uima-altaalla. Käytiin syömässä päivällä hummusta rantabaarissa. Se on tosi hyvää vaikka siinä on vähän salaattiakin.
Katottiin telkkarista Amerikan Idolsia. Minä ihastuin Davidiin. Siihen nuorempaan. Se on kanssa 17 vuotta. Ihan saman ikäinen kun minä. Olen ihastunut. Äiti ja isi tykkäsi siitä toisesta Davidista siitä vanhemmasta.
Illalla soitettiin Santulle skypellä. Santtu on tullut Lontoosta kotiin. Onnenpoika. Minulla on koti-ikävä. Ikävä omaa huonetta ja tietokonetta.
Maanantai:
Tänään minulla on nimipäivä. Äiti ja isi herättivät minut ja lauloivat. Sain lahjaksi hiuspinnejä ja vihkon. Minä tarvitsen paljon vihkoja.
Kirjoitin tänään rannalla ensimmäisen kirja-arvostelun. Salatut Elämät, Mia & Saku. Kirjoitin lyhyesti: Tulen aina muistamaan Mian ja Sakun tarinan.
Sain päättää mihin mennään tänään syömään. Minä haluan syödä spaghetti bolognesea
L’osteria ravintolassa. Se sopi äidille ja isille.
Pasi: Pikapäivitys. En saa ladattua videoita galleriaan johtuen luultavasti tästä hotellin netistä. Tai sitten tuosta intialaispojasta joka luurit päässä imuttaa jotain koneeseensa. Koitan saada luvatut videot perille Kuala Lumpurista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.