Pasi: …on Malesian kuningas. Komea on nimi ja ainoastaan Krung Thepin eli Bangkokin oikea nimi ajaa ohitse tästä rimpsusta.
Jaa että mikä se sitten on Bangkokin oikea nimi?
Kas tässä: Krung Thep Mahanakhon Amon Rattanakosin Mahinthara Ayuthaya Mahadilok Phop Noppharat Ratchathani Burirom Udomratchaniwet Mahasathan Amon Piman Awatan Sathit Sakkathattiya Witsanukam Prasit.
Perskeles, voisinpa melkein väittää että monikaan ei tätä latele ulkomuistista. Ajatelkaapas jos vaikka uutisten lukijan pitäisi kertoa että Malesian kuningas vierailee Bangkokissa.
Noniin, harhauduin aiheesta. Pahasti.
Terveisiä Malesiasta.
Poistuimme Thaimaasta ripeästi mutta määrätietoisesti. Poistumiseen liittyviä muodollisuuksia ja jopa haasteita selvittelimme koko tiistaipäivän ja vielä osan keskiviikkoakin.
Itse olin Pasi-Pessimisti koskien Hua Hinin kämpän takuumaksua jonka olin maksanut jo yli vuosi sitten. Olin aivan varma että sitä rahaa emme koskaan näe. Joten tunsin lievää vahingoniloa kun tajusimme että emme ole maksaneet sähkölaskua kahteen ja puoleen kuukauteen. Joka suuruudeltaan edustaa noin kolmasosaa siitä 40 000 Bahtin takuumaksusta. Joten laskin tulevat tappiot huomattavasti pienemmiksi.
Aloitin lähtölaskennan asunnostamme perjantaina soittamalla Jenniferille ja sovimme tapaamisen maanantaiksi. Sitä tapaamistamme sopiessa Jennie ei tiennyt että minulla on 50-vuotisjuhlat viikonloppuna, enkä minä tiennyt että hänellä oli samaan aikaan 40-vuotisjuhlat. Joten kun maanantaina tapasimme, kyseessä oli kahden ns. ”välitilassa” olevan ihmisen kohtaaminen. Mikäli joku ulkopuolinen olisi hengittänyt samaa huoneilmaa, hänen olisi ollut luvatonta ajaa autoa jälkeenpäin, sillä epäilen että ilmassa oli aika paljon sitä kuuluisaa ”vanhaa viinaa”.
Pääsimme luvattoman helposti sopimukseen kaikista kustannuksista jotka vähennettäisiin siitä takuumaksusta ja loput sitten maksetaan meille keskiviikkona. ”Uskoo joka näkee”, ajatteli PP.
Internetin katkaisu vaati lopulta sitten 4 erillistä käyntiä kahdessa eri toimistossa. Mutta vaikka kuinka yrittivät vakuuttaa minulle että ei kannata luopua lankaliittymästä, sillä sen uudelleen asennus on kalliimpaa kuin vanhan ylläpito, pidin pääni sillä en uskonut enkä ymmärtänyt. Varsinkin kun on melko todennäköistä etten koskaan enää asu paikkakunnalla pidempiä jaksoja.
Ja kun ottaa huomioon että olen luultavasti neljän viimeisen suomalaisen joukossa joka luopuu lankapuhelimestaan, ajattelin että se yksi siellä suomessa saa riittää. Ne kolme muuta luopumatonta ovat jotain mummoja jossain asutuskeskuksessa jossa ei ole pakko vielä luopua lankapuhelimesta aikoihin.
Palautin auton vuokraamoon todella vauhdikkaasti ajamalla sen suoraan sen kioskin eteen ja parkkeeraamalla sen kadulle hätävilkut päällä vuokraskoottereiden eteen. Ja tarkoituksella siten että viime viikolla aiheuttamani skrupu vasemmassa etulokasuojassa ei oikein näy. Osuin korkeaan rotvalliin hosuessani parkkeerauksen yhteydessä.
Liika matkatavara postitettiin suomeen. Jouduimme lähettämään vielä kaksi isoa pakettia eikä sekään tainnut oikein riittää. Lähetin ne SEAMAIL menetelmällä eli laivalla. Aikaa kuluu 1-2 kk eli saatamme olla jo itse kotosalla kun paketit saapuvat. Silti jouduimme lähtemään ylipainoisilla laukuilla Malesiaa kohti.
Ylimääräisistä kamoista ja elintarvikkeista teimme ison läjän jonka lahjoitimme eteenpäin. Uskon että tavarat menivät hyvään tarkoitukseen eli käyttöön. Meiltä ne olisivat menneet roskiin tai ylläpitohenkilökunnalle joka olisi myynyt tai varastanut kaiken. Ja tämä olisi tapahtunut meitä poiskuljettavan taksin perävalojen loisteessa.
Tilasin Antin noutamaan meidät keskiviikkona puolilta päivin ja sovin Jenniferin kanssa että se check-out osaltamme tapahtuu klo 11.30.
Positiivinen yleisvire näissä poistumisjärjestelyissä sai jatkoa, sillä kaikki raha- ynnä muut asiat sujuivat aivan sovitulla tavalla. Jouduimme lopulta maksamaan 4000 bahtia (n. 90 €) niistä kahdesta tuhoutuneesta aurinkotuolista. Nielin vastalauseet sillä lopulta saimme kuitenkin kohtuullisen läjän valuuttaa takaisin. Rahoja joita en ollut koskaan uskonut saavani takaisin.
Vedän julkisesti takaisin perusteettomat ja negatiiviset arvioni asioiden hoitamisen tasosta tässä kiinteistöyhtiössä, jonka nimeä en luullakseni ole julkaissut enkä julkaise. Mukavia tyttöjä loppujen lopuksi molemmat, Jennifer ja Jan.
Poistuimme Bangkokiin lentokentän lähistöllä sijaitsevaan hotelliin sillä aamulla emme ehtisi Hua Hinistä asti ajoissa kentälle. Hotelli ”Suvarnabhumi Grand Residence” oli uusi mutta vaatimaton. Siisti mutta levoton. Halpa hintainen mutta hyvä palvelu. Revi tuosta sitten joku yleisarvosana. Miten olisi seiska?
Torstai 8.5. klo 04:00. Puhelinherätys. Voi perse että väsyttää. Nukuin korkeintaan kaksi tuntia. Lentokoneet valvottivat. Muistelin menneitä neljää kuukautta ja valvoin. Ehkä myös pientä jännitystä tulevista seikkailuista. Lopulta vähän torkahtelin kahden ja neljän välillä ja sitten soikin jo puhelin.
Hotellin hintaan kuului ilmainen kuljetus kentälle. Vaihtelimme informaatiota yhden amerikkalaisen kanssa joka oli matkalla Tokion kautta Chigagoon. Ja olimme yhtä mieltä siitä että tähän aikaan ihmisen olisi hyvä olla nukkumassa.
Air Asian lento Kuala Lumpuriin muistutti aiemmin tekemäämme Singaporeen lähtöä. Samanlainen määrä mustatukkaisia kanssamatkustajia ja me melkein ainoat kalpeanaamat. Lento meni kuitenkin hyvin ja nopeasti.
Kuala Lumpurin LCC-terminaali olikin sitten ehkä kaikkein sekasortoisin lentoasema jossa olen koskaan asioinut. Ja olen sentään asioinut mm. Goalla, Ahmadabadissa, Lontoossa, Ateenassa (lentolakon alkuhetkillä..), Beirutissa, Acapulcossa, Mexico Cityssä ja Vilnassa. Nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen kun muistelin omituisia tilanteita, kaaosta ja sekoilua lentokentillä.
No ei täällä nyt sentään rynnäkkökiväärillä Fazerin sitruunalakuja laukusta nosteltu, kuten Goalla, mutta hirveä ryysis kuitenkin. Epäselviä opasteita, vääriä lähtöaikoja ja vääriä check-in tiskejä tauluilla jotka sijaitsevat väärissä paikoissa ja ennen kaikkea yksi uusi asia.
Nimeltään Malesialainen jono.
Tämän jutun avaaminen voi vähän kestää, mutta haluan jakaa tämän minulle aikaisemmin tuntemattoman asian teidän kanssanne, sillä onhan tällaisen matkablogin tarkoitus myös opettaa paikallisia tapoja.
Malesialainen jono muodostetaan seuraavasti. Haluamasi lennon Check-In Counter on numeroltaan R31. Joten tyhmänä ja kokemattomana eurooppalaisena menet tiskin R31 taakse laukkuinesi jonon perälle. Siis suoraan tiskin R31 kohdalle, tietysti.
Samanaikaisesti kaikki, jotka ovat tietoisia Malesialaisen jonon muodostamiseen liittyvistä yksityiskohdista, ovat siirtyneet tiskien R29-R32 kohdalle. Tai sitten jonnekin taaemmaksi väijymään, sillä heidän lippunsa ovat jo jollain toisella henkilöllä eli ”lippuhailla” jonka on helpompi jonottaa ilman matkalaukkuja.
Malesialainen jono on muodoltaan kuin sipuli. Siinä jonon etupäässä on sellainen 3-5 normaalin eurooppalaisen jonon levyinen pallukka, ja siitä taaksepäin se varsi ikään kuin kapenee. Siellä varren hennoimmassa kohdassa, suoraan keskellä ja kaukana takana sijaitsevat tyhmät eurooppalaiset, jotka edelleen uskovat, että ennemmin tai myöhemmin jono vetää niin että pääsevät itsekin tiskille. Valitettavasti ei toimi näin, tämä keksintö.
Aina kun joku oikealla jonotustekniikalla varustettu henkilö, siis tämä jota kutsutaan ”lippuhaiksi”, pääsee katsekontaktiin virkailijan kanssa hän heittää tätä passillaan ja lipuillaan ja huutaa taustalla väijymässä oleville retkueen muille jäsenille kehotuksen rynniä sen sipulinmuotoisen osan läpi niiden laukkujen kanssa. Ja sieltä niitä 5-10 hengen ryhmiä puskee läpi kuolemaa uhmaten ja muita tuuppien. Eikä ihan hiljaakaan.
Joten sieltä kaukaa katsottuna jono ei etene lainkaan. Päinvastoin.
Malesialaisen jonon ylläpitoon kuuluu olennaisesti myös jälkipyykki. Kun tämä ns. matkanjärjestäjä on saattanut seitsemänhenkisen seurueensa läpi chekkauksesta, he kokoontuvat muistelemaan onnistunutta operaatiota heti siihen tiskin taakse. Ja istuskelemaan tyhjentyneillä laukkukärryillä ja vaihtamaan mielipiteitä tyhmistä eurooppalaisista jotka edelleen jonottavat siellä sipulin varressa. Turhaan.
Olin jo vakaasti aikonut katkaista seuraavan etuilijan molemmat jalat, sitoa hänet nippusiteillä poikittain laukkukärryihini ikään kuin karjapuskuriksi ja painaa suoraan läpi siitä kaaoksesta keskelle tiskiä numero R31, kun eräs isokokoinen vaalea australialainen mieshenkilö sai tarpeekseen ja nosti kunnon äläkän siellä lähempänä sipulin keskiosaa. (kuinka se sinne oli päätynyt, on arvoitus, sillä olimme aikaisemmin aivan peräkkäin siellä varsiosassa)
Hän ilmoitti kovalla äänellä ympärillään kainalon korkeudella parveileville mustatukkaisille lajitovereilleen että TÄSSÄ, JUURI TÄSSÄ KOHDASSA MENEE JONO. ”Queue, you know!!”
Vastaanväittäjiä löytyi nopeasti ja paljon ja koko sipulin koostumus hajosi jotenkin ja virkailijakin lähti ilmeisesti hakemaan apua tai muuten vaan karkuun.
Tästä havainnosta riemastuneena havaitsin aukon puolustuksessa ja pääsimme etenemään hallitsemattomasti kohti counteria R30, jossa myös oli virkailija joka otti vastaan meidän lentomme laukkuja. (Tätä tietoa ei luonnollisesti näkynyt sieltä sähköisiltä Dpertures-tauluilta.)
Vain yksi viisihenkinen porukka käytti ”lippuhai”-menetelmää meidän edellämme ja niin olimme yhtäkkiä tiskillä. Jossa muuten meni kaikki hyvin mutta saimme taas ylipainomaksut jotka pitää mennä maksamaan toisaalle, counterille R24.
Jossa on meneillään keskikokoinen ”Malesialainen jono”.
Ei hätää. Minä osaan nyt tekniikan ja kehoni lämpötila oli juuri sopiva sen toteuttamiseen.
Pyyhkäisin ohi koko sipulin ja suoraan lähes kasvot kiinni virkailijaan tiskillä R25 (siis oikeasta tiskistä yhdellä ohi ) ja ilmoitin että maksaisin nyt nämä Baggage Feet tähän, kiitos. Ja näin myös tapahtui.
Voi helvetti mikä sirkus.
Maltan tuskin odottaa seuraavia chekkauksia samassa paikassa parin viikon kuluttua kun kirmaisemme Borneolle.
Olemme jo Thaimaan puolella havainneet selvän trendin ihmisten määrässä. Ja vähän laadussakin. Nimittäin huhtikuun alussa kun ns. turistit katosivat koteihinsa, alkoi paikallisväestö liikehtimään. Väkeä on joka paikassa enemmän kuin sesongin aikana. Ainakin välillä kuten juhlapyhinä ja viikonloppuina. Tämä sama näkyy pitävän paikkansa Malesiassakin. Ja se tarkoittaa juuri em. kaltaisia kaaoksia ja kauheaa mekkalaa, sillä yksin ja hiljaa lomailu on aasialaisille tuntematon käsite. Porukassa ei varmaan pelota niin paljon vaikka olisi vähän lyhyempikin. Siksi nämä varmaan menee uimaankin varman päälle; aina porukalla ja paidat päällä, juuri ennen auringonlaskua. Ei pelota, ei kastu eikä polta itseänsä auringossa.
Kirjauduimme Hotel Langkawi Lanai Resortiin ja ongelmat alkoivat kiteytyä ja vauhdilla. Paula meni oudon näköiseksi heti päästyämme huoneeseen. Homeen haju joka ilmeisesti pursui märästä kokolattiamatosta vaikeutti jopa hengittämistä. Hetkisen asiaan perehdyttyämme ja käytyämme pienen perhepalaverin menimme respaan valittamaan, vaikka itse olin vähän vastaan. Epäilin (oikeutetusti) että kaikki huoneet on varustettu samanlaisilla matoilla. Näinhän se oli sillä kävimme katsastamassa pari vapaata huonetta joissa oli sama haju. Lopulta tilanne eteni vauhdilla siten, että hotellin johtaja siirsi meidät veloituksetta meren rannalla sijaitsevaan huvilaan, jossa näitä homeita ei sitten ollutkaan.
Paulan oireilu oli aitoa ja olenkin ajatellut että sen ympärille voisi helposti rakentaa liikeidean. Mainoslauseemme voisi olla vaikka: ”Kiinteistöjen kuntokartoitusta vahingoittamatta rakenteita”. Paula vaan ovesta sisään ja sitten tulostetaan raportti ja laskua perään. Itse olen silläkin tavalla vajaakuntoinen että hajuaistini katosi joskus 70-luvun lopulla, joten minusta ei vainukoiraksi ole.
Ilmat ovat täällä Langkawillakin mielenkiintoisia. Vaihtelut ovat salamannopeita. Hirvittävästä helteestä ukkosmyrskyyn kestää vain pari minuuttia. Tämä sääilmiö on vallalla koko kaakkois-aasiassa mutta mikäli noihin sääennusteisiin on uskomista, ovat ilmat kuivumassa alkuviikosta. Tämä saari sijaitsee Andaman merellä eli Intian valtameren itäosissa, Indonesian itäpuolella.
Siis samalla merellä josta se tappajasykloni pyyhkäisi viime viikolla Burmaan.
Josta kuuluu koko ajan hurjempia juttuja. Myrskyn uhrien määrä lienee jo yli kymmenkertainen verrattuna esim. Thaimaaseen 2004 Tsunamissa ja kokonaisuudessaan tämä katastrofi tullee olemaan samaa kokoluokkaa sen kanssa. Tällä hetkellä karmeimmat arviot lähentelevät jo 200 000 uhria. Pari miljoonaa ihmistä on välittömän avun tarpeessa ja sotilasjuntta vaan estää avustusjärjestöjen ihmisiä saamasta viisumeita. Ja estää avunannon. Olen katsellut pari päivää Aljazeeraa jolla on toimittajia alueella ja siellä oli vieraana joku asiantuntija. Tämä nainen kertoi että juntta vaikeuttaa ihmisten avustamista siitä syystä, että se pelkää burmalaisten havaitsevan, että YK, Punainen risti, WPF ja muut apua toimittavat tahot auttavat heitä hädässään enemmän kuin oma valtionsa. Joka ei tee yhtään mitään. Vaikka olenkin viimeiseen asti neuvottelujen kannalla melkein joka asiassa, tässä sotkussa olen aseellisen väliintulon kannalla. Tilanne on Burmassa niin karmea että jyräämällä ne junttapomot vaikka väkisin saavutetaan inhimillisyyden kannalta niin paljon enemmän kuin vaan odottelemalla. Käsittääkseni ranskalaiset ovat jo vähän sellaista operaatiota ehdotelleetkin.
Ei muuta kuin legioona kehiin ja menoksi.
Tämä turha viivyttely saa aikaan sen mitä juntta haluaakin. Kulkutaudit tappavat lisää ihmisiä ja vastarinta vaimenee. Ja kuinka ollakaan, Burmassa pidetään kaikessa rauhassa vaaleja uudesta perustuslaista samaan aikaan kun mahdollisesti jopa miljoonia ihmisiä kituu ilman apua tuhoutuneissa kodeissaan. Uusi perustuslakiehdotus käsittääkseni vain vahvistaa kenraalikunnan valta-asemaa. Mutta onneksi valtio antoi armeliaasti peräti kaksi viikkoa lykkäystä tuhoalueiden vaalijärjestelyille. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä mikä siellä jokisuistossa on äänestysprosentti, kun siellä on alueita jonne ei ole vielä viikko syklonin jälkeen kukaan päässyt edes käymään. Säätiedot lupaavat hirmuisia sateita ja myrskyjä samalle alueelle joten muutenkin kulkukelvottomat tiet katoavat kokonaan lähipäivinä.
Perkele että ottaa pattiin. Jos tästä katastrofista jotain hyvää oikein hakemalla hakee, uskon että sotilasjuntan lähtölaskenta lopultakin alkoi ja tulee johtamaan demokratian voittoon Burmassa.
Panin muuten merkille, että jotkut Aljazeeran toimittajat käyttävät koko ajan maasta nimeä Burma. Joka on virallinen kannanotto sekin.
Hupsis, meni vähän tunnepuolelle tuo Langkawin säätiedotus.
Olemme asettuneet taloksi Villa Kubang Pasuun. Itse saareen emme ole vielä kunnolla tutustuneet muuten kuin pyörimällä perjantain tuolla Pantai Cenangin seudulla, joka on näitä suosituimpia lomakeskittymiä täällä. Hotellimme sijaitsee siinä viereisellä rannnalla, Pantai Tengahilla.
Muslimimaana Malesia vetää puoleensa aika paljon arabimaista tulevia matkailijoita. Meidän hotellimme on pääosin juuri arabiperheiden asuttama.
Siksi minibaarissa ei ole kuin vettä, luulen.
Kolme kiinassa opiskelevaa suomalaistyttöä olivat pari päivää täällä myös ja eilen illalla juttelimme iäkkäämmän norjalaismiehen kanssa joka oli matkalla Thaimaahan ja Kiinaan.
Suurin osa hotellin henkilökunnasta on huivipäisiä musliminaisia. Mutta rantabaarissa myydään avoimesti olutta ja siellä on jopa Happy Hour iltapäivällä.
Olen tehnyt myös oman osani lähentääkseni näiden eri uskonnollista alkuperää olevia asukkaita toisiinsa. Erään arabipariskunnan kannettava tietokone ei suostunut kirjautumaan hotellin langattomaan verkkoon. Kävin vähän värkkäilemässä sitä ja niin se alkoi sitten toimimaan. Olen tapellut sen verkon kanssa jo aika paljon ja arvasin mistä siinä oli kysymys. Voisikohan tätä epäitsekästä tekoa kutsua vaikka ekumeeniseksi yhteydenmuodostukseksi?
Yleisvaikutelma Langkawista on rauhallinen. Kun tarkkailee rakentamisen tiheyttä voin kuvitella että täällä ei ole kauheaa ryysistä edes pahimman sesongin aikana. Tiet ovat leveitä ja niiden ulkopuolella on runsaasti tilaa, joten täällä on jotenkin väljän tuntuista. Liikenne kulkee yhtä lujaa kuin muuallakin aasiassa mutta ei vaikuta yhtä hurjalta kuin Thaimaassa. Joten vuokraamme luultavasti auton muutamaksi päiväksi ensi viikolla.
Paula: Alkuviikko käytettiin lähinnä pakkaamiseen sekä ihmisten ja paikkojen hyvästelemiseen. Kävimme viimeisenä iltana syömässä Savasdee ravintolassa, jossa Pasin juhlatkin pidettiin. Kiitimme hovimestaria ruoasta sekä juhlien järjestelystä. Savasdee ravintolassa varsinkin thaimaalainen ruoka oli hyvää. Kalaruokiin sai mainiota opastusta siitä, mikä kala sopii parhaiten tilattuun ruokaan. Miinuksena voisi mainita että hampurilaisia ei kannata tilata, ne ovat suunnilleen muffinssin kokoisia. Toisaalta Emma söi siellä monta fish and ”glig”(chips) - annosta viimeiseen muruun asti.
Lähtöpäivänä Pasin yllätykseksi saimme takaisin takuurahan jonka asunnostamme maksoimme eli kaikki meni niin kuin oli suunniteltu. Hyvillä mielin hyvästelimme kiinteistöyhtiömme yhteyshenkilöt Jenniferin ja Janin. He kyselivät kovin että koska tulemme takaisin, johon emme osanneet vastata. Tuskin ihan heti kuitenkaan jos koskaan.
Kwai-joen retki-isäntämme Antti vei meidät Bangkokiin ja toi meille tuliaiseksi tuoretta viipaloitua mangoa. Söimmekin koko rasian tyhjäksi ja lähetimme Antin mukana vaimolleen Noille terveiset ja kiitokset kaikesta avusta ja neuvoista.
Yövyimme lentokenttähotellissa tai itse asiassa emme poistuneet hotellirakennuksesta ulos koko iltana. Katselimme tietokoneelta tähän astisen reissun aikana otettuja videopätkiä ja valokuvia.
Puhelinherätys tuli 4:ltä aamulla ja puoli 5 oltiin jo matkalla kentälle. Kentällä tsekkauksessa ”yllättäen” kävi ilmi että meillä oli
Lento Bangkokista Kuala Lumpuriin meni nopeasti, lentoaika oli vain n. 2 tuntia. Emmaa pelotti taas vähän nousu, hän kun tykkää isin lailla enemmän laskeutumisesta koska silloin ollaan perillä. Minä ja Santtu nautitaan enemmän nousuista koska silloin ollaan matkalla uuteen. Siis enemmän travellaajia. Kerrottiin Emmalle että tämän päivän jälkeen lentomatkoja on vielä 9 jäljellä ennen kuin ollaan Suomessa. Niitä Emma nyt laskee, koska hänelle iski kova koti-ikävä kun vieraat lähtivät kotiin. Tosin jotkut vieraista olisivat kyllä vaihtaneet Emman kanssa mielellään lentoa.
Kuala Lumpurin lentokentällä olikin sitten aikamoinen suhina päällä, jonotusta, hermojen menetystä (ei meillä) yhden aussimiehen toimesta, jota en todellakaan ihmettele.. Pasi sitten toteutti tätä samaa paikallista jonotustekniikkaa kun joutui taas maksamaan lentolaukuista ylipainomaksua toiselle tiskille. Pasi käveli vaan suoraan jonon ohi ensimmäiseksi ja maksoi ylipainomaksun. Itse en olisi tähän kyennyt, vaan odottaisin kiltisti omaa vuoroani.
Toinen ihmettely oli se kun tällä kertaa ei ollut mitään maahantulomuodollisuuksia, siis kirjallisia. Jotain positiivistakin.
Kävimme syömässä kentällä jossain baarissa. Meillä oli kolme tuntia aikaa kentällä mutta vähän kiire tuli syömisen kanssa kun jonotukset veivät rutkasti aikaa.
Lento Langkawille kesti vain n. tunnin jonka Pasi vietti unten mailla. Emma laski lentomatkoja ja päätyi siihen että on tiistaina Suomessa. Minä kuuntelin laskutoimitusta toisella korvalla ja katselin ikkunasta maisemia, jotka olivat huikaisevan kauniit, tosin pilviä oli aika paljon. Kuala Lumpurissa nimittäin satoi kun lähdettiin ja itse asiassa vettä ripotteli myös kun laskeuduimme Langkawin kentälle.
Sovimme Pasin kanssa että jos joku kysyy Langkawilla Emman nimeä kerromme hänen nimekseen Jarru. Eli paikallisesti artikuloituna Jallu.
Jallu istui laukkukärryissä kentällä ja ajelutin häntä siellä ympäri hallia. Käytiin hakemassa esitteitä saaresta ja katseltiin paikkoja. Ajattelin että laukkujonossa Pasilla menee aikaa ja istumista on ollut tänään jo ihan tarpeeksi, joten käveleminen tuntui mukavalta. Nopeasti ne laukut kuitenkin tulivat ja päästiin etsimään taksia. Saatiin kentän suurin bussi…laukkumäärän takia. Ajoimme sateisessa säässä hotelliimme. Hotelli näytti ihan kivalta, vähän sähläystä respassa siitä mihin majoitumme, aamiaislippuihinkin vaihdettiin huoneen numeroa kaksi kertaa. Poika saattoi meidät huoneeseen. Heti ovella iski ihan hirveä löyhkä, homeen haju, joka lähes salvasi hengen. Siis minulta. Emma ei huomannut mitään ja Pasilta puuttuu hajuaisti lähes kokonaan. Piccolo-poika laittoi tuulettimen päälle ja ajattelin että kyllä se haju siitä häipyy ja vähän tuuletellaan. Katseltiin maisemaa parvekkeelta (parveke:
Laukkuja hakiessamme muuttoa varten tarkastettiin hajuhuonetta tarkemmin ja huomattiin että kokolattiamatto oli ainakin metrin leveydeltä ja noin
Purettiin Emman kanssa vaatteet uuden asunnon kaappeihin ja käytiin taloksi. Pasi oli riemuissaan kun huomasi että tässä huoneistossa on satelliitti-tv, jossa oli yli 300 kanavaa. Hotellihuoneessa kanavia oli alle 10.
Illalla kun istuimme villamme terassilla ja juttelimme päivän tapahtumista, totesimme asioiden taas järjestyneen parhain päin. Samalla Pasi kuitenkin suositteli minulle uutta ammattia, eli homekoiraksi ryhtymistä. Hmmm, otan tilauksia vastaan.
Perjantai aamu valkeni kauniina eikä sateesta tietoakaan. Ehdimme nipin napin aamupalalle sillä nukuimme koko porukka todella hyvin ja harvinaisen pitkään. Aamupäivä meni rannalla levytellessä ja altaalla uidessa. Päivällä lähdimme kävellen tutustumaan lähikyläämme. Hiljaiselta vaikutti, osa kaupoistakin oli kiinni. Poikkesimme ostamaan Pasille yhden kauluspaidan, jonka näimme tullessa taksin ikkunasta, molemmat. Kävimme tietenkin tasapuolisuuden nimissä myös ainakin yhdessä naisten vaatteita myyvässä liikkeessä, jossa sovitin housuja ja paitaa. Kuulin sinne sovituskoppiin kun Emma jutteli myyjättären kanssa englantia. Very nice, how much? Ja myyjä totesi ”niiden” näyttävän hyvältä ja hintakin on edullinen, koska molemmista on 20% alennus eli hinta on nyt vain fortyfive ringitt. Tähän Emma totesi että jees, ok. Minua nauratti siellä kopissa ja samalla olin tosi ylpeä, niin sitä pitää.
Kun kysyin myöhemmin Emmalta mistä hän kyseli hintaa, niin Emma kertoi että harmaasta hameesta ja punaisesta paidasta. Ne sopii yhteen. Niinpä.
Lopuksi vielä synttärionnitteluja etu- ja jälkikäteen: serkulleni Eijalle Thaimaan Koh Changin suuntaan ja Lohjalle Raijalle, Hannulle ja Paulalle. Sekä tietenkin äidille/mummolle/anopille äitienpäiväonnittelut Virkkalaan. Niin ja Santulle hauskaa matkaa Lontooseen ja Tiina-serkulle terveisiä. Viettäkää mukava viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.