Piipahdettiin Santun kanssa lauantaiaamuna meressäkin uimassa. Naisväki jäi kämpille kun epäilivät että kohta sataa kuitenkin. Rantaan pääsee täältä vuorilta helposti kun ajaa vaan suoraan alaspäin ja pysähtyy juuri ennen kuin on meressä. Nämä kiviset rannat eivät välttämättä ole kovin mukavia kävellä paljain jaloin mutta vesi on kyllä todella kirkasta. Ja rantaa on Makarskan keskustasta pohjoisen suuntaan kilometritolkulla. Ihmisiä oli heti aamusta paljon ja heistä merkittävä osa edusti paikallista kansallisuutta. Emme vuokranneet mitään tuoleja kun tarkoituskin oli vain pyörähtää meressä. Kiinnitin sitten huomioni rannalla olleeseen suihkuun. Merivesi on tunnetusti suolaista joten se on hyvä kuumalla ilmalla suihkutella pois ettei ala nahka kiristelemään. Tämän kahden hengen suihkun hanojen yhteydessä oli kolikkoautomaatti ja maininta: only 2 Kn. Eli suihkusta saa vettä kahdella kunalla. En tosin tiedä kuinka paljon kun en kokeillut. Lähdimme siitä sitten keskustaan ja kiristeltiin kiltisti nahkaamme. Kolmekymmentä senttiä on ehdottomasti liikaa suihkusta, jonka pituutta ei ole edes tiedossa. Eikä muuten satanut, enempi päinvastoin.
Kahden Kunan suihku
Näistä säätiedotuksista onkin riittänyt puhetta. Onhan se ihan Suomessakin havaittu että säätiedotukset ovat yleensä väärässä. Tai siis tavallaan oikeassa, mutta niiden aikataulu pettää. Täällä ne on ihan pihalla. Esimerkinomaisesti otettakoon vaikka juuri tämä eilinen sunnuntaipäivä, 8.9. Huipputarkan norjalaisen YR:in mukaan sataa koko päivän. Forecan ja ilmatieteen laitoksen mukaan myös ukkostaa. Accuweatherin mukaan on satanut jo aamusta asti. Ja todellisuus oli puolipilvinen, aurinkoinen ja todella kuuma päivä. No maanantaita vasten yöllä sitten kyllä satoi rankasti rakeita ja ukkosti. Maanantaiaamuna kaikkien noiden mukaan sataa mutta mainittuna aikana olikin kaunis aamu. Joten ajelimme Splitiin pitämään sadetta.
Tehtiin siis vielä yksi Splitin reissu maanantaina ja käytiin City Center One ostoskeskuksessa vähän vaatteita shoppailemassa. Jos yhden t-paidan ostoa edes voi oikein shoppailemiseksi sanoa. Siis puhun tässä nyt tietenkin vain omasta puolestani. Palattuamme Makarskaan piipahdimme nopeasti lähikaupassa. Ja lopulta sattui sitten se meikäläiselle aika tyypiliinen pikku onnettomuus. Ja kyllä, alkoholilla oli osuutta asiaan. Olin jo poistumassa kaupasta ja liukuovet aukesivat edestäni. Kuulin kuinka kassarouva huuteli jotain perääni ja huomasin että olin unohtanut kaksi olutpulloa, merkkiä Amber, siihen kassalle. Siis kaikki ostamamme oluet. Pyörähdin ottamaan ne käsiini ja singahdin nopeasti ulos liukuovista. Jotka olivat siis sen oluenhakumatkan aikana sulkeutuneet. Pukkasin pää edellä niihin oviin. Helvetinmoinen rämähdys mutta vanhana taistelijana en tietenkään helittänyt niistä olutpulloista. Löin otsani ja nenäni siihen lasiin aika kipeästi. Eräs mies tuli heti siihen katsomaan että kuinka kävi ja tuleeko verta. Ei tullut ja vakuuttelin että ei hätää, pikku paukku vaan ja poistuin (varovasti) ulos.
Jossa Emma seisoi keskellä kaupan pihaa ja huusi että ”MUA SATTUU SYDÄMEEN”.
Neiti Draama-Queen ei koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä eikä myöskään unohda jos jollekin sattuu joku pikku tapaturma. Minua hän muistuttelee vieläkin joskus 90-luvulla Lanzarotella tapahtuneesta liukastumisesta. Joka olikin kyllä komea temppu. Lipesin niin kovalla intensiteetillä siellä jalkakäytävältä jotain liuskaa pitkin että kun löin käteni lyhytypylvääseen niin sieltä hajosi kaikki lasitukset ja lamput sieltä yläpäästä. Tällä kertaa otsaan nousi illan mittaan vain pieni kuhmu joten säikähdyksellä selvittiin. Itse lasken tämän täysin tilastolliseksi tapahtumaksi, olin jo vähän osannut jotain tällaista odotellakin.
Viimeisenä iltana Makarskassa kävimme keskustassa syömässä. Palaillessamme autolle aloin ihmettelemään että mistä ihmeestä tulee musiikkia ja kovaa tuleekin. Koko Makarskan rantabulevardi sai osansa ihan pyytämättä. Mereltä oli tulossa sellainen päiväristeily saarille takaisin satamaan. Niitä kun meille mainostettiin niin lupaus oli että pääsee uimaan ja syömään. Juominen unohtui mainita mutta sekin näytti jotenkin onnistuneen. Nimittäin täysi hulabaloo siellä olikin päällä. Laivan kansi oli täynnä tanssivia ja laulavia hmisiä, osalla Kroatian liput joita siinä sitten Boney M:n siivittämänä heiluttivat. Eivät varmaan arvanneet siellä muinaisessa Babyloniassa , jossain siellä jokivarressa , millaiseen riekkumiseen tulisivat joskus myöhemmin osallistumaan, ainakin välillisesti. Alla pieni näyte, äänet päälle niin pääset tunnelmaan.
By the rivers of Babylon...
BOSNIAN KAUTTA KROATIAAN JOSTA MONTENEGRON KAUTTA TAKAISIN KROATIAAN.
Paluumatka alkoi keskiviikkona n. klo 09:00 ja ajelimme takaisin kohti Duprovnikia. Matkalla käväisimme taas Bosni&Herzegovinassa Neumin kaupungissa. SItten taas rajan ylitys Kroatiaan. Tavoitteena oli vielä iltapäivän ratoksi käydä Montenegrossakin, jos ei muuten niin ainakin lounaalla. Sieltä palatessamme Kroatiaan tulisimme siis Kroatian maaperälle jo neljättä kertaa tällä reissulla, kahdesti siis kävimme Bosniassa ja kerran Montenegrossa.
Montenegroon ei ole Dubrovnikin lentoasemalta kuin puolen tunnin matka. Tullimuodollisuudet eivät olleet Bosniaa kummemmat mutta hidasta se oli. Varsinkin vastaantuleva puoli jossa oli arviomme mukaan helposti parin tunnin jonot. Tämä asetti vierailullemme hieman haastetta sillä olimme siellä noin klo 13 ja auto pitäisi palauttaa Dubrovnikin lentokentälle klo 17 mennessä. Siitä sitten vielä pari tuntia niin lentokin lähtee. Eli aikaa tuntikausien tullissa jonottamiseen ei vaan ole.
Muutettiin suunnitelmia siten että pukkasimme ensimmäiseen kylään joka rannikolla tuli vastaan ja se oli nimeltään Igalo. Siellä rantabulevardilla nautittiin pikainen lounas. Ruoka oli hyvää mutta itse Igalo oli aika nuhjuinen ja ihan tuli sellainen olo että terveisiä Neuvostoliitosta. Positiivinen säväys tuli siitä että Montenegrossa valuuttana on Euro.
Igalon rantaelämää
Igalon elämää ilman rantaa
Päätimme siitä pitkästä tullijonosta huolestuneena kokeilla paluumatkalla Plan B:tä. Valitsimme toisen rajanylityspaikan paljon pienemmän tien varrelta toivoen että siellä ei olisi niin paha ryysis. Ja onnistuimme,sillä siellä oli meitä ennen vain kaksi autoa eli lkyseessä oli lähes läpiajo. Siellä Montenegron puolella oli jonkinlainen esiraja-asema jossa yksi ukko istui siellä väärällä puolen tietä jakkaralla ja hänelle annettiin passit vain kosketeltaviksi. Hän omalla auktoriteetillaan sitten vain hieman sipaisi niitä ja matka jatkui vuoren rinnettä pitkin ja sille varsinaiselle tulliasemalle. Josta siis nopeasti läpi ja kohti lentokenttää. Jossa nyt olemme tätä kirjoiteltaessa melkein kolme tuntia etuajassa. Yleensä koen matka-pahoinvointia kun tulee kyseeseen ajatuskin vuokra-auton noudosta tai palautuksesta. Siitä on tullut yleisesti niin hemmetinmoista kusetusta. Nyt meni kuitenkin molempiin suuntiin aivan ällistyttävän hienosti. AVIS saa tästä suorituksesta täydet pisteet.
Tullimies jakkaralla Montenegrossa