Pienen hämmennyksen vallassa on edennyt tämä Alanyan matkamme. Lähes poikkeuksetta ovat murtuneet myös kirjoittajan ennakkoluulot tätä paikkaa ja näitä ihmisiä kohtaan. Pakko tunnustaa että en olisi uskonut että täällä on näinkin hyvin hoidettu tämä perustursimi. Pääosin siistiä ja toimivaa. Eivätkä nämä kauheassa maineessa olevat "päälletunkevat" kauppiaatkaan ole oikeastaan edes samaa tasoa mihin olemme Thaimaassa tottuneet. Täällä eivät muuten kaupustelijat ahdistele rannoilla lainkaan.
Ettei tämä nyt menisi pelkäksi kehuskeluksi niin kyllähän täältä sitten löytyy pikkusen tuunattavaakin. Seuraavaksi muutama epäkohta/haitta/kehityskohde.
Ensin hotelli. Huoneemme on 6. kerroksessa eli hotellin ylimmäisessä kerroksessa. Hissi on pieni ja hiukan kulahtaneen oloinen. Sen pitäisi kantaa 4 hekilöä mutta liikkuu juuri ja juuri kolmella. Neljällä se ei päässyt ylöspäin kuin yhden kerroksen verran. Elämyshissimatkailua on myös alaspäin liikkuminen. Kun me kolmistaan siihen ahtaudumme ei se hissi suostu lähtemään liikeelle kuin siinä tapauksessa että sulloudumme sinne aivan hissin takaseinälle, lähes päällekkäin. Kutsumme tätä asetelmaa "hissiasennoksi". Näitä hissiasentoja olemme kehitelleet jo useita ja olenkin aika tyytyväinen ettei hississä ole valvontakameroita. Aika rasittavaa, sillä alaspäin pääseminen voi joskus vaatia useitakin hissiasentoja ennenkuin se toimii. Voisiko joku antaa vinkin Koneen paikalliselle myyntiedustajalle?
Hotellihuoneemme on siisti ja siivouskin toimii. Pientä laittoa kaipaisi suihku. Paineet ovat niin heikot että vettä saa päällensä vain kahdella eri tavalla. Joko käsin ammentamalla siitä hanasta tai vetämällä toisella kädellä sitä nuppia hanan päällä ylöspäin jolloin sitä vettä saa lirutettua vähän siihen varsinaiseen suihkuunkin. Siitä nupista jos irrottaa otteensa se pullahtaa takaisin ja suihku loppuu. Koittakaapas peseytyä yksikätisesti. Kyllähän se toki onnistuu mutta aikaa menee.
Meillä ei toistaiseksi ole ollut minkäänlaisia turvallisuusongelmia mutta yhdeltä suomalaisrouvalta lähti läppäri hotellihuoneesta. Hänen ensimmäiseen huoneeseensa oli menty heti alkumatkasta ja kun hän vaihtoi huonetta niin sinnekin oli päästy pöyhimään. Toiseen huoneeseen hän oli sitten vahingosta viisastuneena vuokrannut sen kassalippaan jonka avainta rosvot eivät olleet matkalaukun sivutaskusta löytäneet. Jos pitäisi arvata niin hotellin respa saattaa antaa näitä vinkkejä mutta mistäpä sen tietää..
Liikenneturvallisuudesta ei edes puhuta. Pikemminkin sen puutteesta. Suojatien ylitys on pienimuotoinen seikkailu sillä vihreä jalankulkuvalo on vain valo joka palaa pylväässä. Autoja saattaa silti tulla ja kovaa. Taksikuskien pää on tieteellisestikin mielenkiintoinen tapaus. Siellä on pakko olla aikamoinen kaiku sillä mitään muuta siellä ei kyllä ole kotona. Kauhea kiihdytys jokaisella kadunpätkällä vaikka edessä näkyisi jo seuraavissa valoissa jonottavat autot. Tien kaistojen määrä on ohjeellinen joten siihen menee helposti rinnakkain useampiakin autoja, ainakin takseja. Eikä ole mitenkään poikkeuksellista että yksisuuntaista katua tulee joku vastaan. Ja tietysti kovaa että ehtii nopeasti alta pois.
Taksisysteemi on toisaalta todella kätevä sillä ne ovat kaikki samanlaisia tilavia pikkupakettiautoja joihin menee helposti kuusikin henkeä. Melkein kaikki taksarit puhuvat hyvää tai kelvollista englantia. Poikkeuksen meidän kohdallamme muodosti se kuski jonka kyydillä kävimme Dimcayn kelluvassa jokiravintolassa eilen torstaina. Tämä ukko ei puhunut sanaakaan mitään muuta kuin Turkkia. Ilmankos kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti sillä reissulla.
Taksien varausjärjestelmä on nerokas ja toimiva. Taksin saa parissa minuutissa painamalla kadun varressa olevaa keltaisessa TAXI-laatikossa olevaa nappia. Uskomaton systeemi jollainen ei ikinä toimisi kotisuomessa. Ne napit eivät selviäisi ensimmäisestä viikonlopusta ehjinä. Ja jos vaikka osa selviäisikin niin niitä paineltaisiin piruuttaan ohikuljettaessa. Ja vaikka niitä käytettäisiinkin oikein, ei mistään riittäisi takseja, joten unohdetaan tältä osin suomalaisen taksijärjestelmän kehittäminen.
Jos tästä perusmassapaketti-turismista on joku asia nostettava esille, joka kohottaa verenpainetta, se on minun kohdallani nämä iltajuhlat, "turkkilaiset illat". Ja etenkin niiden juontajat. Jumalauta mitä keekoilijoita. Nämä lipevät sedät osaavat kaikka tunnettuja kieliä juuri riittävästi pystyäkseen kiusaamaan kyseisen maan turisteja. Suomenkielestä tunnettuimmat letkautukset tuntuvat yllättäen olevan: "Terve terve, vesihiisi sihisi hississä, herranjumala, nonni", jne.. Kyllä te varmaan loput arvaattekin. Ja joka kerta sitten "leikitään" porukalla kaikkia kivoja ja eroottisia leikkejä. Päätarkoitus on se että turisti saadaan nolattua muiden edessä. Yhteen tällaiseen iltaan mekin olemme osallistuneet sillä siellä oli tarjolla parikymmentä metriä pitkä ruokapöytä joka notkui kaikkea herkullista. Tiedoksi: kieltäydyin jyrkästi kaikista helvetin letkajenkoista ja turkkilaisista huutokilpailuista. Loput juhlat sitten seurataan huoneemme parvekkeelta sillä näitä on joka toinen ilta eri nimellä mutta samalla sisällöllä. Tulime juuri aamiaiselta ja Ozzy (baarin vilkkuvasilmäinen ikinuori yleisgigolo) yritti taas puoliväkisin myydä lippuja illan juhliin mutta ei onnistunut. Viimeinen iltamme täällä tänään joten lähdemme kylille illastamaan.
Melko hyvin täällä siis ihmistä kohdellaan.Poikkeuksiakin löytyy. Eilen illalla lähdimme syömään rantakadulle ja päätimme kävellä sillä matkaa on vain kilometrin verran. Menimme juuri kolmikerroksisen asuintalon kohdalla kun sieltä toisen kerroksen parvekkeelta kajautti nainen äpärillisen likavettä niskaamme. Tai siis Paulan niskaan ja Emman jaloille. Minähän kuljen aina hieman edellä ikäänkuin tiedustelijan roolissa. Täti siellä pesi lattioita ja päätti tyhjentää ämpärinsä kadulle. Eikä sitten viitsinyt tarkistaa olisiko siellä mahdollisesti joku alla. Tai sitten tarkisti ja päätti kuitenkin heittää, mene ja tiedä. Paula otti ihan vähän itseensä ja rauhoittui vasta rantaravintolassa kun sai lasillisen punaviiniä. Aika ison lasillisen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.