Meitä huijataan

Näin minulle on kerrottu, siis että turkkilaiset huijaavat turistia joka käänteessä. No minuahan ette huijaa, päätin jo ennen lähtöä tähän reissuun. Tässä sitten parin ensimmäisen päivän kusetusyritysten tilastoa.  

Heti ensimmäisenä iltana meitä huijattiin ravintolassa. Takana oli pitkä matkapäivä joten pyyhkäisimme lähes ensimmäiseen näkemäämme paikkaan syömään. Tilattiin helpommasta päästä eli pizzaa ja Emmalle hampurilainen. Osuttiin sitten tietysti tiukkaan muslimiravintolaan eli alkoholia ei tarjoilla. Tyydyimme limppariin vaikka tarjoilija ehdotti että voisimme hakea oluet kadun toiselta puolelta olevasta ravintolasta. Sitten alkoi se huijaaminen. Pöytään ilmestyi salaattia ja semmonen neliömetrin kokoinen juustoleipä. Arvasin että ne lisättäisiin laskuun vaikka emme niitä olleet tilaneetkaan. Mutta olihan siis järkyttävän hyvää! Vedeltiin sitä leipää ja salaattia naamaamme vähän ikäänkuin piruuttamme, että siitäs saitte hiton huijarit, mehän syödään nämä kun kuitenkin laskutatte ne meiltä. Laskussa olikin sitten 3 Turkin liiraa ylimääräistä eli toista euroa. Kiitos vielä tästä huijauksesta, oli se niin pirun hyvää!  

Ensimmäiselle amiaiselle lähdin kyynärpäät rasvattuna valmiina taistelemaan jokaisesta kuivasta leipäpalasta, juuston siivusta, pöydästä ja tuolista ahneiden saksalaisten kanssa. Tällaisen kuvan olen saanut näistä hoteliaamiaisista. Ja taas meitä huijattiin. Aamiainen oli ylellinen sisältäen lähes mielikuvituksellisen määrän kaikkia välimeren herkkuja. Eikä se kitkerä turkkilainen kahvikaan ollut kitkerää vaan täydellistä Lattea. Eikä ennakkolupauksista huolimatta paikalla ollut yhtään saksalaista, taisivat olla pääosin suomalaisia ja tilaa oli vaikka kuinka. Tulimme siis jo toisen kerran pahasti huijatuksi.  

Pankkiautomaatilla käydessäni se helvetin kone yritti huijata mutta en mennyt retkuun. Siinä luki jotain että paina Girlis-painiketta vahvistaaksesi pin-koodisi. Kyseinen nappi oli ilkeästi piilotettu numeronäppäimistön yhteyteen ja turismolla meni aika kauan havaita se nappi. Turha on yrittää huijata meikäläistä.  

Matkaopas varoitteli että taksikuskit huijaa kaikkia. Että ne ei laita taksamittaria päälle vaikka pyytäisitkin ja veloittaa sitten matkasta hirveitä summia. Hyppäsimme ensimmäistä kertaa taksiin kun lähdimme käymään Seijan ja Rallen lomakodissa. (Vaatimaton kaksikerroksinen kattohuoneisto jossa ainakin kaksi poreallasta ja sauna siellä katolla. Neliöitä ihan järkyttävästi...) Hyökkäsin heti kättelyssä sen taksikuskin kimppuun ja tivasin että "hau mats". Äijä vähän loukkaantui ja näytti että mittarin mukaan mennään ja että hän on rehellinen mies niinkuin muutkin taksarit. Huijasivat taas turistia. Siis nämä matkaoppaat. Taksihan toimii todella hyvin ja aina mennään mittarin mukaan.  

Rannalla jouduttiin sitten huijatuksi. Hotellilta sai lunastaa edullisesti rantatuolilippuja joilla saisi sitten tuolit hotellin omalta yhteistyökumppanilta. Lunastin kolme lippua ja lähdettiin raahustamaan kohti meren rantaa. Hotellimme on noin kilometrin päässä rannalta ja tässä lämpötilassa se tuntuu aika pitkältä matkalta. Heti rannassa kimppuume hyökkäsi nuori poika myymään rantatuoleja. Vedin näyttävästi lompsastani sen kuitin ja kerroin että mepä ollaankin jo rantatuolit ostettu että ei kiitos vaan sulle. Poika ei pahemmin hätkähtänyt vaan vilkaisi kuittia ja sanoi että olette tulleet ihan oikeaan paikaan ja etttä tämäon juuri hotelli Orient Suiten ranta. Olkaa hyvä ja seuratkaa. Asetuttiin aloillemme ja uitiin ja otettiin aurinkoa. Ja pari Efesiä. Jossain vaiheessa kun lähdin Emman kanssa uiman näin kuinka se sama poika meni jotain asioimaan Paulan kanssa joka levitteli käsiään ja osoitteli minua. Palasin sinne ja kuulin että hän oli käynyt vaatimassa Paulalta maksua tuoleista ja että rahat tarvitaan "Now". Otin sen hotellilta lunastamani kuitin ja kipitin sen pojan kiinni ja vaadin aika kiivaasti selitystä. Kaveri sitten tunnustikin että ei tämä ihan oikeasti ole se meidän hotellin paikka. Meinasin tekaista siitä pojasta leipäkebabin mutta tämä kiirehti selittämään että ei tarvitse maksaa että se hotellin kuitti kelpaa maksuksi. Perhana kun oli lähellä että  eivät saaneet meitä huijattua ja taas säästettiin ainakin viisi euroa.  

Ja juuri kun aloin oppimaan näiden turkkilaisten huijaustekniikat minua puukotettiin selkään omien toimesta. Emma huijasi minua tänään aamulla. Heti herätyään hän ilmoitti minulle uutisen: " Isi, minä olen raskaana".
Ensimmäinen ajatukseni oli että nyt tuli todistettua raamatunkin jouluevankeliumi todeksi. Neitseellinen raskaus on siis mahdollista. Sitten tajusin että ei se huijaaja ollutkaan Emma vaan se eilisillan drinksubaarin lipevä tarjoilija, Martin. Hän nimittäin halaili Emmaa useaan otteeseen illan aikana. Paljon on puhuttu näiden turkkilaisten miesten hedelmällisyydestä eivätkä liene siis mitään höpöpuheita, sillä niistä halauksista  sen sikiämisen on jotenkin pakko ollut syntyä.
Onneksi kyseessä oli siis kuitenkin huijaus.