Miesten mustat talvihansikkaat Taurus-vuoristossa

Huohhoijaa, perhe hereille klo 02:15 ja kohti lentokenttää ja Turkkia. Tarkemmin  sanottuna Alanyaan, missä ikinä se sitten onkaan. Tulin varanneeksi meille tämän matkan noin minuutin mietittyäni kun minulle posahti kolme viikkoa "pakkolomaa" johtuen työpaikan vaihdostani. Niiin nopea olin käänteissäni että Paulalla ei ollut edes tietoa lomasta kun olin jo matkan varannut. Enkä sitten oikeastaan tiedä mitään koko paikasta. Määräävä tekijä matkakohteen valinnassa oli hyvät ystävät Seija ja Ralle jotka viettävät täällä reilun kuukauden ja olemme siis tämän viikon paikalla yhtäaikaa.

 Nyt on matkapäivä taittumassa iltaan ja istun suihkunraikkaana hotellin parvekkeella ja voin jo nyt kääntää lisää takkiani. Täällähän voi olla ihan kivaakin. Ensikosketus turkkilaiseen käytännön toimintaan saatiin jo lentoasemalla tai oikeastaan melkein siellä. Koneesta tultiin sitä putkea pitkin sisään asemalle ja koska istuimme rivillä 1 olime siinä sitten etujoukossa. Putkesta ei sitten kuitenkaan päässyt sisään lentoasemalle kun se oli suljettu jollain punaisella nauhalla. Aikamme siinä odoteltiin kun jotain kirgiisejä kulki siitä edestä ja sitten heidän matkaoppaansa tuli siihen tuijottamaan meitä. Oli varmaan vähän ihmeissään. Portilta asemalle johtava putki ängeten täynnä kalpeita turisteja jotka vaan tuijottaa sen punaisen nauhan yli sanomatta sanaakaan.

Seurasi yksi matkailuhistoriani älykkäimpiä dialogeja:
Opas: " where are you coming from?"
Suomalainen mies (siis en  minä vaan joku tyyppi) : "from Finland"
Opas: " where are you going?"
Suomalainen mies: "Turkey".  
Opas avasi sen nauhan ja päästi meidät lentoasemalle. Siellä jo koneessa varmaan kiroiltiin ankarasti että mikä on kun jono ei vedä. Ne ei vaan tienneet että EU mallikansalaiset olivat törmänneet punaiseen nauhaan ja silloin liike loppuu.
Parin tunnin bussimatkan aikana matkaopas  selitti kaikenlaista tärkeää ja myi kiihkeästi jotain retkiä. Saattaa olla että vähän torkahdin. No, okei, siis nukuin suurimman osan matkasta. Pari asiaa kuitenkin rekisteröin siitä pälätyksestä. Alanya on itse asiassa Aasian puolella Turkkia ja että Turkilla on Euroopan suurimmat maavoimat, noin miljoona miestä. Tästä Aasiassa olosta johtuen ja siitä, että matkassa ovat taas alkuperäiset Hengailijat, (minä,Paula ja Emma), sain sitten itsestäni erävoiton, ja päätin vähän päivittää tätä matkablogia, joka onkin taas vuoden päivät ollut telakalla. Iltapäivä meni perusturismin parissa eli uima-altaalla. (Jösses mutta on täällä kuuma.) Efesiä lipittelin ja yritin sulkea sen musiikin kaltaisen jumpsutuksen pois mielestäni.
Koskapa en oikein onnistunut niin tässä sitten teillekin pieni näyte allasbaarin ohjelmistosta. - -Eeeerghdi örnsshh didi jakajakajakjaka. Paikallinen diskopaskahitti, kestää n. 40 minuttia ja lyriikka on koko ajan samaa kuin biisin nimessä.
 - Poika saunoo. ( ihan tosi, ja ainakin kolmeen kertaan) - EEEEEeeeeeeeeeeeiiiiiiiiiiiiiioooooooooooooooo   hraagggoi eeenthhyyyyyyi   -AAAIIIIIIiiiiiioooooooooogrhjiiiiiiiiiiiiiiii  ( rukouskutsu moskeijasta, joka kätevästi sijaitsee aivan hotellin naapurissa. Kutsu kajahtaa tunnetuista syistä viidesti päivässä ja kovaa. Ensimmäinen tulee kuulemma aamulla ennen auringonnousua eli siinä viiden pintaan...)  
Eipä tässä ensimmäisessä päivässä oikein mitään ihmeellistä raportoitavaa ole. Mieleenpainuvin hetki oli ehdottomasti se, mistä tämä bloggaus on saanut nimensä, jossa kevyesti viitataan miesten mustiin talvihansikkaisiin. (kuvassa). Reppuni yhteen taskuun oli jäänyt huolimattoman pakkaamisen johdosta talvihansikkaat! Törmäsin niihin bussimatkalla lentokentältä ja hetken jo ajattelin viihdyttää kanssamatkustajiani vetämällä ne käteeni ja kysymällä siellä bussissa kovaan ääneen että kyllä kai tekin otitte suojakäsineet mukaan ettei vaan tartu mitkään pakteerit kun maksalaatikkoa lämmitätte. Pysykää kanavalla, tyriminen on vasta alussa.