Videokoooste kuva-albumissa.

Kooste viikon tunnelmista löytyy nyt kuva-albumista.

Alanyan kuvia nyt kansiossa

Tuolla Kuvia Matkoilta alta löytyy nyt siis uusi kansio Alanya 2012. Ensimmäiset kuvat ovat jo siellä.

Pientä tuunaamista ja ämpärillinen vettä.

Pienen hämmennyksen vallassa on edennyt tämä Alanyan matkamme. Lähes poikkeuksetta ovat murtuneet myös kirjoittajan ennakkoluulot tätä paikkaa ja näitä ihmisiä kohtaan. Pakko tunnustaa että en olisi uskonut että täällä on näinkin hyvin hoidettu tämä perustursimi. Pääosin siistiä ja toimivaa. Eivätkä nämä kauheassa maineessa olevat "päälletunkevat" kauppiaatkaan ole oikeastaan edes samaa tasoa mihin olemme Thaimaassa tottuneet. Täällä eivät muuten kaupustelijat ahdistele rannoilla lainkaan.

Ettei tämä nyt menisi pelkäksi kehuskeluksi niin kyllähän täältä sitten löytyy pikkusen tuunattavaakin. Seuraavaksi muutama epäkohta/haitta/kehityskohde.

Ensin hotelli. Huoneemme on 6. kerroksessa eli hotellin ylimmäisessä kerroksessa. Hissi on pieni ja hiukan kulahtaneen oloinen. Sen pitäisi kantaa 4 hekilöä mutta liikkuu juuri ja juuri kolmella. Neljällä se ei päässyt ylöspäin kuin yhden kerroksen verran. Elämyshissimatkailua on myös alaspäin liikkuminen. Kun me kolmistaan siihen ahtaudumme ei se hissi suostu lähtemään liikeelle kuin siinä tapauksessa että sulloudumme sinne aivan hissin takaseinälle, lähes päällekkäin. Kutsumme tätä asetelmaa "hissiasennoksi". Näitä hissiasentoja olemme kehitelleet jo useita ja olenkin aika tyytyväinen ettei hississä ole valvontakameroita. Aika rasittavaa, sillä alaspäin pääseminen voi joskus vaatia useitakin hissiasentoja ennenkuin se toimii. Voisiko joku antaa vinkin Koneen paikalliselle myyntiedustajalle?
Hotellihuoneemme on siisti ja siivouskin toimii. Pientä laittoa kaipaisi suihku. Paineet ovat niin heikot että vettä saa päällensä vain kahdella eri tavalla. Joko käsin ammentamalla siitä hanasta tai vetämällä toisella kädellä sitä nuppia hanan päällä ylöspäin jolloin sitä vettä saa lirutettua vähän siihen varsinaiseen suihkuunkin. Siitä nupista jos irrottaa otteensa se pullahtaa takaisin ja suihku loppuu. Koittakaapas peseytyä yksikätisesti. Kyllähän se toki onnistuu mutta aikaa menee.
Meillä ei toistaiseksi ole ollut minkäänlaisia turvallisuusongelmia mutta yhdeltä suomalaisrouvalta lähti läppäri hotellihuoneesta. Hänen ensimmäiseen huoneeseensa oli menty heti alkumatkasta ja kun hän vaihtoi huonetta niin sinnekin oli päästy pöyhimään. Toiseen huoneeseen hän oli sitten vahingosta viisastuneena vuokrannut sen kassalippaan jonka avainta rosvot eivät olleet matkalaukun sivutaskusta löytäneet. Jos pitäisi arvata niin hotellin respa saattaa antaa näitä vinkkejä mutta mistäpä sen tietää..

Liikenneturvallisuudesta ei edes puhuta. Pikemminkin sen puutteesta. Suojatien ylitys on pienimuotoinen seikkailu sillä vihreä jalankulkuvalo on vain valo joka palaa pylväässä. Autoja saattaa silti tulla ja kovaa. Taksikuskien pää on tieteellisestikin mielenkiintoinen tapaus. Siellä on pakko olla aikamoinen kaiku sillä mitään muuta siellä ei kyllä ole kotona. Kauhea kiihdytys jokaisella kadunpätkällä vaikka edessä näkyisi jo seuraavissa valoissa jonottavat autot. Tien kaistojen määrä on ohjeellinen joten siihen menee helposti rinnakkain useampiakin autoja, ainakin takseja. Eikä ole mitenkään poikkeuksellista että yksisuuntaista katua tulee joku vastaan. Ja tietysti kovaa että ehtii nopeasti alta pois.
Taksisysteemi on toisaalta todella kätevä sillä ne ovat kaikki samanlaisia tilavia pikkupakettiautoja joihin menee helposti kuusikin henkeä. Melkein kaikki taksarit puhuvat hyvää tai kelvollista englantia. Poikkeuksen meidän kohdallamme muodosti se kuski jonka kyydillä kävimme Dimcayn kelluvassa jokiravintolassa eilen torstaina. Tämä ukko ei puhunut sanaakaan mitään muuta kuin Turkkia. Ilmankos kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti sillä reissulla.
Taksien varausjärjestelmä on nerokas ja toimiva. Taksin saa parissa minuutissa painamalla kadun varressa olevaa keltaisessa TAXI-laatikossa olevaa nappia. Uskomaton systeemi jollainen ei ikinä toimisi kotisuomessa. Ne napit eivät selviäisi ensimmäisestä viikonlopusta ehjinä. Ja jos vaikka osa selviäisikin niin niitä paineltaisiin piruuttaan ohikuljettaessa. Ja vaikka niitä käytettäisiinkin oikein, ei mistään riittäisi takseja, joten unohdetaan tältä osin suomalaisen taksijärjestelmän kehittäminen.

Jos tästä perusmassapaketti-turismista on joku asia nostettava esille, joka kohottaa verenpainetta, se on minun kohdallani nämä iltajuhlat, "turkkilaiset illat". Ja etenkin niiden juontajat. Jumalauta mitä keekoilijoita. Nämä lipevät sedät osaavat kaikka tunnettuja kieliä juuri riittävästi pystyäkseen kiusaamaan kyseisen maan turisteja. Suomenkielestä tunnettuimmat letkautukset tuntuvat yllättäen olevan: "Terve terve, vesihiisi sihisi hississä, herranjumala, nonni", jne.. Kyllä te varmaan loput arvaattekin. Ja joka kerta sitten "leikitään" porukalla kaikkia kivoja ja eroottisia leikkejä. Päätarkoitus on se että turisti saadaan nolattua muiden edessä. Yhteen tällaiseen iltaan mekin olemme osallistuneet sillä siellä oli tarjolla parikymmentä metriä pitkä ruokapöytä joka notkui kaikkea herkullista. Tiedoksi: kieltäydyin jyrkästi kaikista helvetin letkajenkoista ja turkkilaisista huutokilpailuista. Loput juhlat sitten seurataan huoneemme parvekkeelta sillä näitä on joka toinen ilta eri nimellä mutta samalla sisällöllä. Tulime juuri aamiaiselta ja Ozzy (baarin vilkkuvasilmäinen ikinuori yleisgigolo) yritti taas puoliväkisin myydä lippuja illan juhliin mutta ei onnistunut. Viimeinen iltamme täällä tänään joten lähdemme kylille illastamaan.

Melko hyvin täällä siis ihmistä kohdellaan.Poikkeuksiakin löytyy. Eilen illalla lähdimme syömään rantakadulle ja päätimme kävellä sillä matkaa on vain kilometrin verran. Menimme juuri kolmikerroksisen asuintalon kohdalla kun sieltä toisen kerroksen parvekkeelta kajautti nainen äpärillisen likavettä niskaamme. Tai siis Paulan niskaan ja Emman jaloille. Minähän kuljen aina hieman edellä ikäänkuin tiedustelijan roolissa. Täti siellä pesi lattioita ja päätti tyhjentää ämpärinsä kadulle. Eikä sitten viitsinyt tarkistaa olisiko siellä mahdollisesti joku alla. Tai sitten tarkisti ja päätti kuitenkin heittää, mene ja tiedä. Paula otti ihan vähän itseensä ja rauhoittui vasta rantaravintolassa kun sai lasillisen punaviiniä. Aika ison lasillisen..

Meitä huijataan

Näin minulle on kerrottu, siis että turkkilaiset huijaavat turistia joka käänteessä. No minuahan ette huijaa, päätin jo ennen lähtöä tähän reissuun. Tässä sitten parin ensimmäisen päivän kusetusyritysten tilastoa.  

Heti ensimmäisenä iltana meitä huijattiin ravintolassa. Takana oli pitkä matkapäivä joten pyyhkäisimme lähes ensimmäiseen näkemäämme paikkaan syömään. Tilattiin helpommasta päästä eli pizzaa ja Emmalle hampurilainen. Osuttiin sitten tietysti tiukkaan muslimiravintolaan eli alkoholia ei tarjoilla. Tyydyimme limppariin vaikka tarjoilija ehdotti että voisimme hakea oluet kadun toiselta puolelta olevasta ravintolasta. Sitten alkoi se huijaaminen. Pöytään ilmestyi salaattia ja semmonen neliömetrin kokoinen juustoleipä. Arvasin että ne lisättäisiin laskuun vaikka emme niitä olleet tilaneetkaan. Mutta olihan siis järkyttävän hyvää! Vedeltiin sitä leipää ja salaattia naamaamme vähän ikäänkuin piruuttamme, että siitäs saitte hiton huijarit, mehän syödään nämä kun kuitenkin laskutatte ne meiltä. Laskussa olikin sitten 3 Turkin liiraa ylimääräistä eli toista euroa. Kiitos vielä tästä huijauksesta, oli se niin pirun hyvää!  

Ensimmäiselle amiaiselle lähdin kyynärpäät rasvattuna valmiina taistelemaan jokaisesta kuivasta leipäpalasta, juuston siivusta, pöydästä ja tuolista ahneiden saksalaisten kanssa. Tällaisen kuvan olen saanut näistä hoteliaamiaisista. Ja taas meitä huijattiin. Aamiainen oli ylellinen sisältäen lähes mielikuvituksellisen määrän kaikkia välimeren herkkuja. Eikä se kitkerä turkkilainen kahvikaan ollut kitkerää vaan täydellistä Lattea. Eikä ennakkolupauksista huolimatta paikalla ollut yhtään saksalaista, taisivat olla pääosin suomalaisia ja tilaa oli vaikka kuinka. Tulimme siis jo toisen kerran pahasti huijatuksi.  

Pankkiautomaatilla käydessäni se helvetin kone yritti huijata mutta en mennyt retkuun. Siinä luki jotain että paina Girlis-painiketta vahvistaaksesi pin-koodisi. Kyseinen nappi oli ilkeästi piilotettu numeronäppäimistön yhteyteen ja turismolla meni aika kauan havaita se nappi. Turha on yrittää huijata meikäläistä.  

Matkaopas varoitteli että taksikuskit huijaa kaikkia. Että ne ei laita taksamittaria päälle vaikka pyytäisitkin ja veloittaa sitten matkasta hirveitä summia. Hyppäsimme ensimmäistä kertaa taksiin kun lähdimme käymään Seijan ja Rallen lomakodissa. (Vaatimaton kaksikerroksinen kattohuoneisto jossa ainakin kaksi poreallasta ja sauna siellä katolla. Neliöitä ihan järkyttävästi...) Hyökkäsin heti kättelyssä sen taksikuskin kimppuun ja tivasin että "hau mats". Äijä vähän loukkaantui ja näytti että mittarin mukaan mennään ja että hän on rehellinen mies niinkuin muutkin taksarit. Huijasivat taas turistia. Siis nämä matkaoppaat. Taksihan toimii todella hyvin ja aina mennään mittarin mukaan.  

Rannalla jouduttiin sitten huijatuksi. Hotellilta sai lunastaa edullisesti rantatuolilippuja joilla saisi sitten tuolit hotellin omalta yhteistyökumppanilta. Lunastin kolme lippua ja lähdettiin raahustamaan kohti meren rantaa. Hotellimme on noin kilometrin päässä rannalta ja tässä lämpötilassa se tuntuu aika pitkältä matkalta. Heti rannassa kimppuume hyökkäsi nuori poika myymään rantatuoleja. Vedin näyttävästi lompsastani sen kuitin ja kerroin että mepä ollaankin jo rantatuolit ostettu että ei kiitos vaan sulle. Poika ei pahemmin hätkähtänyt vaan vilkaisi kuittia ja sanoi että olette tulleet ihan oikeaan paikaan ja etttä tämäon juuri hotelli Orient Suiten ranta. Olkaa hyvä ja seuratkaa. Asetuttiin aloillemme ja uitiin ja otettiin aurinkoa. Ja pari Efesiä. Jossain vaiheessa kun lähdin Emman kanssa uiman näin kuinka se sama poika meni jotain asioimaan Paulan kanssa joka levitteli käsiään ja osoitteli minua. Palasin sinne ja kuulin että hän oli käynyt vaatimassa Paulalta maksua tuoleista ja että rahat tarvitaan "Now". Otin sen hotellilta lunastamani kuitin ja kipitin sen pojan kiinni ja vaadin aika kiivaasti selitystä. Kaveri sitten tunnustikin että ei tämä ihan oikeasti ole se meidän hotellin paikka. Meinasin tekaista siitä pojasta leipäkebabin mutta tämä kiirehti selittämään että ei tarvitse maksaa että se hotellin kuitti kelpaa maksuksi. Perhana kun oli lähellä että  eivät saaneet meitä huijattua ja taas säästettiin ainakin viisi euroa.  

Ja juuri kun aloin oppimaan näiden turkkilaisten huijaustekniikat minua puukotettiin selkään omien toimesta. Emma huijasi minua tänään aamulla. Heti herätyään hän ilmoitti minulle uutisen: " Isi, minä olen raskaana".
Ensimmäinen ajatukseni oli että nyt tuli todistettua raamatunkin jouluevankeliumi todeksi. Neitseellinen raskaus on siis mahdollista. Sitten tajusin että ei se huijaaja ollutkaan Emma vaan se eilisillan drinksubaarin lipevä tarjoilija, Martin. Hän nimittäin halaili Emmaa useaan otteeseen illan aikana. Paljon on puhuttu näiden turkkilaisten miesten hedelmällisyydestä eivätkä liene siis mitään höpöpuheita, sillä niistä halauksista  sen sikiämisen on jotenkin pakko ollut syntyä.
Onneksi kyseessä oli siis kuitenkin huijaus.

Miesten mustat talvihansikkaat Taurus-vuoristossa

Huohhoijaa, perhe hereille klo 02:15 ja kohti lentokenttää ja Turkkia. Tarkemmin  sanottuna Alanyaan, missä ikinä se sitten onkaan. Tulin varanneeksi meille tämän matkan noin minuutin mietittyäni kun minulle posahti kolme viikkoa "pakkolomaa" johtuen työpaikan vaihdostani. Niiin nopea olin käänteissäni että Paulalla ei ollut edes tietoa lomasta kun olin jo matkan varannut. Enkä sitten oikeastaan tiedä mitään koko paikasta. Määräävä tekijä matkakohteen valinnassa oli hyvät ystävät Seija ja Ralle jotka viettävät täällä reilun kuukauden ja olemme siis tämän viikon paikalla yhtäaikaa.

 Nyt on matkapäivä taittumassa iltaan ja istun suihkunraikkaana hotellin parvekkeella ja voin jo nyt kääntää lisää takkiani. Täällähän voi olla ihan kivaakin. Ensikosketus turkkilaiseen käytännön toimintaan saatiin jo lentoasemalla tai oikeastaan melkein siellä. Koneesta tultiin sitä putkea pitkin sisään asemalle ja koska istuimme rivillä 1 olime siinä sitten etujoukossa. Putkesta ei sitten kuitenkaan päässyt sisään lentoasemalle kun se oli suljettu jollain punaisella nauhalla. Aikamme siinä odoteltiin kun jotain kirgiisejä kulki siitä edestä ja sitten heidän matkaoppaansa tuli siihen tuijottamaan meitä. Oli varmaan vähän ihmeissään. Portilta asemalle johtava putki ängeten täynnä kalpeita turisteja jotka vaan tuijottaa sen punaisen nauhan yli sanomatta sanaakaan.

Seurasi yksi matkailuhistoriani älykkäimpiä dialogeja:
Opas: " where are you coming from?"
Suomalainen mies (siis en  minä vaan joku tyyppi) : "from Finland"
Opas: " where are you going?"
Suomalainen mies: "Turkey".  
Opas avasi sen nauhan ja päästi meidät lentoasemalle. Siellä jo koneessa varmaan kiroiltiin ankarasti että mikä on kun jono ei vedä. Ne ei vaan tienneet että EU mallikansalaiset olivat törmänneet punaiseen nauhaan ja silloin liike loppuu.
Parin tunnin bussimatkan aikana matkaopas  selitti kaikenlaista tärkeää ja myi kiihkeästi jotain retkiä. Saattaa olla että vähän torkahdin. No, okei, siis nukuin suurimman osan matkasta. Pari asiaa kuitenkin rekisteröin siitä pälätyksestä. Alanya on itse asiassa Aasian puolella Turkkia ja että Turkilla on Euroopan suurimmat maavoimat, noin miljoona miestä. Tästä Aasiassa olosta johtuen ja siitä, että matkassa ovat taas alkuperäiset Hengailijat, (minä,Paula ja Emma), sain sitten itsestäni erävoiton, ja päätin vähän päivittää tätä matkablogia, joka onkin taas vuoden päivät ollut telakalla. Iltapäivä meni perusturismin parissa eli uima-altaalla. (Jösses mutta on täällä kuuma.) Efesiä lipittelin ja yritin sulkea sen musiikin kaltaisen jumpsutuksen pois mielestäni.
Koskapa en oikein onnistunut niin tässä sitten teillekin pieni näyte allasbaarin ohjelmistosta. - -Eeeerghdi örnsshh didi jakajakajakjaka. Paikallinen diskopaskahitti, kestää n. 40 minuttia ja lyriikka on koko ajan samaa kuin biisin nimessä.
 - Poika saunoo. ( ihan tosi, ja ainakin kolmeen kertaan) - EEEEEeeeeeeeeeeeiiiiiiiiiiiiiioooooooooooooooo   hraagggoi eeenthhyyyyyyi   -AAAIIIIIIiiiiiioooooooooogrhjiiiiiiiiiiiiiiii  ( rukouskutsu moskeijasta, joka kätevästi sijaitsee aivan hotellin naapurissa. Kutsu kajahtaa tunnetuista syistä viidesti päivässä ja kovaa. Ensimmäinen tulee kuulemma aamulla ennen auringonnousua eli siinä viiden pintaan...)  
Eipä tässä ensimmäisessä päivässä oikein mitään ihmeellistä raportoitavaa ole. Mieleenpainuvin hetki oli ehdottomasti se, mistä tämä bloggaus on saanut nimensä, jossa kevyesti viitataan miesten mustiin talvihansikkaisiin. (kuvassa). Reppuni yhteen taskuun oli jäänyt huolimattoman pakkaamisen johdosta talvihansikkaat! Törmäsin niihin bussimatkalla lentokentältä ja hetken jo ajattelin viihdyttää kanssamatkustajiani vetämällä ne käteeni ja kysymällä siellä bussissa kovaan ääneen että kyllä kai tekin otitte suojakäsineet mukaan ettei vaan tartu mitkään pakteerit kun maksalaatikkoa lämmitätte. Pysykää kanavalla, tyriminen on vasta alussa.