Loppuraporttia

Tähän lopuksi olen ikäänkuin yhteenvetona koko tästä Nizzan / Rivieran reissusta summaillut muutamia omia mutta puolueellisia havaintojani.

Vanhemmat ranskalaiset naiset ovat mahdollisesti huonokäytöksisimpiä ihimisiä kenen kanssa itse olen joutunut tekemisiin. Ainakin miesturisteja kohtaan, mutta onhan se mahdollista että siihen on syynsä. Olkaapas vähän turistin punainen ja näköinen vanhempi mies ja menkääpäs ihan tavalliseen ruokakauppaan niin saatte havaita että ette ole kassajonossa kyllä yhtään minkään arvoinen. Ihan tosissaan saa ottaa matsia noiden kanssa jos meinaa joskus päästä maksamaan ostoksensa. Tai sitten ne on vaan hiukan parempia ihimisiä. Muuten tuota ilmiötä on vaikea ymmärtää. Kasvatuksesta se ei johdu sillä nuoriso antaa esim. busseissa tilaa aina vanhemmille ihmisille ja ihan oma-aloittteisesti.

Nizzan liikenne on melko vaarallisen tuntuista, ainakin aluksi. Ranskalaiset ajavat kovaa kaikilla vehkeillä millä ajavat, myös pienillä ja kapeilla kujilla. Autoilijat ja skootterit noudattavat liikennevaloja mutta jalankulkijat eivät. Pyöräilijät eivät noudata mitään sääntöjä, eivät edes yksisuuntaisten katujen suuntia. Pyöräilijät ajavat varsinkin rantabulevardilla todella kovaa joten siellä on jalankulkijan syytä olla tarkkana. Rantabulevardin pyöräkaista puuttuu raitiovaunutietöiden ansiosta osalta matkaa ja pyörillä ajellaan siellä jalankulkijoiden seassa. Hyvänä yleisohjeena sanoisin että muutama ylimääräinen silmä ympäri päätä olisi hyvä apu mutta silti pitää olla ylikorostetun varovainen.

Ranskalaiset ovat kuuluisia siitä että he ovat ”hieman” huolimattomia autojensa pysäköinnin suhteen ja ollaan se nyt sitten todistettukin. Hätävilkut vaan päälle ja auton voi huoletta pysäköidä mihin tahansa. Tässä pari esimerkkiä.

Postikonttorissa asiointi voi hämmentää ihmistä. Jonotin aika kauan kun siinä edessäni oleva nuori nainen postitti käytetyt valkoiset krokotiilinnahkaiset kengät johonkin. Sitä pussia valittiin pitkään ja huolella. Se pussi teipattiin ja varmistettiin että molemmat kengät pääsevät perille kunnialla. Kun tuli minun vuoroni lähettää 4 postikorttia niin sehän ei enää sitten käynytkään. Postimerkit kyllä sain ostaa mutta itse piti nuolla ja kiinnittää ja lähteä etsimään postilaatikko jostain kadulta.

Lintuja on Nizzassa paljon. Lähinnä lokkeja ja puluja. Pulut pyörivät ravintoloissa pöytien alla metsästämässä pudonneita herkkuja. Lokit taas ovat isoja ja röyhkeitä. Perjantaina istuskeltiin olohuoneen parvekkeella kun siihen alapuolella oleva katuvalon kuvun päälle ilmestyi iso lokki. Kyttäämään jotain syötävää luultavasti. Mutta ei häiriintynyt meistä vaikka olisin voinut melkein koskettaa sitä siitä kaiteen yli. Tarkkaili vaan kadun tapahtumia ja odotteli josko joltain ohikulkijalta vaikka tipahtaisi kala siihen kadulle.

Tarkkailija

Jos jotain jään todella kaipaamaan on se aamuiset käynnit ”omassa” leipomossa tuossa tien toisella puolella. Ja ollaanhan siellä käyty myös päivällä ja illallakin. Tuoretta patonkia eli Baguettea ja croisanteja on uponnut aika hyvin tähän porukkaan. On se hieno fiilis tallustella 80 centtiä maksanut kuuma patonki kainalossa katua pitkin, sandaaleissa ja shortseissa. Myös tämän ilmaston kun jotenkin saisi kopioitua kotisuomeen.

Kotileipomomme, vihreä puoti vihreän auton kohdalla

Tämä viikon mittainen majoituksemme Rue Botterolla oli kyllä täydellinen. Isäntäväki, jolta asunto vuokrattiin, oli kirjoittanut "lyhyen" ohjekirjan kaikesta mahdollisesta mitä olisi hyvä tietää itse Botterosta, paikallisista palveluista, hyvistä vierailukohteista, liikennevälineiden käytöstä yms. Vihkosessa on 25 sivua pelkkää asiaa. Koskaan emme ole tällaista informaatiopläjäystä kohdanneet vaikka usein juuri vuokraamme asuntoja reissuillamme. Erittäin käyttökelpoista tietoa kaikin puolin.
Minua ei jäänyt häiritsemää kuin WC:n pesualtaan hana jota en tuntunut koskaan kääntämään oikeaan suuntaan. Tänään lauantaina (samedi) aamulla, tein tarkistuksen ja sehän ihan oikeasti aukeaa eri suuntaan kuin muut hanat.

Bottero, keltainen talo oikealla puolen ennen risteystä.

Sovittiin että viemme liinavaatteet alakerran pesulaan lähtöpäivänä ja maksamme ne etukäteen niin ei tarvitse pestä ja silitellä itse täällä asunnolla vaikka sekin olisi mahdollista. Varusteet löytyvät kyllä siihenkin. Muutama pussilakana ja tyynynliina pesulaan. Hinta 51€ ja viikon päästä saa jo noutaa. Aika rapean hintaista ja hitaan puoleista.

Rouvan kanssa meinasi mennä kiihkeäksi kesken loppusiivouksen. Jouduin pyyhkimään parvekkeiden kaiteista katupölyt vaikka en ollut niitä itse sotkenutkaan. Koska olin mielestäni joutunut mielivaltaisen kiihkosiivouskohtauksen kohteeksi mainitsin piruuttani rouvalle, että kaiteet saattaisivat mielestäni tarvita vähän maaliakin. Oli muuten aika lähellä etten joutunut lähtemään rautakauppaan...

Makuuhuoneen parveke antaa aika rehevälle takapihalle jota hallitsee iso palmupuu. Siellä puun alla on aika metsittyneen näköinen puutarhakalusto ja pyykinkuivaustelineet jotka näyttävät siltä, kuin edellisen kerran pyykit olisivat kuivaneet siellä joskus 2. maailmansodan jälkeen. Yllätyin lujasti, kun eräänä aamuna havaitsin että siihen viidakkoon oli syntynyt polku ja siellä olikin pyykkejä kuivumassa. Lieneekin siis niin, että taloyhtiön ruohonleikkuri vaan on rikki tai varastettu.

Puutarha

Botterossa on mahdoton välttyä itsetarkastelulta. Asunnon seinistä on lähes puolet pelkkää peiliä. Tällainen ihiminen joka katsastaa itsensä peilistä yleensä vain puolivuosittain, voi kokea tämän jopa vähän luonnottomana. Jotenkin ne peilit kuitenkin avartavat tilan tuntua ja olohuonekin tuntuu ihan juhlasalilta.

Lomaan sisältyy olennaisesti aina hyvin syöminen. Nizzassa se ei ole ongelma. Hintataso vaihtelee Suomen hintoihin verrattuna ihan edullisesta törkeän kalliiseen. Siinä osapuilleen Suomen hinnoilla olevissa paikoissa saakin sitten jo todella hyvää ruokaa. Italialaisia ravintoloita on varsinkin vanhan kaupungin liepeillä paljon mutta myös muualla. Meidän perheelle maittoivat erityisesti pizzat ja pastat ja pari erilaista ruokaisaa salaattia. Paula nimesi viikon voittajaksi lämpimän vuohenjuustosalaatin, Salade de chèvre chaud. (kuvassa)

Salade de chèvre chaud

Aamiaiset valmistettiin itse ja siinä hyödynnettiin jo aikaisemminkin esiteltyä leipomoa. Kaupoissa on pitkien viinihyllyjen lisäksi hyvät tuoretarvikevalioimat ja varsinkin hedelmätiskit hivelevät silmää.

Lopuksi vielä vahva matkailusuositus. Nizza on helppo ja kaunis matkakohde ja paljon JetSet-mainettaan maallisempi. Kaupunki on kaunis vaikka se kuuluisa ranta onkin vähän liian kivinen minun makuuni. Lähistöllä on myös paljon nähtävää ja kulkeminen busseilla ja junilla helppoa ja hämmentävän halpaa. Tiedän että meidän matkailumme Ranskan Rivieralle ei jää tähän salaojaremotti-reissuun.

Hengailua

Torstai 1.6. - Perjantai 2.6.


Ei kauheasti raportoitavaa. Loppuviikko ollaan vaan hengailtu Nizzan rantabulevardilla ja vanhassa kaupungissa. Perjantaina meinattin lähteä vielä päiväreissulle Mentoniin Italian rajalle mutta ei ollut energiaa. Tosin sitten käveltiin melkein 10 kilometriä joten oli tuota kuitenkin jotain jäänyt vielä varastoon. Pieni lähes pilvinen jakso osui torstaille mutta sitten onkin taas paistanut ihan huolella.

Osteltiin kaikenlaista tarpeellista ja jonkin verran myös tarpeetonta krääsää.
Torstaina syötiin koko reissun paras ruoka vanhan kaupungin torin reunassa, aika lähellä sitä katastrofipaikkaa jossa Paula meinasi saada sen valaisimen päähänsä. Tässä mestassa sitten kaikki olikin kohdallaan ja erityisesti pasta. Vähän oli normaalia hintavampaa mutta kyllä kannatti.

Nizzan vanha kaupunki on kyllä viehättävä paikka ja siellä viihtyy pidempäänkin. Löntystelee vaan ympäriinsä ja pysähtyy vaikka johonkin pieneen ravintolaan ”Pit Stopille” kun siltä tuntuu. Kapeat kujat ovat kuvauksellisia ja pieniä putiikkeja on siellä joka lähtöön. Tässä pari kuvaa tuolta kujilta.

Monaco

Keskiviikko 31.5.

Vaikka eilisen Cannesin reissun jäljiltä olimmekin kaikki valmiit vuodelepoon päätimme kuitenkin lähteä heti aamusta kohti Monacoa. Sinne mentäisiikin sitten bussila pitkin rannikkoa. Bussi nro 100 lähtee Nizzan satamasta jonne piti ensin järjestää itsensä mutta sekin onnistui aikaisemmin jo mainostetun puhelinsovelluksen avulla.

Bussimatka Moncoon kesti alle tunnin ja näkymät olivat upeat. Ja kuten kaikki bussimatkat täällä Rivieralla hinta oli 1,50€/henkilö. Siis täällä on kaikki niin kallista..
Vahinko vain että istuimme väärällä puolen bussia ja aika likaiset olivat lasitkin joten valokuvaaminen ei olisi kuitenkaan onnistunut. Se ei kuitenkaan vähennä bussimatkan tenhoa, sillä maisemat olivat todella hienot.

Aivan ensimmäiseksi menimme Monacon ruhtinaan palatsikukkulan vieressä sijaitsevaan ostoskeskukseen mutta emme shoppailemaan vaan tutustumaan ruhtinaan yksityiseen autokokoeelmaan. Paikka ei siis ole varsinaisesti museo vaan yksityiskokoelma, jonka perusti aikaisempi ruhtinas Rainier ja sittemmin poikansa eli nykyinen ruhtinas Albert on sitä muokkaillut.
Ja minkälainen kokoelma onkaan kyseessä! Useita kymmeniä toistaan upeampia vanhoja arvoautoja. Siellä on sulassa sovussa vanhaa RollsRoycea ja Kimi Räikkösen McLarenia. Suosittelen ehdottomasti käyntiä jos satutte oleilemaan näillä nurkilla. Sisäänpääsymaksu 6,50€ ja on joka sentin arvoinen.

Monacon satama-alue oli vielä täysin sunnuntain F1-kisan jäljiltä sekaisin. Katsomorakenteita ei oltu vielä edes aloitettu purkamaan ja liikkuminen koko alueella oli vaikeaa. Niinpä sitten eksyimme oikein kunnolla ja matkastamme Monte Carlon Casinolle keskustellaan vielä perhepiirissä pitkään.

F1 katsomo Monacon satamassa.

Pysähdyimme virvokkeille Monaco Yacht Clubin terassille. Nyt sai Helsinki-Vantaa kovan haastajan kalleimpana paikkana jossa olen oluen ostanut ja piikkipaikan ottikin siis tämä Monacon ruhtinaan perustama paikka joka laskutti oluesta 9€, mutta se oli pieni pullo se oli joten kalliimpaa kuin Helsingissä.

Arvokas olut. 9€ 0,33cl

Jatkoimme raahautumista hirveässä helteessä ja lopulta löysimme Monte Carlon Casinon sieltä ylhäältä vuoren päältä. Siinä vaiheessa ei enää huvittanut mikään joten laskeuduimme alas vievää tietä pitkin takaisin keskustaan ja suoraan syömään jotain. Voin tunnustaa että vaikka joskus näillä reissuilla joutuu vähän fysiikkakin koetukselle niin tänään oltiin aika äärirajoilla. Kuumuus ja Monacon korkeuserot meinasivat lopettaa meidät sinne Casinon puutarhaan.

Söimme rauhallisen palauttavan lounaan italialaisessa ravintolassa aivan satama-altaan läheisyydessä ja sehän vähän näkyi hinnoissakin. Tarkoitus oli vielä jollain keinolla hoitaa itsemme ylös vuorelle tutustumaan Monacon ruhtinaan palatsiin mutta neljän tunnin hellemaratonin jälkeen ei meistä ollut enää sinne lähtijöiksi. Päätimme suunnistaa rautatieasemalle ja päivän tunnelmaan sopien sinnekin oli pirun hankala löytää. Itse asemahan sijaitsee siellä vuoren uumenissa jonka rinteeseen on rakennettu itse Monaco. Paikkahan ei ole kovin iso mutta korkeuserot tekevät siellä liikkumisen raskaaksi.

Monacon suuriruhtinaskunta on kyllä kaunis katsella mutta ehkä vähän turhan kalliin oloinen meikäläisen makuun. Näkymät ovat komeat mutta liikkuminen kävellen aika hankalaa kun ei tunne paikkoja ja oikoteitä.

Monacon satama.

Monaco

Rivieraa pitkin poikin, Nizza ja Cannes.

Maanantai 29.5.

Tässä kun pyörii Nizzan rantabulevardilla ja vanhassa kaupungissa niin sitä melkein unohtaa että Nizza on oikeasti aika iso kaupunki, melkoinen metropoli. Käsittääkseni ja Wikipediankin mielestä tässä alueella asuu yli miljoona ihmistä. Tämä kävi selväksi myös maanantaina aamulla kun reititimme itsemme bussilla rautatieasemalle, selvittämään kuinka pääsisimme huomenna junalla Cannesiin.

Busseja kulkee täällä joka puolelle ja toistaiseksi paras keino löytää oikea on puhelimeen asennettu sovellus Lignes D’azur. Sille kun sanoo missä on ja mihin on menossa niin kaikki vähänkin järkevät reittivaihtoehdot kävelyineen tupsahtaa esille. Toistaiseksi kaikki esitetyt reititykset ovat toimineet hienosti.

Nizzan päärautatieasema. Kaaos on ensimmäinen mielikuvani. Tarkoitus siis ostaa junaliput huomisaamuksi välille Nizza - Cannes. Aula on täynnä lippuautomaatteja joihin on melkoiset jonot. Aikamme harhailtuamme löytyi lipputoimisto. Joka myy junalippuja otsikolla ”Leaving today”. Siis vain tänään lähteviin juniin.

Rautatieaseman edustalla turisti-infossa sain opastuksen asiaan ja niin se tosiaan menee että vain automaatista voi ostaa liput etukäteen. Infossa minulle kirjoitettiin käsin opaskirje kuinka se automaatti toimii. Se kone kun ei puhu englantia, vain Ranskaa. (Alla olevassa kuvassa se opastuslappu). Ymmärrätte varmaan miksi päätimme mennä tiistaina aamulla vaan asemalle ja mennä jonottamaan sinne lipputoimistoon jossa myydään niitä ”tänään lähtevien” junien lippuja. Varsinkin kun se turistitoimiston täti tuijotti pitkään tuota kirjoittamaansa lappua ja sanoi että ei hän kyllä ihan varma ole missä järjestyksessä näitä asioita siihen koneelle naputellaan. Hän kun ei ole pitkään aikaan itse käyttänyt sitä masiinaa.

Henkilökohtainen opastus rautatieaseman lippuautomaatin käyttöön

Nizzan vanhaa kaupunkia kierreltiin pitkin päivää. Se on muuten merkittävän iso verrattuna mihin tahansa vanhaan kaupunkiin joissa on tullut vierailtua. Ajauduttiin lopulta ihan hemmetin hienolle kirpputorille. Ei ollut mitään rihkamaa. Hinnat lähtivät sieltä 150€:sta ylöspäin. Joten ei siis ostettu mitään mutta kiva oli katsellakin. Eräskin koju oli turvoksissa mitä hienoimpia vanhoja juttuja mukaanlukien muutama antiikkinen puhelin joita kävin siellä kuolaamassa. Myyjät eivät pahasti minua häirinneet. Kavereilla oli muuta puuhaa siinä, kuten punaviinipullot ja patongit. Sanoisin että asenne oli aika ranskalainen.

Kirpputorimyyjät

Tiistai 30.5.

Aamulla perinteisen terassiaamiaisen jälkeen kiivasti kohti rautatieasemaa ja Cannesia. Ja olihan se jotenkin arvattavissakin että se lipputoimisto oli suljettu. Joku ranskankielinen lappu siinä oli ja siinä sitten seliteltiin että jokin odottamaton tapahtuma aiheutti tämän sulkutilan. Voi olla että ymmärsin väärinkin mutta kiinni se kuitenkin oli.
Siitä sitten vaan luottokortti ojossa kohti niitä mystisiä lippuautomaatteja josta selvittiin heti toisella yrittämällä ja saatin ihan liputkin.

Junassa istuttiin sellaisessa neljän penkin loosissa nuoren, tumman ja  vahavasti meikatun ja laitetun tytön kanssa. Ensin ei puhuttu mitään kunnes hän yhtäkkiä alkoi kommunikoimaan sujuvalla englannilla meidän kanssamme. Kävi ilmi että hän on Texasista ja ollut jo pari viikkoa Euroopassa sukkuloimassa ja oli lentämässä kotiin tänään illalla. Ihan kiva tyttö mutta tummista hiuksistaan huolimatta jonkin verran blondi. Ainakin numeroa 6 suuremmat luvut jäivät hänelle vähän etäisiksi kun laskettiin niitä pysähdyksiä ennen Cannesia. Ja sitten lopuksi hänellä oli vaikeuksia laskea enää kolmeenkaan. Toisaalta, tyttö oli kyllä aika väsynyt, nukahtelikin siinä välillä ihan oikeasti. Ainoa asia joka tuntui kiinnostavan olivat beachit. Hänen hipiänsä ei ollut perinteinen texasilainen sillä siinä oli sellainen mexicolainen sävy, joten hän lienee tottunut vähän hienompijakoisiin hiekkarantoihin. Nizzan rannat kun ovat sellaisia kivirantoja.

Cannesissa oli meneillään filmifestivaalien purkaminen. Itse juhlapaikka Palais des Festivals  oli komea pytinki ja punainen mattokin oli vielä paikoillaan. Tosin aidattuna ja rypyssä mutta kuitenkin. Nyt voin sitten sanoa seisseeni Cannesin Filmifestivaalien punaiselle matolla.

Cannesin filmifestivaalien punainen matto vetelee viimeisiään.

Satama oli täynnä valtavan kokoisia huviveneitä joissa aika monessa oli menossa siivousoperaatiot. Ilmeisesti eilenkin oli vielä läikytelty kuohujuomia salongeissa ihan huolella. Vetää kyllä hiljaiseksi kun kävelee siellä satojen miljoonien arvoisten veneiden seassa.

Huvijahti poikineen.

Pysähdyttiin juomaan jotain siihen vastapäätä sitä Casinoa ja havaitsin että hintataso on Euroopan toiseksi korkein missä ollaan koskaan käyty. Ainoastaan Helsinki-Vantaalla on kalliimpaa. Huomenna tarkistetaan Monaco joten saattaa lopulta olla Hki-Vantaan johtoasema vaarassa.

Kiivettiin korkealle Cannesin sataman yläpuolelle ja ihailtiin Chateau de la Castre-linnaa josta oli muhkeat näkymät yli koko kaupungin. Taas tietää kävelleensä. Kun päästiin takaisin alas kaupunkiin olimme kaikki valmiit joko päiväunille tai lounaalle.

Cannesin satama

Cannesin vanhaa kaupunkia

Rankan kiipeilyn jälkeen lounas pienessä katuravintolassa jossa seurasin samalla kun nuori nainen maalasi vesiväreillä taulua siinä kadulla. Olin ottavinani kuvaa pöydässämme olevista ruusuista ja sain salaa kuvattua tämän taiteiljaneitokaisenkin.

Salakuva taiteilijattaresta

Käytiin ihailemassa elokuvatähtien käsien jälkiä siinä Palais de festivalin edustalla. Missasin muutaman tärkeän mutta löysin Sylvester Stallonen, Johnny Hollidayn, Dennis Hopperin ja Catherine Deneuven. Eniten ottaa pattiin että en huomannut Sophia Lorenia. Paula tietenkin sen löysi. Vielä ennen Nizzan junan lähtöä  tehtiin nopea kierros Cannesin kuuluisalla uimarannalla jota en pitänyt mitenkään kummoisena. Kuten en toistaiseksi ole noteerannut yhtään rantaa koko Ranskan Rivieralla.

 Eokuvatähtien kädenjäljet Palais de festivalin edustalla.

Illalla käväistiin Nizzassa paikallisten tyyliin rantabulevardilla nauttimassa lasilliset rose-viiniä. Emma luonnollisesti veteli Fanta-linjalla. Meikäläisen on vähän vaikea ymmärtää tätä rose-villitystä joka täällä vallitsee. Kaupassakin on hyllymetreittäin noita hiukan mauttomia ja värittömiä juomia. On siellä sitten tosin metrikaupalla muitakin viinejä mutta missään en ole nähnyt tällaista rose-hypetystä kuin täällä.

Nizza

Kas kummaa. Jotenkin intouduin taas muutaman vuoden tauon jälkeen tuhraamaan tätä matkablogia.

Päätettiin nimittäin tänä keväänä tehdä kotitalolle salaojaremontti ja samalla myös asentaa sadevesijärjestelmä eli hulevesisysteemit kuten niitä nykyään kutsutaan. Noin 70 vuotta meidän mökki on tullut toimeen ilmankin mutta ajateltiin että se olisi ikäänkuin investointi tulevaisuuteen.
Oikeastaan kysymys onkin enempi siitä että asennutetaan ja teetetään koko homma ammattimiehillä. Kysäisin urakoitsijaltamme Anssilta että voimmeko asua siinä samaan aikaan kun niitä salaojia yms. tehdään. Kun kävi ilmi että ei kannata, menee vaikeaksi kun pitäisi koko ajan pitää kulkureitit meitä varten, niin Paula ehdotti että mennään viikoksi anoppilaan majoitukseen. Minulla oli parempi idea.
Jos kerran Muumitkin ovat siellä käyneet niin mennään mekin,  Ranskan Rivieralle, Nizzaan!

Lauantai 27.5. Matkapäivä

Lentoasemalla olimme jo 3 tuntia ennen lähtöä joten pari lasia viiniä ja matkatunnelmaan asettumista. Hyvin alkaa, repäisin jotenkin repun hihnalla käsivarteni auki ja sotkin paitani ja farkut verellä. Sain laastarin yhdeltä ystävälliseltä mieheltä joka istui siinä samassa paikassa matkatunnelmaan asettumassa.

Boarding Passeissa luki että lähtöportti 19. Kun nyt oli sitä aikaa niin istuttiin melko viime tippaan siellä hakemassa matkatunnelmaa ja kun sitten juuri boardingin aikoihin löydettiin se portti 19 niin siellä luki kivasti että "seuraava lento Hamburg". Voi voi. Olivat menneet muuttamaan sen meidän lähtöportin. Nyt se olikin sitten 31D joten saatiin vähän alkulämpöä juoksemalla melkein koko terminaalin läpi. Eikä sitten kuitenkaan ollut edes kiire kun kone oli puolisen tuntia myöhässä.

Lentokoneessa sitten suoritin verisille vaatteilleni vissypesun. Se menee niin että ostat lentoasemalta kylmän Novellen ja lämmität sen repussasi. Sitten vähän vatkaat ja avaat nopeasti. Toimii!

Nizzan lentoasemalla huomasin että matkalaukkuhihnoilla oli kyltti:
”DANGER! It’s strictly forbidden to walk on luggage belts”.

Varovasti nyt!

Koska olen aina haaveillut että joskus vielä makaisin siinä matkalaukkuhihnalla kun se tulee sieltä seinän takaa, niin tajusin että täällä jos missä sen voisi toteuttaa, kun sitä ei erityisesti ollut kielletty. Vain kävely on vaarallista ja kiellettyä.
Viereisen seurueen mieshenkilö tuijotti samaa kylttiä. Iso vaalea mies, risupartainen ja tukka sekaisin.
Ajattelin että tästä saatamme joskus vielä kuulla jossain muodossa. Se oli nimittäin Ville Myllyrinne.

Vuokrasimme tämän loman majoituksen eräältä tutulta, kaksio Nizzan keskustasta Rue Botterolta, jonne suuntasimme taksilla lentokentältä. Taksikuski oli nuori nainen joka puhui jopa jonkin verran englantia. Perille päästyämme vilkaisin mittaria joka mielestäni näytti 18 euroa. Annoin rohkeasti kaksikymppisen ja sanoin ”keep the change”. Tyttö siinä sitten posmotti kaikenlaista ja vasta kun huomasin että hinta mittarissa olikin vähän yli 30 € niin lisäsin kympin. En siis varsinaisesti antanut tippiä vaan tinkasin 40 senttiä. Hyvä Minä! Aika voittajafiilis. Nolottamisesta ei tietoakaan?

Pikainen piipahdus viereisen korttelin Casinossa. Joka on siis kauppa, ei Casino. Oli aika lähellä että turistilta olisi jääneet hankinnat tekemättä. Ranskankielinen automaattikassa. Jos ette vielä tienneet, Ranskan kieli lukeutuu perheessämme ns. marginaalikieliin. Ei siis sanaakaan.
Onneksi joku täti huomasi epätoivomme ja avasi tavallisen kassan ja saimme illaksi nassutettavaa ja jotain juotavaakin. Ainakin vettä, jos en nyt ihan väärin muista.

Tämä Botteron majoituksemme on ihan aatelinen. Annan 7 tähteä. Siisti, valoisa läpitalon kaksio, parvekkeet molemmilla puolilla. Täysin varusteltu keittiö. Matkaa merenrantaan pari korttelia.

Aamiainen terassilla!

Makuuhuone.

Olohuone.Hengailijoiden todellisen lukumäärän saa selville jakamalla näkyvien henkilöiden lukumäärän kahdella.

Sunnuntai 28.5.

Aamiainen parvekkeella aamuauringossa. Aika luxusta.
Rantabulevardille kävelemään. Sama paikka jossa se yks vatipää tappoi yli 80 ihmistä rekalla viime kesänä. Eipä uskoisi kun nyt katselee paikkoja.

Kuuma. Ostettiin Emman kanssa jostain katukaupasta hatut kun alkoi päätä kuumottaa vähän turhan lujasti. Minä ostin paikallisesti kovin suositun ns. olkihatun. Emma halusi ehdottomasti baskerin. Tämän se on oppinut veljeltään joka piti aina baskeria päässään kun oltiin koko perheellä reissussa ja pelailtiin iltaisin Unoa. Että olisi muka pärjännyt paremmin kun minua muka häiritsee se baskeri. Ei toiminut Santulla joten ei tule toimimaan Emmallakaan.

Uudet hatut.

Käveltiin sitten kerralla vähän pidemmälle. Kuten koko se rantaraitti, läpi vanhan kaupungin ja ylös linnavuorelle. ( yli 400 porrasta). Huikeat näköalat. Emma meinas simahtaa ihan oikeasti. Jalka ei meinannut nousta enää askeltakaan ja alas vuorelta tultiin niitä portaita aika pitkään.

Nizza.

Lounas vanhan kaupungin torin laidalla. Hyvät sapuskat. Tunnelma tosin vähän lopsahti kun jostain pamahti keskelle pöytää iso sähkövalaisin juuri kun lopeteltiin ruokailua. Se tuli jostain takaa ja ohitti Paulan pään ihan muutamalla sentillä.
Roskakuskin perkele ajoi sen jäteauton kiinni sen ravintolan kattomarkiisiin ja se lamppu lähti lentoon siitä kulmasta päätyen siis meidän pöydälle. Onneksi ei sattunut ketään ja pöydällä olleet kameratkin säästyivät. Vähän vettä ja erilaisia ruokaöljyjä roiskui ympäriinsä. Juuri riittävästi että se minun uusi upea hellehattuni sai kuolettavan annoksen balsamicoa. Alla kuvat kaikista merkittävistä osallistujista tässä tapahtumassa.

Roska-auto. Arviointikyvytön iäkäs kuljettaja ei osunut mukaan kuvaan.

Lamppu joka lensi. Tai siis samanlainen. Se alkuperäinen korjattiin pois johonkin.

Uhri. Pasin uusi hellehattu Balsamicolla öljyttynä.

Ostin siitä samasta katukaupasta uuden hatun ja haukuin ne roskakuskit sille hattumyyjälle joka oli ihan onnesta mykkyrällä. Hänellä kun on niin hyvät hatut että joku osti niitä kaksin kappalein samana päivänä.

Kun lopulta pääsimme raahautumaan takaisin kämpille noin 7 tunnin ja melkein kymmenen kilometrin vaellukseltamme paahtavassa helteessä, oli tilanne se, että Monacon kisasta oli jäljellä enää 6 kierrosta. Monacoon on tästä matkaa noin 20 kilometriä mutta Räikkösen vitutus haisi tänne asti.