Nizza

Kas kummaa. Jotenkin intouduin taas muutaman vuoden tauon jälkeen tuhraamaan tätä matkablogia.

Päätettiin nimittäin tänä keväänä tehdä kotitalolle salaojaremontti ja samalla myös asentaa sadevesijärjestelmä eli hulevesisysteemit kuten niitä nykyään kutsutaan. Noin 70 vuotta meidän mökki on tullut toimeen ilmankin mutta ajateltiin että se olisi ikäänkuin investointi tulevaisuuteen.
Oikeastaan kysymys onkin enempi siitä että asennutetaan ja teetetään koko homma ammattimiehillä. Kysäisin urakoitsijaltamme Anssilta että voimmeko asua siinä samaan aikaan kun niitä salaojia yms. tehdään. Kun kävi ilmi että ei kannata, menee vaikeaksi kun pitäisi koko ajan pitää kulkureitit meitä varten, niin Paula ehdotti että mennään viikoksi anoppilaan majoitukseen. Minulla oli parempi idea.
Jos kerran Muumitkin ovat siellä käyneet niin mennään mekin,  Ranskan Rivieralle, Nizzaan!

Lauantai 27.5. Matkapäivä

Lentoasemalla olimme jo 3 tuntia ennen lähtöä joten pari lasia viiniä ja matkatunnelmaan asettumista. Hyvin alkaa, repäisin jotenkin repun hihnalla käsivarteni auki ja sotkin paitani ja farkut verellä. Sain laastarin yhdeltä ystävälliseltä mieheltä joka istui siinä samassa paikassa matkatunnelmaan asettumassa.

Boarding Passeissa luki että lähtöportti 19. Kun nyt oli sitä aikaa niin istuttiin melko viime tippaan siellä hakemassa matkatunnelmaa ja kun sitten juuri boardingin aikoihin löydettiin se portti 19 niin siellä luki kivasti että "seuraava lento Hamburg". Voi voi. Olivat menneet muuttamaan sen meidän lähtöportin. Nyt se olikin sitten 31D joten saatiin vähän alkulämpöä juoksemalla melkein koko terminaalin läpi. Eikä sitten kuitenkaan ollut edes kiire kun kone oli puolisen tuntia myöhässä.

Lentokoneessa sitten suoritin verisille vaatteilleni vissypesun. Se menee niin että ostat lentoasemalta kylmän Novellen ja lämmität sen repussasi. Sitten vähän vatkaat ja avaat nopeasti. Toimii!

Nizzan lentoasemalla huomasin että matkalaukkuhihnoilla oli kyltti:
”DANGER! It’s strictly forbidden to walk on luggage belts”.

Varovasti nyt!

Koska olen aina haaveillut että joskus vielä makaisin siinä matkalaukkuhihnalla kun se tulee sieltä seinän takaa, niin tajusin että täällä jos missä sen voisi toteuttaa, kun sitä ei erityisesti ollut kielletty. Vain kävely on vaarallista ja kiellettyä.
Viereisen seurueen mieshenkilö tuijotti samaa kylttiä. Iso vaalea mies, risupartainen ja tukka sekaisin.
Ajattelin että tästä saatamme joskus vielä kuulla jossain muodossa. Se oli nimittäin Ville Myllyrinne.

Vuokrasimme tämän loman majoituksen eräältä tutulta, kaksio Nizzan keskustasta Rue Botterolta, jonne suuntasimme taksilla lentokentältä. Taksikuski oli nuori nainen joka puhui jopa jonkin verran englantia. Perille päästyämme vilkaisin mittaria joka mielestäni näytti 18 euroa. Annoin rohkeasti kaksikymppisen ja sanoin ”keep the change”. Tyttö siinä sitten posmotti kaikenlaista ja vasta kun huomasin että hinta mittarissa olikin vähän yli 30 € niin lisäsin kympin. En siis varsinaisesti antanut tippiä vaan tinkasin 40 senttiä. Hyvä Minä! Aika voittajafiilis. Nolottamisesta ei tietoakaan?

Pikainen piipahdus viereisen korttelin Casinossa. Joka on siis kauppa, ei Casino. Oli aika lähellä että turistilta olisi jääneet hankinnat tekemättä. Ranskankielinen automaattikassa. Jos ette vielä tienneet, Ranskan kieli lukeutuu perheessämme ns. marginaalikieliin. Ei siis sanaakaan.
Onneksi joku täti huomasi epätoivomme ja avasi tavallisen kassan ja saimme illaksi nassutettavaa ja jotain juotavaakin. Ainakin vettä, jos en nyt ihan väärin muista.

Tämä Botteron majoituksemme on ihan aatelinen. Annan 7 tähteä. Siisti, valoisa läpitalon kaksio, parvekkeet molemmilla puolilla. Täysin varusteltu keittiö. Matkaa merenrantaan pari korttelia.

Aamiainen terassilla!

Makuuhuone.

Olohuone.Hengailijoiden todellisen lukumäärän saa selville jakamalla näkyvien henkilöiden lukumäärän kahdella.

Sunnuntai 28.5.

Aamiainen parvekkeella aamuauringossa. Aika luxusta.
Rantabulevardille kävelemään. Sama paikka jossa se yks vatipää tappoi yli 80 ihmistä rekalla viime kesänä. Eipä uskoisi kun nyt katselee paikkoja.

Kuuma. Ostettiin Emman kanssa jostain katukaupasta hatut kun alkoi päätä kuumottaa vähän turhan lujasti. Minä ostin paikallisesti kovin suositun ns. olkihatun. Emma halusi ehdottomasti baskerin. Tämän se on oppinut veljeltään joka piti aina baskeria päässään kun oltiin koko perheellä reissussa ja pelailtiin iltaisin Unoa. Että olisi muka pärjännyt paremmin kun minua muka häiritsee se baskeri. Ei toiminut Santulla joten ei tule toimimaan Emmallakaan.

Uudet hatut.

Käveltiin sitten kerralla vähän pidemmälle. Kuten koko se rantaraitti, läpi vanhan kaupungin ja ylös linnavuorelle. ( yli 400 porrasta). Huikeat näköalat. Emma meinas simahtaa ihan oikeasti. Jalka ei meinannut nousta enää askeltakaan ja alas vuorelta tultiin niitä portaita aika pitkään.

Nizza.

Lounas vanhan kaupungin torin laidalla. Hyvät sapuskat. Tunnelma tosin vähän lopsahti kun jostain pamahti keskelle pöytää iso sähkövalaisin juuri kun lopeteltiin ruokailua. Se tuli jostain takaa ja ohitti Paulan pään ihan muutamalla sentillä.
Roskakuskin perkele ajoi sen jäteauton kiinni sen ravintolan kattomarkiisiin ja se lamppu lähti lentoon siitä kulmasta päätyen siis meidän pöydälle. Onneksi ei sattunut ketään ja pöydällä olleet kameratkin säästyivät. Vähän vettä ja erilaisia ruokaöljyjä roiskui ympäriinsä. Juuri riittävästi että se minun uusi upea hellehattuni sai kuolettavan annoksen balsamicoa. Alla kuvat kaikista merkittävistä osallistujista tässä tapahtumassa.

Roska-auto. Arviointikyvytön iäkäs kuljettaja ei osunut mukaan kuvaan.

Lamppu joka lensi. Tai siis samanlainen. Se alkuperäinen korjattiin pois johonkin.

Uhri. Pasin uusi hellehattu Balsamicolla öljyttynä.

Ostin siitä samasta katukaupasta uuden hatun ja haukuin ne roskakuskit sille hattumyyjälle joka oli ihan onnesta mykkyrällä. Hänellä kun on niin hyvät hatut että joku osti niitä kaksin kappalein samana päivänä.

Kun lopulta pääsimme raahautumaan takaisin kämpille noin 7 tunnin ja melkein kymmenen kilometrin vaellukseltamme paahtavassa helteessä, oli tilanne se, että Monacon kisasta oli jäljellä enää 6 kierrosta. Monacoon on tästä matkaa noin 20 kilometriä mutta Räikkösen vitutus haisi tänne asti.