Loppuraporttia

Tähän lopuksi olen ikäänkuin yhteenvetona koko tästä Nizzan / Rivieran reissusta summaillut muutamia omia mutta puolueellisia havaintojani.

Vanhemmat ranskalaiset naiset ovat mahdollisesti huonokäytöksisimpiä ihimisiä kenen kanssa itse olen joutunut tekemisiin. Ainakin miesturisteja kohtaan, mutta onhan se mahdollista että siihen on syynsä. Olkaapas vähän turistin punainen ja näköinen vanhempi mies ja menkääpäs ihan tavalliseen ruokakauppaan niin saatte havaita että ette ole kassajonossa kyllä yhtään minkään arvoinen. Ihan tosissaan saa ottaa matsia noiden kanssa jos meinaa joskus päästä maksamaan ostoksensa. Tai sitten ne on vaan hiukan parempia ihimisiä. Muuten tuota ilmiötä on vaikea ymmärtää. Kasvatuksesta se ei johdu sillä nuoriso antaa esim. busseissa tilaa aina vanhemmille ihmisille ja ihan oma-aloittteisesti.

Nizzan liikenne on melko vaarallisen tuntuista, ainakin aluksi. Ranskalaiset ajavat kovaa kaikilla vehkeillä millä ajavat, myös pienillä ja kapeilla kujilla. Autoilijat ja skootterit noudattavat liikennevaloja mutta jalankulkijat eivät. Pyöräilijät eivät noudata mitään sääntöjä, eivät edes yksisuuntaisten katujen suuntia. Pyöräilijät ajavat varsinkin rantabulevardilla todella kovaa joten siellä on jalankulkijan syytä olla tarkkana. Rantabulevardin pyöräkaista puuttuu raitiovaunutietöiden ansiosta osalta matkaa ja pyörillä ajellaan siellä jalankulkijoiden seassa. Hyvänä yleisohjeena sanoisin että muutama ylimääräinen silmä ympäri päätä olisi hyvä apu mutta silti pitää olla ylikorostetun varovainen.

Ranskalaiset ovat kuuluisia siitä että he ovat ”hieman” huolimattomia autojensa pysäköinnin suhteen ja ollaan se nyt sitten todistettukin. Hätävilkut vaan päälle ja auton voi huoletta pysäköidä mihin tahansa. Tässä pari esimerkkiä.

Postikonttorissa asiointi voi hämmentää ihmistä. Jonotin aika kauan kun siinä edessäni oleva nuori nainen postitti käytetyt valkoiset krokotiilinnahkaiset kengät johonkin. Sitä pussia valittiin pitkään ja huolella. Se pussi teipattiin ja varmistettiin että molemmat kengät pääsevät perille kunnialla. Kun tuli minun vuoroni lähettää 4 postikorttia niin sehän ei enää sitten käynytkään. Postimerkit kyllä sain ostaa mutta itse piti nuolla ja kiinnittää ja lähteä etsimään postilaatikko jostain kadulta.

Lintuja on Nizzassa paljon. Lähinnä lokkeja ja puluja. Pulut pyörivät ravintoloissa pöytien alla metsästämässä pudonneita herkkuja. Lokit taas ovat isoja ja röyhkeitä. Perjantaina istuskeltiin olohuoneen parvekkeella kun siihen alapuolella oleva katuvalon kuvun päälle ilmestyi iso lokki. Kyttäämään jotain syötävää luultavasti. Mutta ei häiriintynyt meistä vaikka olisin voinut melkein koskettaa sitä siitä kaiteen yli. Tarkkaili vaan kadun tapahtumia ja odotteli josko joltain ohikulkijalta vaikka tipahtaisi kala siihen kadulle.

Tarkkailija

Jos jotain jään todella kaipaamaan on se aamuiset käynnit ”omassa” leipomossa tuossa tien toisella puolella. Ja ollaanhan siellä käyty myös päivällä ja illallakin. Tuoretta patonkia eli Baguettea ja croisanteja on uponnut aika hyvin tähän porukkaan. On se hieno fiilis tallustella 80 centtiä maksanut kuuma patonki kainalossa katua pitkin, sandaaleissa ja shortseissa. Myös tämän ilmaston kun jotenkin saisi kopioitua kotisuomeen.

Kotileipomomme, vihreä puoti vihreän auton kohdalla

Tämä viikon mittainen majoituksemme Rue Botterolla oli kyllä täydellinen. Isäntäväki, jolta asunto vuokrattiin, oli kirjoittanut "lyhyen" ohjekirjan kaikesta mahdollisesta mitä olisi hyvä tietää itse Botterosta, paikallisista palveluista, hyvistä vierailukohteista, liikennevälineiden käytöstä yms. Vihkosessa on 25 sivua pelkkää asiaa. Koskaan emme ole tällaista informaatiopläjäystä kohdanneet vaikka usein juuri vuokraamme asuntoja reissuillamme. Erittäin käyttökelpoista tietoa kaikin puolin.
Minua ei jäänyt häiritsemää kuin WC:n pesualtaan hana jota en tuntunut koskaan kääntämään oikeaan suuntaan. Tänään lauantaina (samedi) aamulla, tein tarkistuksen ja sehän ihan oikeasti aukeaa eri suuntaan kuin muut hanat.

Bottero, keltainen talo oikealla puolen ennen risteystä.

Sovittiin että viemme liinavaatteet alakerran pesulaan lähtöpäivänä ja maksamme ne etukäteen niin ei tarvitse pestä ja silitellä itse täällä asunnolla vaikka sekin olisi mahdollista. Varusteet löytyvät kyllä siihenkin. Muutama pussilakana ja tyynynliina pesulaan. Hinta 51€ ja viikon päästä saa jo noutaa. Aika rapean hintaista ja hitaan puoleista.

Rouvan kanssa meinasi mennä kiihkeäksi kesken loppusiivouksen. Jouduin pyyhkimään parvekkeiden kaiteista katupölyt vaikka en ollut niitä itse sotkenutkaan. Koska olin mielestäni joutunut mielivaltaisen kiihkosiivouskohtauksen kohteeksi mainitsin piruuttani rouvalle, että kaiteet saattaisivat mielestäni tarvita vähän maaliakin. Oli muuten aika lähellä etten joutunut lähtemään rautakauppaan...

Makuuhuoneen parveke antaa aika rehevälle takapihalle jota hallitsee iso palmupuu. Siellä puun alla on aika metsittyneen näköinen puutarhakalusto ja pyykinkuivaustelineet jotka näyttävät siltä, kuin edellisen kerran pyykit olisivat kuivaneet siellä joskus 2. maailmansodan jälkeen. Yllätyin lujasti, kun eräänä aamuna havaitsin että siihen viidakkoon oli syntynyt polku ja siellä olikin pyykkejä kuivumassa. Lieneekin siis niin, että taloyhtiön ruohonleikkuri vaan on rikki tai varastettu.

Puutarha

Botterossa on mahdoton välttyä itsetarkastelulta. Asunnon seinistä on lähes puolet pelkkää peiliä. Tällainen ihiminen joka katsastaa itsensä peilistä yleensä vain puolivuosittain, voi kokea tämän jopa vähän luonnottomana. Jotenkin ne peilit kuitenkin avartavat tilan tuntua ja olohuonekin tuntuu ihan juhlasalilta.

Lomaan sisältyy olennaisesti aina hyvin syöminen. Nizzassa se ei ole ongelma. Hintataso vaihtelee Suomen hintoihin verrattuna ihan edullisesta törkeän kalliiseen. Siinä osapuilleen Suomen hinnoilla olevissa paikoissa saakin sitten jo todella hyvää ruokaa. Italialaisia ravintoloita on varsinkin vanhan kaupungin liepeillä paljon mutta myös muualla. Meidän perheelle maittoivat erityisesti pizzat ja pastat ja pari erilaista ruokaisaa salaattia. Paula nimesi viikon voittajaksi lämpimän vuohenjuustosalaatin, Salade de chèvre chaud. (kuvassa)

Salade de chèvre chaud

Aamiaiset valmistettiin itse ja siinä hyödynnettiin jo aikaisemminkin esiteltyä leipomoa. Kaupoissa on pitkien viinihyllyjen lisäksi hyvät tuoretarvikevalioimat ja varsinkin hedelmätiskit hivelevät silmää.

Lopuksi vielä vahva matkailusuositus. Nizza on helppo ja kaunis matkakohde ja paljon JetSet-mainettaan maallisempi. Kaupunki on kaunis vaikka se kuuluisa ranta onkin vähän liian kivinen minun makuuni. Lähistöllä on myös paljon nähtävää ja kulkeminen busseilla ja junilla helppoa ja hämmentävän halpaa. Tiedän että meidän matkailumme Ranskan Rivieralle ei jää tähän salaojaremotti-reissuun.

Hengailua

Torstai 1.6. - Perjantai 2.6.


Ei kauheasti raportoitavaa. Loppuviikko ollaan vaan hengailtu Nizzan rantabulevardilla ja vanhassa kaupungissa. Perjantaina meinattin lähteä vielä päiväreissulle Mentoniin Italian rajalle mutta ei ollut energiaa. Tosin sitten käveltiin melkein 10 kilometriä joten oli tuota kuitenkin jotain jäänyt vielä varastoon. Pieni lähes pilvinen jakso osui torstaille mutta sitten onkin taas paistanut ihan huolella.

Osteltiin kaikenlaista tarpeellista ja jonkin verran myös tarpeetonta krääsää.
Torstaina syötiin koko reissun paras ruoka vanhan kaupungin torin reunassa, aika lähellä sitä katastrofipaikkaa jossa Paula meinasi saada sen valaisimen päähänsä. Tässä mestassa sitten kaikki olikin kohdallaan ja erityisesti pasta. Vähän oli normaalia hintavampaa mutta kyllä kannatti.

Nizzan vanha kaupunki on kyllä viehättävä paikka ja siellä viihtyy pidempäänkin. Löntystelee vaan ympäriinsä ja pysähtyy vaikka johonkin pieneen ravintolaan ”Pit Stopille” kun siltä tuntuu. Kapeat kujat ovat kuvauksellisia ja pieniä putiikkeja on siellä joka lähtöön. Tässä pari kuvaa tuolta kujilta.

Monaco

Keskiviikko 31.5.

Vaikka eilisen Cannesin reissun jäljiltä olimmekin kaikki valmiit vuodelepoon päätimme kuitenkin lähteä heti aamusta kohti Monacoa. Sinne mentäisiikin sitten bussila pitkin rannikkoa. Bussi nro 100 lähtee Nizzan satamasta jonne piti ensin järjestää itsensä mutta sekin onnistui aikaisemmin jo mainostetun puhelinsovelluksen avulla.

Bussimatka Moncoon kesti alle tunnin ja näkymät olivat upeat. Ja kuten kaikki bussimatkat täällä Rivieralla hinta oli 1,50€/henkilö. Siis täällä on kaikki niin kallista..
Vahinko vain että istuimme väärällä puolen bussia ja aika likaiset olivat lasitkin joten valokuvaaminen ei olisi kuitenkaan onnistunut. Se ei kuitenkaan vähennä bussimatkan tenhoa, sillä maisemat olivat todella hienot.

Aivan ensimmäiseksi menimme Monacon ruhtinaan palatsikukkulan vieressä sijaitsevaan ostoskeskukseen mutta emme shoppailemaan vaan tutustumaan ruhtinaan yksityiseen autokokoeelmaan. Paikka ei siis ole varsinaisesti museo vaan yksityiskokoelma, jonka perusti aikaisempi ruhtinas Rainier ja sittemmin poikansa eli nykyinen ruhtinas Albert on sitä muokkaillut.
Ja minkälainen kokoelma onkaan kyseessä! Useita kymmeniä toistaan upeampia vanhoja arvoautoja. Siellä on sulassa sovussa vanhaa RollsRoycea ja Kimi Räikkösen McLarenia. Suosittelen ehdottomasti käyntiä jos satutte oleilemaan näillä nurkilla. Sisäänpääsymaksu 6,50€ ja on joka sentin arvoinen.

Monacon satama-alue oli vielä täysin sunnuntain F1-kisan jäljiltä sekaisin. Katsomorakenteita ei oltu vielä edes aloitettu purkamaan ja liikkuminen koko alueella oli vaikeaa. Niinpä sitten eksyimme oikein kunnolla ja matkastamme Monte Carlon Casinolle keskustellaan vielä perhepiirissä pitkään.

F1 katsomo Monacon satamassa.

Pysähdyimme virvokkeille Monaco Yacht Clubin terassille. Nyt sai Helsinki-Vantaa kovan haastajan kalleimpana paikkana jossa olen oluen ostanut ja piikkipaikan ottikin siis tämä Monacon ruhtinaan perustama paikka joka laskutti oluesta 9€, mutta se oli pieni pullo se oli joten kalliimpaa kuin Helsingissä.

Arvokas olut. 9€ 0,33cl

Jatkoimme raahautumista hirveässä helteessä ja lopulta löysimme Monte Carlon Casinon sieltä ylhäältä vuoren päältä. Siinä vaiheessa ei enää huvittanut mikään joten laskeuduimme alas vievää tietä pitkin takaisin keskustaan ja suoraan syömään jotain. Voin tunnustaa että vaikka joskus näillä reissuilla joutuu vähän fysiikkakin koetukselle niin tänään oltiin aika äärirajoilla. Kuumuus ja Monacon korkeuserot meinasivat lopettaa meidät sinne Casinon puutarhaan.

Söimme rauhallisen palauttavan lounaan italialaisessa ravintolassa aivan satama-altaan läheisyydessä ja sehän vähän näkyi hinnoissakin. Tarkoitus oli vielä jollain keinolla hoitaa itsemme ylös vuorelle tutustumaan Monacon ruhtinaan palatsiin mutta neljän tunnin hellemaratonin jälkeen ei meistä ollut enää sinne lähtijöiksi. Päätimme suunnistaa rautatieasemalle ja päivän tunnelmaan sopien sinnekin oli pirun hankala löytää. Itse asemahan sijaitsee siellä vuoren uumenissa jonka rinteeseen on rakennettu itse Monaco. Paikkahan ei ole kovin iso mutta korkeuserot tekevät siellä liikkumisen raskaaksi.

Monacon suuriruhtinaskunta on kyllä kaunis katsella mutta ehkä vähän turhan kalliin oloinen meikäläisen makuun. Näkymät ovat komeat mutta liikkuminen kävellen aika hankalaa kun ei tunne paikkoja ja oikoteitä.

Monacon satama.

Monaco