Rivieraa pitkin poikin, Nizza ja Cannes.

Maanantai 29.5.

Tässä kun pyörii Nizzan rantabulevardilla ja vanhassa kaupungissa niin sitä melkein unohtaa että Nizza on oikeasti aika iso kaupunki, melkoinen metropoli. Käsittääkseni ja Wikipediankin mielestä tässä alueella asuu yli miljoona ihmistä. Tämä kävi selväksi myös maanantaina aamulla kun reititimme itsemme bussilla rautatieasemalle, selvittämään kuinka pääsisimme huomenna junalla Cannesiin.

Busseja kulkee täällä joka puolelle ja toistaiseksi paras keino löytää oikea on puhelimeen asennettu sovellus Lignes D’azur. Sille kun sanoo missä on ja mihin on menossa niin kaikki vähänkin järkevät reittivaihtoehdot kävelyineen tupsahtaa esille. Toistaiseksi kaikki esitetyt reititykset ovat toimineet hienosti.

Nizzan päärautatieasema. Kaaos on ensimmäinen mielikuvani. Tarkoitus siis ostaa junaliput huomisaamuksi välille Nizza - Cannes. Aula on täynnä lippuautomaatteja joihin on melkoiset jonot. Aikamme harhailtuamme löytyi lipputoimisto. Joka myy junalippuja otsikolla ”Leaving today”. Siis vain tänään lähteviin juniin.

Rautatieaseman edustalla turisti-infossa sain opastuksen asiaan ja niin se tosiaan menee että vain automaatista voi ostaa liput etukäteen. Infossa minulle kirjoitettiin käsin opaskirje kuinka se automaatti toimii. Se kone kun ei puhu englantia, vain Ranskaa. (Alla olevassa kuvassa se opastuslappu). Ymmärrätte varmaan miksi päätimme mennä tiistaina aamulla vaan asemalle ja mennä jonottamaan sinne lipputoimistoon jossa myydään niitä ”tänään lähtevien” junien lippuja. Varsinkin kun se turistitoimiston täti tuijotti pitkään tuota kirjoittamaansa lappua ja sanoi että ei hän kyllä ihan varma ole missä järjestyksessä näitä asioita siihen koneelle naputellaan. Hän kun ei ole pitkään aikaan itse käyttänyt sitä masiinaa.

Henkilökohtainen opastus rautatieaseman lippuautomaatin käyttöön

Nizzan vanhaa kaupunkia kierreltiin pitkin päivää. Se on muuten merkittävän iso verrattuna mihin tahansa vanhaan kaupunkiin joissa on tullut vierailtua. Ajauduttiin lopulta ihan hemmetin hienolle kirpputorille. Ei ollut mitään rihkamaa. Hinnat lähtivät sieltä 150€:sta ylöspäin. Joten ei siis ostettu mitään mutta kiva oli katsellakin. Eräskin koju oli turvoksissa mitä hienoimpia vanhoja juttuja mukaanlukien muutama antiikkinen puhelin joita kävin siellä kuolaamassa. Myyjät eivät pahasti minua häirinneet. Kavereilla oli muuta puuhaa siinä, kuten punaviinipullot ja patongit. Sanoisin että asenne oli aika ranskalainen.

Kirpputorimyyjät

Tiistai 30.5.

Aamulla perinteisen terassiaamiaisen jälkeen kiivasti kohti rautatieasemaa ja Cannesia. Ja olihan se jotenkin arvattavissakin että se lipputoimisto oli suljettu. Joku ranskankielinen lappu siinä oli ja siinä sitten seliteltiin että jokin odottamaton tapahtuma aiheutti tämän sulkutilan. Voi olla että ymmärsin väärinkin mutta kiinni se kuitenkin oli.
Siitä sitten vaan luottokortti ojossa kohti niitä mystisiä lippuautomaatteja josta selvittiin heti toisella yrittämällä ja saatin ihan liputkin.

Junassa istuttiin sellaisessa neljän penkin loosissa nuoren, tumman ja  vahavasti meikatun ja laitetun tytön kanssa. Ensin ei puhuttu mitään kunnes hän yhtäkkiä alkoi kommunikoimaan sujuvalla englannilla meidän kanssamme. Kävi ilmi että hän on Texasista ja ollut jo pari viikkoa Euroopassa sukkuloimassa ja oli lentämässä kotiin tänään illalla. Ihan kiva tyttö mutta tummista hiuksistaan huolimatta jonkin verran blondi. Ainakin numeroa 6 suuremmat luvut jäivät hänelle vähän etäisiksi kun laskettiin niitä pysähdyksiä ennen Cannesia. Ja sitten lopuksi hänellä oli vaikeuksia laskea enää kolmeenkaan. Toisaalta, tyttö oli kyllä aika väsynyt, nukahtelikin siinä välillä ihan oikeasti. Ainoa asia joka tuntui kiinnostavan olivat beachit. Hänen hipiänsä ei ollut perinteinen texasilainen sillä siinä oli sellainen mexicolainen sävy, joten hän lienee tottunut vähän hienompijakoisiin hiekkarantoihin. Nizzan rannat kun ovat sellaisia kivirantoja.

Cannesissa oli meneillään filmifestivaalien purkaminen. Itse juhlapaikka Palais des Festivals  oli komea pytinki ja punainen mattokin oli vielä paikoillaan. Tosin aidattuna ja rypyssä mutta kuitenkin. Nyt voin sitten sanoa seisseeni Cannesin Filmifestivaalien punaiselle matolla.

Cannesin filmifestivaalien punainen matto vetelee viimeisiään.

Satama oli täynnä valtavan kokoisia huviveneitä joissa aika monessa oli menossa siivousoperaatiot. Ilmeisesti eilenkin oli vielä läikytelty kuohujuomia salongeissa ihan huolella. Vetää kyllä hiljaiseksi kun kävelee siellä satojen miljoonien arvoisten veneiden seassa.

Huvijahti poikineen.

Pysähdyttiin juomaan jotain siihen vastapäätä sitä Casinoa ja havaitsin että hintataso on Euroopan toiseksi korkein missä ollaan koskaan käyty. Ainoastaan Helsinki-Vantaalla on kalliimpaa. Huomenna tarkistetaan Monaco joten saattaa lopulta olla Hki-Vantaan johtoasema vaarassa.

Kiivettiin korkealle Cannesin sataman yläpuolelle ja ihailtiin Chateau de la Castre-linnaa josta oli muhkeat näkymät yli koko kaupungin. Taas tietää kävelleensä. Kun päästiin takaisin alas kaupunkiin olimme kaikki valmiit joko päiväunille tai lounaalle.

Cannesin satama

Cannesin vanhaa kaupunkia

Rankan kiipeilyn jälkeen lounas pienessä katuravintolassa jossa seurasin samalla kun nuori nainen maalasi vesiväreillä taulua siinä kadulla. Olin ottavinani kuvaa pöydässämme olevista ruusuista ja sain salaa kuvattua tämän taiteiljaneitokaisenkin.

Salakuva taiteilijattaresta

Käytiin ihailemassa elokuvatähtien käsien jälkiä siinä Palais de festivalin edustalla. Missasin muutaman tärkeän mutta löysin Sylvester Stallonen, Johnny Hollidayn, Dennis Hopperin ja Catherine Deneuven. Eniten ottaa pattiin että en huomannut Sophia Lorenia. Paula tietenkin sen löysi. Vielä ennen Nizzan junan lähtöä  tehtiin nopea kierros Cannesin kuuluisalla uimarannalla jota en pitänyt mitenkään kummoisena. Kuten en toistaiseksi ole noteerannut yhtään rantaa koko Ranskan Rivieralla.

 Eokuvatähtien kädenjäljet Palais de festivalin edustalla.

Illalla käväistiin Nizzassa paikallisten tyyliin rantabulevardilla nauttimassa lasilliset rose-viiniä. Emma luonnollisesti veteli Fanta-linjalla. Meikäläisen on vähän vaikea ymmärtää tätä rose-villitystä joka täällä vallitsee. Kaupassakin on hyllymetreittäin noita hiukan mauttomia ja värittömiä juomia. On siellä sitten tosin metrikaupalla muitakin viinejä mutta missään en ole nähnyt tällaista rose-hypetystä kuin täällä.

Nizza

Kas kummaa. Jotenkin intouduin taas muutaman vuoden tauon jälkeen tuhraamaan tätä matkablogia.

Päätettiin nimittäin tänä keväänä tehdä kotitalolle salaojaremontti ja samalla myös asentaa sadevesijärjestelmä eli hulevesisysteemit kuten niitä nykyään kutsutaan. Noin 70 vuotta meidän mökki on tullut toimeen ilmankin mutta ajateltiin että se olisi ikäänkuin investointi tulevaisuuteen.
Oikeastaan kysymys onkin enempi siitä että asennutetaan ja teetetään koko homma ammattimiehillä. Kysäisin urakoitsijaltamme Anssilta että voimmeko asua siinä samaan aikaan kun niitä salaojia yms. tehdään. Kun kävi ilmi että ei kannata, menee vaikeaksi kun pitäisi koko ajan pitää kulkureitit meitä varten, niin Paula ehdotti että mennään viikoksi anoppilaan majoitukseen. Minulla oli parempi idea.
Jos kerran Muumitkin ovat siellä käyneet niin mennään mekin,  Ranskan Rivieralle, Nizzaan!

Lauantai 27.5. Matkapäivä

Lentoasemalla olimme jo 3 tuntia ennen lähtöä joten pari lasia viiniä ja matkatunnelmaan asettumista. Hyvin alkaa, repäisin jotenkin repun hihnalla käsivarteni auki ja sotkin paitani ja farkut verellä. Sain laastarin yhdeltä ystävälliseltä mieheltä joka istui siinä samassa paikassa matkatunnelmaan asettumassa.

Boarding Passeissa luki että lähtöportti 19. Kun nyt oli sitä aikaa niin istuttiin melko viime tippaan siellä hakemassa matkatunnelmaa ja kun sitten juuri boardingin aikoihin löydettiin se portti 19 niin siellä luki kivasti että "seuraava lento Hamburg". Voi voi. Olivat menneet muuttamaan sen meidän lähtöportin. Nyt se olikin sitten 31D joten saatiin vähän alkulämpöä juoksemalla melkein koko terminaalin läpi. Eikä sitten kuitenkaan ollut edes kiire kun kone oli puolisen tuntia myöhässä.

Lentokoneessa sitten suoritin verisille vaatteilleni vissypesun. Se menee niin että ostat lentoasemalta kylmän Novellen ja lämmität sen repussasi. Sitten vähän vatkaat ja avaat nopeasti. Toimii!

Nizzan lentoasemalla huomasin että matkalaukkuhihnoilla oli kyltti:
”DANGER! It’s strictly forbidden to walk on luggage belts”.

Varovasti nyt!

Koska olen aina haaveillut että joskus vielä makaisin siinä matkalaukkuhihnalla kun se tulee sieltä seinän takaa, niin tajusin että täällä jos missä sen voisi toteuttaa, kun sitä ei erityisesti ollut kielletty. Vain kävely on vaarallista ja kiellettyä.
Viereisen seurueen mieshenkilö tuijotti samaa kylttiä. Iso vaalea mies, risupartainen ja tukka sekaisin.
Ajattelin että tästä saatamme joskus vielä kuulla jossain muodossa. Se oli nimittäin Ville Myllyrinne.

Vuokrasimme tämän loman majoituksen eräältä tutulta, kaksio Nizzan keskustasta Rue Botterolta, jonne suuntasimme taksilla lentokentältä. Taksikuski oli nuori nainen joka puhui jopa jonkin verran englantia. Perille päästyämme vilkaisin mittaria joka mielestäni näytti 18 euroa. Annoin rohkeasti kaksikymppisen ja sanoin ”keep the change”. Tyttö siinä sitten posmotti kaikenlaista ja vasta kun huomasin että hinta mittarissa olikin vähän yli 30 € niin lisäsin kympin. En siis varsinaisesti antanut tippiä vaan tinkasin 40 senttiä. Hyvä Minä! Aika voittajafiilis. Nolottamisesta ei tietoakaan?

Pikainen piipahdus viereisen korttelin Casinossa. Joka on siis kauppa, ei Casino. Oli aika lähellä että turistilta olisi jääneet hankinnat tekemättä. Ranskankielinen automaattikassa. Jos ette vielä tienneet, Ranskan kieli lukeutuu perheessämme ns. marginaalikieliin. Ei siis sanaakaan.
Onneksi joku täti huomasi epätoivomme ja avasi tavallisen kassan ja saimme illaksi nassutettavaa ja jotain juotavaakin. Ainakin vettä, jos en nyt ihan väärin muista.

Tämä Botteron majoituksemme on ihan aatelinen. Annan 7 tähteä. Siisti, valoisa läpitalon kaksio, parvekkeet molemmilla puolilla. Täysin varusteltu keittiö. Matkaa merenrantaan pari korttelia.

Aamiainen terassilla!

Makuuhuone.

Olohuone.Hengailijoiden todellisen lukumäärän saa selville jakamalla näkyvien henkilöiden lukumäärän kahdella.

Sunnuntai 28.5.

Aamiainen parvekkeella aamuauringossa. Aika luxusta.
Rantabulevardille kävelemään. Sama paikka jossa se yks vatipää tappoi yli 80 ihmistä rekalla viime kesänä. Eipä uskoisi kun nyt katselee paikkoja.

Kuuma. Ostettiin Emman kanssa jostain katukaupasta hatut kun alkoi päätä kuumottaa vähän turhan lujasti. Minä ostin paikallisesti kovin suositun ns. olkihatun. Emma halusi ehdottomasti baskerin. Tämän se on oppinut veljeltään joka piti aina baskeria päässään kun oltiin koko perheellä reissussa ja pelailtiin iltaisin Unoa. Että olisi muka pärjännyt paremmin kun minua muka häiritsee se baskeri. Ei toiminut Santulla joten ei tule toimimaan Emmallakaan.

Uudet hatut.

Käveltiin sitten kerralla vähän pidemmälle. Kuten koko se rantaraitti, läpi vanhan kaupungin ja ylös linnavuorelle. ( yli 400 porrasta). Huikeat näköalat. Emma meinas simahtaa ihan oikeasti. Jalka ei meinannut nousta enää askeltakaan ja alas vuorelta tultiin niitä portaita aika pitkään.

Nizza.

Lounas vanhan kaupungin torin laidalla. Hyvät sapuskat. Tunnelma tosin vähän lopsahti kun jostain pamahti keskelle pöytää iso sähkövalaisin juuri kun lopeteltiin ruokailua. Se tuli jostain takaa ja ohitti Paulan pään ihan muutamalla sentillä.
Roskakuskin perkele ajoi sen jäteauton kiinni sen ravintolan kattomarkiisiin ja se lamppu lähti lentoon siitä kulmasta päätyen siis meidän pöydälle. Onneksi ei sattunut ketään ja pöydällä olleet kameratkin säästyivät. Vähän vettä ja erilaisia ruokaöljyjä roiskui ympäriinsä. Juuri riittävästi että se minun uusi upea hellehattuni sai kuolettavan annoksen balsamicoa. Alla kuvat kaikista merkittävistä osallistujista tässä tapahtumassa.

Roska-auto. Arviointikyvytön iäkäs kuljettaja ei osunut mukaan kuvaan.

Lamppu joka lensi. Tai siis samanlainen. Se alkuperäinen korjattiin pois johonkin.

Uhri. Pasin uusi hellehattu Balsamicolla öljyttynä.

Ostin siitä samasta katukaupasta uuden hatun ja haukuin ne roskakuskit sille hattumyyjälle joka oli ihan onnesta mykkyrällä. Hänellä kun on niin hyvät hatut että joku osti niitä kaksin kappalein samana päivänä.

Kun lopulta pääsimme raahautumaan takaisin kämpille noin 7 tunnin ja melkein kymmenen kilometrin vaellukseltamme paahtavassa helteessä, oli tilanne se, että Monacon kisasta oli jäljellä enää 6 kierrosta. Monacoon on tästä matkaa noin 20 kilometriä mutta Räikkösen vitutus haisi tänne asti.