Vihreät ja törkeät arvot ja kaksi miestä.

PASI: Ensin tiedotus: Avasin uuden kuva-albumin Thaimaa 2011. Löytyy tuolta "KUVIA MATKOILTA" alapuolella olevasta linkistä.
Lauantaina käytiin kauppareissulla ja Paulan ansiosta se tulee olemaan aina yksi hauskimmista mitä minä olen täällä kokenut. Tiedän jo nyt tätä kirjoittaessani että saatan seuraavan tekstin johdosta löytää itseni ulkoruokinnasta mutta kello on tätä kirjoitettaessa puoli kolme yöllä ja lämpötila on tasan 32 astetta. Tuolla kyllä tarkenee vaikka puun juurella ”värjötellä” jos sikseen tulee.
Olimme siis lauantaina Lotus Tescossa ostoksilla ja Emma osoitti jostain vitriinistä vaaleanpunaista vähän Berliinin munkin näköistä leivosta jonka halusi. Paula siinä sitten puuhaamaan sitä munkkia ulos sieltä systeemistä ottimet toisessa kädessä ja leivinpaperin näköisen arkki toisessa. Hän yritti nostaa sitä munkkia siihen paperille ja kuinkas ollakaan, siinä tapahtui sellainen yhteensattuma että Paulalla oli ilmeisesti kädessään imupaperia ja siinä välittömässä läheisyydessä jotain munkkeja jotka oli koristeltu vihreällä imuhillolla. Voitte vain arvata kuinka nämä kaksi imu-juttua vetivät toisiansa puoleensa eikä aikaakaan kun Paula seisoi siinä konditoriaosastolla hädissään käsissänsä leivinpaperi joka oli ”ihan itsestään” ponnahtanut kiinni niihin vihreisiin juttuihin. Arvioisin että siinä meni hetkessä pilalle ainakin viisi kappaletta kondiittorimestarin vihreitä luomuksia. Ja kun asiat lähtee menemään pieleen niin nehän menee sitten vauhdilla. Paula yritti epätoivoisesti päästä eroon siitä imupaperista ja sotki siinä samalla itsensäkin siihen vihreään juttuun. Paniikinomaisesti hän sitten rypisti sen paperin kasaan ja sitä vihreää hilloa tursui joka puolelta kun hän survoi sen nyytin sinne vitriiniin. Olin vähän kahden vaiheilla mennäkö auttamaan vai juostako karkuun ja luonnollisesti kipaisin sitten karkuun. Nauraa käkätin ääneen siellä leipähyllyn takana ja kirosin kuin intiaani ettei ollut kameraa matkassa. En tajunnut ottaa kuvaa edes kännykällä. Rouvalle pisteet siitä että hän pystyi sitten vähän myöhemmin jo itsekin nauramaan tuolle imupaperi-onnettomuudelle. Seuraavalla kauppareissulla ostan sellaisen vihreän jutun ja tuon sen kämpille syötäväksi. Ihan vaan siksi kun nykyään pitää olla niin vihreätä, sen ilmastomuutoksen takia.

--- x --- x --- x --- x --- x ---

Jo on mennyt röyhkeäksi täällä meininki. Istuimme eilen illalla Paulan kanssa terassilla ulkona pilkkopimeässä ja siihen tuli yhtäkkiä jostain yksi paikallinen pariskunta meidän huvilan pihalle. Alkoivat siinä sitten parittelemaan. Ihan oikeasti. Yritin vähän hätistellä heitä että menkää nyt helvetissä jonnekin muualle kutemaan mutta nämä ei olleet moksiskaan huutelustani. Päätin sitten ottaa kovat keinot käyttöön ja hain sisältä kameran ja ryhdyin kuvaamaan sitä ”toimitusta”. Paula yritti saada minut lopettamaan mutta menin vaan kylmästi koko ajan lähemmäksi ja sitten kun olin jo ihan vieressä ja täräytin salamavalolla kuvan, niin siitä siten vasta ymmärsivät, ja lähtivätkin aika haipakkaa tiehensä. Melko törkeetä käytöstä. Kuva näistä rakastavaisista albumissa.(Jotenkin se alla oleva neiti on vähän humanoidin näköinen…)

--- x --- x --- x --- x --- x ---

Tänään maanantaina käytiin sitten ensi kertaa rannalla. Lähtö viivästyi terveydenhuollollisista syistä ja pääsimme rantsuun vasta vähän ennen puolta päivää. Näin ensimmäisen rantapäivän kunniaksi mentiin tietysti Suan Son Beachille eli sinne armeijan alueelle. Sisäänpääsy edelleen 20 bahtia / auto. Hinnat täällä ovat yleensäkin pääosin ihan samoissa lukemissa kun silloin 2008 kun täällä oltiin koko talvi, mutta kiitos kreikkalaisten, irlantilaisten, portugalilaisten ja ties minkälaisten, Euron kurssi on ihan perseestä Bahtia vasten joten hinnat ovat nousseet 15-20 %. Vieläkin on edullista toki, mutta tuokin hinnan nousu on siis niin turhaa että ottaahan se pattiin. Voitte välittää huomioni myös Timolle. Siis Soinille jos jäi epäselväksi.
Rannalla ehdittiin oleskelemaan noin puolitoista tuntia kun piti lähteä sadetta pakoon. Tuli ihan kunnon myräkkä ja päätettiin poistua johonkin sisätiloihin. Kerkisin sen lyhyen ajan kuluessa kuitenkin tutustua kahteen mieheen. Simpukka-mieheen ja Heineken-mieheen.
Simpukkamies oli paikallinen ”kalastaja” joka peruutti pitkin rantavettä joku ihme rauta kädessään jolla hän mylläsi sitä rantahiekkaa. Lähdin uteliaisuuttani kävelemään sinne missä tämä kaveri raudoitti sitä rantaa ja otin kameran mukaan. Menin sitten ihan kysymään että mitäs touhuat ja hän näytti minulle muovikassillista simpukoita. Sillä raudalla hän avasi sen pintahiekan ja liikkui pitkin rantaa ja poimi sieltä täältä aina simpukankin. Hän itse oli sitä mieltä että ei tule oikein kunnolla saalista. Sanoiksi hän puki sen hokemalla ”no have, no have”. Todistin siinä yhden löydöksenkin ja sain sitä hetken pidellä omissa käsissäni. Ei ne ihan pieniä olleet, ihan semmoisia suomalaisen näkinkengän kokoisia. Kuva simpukkamiehestä löytyy albumista.
Heineken-mies ilmestyi viereeni kun istuskelimme lueskelemassa niissä puutuoleissa joita sieltä rannalta saa vuokrattua. Nämä tuolitkin maksavat 20 bahtia / päivä eli n. 50 centtiä. Vähän edullisempaa verrattuna kunnon turistihintoihin.
Tämä Heineken-mies oli englantilainen suunnilleen kuusikymppinen kaveri, jonka Thai-vaimo ja tytär olivat uimassa siinä lähistöllä. Nimeään tämä ei kertonut joten nimensä hän sai kädessään olevasta Heineken-tölkistä. Puheesta ja vapautuneesta käytöksestään päätellen kyseinen tölkki oli suunnilleen numero 12.
Tämä kaveri ei varsinaisesti muutenkaan kysynyt että voinko liittyä seuraanne vaan käveli siihen vaan ja tokaisi että ”you guys have the whole fucking beach for yourself” ( vapaa käännös: ”teillä on tässä ihan oma ranta itsellänne”)
Sehän oli sikäli totta että Suan Son Beach on kait jotain 5-6 kilometriä pitkä eikä siellä sillä hetkellä meidän lisäksemme ollut kymmentäkään ihmistä ja me olimme ainoat joilla oli rantatuolit. Muut olivat paikallisia perheitä ja niitäkin oli siis vain kaksi kappaletta. Tämä on näitä ”off season” – etuja. Viikonloppuna paikka on ollut ängeten täynnä Bangkokilaisia jotka ovat viikonlopun vietossa Hua Hinissä. Sen havaitsi helposti myös lauantaina keskustassa.
Aika nopeasti kaksi varttunutta eurooppalaista löysivät yhteisen sävelen ja haukuimme molempien maiden hallitukset. Niin uudet kuin vanhatkin. Sitten haukuttiin kuninkaallisia jossa olin vähän heikoilla kun meillä on vaan Tarja enkä minä nyt Tarjaa ala parjaamaan. Edes englantilaisille. Heineken-mies kertoi että hänellä on ”vähän maata” siinä lähistöllä ja hän tuli vain varmistamaan että se kaveri jolle hän maksaa alueen vartioinnista, on kyennyt pitämään ”fuckin gypsys away”. Ajattelin että kun miehellä on täällä jo paikallinen vaimo ja maata niin hän varmaan osaa vastata yhteen meikäläistä askarruttavaan kysymykseen. Mitä tapahtuu kun (jos) Thaimaan kuningas joskus kuolee. Heineken-mies päästi röhönaurun ja sanoi, että pojasta tulee kuningas ja sen jälkeen kaikki nämä hienot rannat ovat täynnä kasinoita. Tämä kuninkaan poika on hänen tietojensa mukaan prinssi Charlesin opiskelukavereita ja ovat olleet todella läheisiä silloin. Hän kuvasi tätä läheisyyttä parilla käsimerkillä ja tarinalla jota en nyt taida kuitenkaan tähän sitten laittaa. (Yäk!)
Sade pelasti meidät syväanalyysiltä Thaimaan tulevaisuuden osalta ja toivottelimme hyvät jatkot. Poistuessamme Emma pelästyi kahta isoa mustaa koiraa ja yritimme kiertää ne mahdollisimman kaukaa mennessämme autoa kohti. Koirat varmaan vaistosivat sen ja tulivat ihan siihen viereemme. Emma muisti mitä on opetettu eikä katsonutkaan sinne päin. Puristi vaan aika kovaa kädestäni ja mentiin vauhdilla ohi. Vähän kyllä yllätyin itsekin kun nämä kaksi koiraa asettuivat peräkkäin ja ryhtyivät siinä sitten tekemään sitä kaikkein kauneinta mitä kaksi koiraa voi yhdessä tehdä. Todella törkeää, tämäkin.