ETELÄ-NORJA KESÄLLÄ 2024

 Alla olevasta linkistä pääset tutustumaan keväällä 2024 tekemäämme Etelä-Norjan reissuun. 

ETELÄ-NORJA

NORJA 2023 SYKSY

 Linkkien takana pari videota syksyn 2023 Norjan reissulta.

Tanahorn

https://pasimakinen.kuvat.fi/i/2z8WZKCsUd5uanDbBf9FpcrqtwMTGRPV

Altan kanjoni

https://pasimakinen.kuvat.fi/i/bmUSZJM97aVeXzkxHh3CBEYysPWND5Tt 

LAPPIA JA NORJAA 2022

 Syksyllä 2022 siirtelimme itseämme matkailuatolla ympäri Lappia ja Pohjois-Norjaa yli 6000 kilometrin verran, Alla linkki muutamaan videoon.

POHJOIS-NORJAA

MATKALLA POHJOISEEN

 Syksyllä 2021 pyörähdettiin matkailuautolla yli 5000  km Lapissa ja Norjassa. Alla linkki videokoosteisiin Suomen Lapista ja Pohjois-Norjasta.

MATKALLA POHJOISEEN

 KUUSAMO!

Pitkähkön korona-paussin jälkeen pistetään tänne vähän kotimaan tunnelmia. Tässä pieni videokooste syksyn 2020 Kuusamon reissustamme.

KUUSAMO 2020

KAHDEN KUNAN SUIHKU JA KUHMU PÄÄSSÄ KOTIA KOHTI

Piipahdettiin Santun kanssa lauantaiaamuna meressäkin uimassa. Naisväki jäi kämpille kun epäilivät että kohta sataa kuitenkin. Rantaan pääsee täältä vuorilta helposti kun ajaa vaan suoraan alaspäin ja pysähtyy juuri ennen kuin on meressä. Nämä kiviset rannat eivät välttämättä ole kovin mukavia kävellä paljain jaloin mutta vesi on kyllä todella kirkasta. Ja rantaa on Makarskan keskustasta pohjoisen suuntaan kilometritolkulla. Ihmisiä oli heti aamusta paljon ja heistä merkittävä osa edusti paikallista kansallisuutta. Emme vuokranneet mitään tuoleja kun tarkoituskin oli vain pyörähtää meressä. Kiinnitin sitten huomioni rannalla olleeseen suihkuun. Merivesi on tunnetusti suolaista joten se on hyvä kuumalla ilmalla suihkutella pois ettei ala nahka kiristelemään. Tämän kahden hengen suihkun hanojen yhteydessä oli kolikkoautomaatti ja maininta: only 2 Kn. Eli suihkusta saa vettä kahdella kunalla. En tosin tiedä kuinka paljon kun en kokeillut. Lähdimme siitä sitten keskustaan ja kiristeltiin kiltisti nahkaamme. Kolmekymmentä senttiä on ehdottomasti liikaa suihkusta, jonka pituutta ei ole edes tiedossa. Eikä muuten satanut, enempi päinvastoin. 

                     Kahden Kunan suihku

Näistä säätiedotuksista onkin riittänyt puhetta. Onhan se ihan Suomessakin havaittu että säätiedotukset ovat yleensä väärässä. Tai siis tavallaan oikeassa, mutta niiden aikataulu pettää. Täällä ne on ihan pihalla. Esimerkinomaisesti otettakoon vaikka juuri tämä eilinen sunnuntaipäivä, 8.9. Huipputarkan norjalaisen YR:in mukaan sataa koko päivän. Forecan ja ilmatieteen laitoksen mukaan myös ukkostaa. Accuweatherin mukaan on satanut jo aamusta asti. Ja todellisuus oli puolipilvinen, aurinkoinen ja todella kuuma päivä. No maanantaita vasten yöllä sitten kyllä satoi rankasti rakeita ja ukkosti. Maanantaiaamuna kaikkien noiden mukaan sataa mutta mainittuna aikana olikin kaunis aamu. Joten ajelimme Splitiin pitämään sadetta.

Tehtiin siis vielä yksi Splitin reissu maanantaina ja käytiin City Center One ostoskeskuksessa vähän vaatteita shoppailemassa. Jos yhden t-paidan ostoa edes voi oikein shoppailemiseksi sanoa. Siis puhun tässä nyt tietenkin vain omasta puolestani. Palattuamme Makarskaan piipahdimme nopeasti lähikaupassa. Ja lopulta sattui sitten se meikäläiselle aika tyypiliinen pikku onnettomuus. Ja kyllä, alkoholilla oli osuutta asiaan. Olin jo poistumassa kaupasta ja liukuovet aukesivat edestäni. Kuulin kuinka kassarouva huuteli jotain perääni ja huomasin että olin unohtanut kaksi olutpulloa, merkkiä Amber, siihen kassalle. Siis kaikki ostamamme oluet. Pyörähdin ottamaan ne käsiini ja singahdin nopeasti ulos liukuovista. Jotka olivat siis sen oluenhakumatkan aikana sulkeutuneet. Pukkasin pää edellä niihin oviin. Helvetinmoinen rämähdys mutta vanhana taistelijana en tietenkään helittänyt niistä olutpulloista. Löin otsani ja nenäni siihen lasiin aika kipeästi. Eräs mies tuli heti siihen katsomaan että kuinka kävi ja tuleeko verta. Ei tullut ja vakuuttelin että ei hätää, pikku paukku vaan ja poistuin (varovasti) ulos. 

Jossa Emma seisoi keskellä kaupan pihaa ja huusi että ”MUA SATTUU SYDÄMEEN”. 

Neiti Draama-Queen ei koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä eikä myöskään unohda jos jollekin sattuu joku pikku tapaturma. Minua hän muistuttelee vieläkin joskus 90-luvulla Lanzarotella tapahtuneesta liukastumisesta. Joka olikin kyllä komea temppu. Lipesin niin kovalla intensiteetillä siellä jalkakäytävältä jotain liuskaa pitkin että kun löin käteni lyhytypylvääseen niin sieltä hajosi kaikki lasitukset ja lamput sieltä yläpäästä. Tällä kertaa otsaan nousi illan mittaan vain pieni kuhmu joten säikähdyksellä selvittiin. Itse lasken tämän täysin tilastolliseksi tapahtumaksi, olin jo vähän osannut jotain tällaista odotellakin.

Viimeisenä iltana Makarskassa kävimme keskustassa syömässä. Palaillessamme autolle aloin ihmettelemään että mistä ihmeestä tulee musiikkia ja kovaa tuleekin. Koko Makarskan rantabulevardi sai osansa ihan pyytämättä. Mereltä oli tulossa sellainen päiväristeily saarille takaisin satamaan. Niitä kun meille mainostettiin niin lupaus oli että pääsee uimaan ja syömään. Juominen unohtui mainita mutta sekin näytti jotenkin onnistuneen. Nimittäin täysi hulabaloo siellä olikin päällä. Laivan kansi oli täynnä tanssivia ja laulavia hmisiä, osalla Kroatian liput joita siinä sitten Boney M:n siivittämänä heiluttivat. Eivät varmaan arvanneet siellä muinaisessa Babyloniassa , jossain siellä jokivarressa , millaiseen riekkumiseen tulisivat joskus myöhemmin osallistumaan, ainakin välillisesti. Alla pieni näyte, äänet päälle niin pääset tunnelmaan. 

By the rivers of Babylon...

BOSNIAN KAUTTA KROATIAAN JOSTA MONTENEGRON KAUTTA TAKAISIN KROATIAAN.

Paluumatka alkoi keskiviikkona n. klo 09:00 ja ajelimme takaisin kohti Duprovnikia. Matkalla käväisimme taas Bosni&Herzegovinassa Neumin kaupungissa. SItten taas rajan ylitys Kroatiaan. Tavoitteena oli vielä iltapäivän ratoksi käydä Montenegrossakin, jos ei muuten niin ainakin lounaalla. Sieltä palatessamme Kroatiaan tulisimme siis Kroatian maaperälle jo neljättä kertaa tällä reissulla, kahdesti siis kävimme Bosniassa ja kerran Montenegrossa. 

Montenegroon ei ole Dubrovnikin lentoasemalta kuin puolen tunnin matka. Tullimuodollisuudet eivät olleet Bosniaa kummemmat mutta hidasta se oli. Varsinkin vastaantuleva puoli jossa oli arviomme mukaan helposti parin tunnin jonot. Tämä asetti vierailullemme hieman haastetta sillä olimme siellä noin klo 13 ja auto pitäisi palauttaa Dubrovnikin lentokentälle klo 17 mennessä. Siitä sitten vielä pari tuntia niin lentokin lähtee. Eli aikaa tuntikausien tullissa jonottamiseen ei vaan ole.

Muutettiin suunnitelmia siten että pukkasimme ensimmäiseen kylään joka rannikolla tuli vastaan ja se oli nimeltään Igalo. Siellä rantabulevardilla nautittiin pikainen lounas. Ruoka oli hyvää mutta itse Igalo oli aika nuhjuinen ja ihan tuli sellainen olo että terveisiä Neuvostoliitosta. Positiivinen säväys tuli siitä että Montenegrossa valuuttana on Euro.

   Igalon rantaelämää

    

   Igalon elämää ilman rantaa

Päätimme siitä pitkästä tullijonosta huolestuneena kokeilla paluumatkalla Plan B:tä. Valitsimme toisen rajanylityspaikan paljon pienemmän tien varrelta toivoen että siellä ei olisi niin paha ryysis. Ja onnistuimme,sillä siellä oli meitä ennen vain kaksi autoa eli lkyseessä oli lähes läpiajo. Siellä Montenegron puolella oli jonkinlainen esiraja-asema jossa yksi ukko istui siellä väärällä puolen tietä jakkaralla ja hänelle annettiin passit vain kosketeltaviksi. Hän omalla auktoriteetillaan sitten vain hieman sipaisi niitä ja matka jatkui vuoren rinnettä pitkin ja sille varsinaiselle tulliasemalle. Josta siis nopeasti läpi ja kohti lentokenttää. Jossa nyt olemme tätä kirjoiteltaessa melkein kolme tuntia etuajassa. Yleensä koen matka-pahoinvointia kun tulee kyseeseen ajatuskin vuokra-auton noudosta tai palautuksesta. Siitä on tullut yleisesti niin hemmetinmoista kusetusta. Nyt meni kuitenkin molempiin suuntiin aivan ällistyttävän hienosti. AVIS saa tästä suorituksesta täydet pisteet.

   Tullimies jakkaralla Montenegrossa

SPLIT

Upean torstaipäivän jälkeen hemmetinmoinen ukkonen perjantaita vasten yöllä ja sadepäivä luvassa joten pakkauduttiin heti aamusta Mazdaan ja lähdettiin kohti Splitin kaupunkia. Siellä oli tarkoitus käydä mm. Dioclectianuksen palatsilla vanhassa kapupungissa. Matkaa ei Splitiin Makarskasta ole kuin vajaat 100 kilometriä. Otettiin maisemareitti eli ajeltiin rannikkoa pitkin. Näkymät ovat paikoittain uskomattoman hienoja. Jylhä vuoristo reunustaa kaunista rannikkoa.  Viimeiset parikymmentä kilometriä kuitenkin jurruteltiin lähes kävelyvauhtia kauheassa ruuhkassa. Joka saattoi johtua mistä tahansa mutta koko matkan aina Makarskasta lähtien liikennevalot vilkkuivat keltaisilla, ja sillä oli varmasti vaikutusta tähän mateluun. Koko matka sinne Splitin keskustan reunamille kesti yli puolitoista tuntia ja siinä vaiheessa se ruuhka sitten vasta alkoikin. Pyrkimys oli pistää auto parkkiin Splitin vanhan kaupungin liepeillä ja kävellen käydä siellä sitten katselemassa paikkoja. 

Sehän olikin sitten paljon helpompi suunnitella kuin toteuttaa. Emme saaneet autolle parkkipaikkaa kirveelläkään. Ajoin muutaman kunniakierroksen siellä keskustaa ympäri lähes raivostuttavan hitaasti ja sitten meni hermot ja suuntasimme suoraan pois keskustasta. Erään kollegan sanoin: näkeehän sen palatsin netistäkin. Kohteeksi vaihtui iso ostoskeskus, Mall of Split. Sinne mentiin yllättäen kokolailla suoraan ja auto parkkihalliin ja shoppailemaan.

Kävimme siellä sitten syömässä ns. ostoskeskuslounaan, josta ei yleensä juuri ruokakuvia oteta. Yritin sieltä  kaupoista löytää sellaista USB naaras-naaras sukupuolenvaihtajaa että saisin videokamerasta tavarat ulos, mutta sellaista ei ilmeisesti täällä tarvita mihinkään. Itseltä kun se jäi tietenkin kotiin.  Tähän astiset kokemukset kroatialaisten englannin kielen taidosta ovat olleet yltiöpositiivisia, mutta tuolla ostarilla yllättäen törmäsin sitten aivan kielitaidottomiinkin myyjiin. Kuinka muuten itse kuvailisit tuollaisen USB-sukupuolenvaihtajan ihan vaan elekielellä? Suosittelen kokeilemaan. Ihan en joutunut pidätetyksi epäsiveellisestä käytöksestä mutta on siellä nyt ainakin yksi myymälä johon en koskaan enää kehtaa kävellä sisään. 

Takaisin ”kotiin” tulimme sitten sisämaan puolella vuorten takana moottoritietä pitkin todella nopeasti. Tietullit menivät näppärästi vaikka niistä käytännöistä ei meillä ollutkaan mitään tietoa. Juuri ennen Makarskaa palasimme sinne rannikolle suoraan vuoren läpi tunnelista jonka pituus oli jonkin verran yli neljä kilometriä. Siellä oli sisällä siellä tunnelissa säännöllisin välein liikennevalo joka paloi vihreänä. Mietin siinä ajellessani että mitähän pitäisi tehdä jos se palaisikin yllättäen punaisena?  Ja vaikka kohdalla josta on n. 2 kilometriä kumpaankin päähän tunnelia? Tulee mieleen että se on yhtä hyödyllinen liikennevalo kuin se suosikki-inhokki-iikennemerkkini. Se on se jossa varoitetaan putoavista kivistä. Miten niitä sitten oikein varotaan? Eikä sitä sadetta ei sitten tullutkaan, päinvastoin kuumin päivä tähän asti.

Moottoritie E65

    Tunel Sveti Ilija, vuoren läpi 4,2 km

Tämä vuori jonka rinteessä vuokrahuvilamme Veliko Brdo:n kylällä sijaitsee on nimeltään Sveti Jure ja sen huippu on 1762 metriä korkea. Sinne se katse ihan väkisin hakeutuu koko ajan. On se melkoisen jykevä näky. Alla kuva jonka otin nerokkaasti uima-altaasta käsin.