Pistänkin taas pitkän tauon jälkeen eloa tähän blogittamiseen. Perimmäinen syy on juuri perjantaina alkanut kolmen viikon Saksan loma. Olemme reissussa sekalaisella kolmen perheen kokoonpanolla ja vietämme aikaa yhdessä ja erillään erimittaisia pätkiä. Kohteemme ja tukikohtamme on Zell, Pieni Saksalainen kaupunki Mosel-joen varrella.
Koska Frankfurt Hahnin lentokenttä sijaitsee vain 13 kilometrin päässä tästä Zellin kaupungista päätimme lentää Ryan Airilla Tampereelta. Onhan se halpaakin. Jo nyt pelkän alkuponnistelujen jälkeen lupaan etten säästä enää koskaan lentolipuissa. On se sen verran raskasta kusetusta koko RyanAirin toiminta. Halvan peruslentolipun jälkeen joudut pulittamaan 30€/suunta matkalaukusta. Kolmihenkiselle seureelle se tietää jo 180 € lisämaksua joten se siitä edullisesta lennosta.
Viimeisenä iltana enne lähtöä tajusin että Ryanille ei kelpaa tavallinen lentolaukkukaan. Heillä sen paksuus saa olla vain 20 cm kun kaikilla oikeilla lentoyhtiöillä se on 25 cm. Joka on muuten juuri se mitta millaisia laukkuja meillä kaupoissa myydään. Perkele mikä säätäminen alkoi tästäkin. Sakkomaksut millinkin liian isosta laukusta ovat törkeät. Mikä lienee siis tarkoituskin.
Lentokone ja lento itsessään olivat melkein normaalit. Tosin olen kyllä tottunut normaalisti vähän kallistamaan selkänojaa kun esim. otan pikku torkut. Ei onnistu Ryanilla. Pitäisi varmaan maksaa siitäkin jotain. Edes vesilasia et saa ilmaiseksi, ja kun kuuma Panini tuodaan tilauksesta, joudut odottamaan juotavia noin puoli tuntia. Hinnoista en viitsi edes aloittaa..
Pääsimme kaikkien yllätykseksi kuitenkin Fraknfurt Hahnille ja läksimme noutamaan etukäteen varaamaani vuokra-autoa. Varausjärjestelyt menivät osimoilleen normaalisti mutta kun tarkastin sitä autoa, joka oli jossain varausjärjestelyjen kuluessa vaihtunut Opel Astra farmarista Hyudai SUV city-maasturiksi, huomasin että koko auto oli täynnä pieniä skrupuja, joita EI oltu merkitty siihen paperiin jonka sain sieltä tiskiltä. Menin siihen Herzin toimistolle valittamaan ja näytin esim. ovesta yhtä kolhua. Se vuokraamon kaveri sanoi heti että ”ei haittaa, tuo on tosi pieni”. Kerroin että ne kaksi valmiiksi merkittyä kolhua ovat vielä pienempiä joten mitäs jos vaan kirjataan kaikki ylös. Niin tehtiin ja tulihan siihen lappuun aika monta uutta merkkiä.
Ängettiin kahden perheen kamat autoon ja lähdettiin määrätietoisesti kohti Zelliä navigaattorin ohjaamana. Olin tallentanut sinne jo kotona yhden osoitteen aivan majoituspaikkamme lähistöltä joten sitä kohti sitten. Ajeltiin tämän navigaattorin opastuksella ympäri lentokentän seutua. Edes ja takas. Ja vasemmalle ja oikealle. Ja takaisin. Ja uudelleen. Kunnes meinasin paiskata sen vempeleen vehmaaseen saksalaiseen peltomaisemaan. Se nyt ei vaan osannut päättää kuinka sieltä alueelta pääsisi pois. No, onhan siinä tietysti ollut jotain vikaakin viime aikoina. Kuusi viikkoa se toimi moitteettomasti kunnes kaksi päivä ennen reissuun lähtöä se sitten lakkasi toimimasta. Ei tule kunnon signaaleja satelliiteilta ja pätkii vaikka tulisikin. Soitin maahantuojan edustajalle ja kerroin että olen kahden päivän päästä lähdössä reissuun ja kuulin että laitteen huoltokeikka kestää 10-20 päivää. Ja siihen se kaveri sitten vielä että ”olisit tuonut aikaisemmin”. Johon minä sitten vastaamaan että ”mutta kun se ei ollut silloin vielä rikki”. Aika hiljaista sen jälkeen siinä keskustelussa ja toivoteltiin toisillemme epämiellyttävä kesän jatkoa. Joten otin sen viallisen navin sitten matkaan. Lopulta se vähän rauhoittui ja päästiin matkaan.
Vuokrasimme loma-asunnoksi Zellistä kokonaisen kivitalon, Mustan Kissan Talon. Talo on rakennettu 1849 ja voisi jopa sanoa että kyllähän sen huomaa. Mutta kun ei ala niuhoamaan niin ihan ok tämä on majoituspaikkana. Sijainti on täydellinen ja tilaa on, kunhan vähän järjestelee. Kerroksia on neljä joista yhdessä eli vintillä ei ole vielä ehditty edes käymään. Huoneita on paljon mutta niissä on jokaisessa vähintään yksi vanha sohva ja kirjahylly joten sänkyjen ja patjojen kanssa ollaan oltu vähän ihmeissämme. Nyt alkaa hommat oleen kuosissa ja vielä se viimeinenkin porukka kun viikon päästä tulee niin eiköhän tämä talo ole täynnä elämää.
Sopivasti Zellissä alkoi heti tulopäivänä nelipäiväiset WeinFestit eli viinijuhlat. Paikalliset Rieslingit ovatkin laatutavaraa ja niitä ollaan nuuskittu ja maiskuteltu jo jonkin verran. Hintataso paikkakunnalla on järkyttävä. Siis pieni, jos tajusitte. Viinipullo lähtee kaupasta 2-3 eurolla ja 6-pack hyvää ja ravitsevaa saksalaista olutta alle kahdella eurolla. Ravintoloita on joka paikassa ja ruoka on hyvää ja halpaa. Viisi kassillista tuotiin kaupasta elintarvikkeita ja virvokkeita ja laskua tuli vain 62 €. Samat tavarat kotikulmilla olisivat arviolta 150 € hintaiset.
Illalla oltiin siellä juhlilla ihmettelemässä niitä WeinFest Juttuja. Siellä mm. nykäistiin pystyyn semmoinen karsittu kuusi johon oli päähän jätetty tupsuksi muutamia oksia. Ikään kuin Juhannussalko siis. Tykillä ammuttiin ja huudettiin. Sitten siellä veteli pitkin katuja useampikin torvisoittokunta ja muita kylän ihmisiä. Tivoli on sijoitettu joen rantaan kaupungin laidalle ja siellä oli sitten menoa ja meininkiä ja jopa rokkikonsertti. Ei sentään mitään ihan maailman nimiä mutta kuitenkin ihan bändi, ”Mad Situation”. Ralle ja Seija jäivät sitä odottelemaan kun meidän perhekunta suuntasi kämpille. Oli kuulemma ollut railakasta meininkiä. Pitkin yötä niitä juhlijoita tuossa kadulla istuskeli jo kiinni olevien ravintoloiden terasseilla ja laulu raikasi. Pelkäsimme ohuesti etukäteen että kuinkahan aikaisin aamulla se torven soitto alkaa. Että jos ne vaikka jo seiskalta aloittavat. Turha pelko, osa ei ollut siihen mennessä vielä edes lopettanut edellistä riekkumistaan. Ja uudet torveilut alkoivatkin sitten vasta päivällä tasan kello 12.
Hyvin valvotun yön jälkeen lähdin Rallen kanssa aamukävelylle jo ennen seiskaa ja kiipesimme kaupungin yläpuolelle vanhalle hautausmaalle josta on hulppeat näkymät joelle ja kaupungin ylle. Siellä sitä sitten on sitä viinitarhaa ja sitä on paljon. Ei ole ihme että Rieslingiä riittää vähän vientiinkin.
Tänäänkin lähdettiin Zell-Barlin alueelle kaupoille. Kylän ja seudun suurin tavaratalo Globus on erittäin hyvin varusteltu kauppakeskus ja sinne piti päästä taas täydentämään jotenkin oudosti vajenneita varastojamme. Piti mennä bussilla mutta ei oikein osattu tulkita aikatauluja joten lähdin noutamaan Hyundaita parkista. Joudumme jättämään auton aika kauas jokivarteen mistä löytyy ilmaisia parkkipaikkoja. Muu porukka jäi odottelemaan kaupungille kun minä säntäsin autoa noutamaan. Kun sain sen sieltä peruutettua pois ja lähdin ajelemaan kaupunkia kohti koin pienimuotoisen yllätyksen. Se aikaisemmin mainittu Navigaattori lojui siellä keskikonsolissa mutta oli kiinni auton savukkeensytyttimessä ja oli ”salaa” käynnistynyt siinä samalla kun autokin.
”TIETULLI” kuului selvällä suomenkielellä. Pelästyin ihan helvetisti ja sitten kun tajusin ”kuka” minulle huuteli, niin vilkaisin sen näyttöä. Siinä oli meneillään reitin laskenta meidän kotiosoitteeseen Suomessa. Kone oli päättänyt vielä yrittää ja näyttää minulle että kyllä siitä vielä johonkin on. Sillä on selvästi koti-ikävä kun ei ole tämä reissu alkanut oikein hyvin, ainakaan navigoinnin osalta.
Jatketaan tarkkailua ja raportoidaan poikkeamista!
